Miksi et tervehdi lapsesi luokkakavereiden vanhempia?

Osaa tervehdin, osaa en. En halua mitään sen kummempaa tuttavuutta. Lapsi on aina hoitanut kaverisuhteensa ihan itse, ei siihen mammaa tarvita. Vähän kurja on toi sunkin asentees, jos lapsesi haluaisi leikkiä tämän yhden kanssa, mutta sulle ei sovi koska toisen mamma ei moikannut sinua. Mitä luulet että tuo tekee oman lapsesi kaverisuhteille, että sulla on tämmösiä kirjoittamattomia sääntöjä?

En tunnista läheskään kaikkia ulkonäöltä, vaikka joku näistä tunnistaisi minut.

Tunnistatko itse jokaisen luokkakaverin vanhemmat ja oletko aina niin vireystilaltasi skarppina?

Minä en ainakaan voi sanoa olleeni täydellinen ja virheetön ihminen, joten itsetuntoni eikä päiväni ole kiinni toisten tunteista ja vireystilasta: toivotaan että ymmärrystä riittää; paras perintö lapsillemme myös.

Kyky kohdata inhimillisesti ja anteeksiantaen: kun ei itsekkään kykene täydellisyyteen; turha toisiltaan odottaa.

Ehkä ei tunnistanut sinua? On varmasti niitäkin, jotka ovat sosiaalisesti kömpelöitä, tai heitä ei vain kiinnosta. Outoa minusta on se, että pikkukoululaiset sopivat keskeneään kyläilyä, itse ainakin tykkään tietää missä ja millaisessa perheessä lapseni kyläilee. Sitten kun tulee luonteva tilaisuus esittäytyä, toinen osapuoli liukenee paikalta ja on niinkuin ei olisi huomaavinaankaan.

Tunnen lapseni luokalta kaksi vanhempaa, muutaman tiedän näöltä ja loppuja en ollenkaan. Minut he tunnistavat paljon helpommin, sillä lapseni vaihtoi koulua, ja tuo luokka oli ollut kasassa jo 4,5 vuotta, kun muutto tuli. Ihmisten on helpompi huomata ja tunnistaa sen jälkeen yksi uusi tulokas, mutta uudelle tulokkaalle se ei toimi samoin.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ei tunnistanut sinua? On varmasti niitäkin, jotka ovat sosiaalisesti kömpelöitä, tai heitä ei vain kiinnosta. Outoa minusta on se, että pikkukoululaiset sopivat keskeneään kyläilyä, itse ainakin tykkään tietää missä ja millaisessa perheessä lapseni kyläilee. Sitten kun tulee luonteva tilaisuus esittäytyä, toinen osapuoli liukenee paikalta ja on niinkuin ei olisi huomaavinaankaan.

Minusta tuollainen esittäytyminen on äärimmäisen ahdistavaa. En halua jutustella ihmisten kanssa. Enkä myöskään janoa että minut huomataan ja tunnetaan.

Mä en tunne kuin ehkä 1-3 vanhempaa ulkonäöltä, ja noistakin yksi on keskenään pariskunta eli saman lapsen vanhemmat. Eli jos tunnistat mut, moikkaa. Varmasti moikkaan takaisin, vaikka en tajuaisikaan kuka on kyseessä.  Viimeeksi viikonloppuna kanssani tuli juttelemaan (oikein mukava) nainen, joka selvästi tunsi mut jostain lapseni harrastuksen kautta (3 lasta, jokaisella 3 harrastusta joista 5 on ryhmäliikuntalajeja eli vanhempia ja lapsia riittää), vartti juteltiin ja edelleenkän ei ole hajuakaan kuka ko. nainen oli ja mistä se mut tunsi. Ei haittaa ollenkaan meikäläistä. Ja tätä sattuu lähes viikoittain, omat lapset on jo oppinut tunnistamaan mun elekielestä milloin oon ihan pihalla siitä kenen kanssa juttelen, ne tulee sit auttamaan jos sattuvat tietämään kuka ko henkilö on.

En yksinkertaisesti tunnista heitä ulkonäöltä.

Nainen oululainen kirjoitti:

Tunnistatko itse jokaisen luokkakaverin vanhemmat ja oletko aina niin vireystilaltasi skarppina?

