Lue keskustelun säännöt.
Tapailemani miehen perhetausta täydellinen ja tasapainoinen, omani pelkkää paskaa
22.12.2016 |
Tuntuu niin pahalta kun en edes pysty kertomaan miehelle millainen perheeni oikeasti on, vähän vain vihjaamaan ettei lapsuuteni ollut mitenkään täydellinen.
Ollaan tapailtu jo pitkään, nyt hän haluaisi tutustua perheeseeni. Tuntuu niin vaikealta kertoa kuinka isäni on väkivaltainen juoppo, siskoni vaikeasti kehitysvammainen ja veljeni myös alkoholisoitunut. En usko että mies voisi enää sen jälkeen suhtautua minuun samalla tavoin, pelkään että hän pitäisi minua myös samanlaisena ja jotenkin viallisena.
Kannattaisiko minun tässä vaiheessa vain lopettaa koko juttu? Mies on ihana ja ymmärtäväinen mutta minusta tuntuu että minun taustat tulevat vain niin yllätyksenä ja Ovat yksinkertaisesti liikaa.
Mitä ihmettä teen :(
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No etkä lopeta! Mulla on mies, jolla tuollainen "täydellinen perhe" ja nyt olen onnellisesti osa tuota perhettä.
Eksäni oli "täydellisestä" perhetaustasta, eksän mielestä. Itse olin tullut rikkauksista ryysyihin kun isovanhempieni perustama tehdas sössittiin nurin ja seurasi avioero, alkoholia jne.
Eksän perhetausta viehätti minua, koska annettiin kuva sivistyneestä perheestä jossa vanhemmat ovat yhdessä. Totuus oli kuitenkin toinen. Murjottava appiukko sivusuhteineen, jota pelättiin ja vielä enemmän murjottava anoppi jota pelättiin vielä enemmän. Mitään vikaa ei kuitenkaan ollut eksän mielestä, mutta kuvio alkoi hieman rakoilemaan kun pariskunta erosi seitsemänkymppisinä.
Eli ei kannata huolestua, kukaan (eikä sen perhe) ole täydellinen.
Ole onnellinen, että huonosta isästä huolimatta olet kyennyt löytämään ainakin taustaltaan tasapainoisen ja normaalin kumppanin. Pahin asia, mitä voisit tällä hetkellä tehdä olisi erota nykyisestä miehestä ja ottaa jonkun vastaavaa taustaa omaavan miehen tilalle. Tuolloin luultavasti jatkaisit vanhaa sykliä ja jotenkin tuntisit olosi kotoisaksi alkoholistimiehen vierellä. Sinun pitää nyt mennä epämukavuusalueelle, kertoa taustastasi miehellesi ja tehdä omasta elämästäsi parempi kuin lapsuuskotisi oli.
En ymmärrä, miksi kehitysvammaista siskoa pitäisi hävetä tai että siinä olisi jotain huonoa. Isäsi on ollut kelvoton ja veljesi on asiasta kärsinyt. Sinä olet selvinnyt tilanteesta paremmin ja voit nyt olla tasapainoinen aikuinen, kunhan henkisesti käsittelet lapsuutesi ongelmat ja pääset niistä yli.
Yhteisen tulevaisuuden kannalta voi olla suuri merkitys sillä, että ainakin toisen perhe on taustalla tukiverkostona. Jos saatte yhteisiä lapsia, niin helposti ne oman lapsuuden perhemallit puskevat alitajunnasta käytäntöön. Miehen hyvä perhetausta on jo satsaus siihen teidän yhteiseen perhe-elämään ja hänen isyyteensä. Jos päädyt saman taustaisen miehen kanssa yhteen, teitä on pian siinä kaksi kipuilemassa. Luulin itse aikoinaan sen yhdistäneen meitä, mutta oikeasti meitä on tässä kaksi rikkinäistä erillään. On tosi kovan työn takana se, kun molemmat opettelevat ns. normaalia perhemallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kirjoittaja eri tarinalla? http://www.vauva.fi/keskustelu/2739848/miehen-perhe-katkaisi-valit-mieh…;
No jos et, niin mitä väliä mistä tulet? Itse olen normaalista perheestä, miehellä ties mitä traumaa lapsuudessa ja nuoruudessa, arvostan häntä todella paljon, on pysynyt tasapainoisena ja ystävällisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luulin puolison perhettä hyväksi. Mut matkan varrella paljastunut jos jonkinmoista painavaa ongelmaa. Se olisi ok, jos puolisoni olisi sinut asian kanssa ja avoimesti myöntäisi et ongelmia on. Ongelmia ne on vain jos niitä ei kypsästi tunnusta.
Tunnista vaan avoimesti ilman häpeää. Se osoittaa kypsyyttä jota arvostetaan kaikkialla mihin menet.
Lue myös 1. saamasi vastaus. Viisas kirjoitus!
Vierailija wrote:
Up
😂 No tässä sinulle ap sangollinen huomiota, ole hyvä. 3/5, kouluarvosanoin 7- (upittelusta ja liian usein saman tarinan postailusta miinusta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut ongelmia miehen huonon taustan vuoksi.
Ongelma on ollut siinä VAIN se ettei mies pysty tunnustamaan asiaa. Jos sukutapaamisessa joku uhkailee/vetää viinaa/soittaa poliisit, olen minä syyllinen kun kehtaan miettiä mistä kaikki sekoilu johtuu.
