Jos kyse ei olisi rahasta, haluaisitteko olla kotiäiti/-rouva tai koti-isä/-mies?
Jos perheenne tulisi toimeen yhdellä palkalla ja puolisollesi sinun koti-isyytesi/kotiäitiytesi kävisi, haluaisitko sitä? Kuinka moni jäisi kotiin hoitamaan lapsia ja kotia mieluummin kuin menisi töihin, jos kyse ei olisi rahasta?
Kommentit (27)
En. Pelkään, että erkaantuisin työyhteisöstä ja ammatillinen osaamiseni kärsisi, jos olisin liian pitkään kerralla pois.
Silmänräpäyksessä. Lapsi on 16, mutta olisin lopun ikääni.
Juu, jäisin. Jotain omaa mielekästä puuhaa pitäisi toki keksiä, mutta eiköhän se hoituisi.
Vierailija kirjoitti:
En. Pelkään, että erkaantuisin työyhteisöstä ja ammatillinen osaamiseni kärsisi, jos olisin liian pitkään kerralla pois.
Tässä ei ollut kyse parista vuodesta, vaan loppuelämästä. Olisi pääsääntöisesti kotona äitinä, rouvana tai isänä tai mikä nyt se "titteli" olisi. Ei työelämässä, eikä sinne olisi koskaan menossa tai palaamassa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Pelkään, että erkaantuisin työyhteisöstä ja ammatillinen osaamiseni kärsisi, jos olisin liian pitkään kerralla pois.
Tässä ei ollut kyse parista vuodesta, vaan loppuelämästä. Olisi pääsääntöisesti kotona äitinä, rouvana tai isänä tai mikä nyt se "titteli" olisi. Ei työelämässä, eikä sinne olisi koskaan menossa tai palaamassa.
ap
Nautin työstäni, joten ei, en usko, että kotona olo olisi yhtä palkitsevaa.
Minä olen ollut kotiäiti/-rouva kesästä 2000 lähtien. En ole ollut päivääkään työttömänä, siis virallisesti - en ole hakenut mitään työttömyystukia ikinä. Olen opiskellut kotona olon ohessa pari tutkintoa, mutten aio koskaan mennä töihin. Lapset ovat nyt kesällä 17v, 15v ja 13v.
Todella pitkään kuvittelin meneväni töihin, siksi nuo tutkinnotkin suoritin. Olen valtiotieteen maisteri ja suorittanut myös YAMK-tutkinnon. Oman alan töihin on vaikea päästä ja kun sitä työkokemusta ei ole, työllisyysnäkymät ovat aika olemattomat. Yhdellä palkalla ollaan tultu tähänkin asti erinomaisesti toimeen, joten minun tuloni olisivat vain lisäbonusta talouteen.
Hirveän mielelläni kyllä menisin töihin, jos pääsisin, mutta kun talous pyörii yhdelläkin palkalla, niin en aio mennä väkisin työelämään jonnekin ihan minne sattuu.
Jäisin ehdottomasti kotiin, jos rahan takia ei tarvitsisi käydä töissä. Kun lapset olisivat vanhempia, opiskelisin rauhallisessa tahdissa uuden tutkinnon. Tosin mulla on vielä edellinenkin gradu tekemättä... Mutta silloinhan se ei haittaisi :)
En. Jos rahasta ei olisi ollut pulaa, olisin palkannut hoitajan kotiin heti kun lapsi oli 3kk ja lähtenyt töihin. Olisipa vielä imettäjiä, kuten entisajan säätyläisnaisilla. :)
Minä jäin. Työelämä täysin perseestä. Koti ja lapset paljon tärkeämpiä.
Ei kai kukaan loppujen lopuksi käy töissä kuin rahan vuoksi.
En haluaisi olla kotiäiti mutta lapseton kotivaimo voisin olla. Ois ihanaa jos ei tarviis käydä koskaan töissä.
En, koska elämässä pitää olla muuta sisältöä loppuelämäksi kuin pelkästään oma perhe. Jos joutuisin kotiäidiksi, tiettyhän voisin hakeutua vapaaehtoistyöhön aikaa kuluttamaan.
Jäisin ja jäinkin kotiin lasten kanssa. Ei ollut rahakysymys ja aluksi olikin välillä tiukkaa mutta kaikki perushommat hoitui kyllä ok. Meille vanhemmille vaan ei ostettu mitään uutta vaan pakolliset.
Lapset ovat jo teinejä ja nykyään olemme aika varakkaita joten rahan takia ei ole tarvinnut mennä töihin ja viihdyn mainiosti kotiäitinä/rouvana.
Mä en jäis loppuelämäksi, joku 5 vuotta vielä vois olla kiva, kunnes pienin kolmesta kouluikäinen. Tekisin vapaaehtoistyötä, jumppaisin, harrastaisin ja näkisin kavereita. Mutta koko elämä? Ei ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan loppujen lopuksi käy töissä kuin rahan vuoksi.
Minä käyn. Ja meillä olisi varaa siihen että jäisin kotiin, mutta en halua. En saisi aikaani kulumaan mielekkäästi ilman töitä.
Haluaisin. En tosin halua lapsia, mutta kotirouvana olisin todella mielelläni. Olisi ihana pitää koti ja itsensä täydellisessä kunnossa, tehdä miehelle ihania ruokia ja tarjota energistä seksiä. Vastapalkaksi saisin vapauden toteuttaa itseäni, kun voisin sillä kaikella ajalla tehdä vaikka mitä.
Todellakin jäisin. Musta tuntuu, että mun lapset kasvaa paljon nopeammin nyt kun oon töissä. Päiväkodissa oli tämä nuorin ottanut ensiaskeleet ja oppinut syömään lusikalla itse ja siellä oli myös ekan kerran sanonut 2 sanan lauseen (missä nalle?). Missaan kaiken tämän tyypin kohdalla!
Todellakin.