Minä en ainakaan voi sanoa olleeni täydellinen ja virheetön ihminen, joten itsetuntoni eikä päiväni ole kiinni toisten tunteista ja vireystilasta: toivotaan että ymmärrystä riittää; paras perintö lapsillemme myös.

Kyky kohdata inhimillisesti ja anteeksiantaen: kun ei itsekkään kykene täydellisyyteen; turha toisiltaan odottaa.

Selventäisitkö vähän? Tervehditkö itse toisia vai odotatko muiden tervehtivän ensin sinua? Vai etkö tervehdi lainkaan?

Yksinkertainen syy, kasvosokeus. En siis tunnista vieraampia ihmisiä kovin helposti.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ei tunnistanut sinua? On varmasti niitäkin, jotka ovat sosiaalisesti kömpelöitä, tai heitä ei vain kiinnosta. Outoa minusta on se, että pikkukoululaiset sopivat keskeneään kyläilyä, itse ainakin tykkään tietää missä ja millaisessa perheessä lapseni kyläilee. Sitten kun tulee luonteva tilaisuus esittäytyä, toinen osapuoli liukenee paikalta ja on niinkuin ei olisi huomaavinaankaan.

Siis pakkopulla-tilaisuus esittäytyä?

Minusta taas koululaisuus on juuri se käännekohta jolloin lapsen voi antaa alkaa harjoittaa kaverisuhteita itsenäisesti ja mennä ihan itsekseen koulun jälkeen kaverille tai kutsua jonkun meille. Riittää että kysyy luvan etukäteen. Kotona sit keskustellaan lapsen kanssa millaisia ne vanhemmat /koti oli. Koska siellä koulunpihalla ihmiset voi esittää olevansa ihan mitä haluaa. Suurin osa perheistä on kuitenkin ihan normaaleja joten ei tässä foliohattu päässä tartte elää. 

Vierailija kirjoitti:

Tuli taas eräs lapseni luokkakaverin äiti vastaan koulun liepeillä eikä tervehtinyt. Mikä mahtaa olla syy moiseen käytökseen?

Hänen lapsensa on joskus kysynyt minulta, voisiko tulla meille leikkimään ja olen sanonut, että tottakai sopii, kunhan sovitaan vanhempien kanssa. Mielestäni tuo tervehtimättömyys on kuitenkin niin selvä merkki siitä, ettei hän halua olla tekemisissä, että en kyllä sen takia ala hänen lastaan meille kutsumaan.

Turha sitten vinkua, että lapsi jää kaverisuhteiden ulkopuolelle, jos oma käytös on tuota luokkaa...

Ap, Tervehdithän sinä itse ensin tuota tunnistamaasi vanhempaa? Vain jos tervehdit ääneen selkeästi juuri häntä eikä hän tehnyt mitään elettä tervehtiäkseen sua takaisin niin se olis töykää tuolta vanhemmalta.

Itse olen huomannut vähän samaa ilmiötä ja todennut vain mielessäni, että jotkut vaan ovat töykeitä luonteeltaan, sellaisia passiivisaggressiivisia luonteita. Sitten on eri asia jos kumpikaan ei tervehdi toisiaan niin tod.näk. ei vaan tunnistanut sua tai oli omissa ajatuksissaan?

Kasvosokeus mullakin...ne tunnistan jotka jo päiväkodissa oli samaan aikaan eteisessä lapsia tuomassa. Ja en heitäkään välttämättä tunnista kaupan kassajonossa tms väärässä ympäristössä.

Ap, onhan se loukkaavaa jos itse tervehtii ja toinen ei tervehdi, jos toinen katsoo vaan tyly virne naamalla takaisin on se sen merkki että kyseessä on vain epäsosiaalinen tai ilkeä luonne. Ymmärrän että silloin tekee mieli kieltää omalta lapselta leikit tuon äidin lasten kanssa. Mutta, kannattaa myös muistaa että eihän se ole niiden lasten vika että heillä on sellainen vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Kasvosokeus mullakin...ne tunnistan jotka jo päiväkodissa oli samaan aikaan eteisessä lapsia tuomassa. Ja en heitäkään välttämättä tunnista kaupan kassajonossa tms väärässä ympäristössä.

