Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jatkaisitko keski-ikäisenä suhteessa vähintään 8 vuotta ennen kuin voi muuttaa yhteen tms.?
17.02.2017 |
Minulla ja miesystävälläni on melkoinen pattitilanne. Olemme siis keski-ikäisiä ja ns. toisella kierroksella. Olemme seurustelleet nytkin jo lähes kolme vuotta. Molemmilla on lapsia entisestä liitosta ja kovasti on puhuttu yhteisestä kodista. Mutta nyt on käynyt ilmi, että vain minun pitää tehdä kaikki muutokset. Asumme molemmat pääkaupunkiseudulla, mutta miehelle ei nyt sovikaan muutto esim. puoliväliin, josta lapset kulkisivat bussilla/metrolla kouluun ja kaikilla lapsilla pysyisi koulut ja kaveripiirit samana. Hän haluaa asua nykyisellä alueellaan, jotta hänen lapsillaan ei ole minkäänlaista koulumatkaa ja minun lasteni pitäisi vaihtaa koulut, kaveripiirit, harrastukset kaikki. Minusta tämä ei ole reilua. Mies sitten totesi, että jatketaan sitten nykyisellä mallilla ja katsotaan reilun viiden vuoden päästä yhteenmuuttoa ja naimisiinmenoa uudelleen. Minulla on tosi petetty olo, koska mies on kaiken aikaa puhunut, kuinka haluaa kanssani perheen ja naimisiin. En itse usko jaksavani enää kauempaa tätä jatkuvaa kahden kodin välillä kulkemista ja pakkaamista ja tavaroiden raijausta. Nyt mies pyysi minua miettimään haluanko jatkaa. Suhteemme on hyvä, mutta en halua tuhlata tässä iässä elämästäni lähes kymmentä vuotta nähdäkseni eteneekö suhteemme joskus johinkin. Itse haluan vielä uuden aviopuolison ja kumppanin, jonka kanssa asun. On mielestäni hölmöä joutua eroamaan jos molemmat asuvat pääkaupunkiseudulla, mutta on myös väärin yrittää pistää vain minun lapseni maksumiehiksi yhteenmuutossa. Olen siis kyllä kallistumassa siihen, etten jää kymmentä vuotta odottelemaan asioiden etenemistä, vaan jatkan elämääni ilman nykyistä miestä. Mitä te muut olette mieltä? Olisitteko itse valmiit odottelemaan keski-ikäisenä kymmenen vuotta nähdäksenne eteneekö suhteenne mihinkään?
Kommentit (33)
Minusta suhde on ihan oikea suhde, vaikka asuttaisiinkin erillään. Ja naiivisti ajattelen, että jos toinen on ns. Se Oikea, niin suhde kestää erilläänolon.
Me olemme myös toisella kierroksella ja molemmilla on lapsia. Meillä mies jousti.... asumme lähellä minun lasteni kouluja. Toisaalta tilanne oli se, että miehen lapsi, joka asuu meillä, juuri lopetti peruskoulun ja siirtyi keskustaan opiskelemaan. Hänellä ei vanhassa paikassa ollut enää mitään. Miehen toinen lapsi joutui siirtymään muuton vuoksi vikkonloppulapseksi, toisaalta hän olisi joutunut sellaiseksi, vaikka olisimme muuttaneet puoleenväliinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapseni ovat minulle kaikki kaikessa ja olen heidät yksin hoitanut. Minulle on päivän selvää, että en ikimaailmassa muuta yhteen kenenkään kanssa kuin niin, että mahdolliset molempien lapset ovat täysin tasa-arvoisessa asemassa. Mutta toki haluaisin vielä itselleni elämänkumppaninkin löytää.
ap
No en minäkään kyllä olisi lähes 10-vuotta erillään asunut ja ravannut kahden asunnon väliä. Suosittelisin kyllä noin joustamattoman miehen kanssa eroa. Löydät kyllä paremmankin miehen, joka on kykeneväinen kompromisseihin. Töykeää käytöstä kyllä tuollainen.
T: onnellinen uusperheellinen
Miksi pitäisi muuttaa yhteen ja miksi ihmeessä pitää vähän väliä pakata jne.? Eikö muka nykyinen suhde riitä eli paljon vapautta ja sen vastapainona yhdessäolo "yhtä juhlaa".
En ymmärrä, mikä kiire on muuttaa yhteen ja samalla pilata lapsilta iso joukko asioita. Kyllä sitä ehtii olemaan sen siipan kanssa 30 vuotta, vaikka vihille menisi vasta 50v iässä.
Olen ollut miesystäväni kansaa yhdessä 11v. Emme asu yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuljetatko liinavaatteetkin mukanasi aina miehen luokse mennessäsi?
Kuule peittoja roudaava mutsi, jätä toi hemmo niin tapaat alta vuoden elämäsi miehen. Sä olet jo niin monessa ketjussa tuota vatvonu että se on vaan jäähyväisiä vailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä keski-ikäisenä miestä enää rastiksi ottaisi. Helpompi asua ilman miestä ja ottaa suhteesta vain rusinat pullasta. :)
2 jatkaa
Vähän off topic, mutta
Mistä ihmeestä nämä vihamieliset uusperhekommentit kumpuavat? Minä tulen tosin hyvin toimeen miehen molempien teinien kanssa, joista toinen asuu kokopäiväisesti.
