Miksi elämä on näin kamalaa kärsimystä?

Meissä jokaisessa on sisällämme tyhjyys, mutta sen tyhjyyden voimme täyttää vain me itse. Suurin osa kärsimyksestämme on mielen/ajatusten tuotetta, ja mieli elää jatkuvasti menneessä tai tulevassa, ei koskaan tässä hetkessä. Kun keskityt täysin tähän hetkeen ja päästät irti kaikesta muusta, et enää tunne mielen aiheuttamaa kärsimystä. Tunnet kuin todella eläisit ensimmäistä kertaa.

En tiedä oletko vielä valmis ottamaan vastaan sinulle vastaavien kirjoittajien ohjeisiin.

Sillä voi olla, että pidät omasta kannastasi ja asenteestasi liiankin itsepintaisesti kiinni.

Mutta itsekin sydänsuruja monesti läpikäyneenä tässä muutama pieni neuvo.

Käy läpi tunteesi. Vaikka ne menisivät laidasta laitaan. 

Mutta muista päästä niistä myös irti. Älä juutu niihin. Äläkä suotta itseäsi ruoski.

Sillä toiseen takertuminen vain pahentaa oloasi. 

Älä jää rypemään itsesäälissä.

Tee itsellesi päiväohjelma, jota noudatat jopa kurinalaisesti. Kun sinulla on riittävän paljon tekemistä, sinulle ei myöskään jää aikaa murehtia. Liikunta on hyväksi.

Ole aktiivinen. Älä jää paikallesi.

Paikoilleen jääminen vain pahentaa oloasi. Ja tuo vain ne kipeät muistot herkemmin mieleen.

Se, että suhteenne päätyi eroon, ei ole sinun syytäsi.

Sinä et ole suhteenne päättymisen syy.

Vika ei ollut sinussa.

Muista, että suhteen loppuminen ei koskaan ole mikään maailmanloppu, vaikka siltä sinusta tällä hetkellä tuntuisikin. Tulet tapaamaan paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Ja kenties sen "ihan oikean". Sen, joka sopii sinulle vielä paremmin.