Sama täällä

Ap selventää, että kyseessä on siis tuo tietty vanhempi, joka ei tervehdi ketään muutakaan (ei siis koske vain minua). Kyseessä on ekaluokkalaiset. Täällä päin ei noin pienet kulje vielä yksinään kavereille lähinaapuria lukuunottamatta. Olen tervehtinyt häntä ensin, mutta muutaman kerran jälkeen lopetin. Minusta tuo on huonoa käytöstä ja vaikuttaa tietenkin myös lasten kaverisuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Tuli taas eräs lapseni luokkakaverin äiti vastaan koulun liepeillä eikä tervehtinyt. Mikä mahtaa olla syy moiseen käytökseen?

Hänen lapsensa on joskus kysynyt minulta, voisiko tulla meille leikkimään ja olen sanonut, että tottakai sopii, kunhan sovitaan vanhempien kanssa. Mielestäni tuo tervehtimättömyys on kuitenkin niin selvä merkki siitä, ettei hän halua olla tekemisissä, että en kyllä sen takia ala hänen lastaan meille kutsumaan.

Turha sitten vinkua, että lapsi jää kaverisuhteiden ulkopuolelle, jos oma käytös on tuota luokkaa...

Älä missään nimessä anna omien vaikutelmiesi aikuisten suhteen pilata lasten ystävyyttä!

Tuo on väärin.

Aikuisten pitäisi malttaa olla sivuroolissa ja taustakatsojina, kun heillä on lapsia joilla on omat pienet asiansa ja menonsa.

Ei se oma kunnia ole aina pääasia.

Mulla on neljä lasta ja kaikkien luokilla vähintään se 25 oppilasta. Jokaisella oppilaalla keskimäärin 2 huoltajaa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että minun pitäisi tunnistaa 200 aikuista, jotka kaikki ovat lapsen luokkakavereiden vanhempia/mummoja/äitipuolia/huoltajia jne. 

En moikkaa, jos en tunne. Ja kun noita vanhempia on noin monta, en voi mitenkään muistaa kuka oli kenenkin lapsen mahdollisen luokkalaisen vanhempi vai oliko tuo tutunnäköinen tyyppi joku tv-uutisankkuri vai oma gynekologi vai kaupankassa vai mikä..

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on huonoa käytöstä ja vaikuttaa tietenkin myös lasten kaverisuhteisiin.

Tässä kohtaa sinä itse olet kyllä se ainoa syypää, jonka vuoksi lasten kaverisuhde torpedoituu. Häpeäisit. 

Vaikka äiti ei moikkaisi yhtään ketään tässä universumissa, on väärin hänen lastaan ja myös sinun omaa lastasi kohtaan eristää lapsi muista. Olet ap sairas. Kiusaaja. Yrität muiluttaa yhden LAPSEN pois kaveripiiristä koska sen äiti ei moikannut sua? Ei huhheijjaa, en tiedä pystynkö lopettamaan kirjoittamista. Olen syvästi järkyttynyt. Ei tarvi ihmetellä mistä ne koulukiusaamistapaukset kumpuukaan... kuinkakohan monen kiusaamistapauksen takapiruna ap on?? "äiti ei moikannut minua, laitetaan lapsi kärsimään!!! "

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ei tunnistanut sinua? On varmasti niitäkin, jotka ovat sosiaalisesti kömpelöitä, tai heitä ei vain kiinnosta. Outoa minusta on se, että pikkukoululaiset sopivat keskeneään kyläilyä, itse ainakin tykkään tietää missä ja millaisessa perheessä lapseni kyläilee. Sitten kun tulee luonteva tilaisuus esittäytyä, toinen osapuoli liukenee paikalta ja on niinkuin ei olisi huomaavinaankaan.

Minusta tuollainen esittäytyminen on äärimmäisen ahdistavaa. En halua jutustella ihmisten kanssa. Enkä myöskään janoa että minut huomataan ja tunnetaan.

Etko siis itse ole kiinnostunut siitä, millaisissa perheissä lapsesi vierailee?? En minäkään toivo ystävyyttä lapseni kavereiden vanhempiin, mutta ihan hyävänpäiväntutut-väleissä olisi mukavaa olla! Tai edes ihan "käsipäivää" olisi sanottu ja muutama sana vaihdettu, kun ihan lapsen kaverin kotiovella olen käynyt lapseni hakemassa.