Minulla on 16 v ja 14 v pojat. Viime viikolla vanhempi kysyi mieheltäni, miksi tämä ei adoptoisi häntä (vitsillä, mutta jo toistamiseen). Nuorempi taas ilmoitti aikuisenakin asuvansa omassa huoneessaan meidän kanssa (ei ilmoittaisi, jos ei uusperheestä tykkäisi). Lapsilla on isäkin.
Ei tämä mitään helvettä kenellekään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa harjoittaa vähän itsetutkiskelua ja miettiä, voisiko sinua sittenkin tyydyttää se, että asutte omissa osoitteissanne. Siinäkin järjestelyssä on puolensa, ja monet eivät sinun tilanteessasi muuta harkitsisikaan. Jos tuntuu, ettei tuo sinulle käy, vaan haluat nimenomaan jakaa arjen samassa osoitteessa, sitten joudut valitsemaan eron ja miehen naapurustoon muuttamisen välillä.
Miehen nykyiselle asuinpaikalle muuttamista en harkitsekaan. En myllerrä lasteni elämään niin, että vaihtaisin koulut, kaverit jne. Mutta en oikein pysty mieltämään "oikeaksi suhteeksi" sellaistakaan, että mies ei jaa kanssani mitään arkea, mutta tulee sitten viikonlopuiksi kotiini, jonka minä yksin sitten siivoan hänelle ja hänen jälkeensä. Samoin mies ei koskaan osta esim. yhteisiä viikonlopun ruokia, vaan minä tarjoan ne hänelle, kun tulee. En aio myöskään tällaista jatkaa ikuisuuksiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni törkeää ja ajattelematonta käytöstä mieheltäsi. Kyllä toimivassa uusperheessä otetaan huomioon kaikki ja etsitään kaikille paras vaihtoehto, joka tapauksessanne selvästi olisi se, että asuisitte nykyisten kotienne puolivälissä, jolloin molempien lapsetkin voisivat pitää entiset koulunsa ja kaveripiirinsä. Samoin jo seurusteluvaiheessa mieheni kyllä osallistui viikkosiivouksiin viikonloppuisin meillä bunkatessaan ja tottakai maksoi ruokia myös.
Vierailija kirjoitti:
Miehen nykyiselle asuinpaikalle muuttamista en harkitsekaan. En myllerrä lasteni elämään niin, että vaihtaisin koulut, kaverit jne. Mutta en oikein pysty mieltämään "oikeaksi suhteeksi" sellaistakaan, että mies ei jaa kanssani mitään arkea, mutta tulee sitten viikonlopuiksi kotiini, jonka minä yksin sitten siivoan hänelle ja hänen jälkeensä. Samoin mies ei koskaan osta esim. yhteisiä viikonlopun ruokia, vaan minä tarjoan ne hänelle, kun tulee. En aio myöskään tällaista jatkaa ikuisuuksiin.
ap
Ja millaiseksi sitten kuvittelisit elämänne yhteisessä kodissa? Mies ainakin odottaa saavansa kodinhoitajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitä myös vähän pelkään, että kaikki jäisi minun rästikseni yhteisessäkin kodissa. Mutta ainakin haluaisin nähdä sen nyt, en hukata elämästäni kymmentä vuotta ja todeta sitten, ettei tästä tule mitään.
ap
Vierailija kirjoitti:
No sitä myös vähän pelkään, että kaikki jäisi minun rästikseni yhteisessäkin kodissa. Mutta ainakin haluaisin nähdä sen nyt, en hukata elämästäni kymmentä vuotta ja todeta sitten, ettei tästä tule mitään.
ap
Miten asiat jäävät sinun rästiksesi nyt? Mitkä muut asiat kuin se, että sinä pakkast ja matkustat?
Etköhän sä ole nähnyt sen jo.
Mies ei tuosta tule paremmaksi muuttumaan, vaikka asuisitte pysyvästi saman katon alla. Samalla tavalla se olettaa että sä passaat ja puunaat ja kenties jopa kustannat sen elämää. Ja kun on kerran noin ehdoton, ei hän mihinkään muihinkaan elämässä eteentuleviin kompromisseihin taivu. Sinuna en katselisi kyllä kauempaa, on niitä fiksumpiakin miehiä olemassa.
No vähän noin minäkin ajattelen, pitkää asiaa pohdittuani. Ehkäpä viisainta on vain luovuttaa ja erota ja jatkaa elämää eteenpäin.
ap
Niin, kyllä sinä jo tiedät, millaiseksi elämä tulee muuttumaan.
Ihan en ymmärrä, kun ihmiset sanovat, etteivät jotain arvanneet seurusteluaikoina. Kyllä se mies on sottapytty, jos omassa kämpässä vaatteet lojuu kaikkialla, lojuu ne myöhemminkin. Kyllä hän on saamaton, jos omassa kämpässä on asioita "joita pitäisi tehdä", ei ole sen ahkerampi myöhemminkään. Kyllä on dominoiva, jos osoittaa vahvatahtoisuutta heti suhteen alussa. Kyllä on on joustamaton suurimmassa osassa asioita, jos osoittaa yhtään joustamattomuutta ihastumisvaiheessa.
En kyllä olisi edes nuorena katsellut kymmenen vuotta paikallaan junnaavaa suhdetta, jossa ei edes muuteta yhteen, saati sitten mennä naimisiin.
Alue: Aihe vapaa
No eka eronnut, joka osaa asettua niiden lastenkin asemaan. Voin vaan kuvitella miten paskaa on rempata kahden kodin väliä koko ajan. Hieno juttu!