Asia tulee meidän ongelmaksi VAIN koska mies ei pysty tunnustaa noita hankalia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä sure, täydellisessäkin löytyy muutama luuranko kaapista 😊
Meillä toisinpäin. Itse hyvästä perheestä, miehen perheessä kaikki pielessä. Näin sen jo alkuvaiheessa ja olin tukena miehelle siinä, hän esimerkiksi muutti heti luokseni (oltiin nuoria).
Vuosien varrella on mennyt niin että oma perheeni on miehelle Perhe. Jonka kanssa vietetään sukujoulua, soitellaan kuulumisia, kyläillään ym. Että kumpikaan ei menettänyt mitään vaan mies sai lisää. Välit hänen lapsuudenperheeseen lähes kokonaan poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän AP:ta sikäli, että olin itse samanlaisessa tilanteessa nuorena. Olin pitkään tavallaan etäsuhteessa yhden fiksun, mukavan ja luotettavan miehen kanssa, jolla oli ehjä tausta. Häpesin omaa rikkinäistä taustaani ja piilottelin sitä kaikella tavalla. Olin liian nuori käsittelemään asiaa. Siinä vaiheessa kun suhteemme oli lähentymässä, jätin miehen ja ystävyytemne yhtäkkiä ja aloin olla toisen miehen kanssa. Sillä miehellä oli rikkinäinen tausta ja hänellä itsellään oli pahoja ongelmia. Siitä suhteesta ei seurannut kuin pelkkää pahaa ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin erota. Siitä alkoi pitkä tie, jolla opettelin hyväksymään itseni ja taustani. Lopulta löysin minulle sopivan ihmisen, joka halusi myös olla rehellinen omasta elämästään.
Myöhemmin sain tietää, ettei sillä ensimmäiselläkään poikaystävälläni ollut niin hyvin asiat omassa perheessään, kuin olin luullut. Hänkin oli salannut minulta isoja ja vaikeita asioita.
Mun oli vaikea tavata mun ensirakkauden perhettä koska mä itse tulin huonoista oloista ja mä näin heidän perheensä täydellisenä, tää nainen jätti mut sen takia enkä mä koskaan osannut selittää miksi mä käyttäydyin miten mä käyttäydyin
No tuo asia ei tule muuttumaan joten mitä menetettävää sinulla on? Joko miehesi hyväksyy asian tai sitten ei. Et sinä asialle voi mitään tehdä.
Vierailija wrote:
Ymmärrän AP:ta sikäli, että olin itse samanlaisessa tilanteessa nuorena. Olin pitkään tavallaan etäsuhteessa yhden fiksun, mukavan ja luotettavan miehen kanssa, jolla oli ehjä tausta. Häpesin omaa rikkinäistä taustaani ja piilottelin sitä kaikella tavalla. Olin liian nuori käsittelemään asiaa. Siinä vaiheessa kun suhteemme oli lähentymässä, jätin miehen ja ystävyytemne yhtäkkiä ja aloin olla toisen miehen kanssa. Sillä miehellä oli rikkinäinen tausta ja hänellä itsellään oli pahoja ongelmia. Siitä suhteesta ei seurannut kuin pelkkää pahaa ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin erota. Siitä alkoi pitkä tie, jolla opettelin hyväksymään itseni ja taustani. Lopulta löysin minulle sopivan ihmisen, joka halusi myös olla rehellinen omasta elämästään.
Myöhemmin sain tietää, ettei sillä ensimmäiselläkään poikaystävälläni ollut niin hyvin asiat omassa perheessään, kuin olin luullut. Hänkin oli salannut minulta isoja ja vaikeita a
No sithän kaikki on ihan OK!
Meidän vanhemmat oli keskenkasvuisia riitelijöitä lapsuuden. Se oli meille täyttä helevataa... muiden mielestä meillä oli joku perheidylli. Niin. Ensimmäiset ja muutkin lapsuuden muistot liittyy siihen kun yrittää nukkua itkuisena itsensä uneen.....
Äitini on aika ikävä mielialavaihteluineen... Onneksi on normaali välillä.
Mulle kelpaisi millä taustalla tahansa oleva luotettava puoliso.
Minulla on pitkäaikaistyöttömänä käänteisesti vähän sama ongelma. Olen suht rikkaasta kokoomusperheestä.
Mulla on hyvä tausta, mutta oma tilanne on täyttä paskaa.
Ei todellakaan kannata lopettaa.
Olen itse tuollaisesta ns. täydellisestä perhetaustasta. Jos paljastuisi, että tapailemani kiinnostava ja tasapainoisen oloinen mies on kotoisin kuvailemasi kaltaisesta perheestä, kunnioittaisin vain häntä enemmän. Se tarkoittaisi, että se kaikki elämänhallinta ja tasapainoisuus ei ole pelkkää lammasmaista kodin mallin noudattamista, vaan itse ajateltua ja pohjalta asti rakennettua. Henkilö, joka vain sattuu elämään tasapainoista elämää, voi koska tahansa ajautua pohjalle kokemattomuuttaan silloin kun elämä alkaakin koetella - mutta se, joka sieltä on määrätietoisesti noussut, osaa pysytellä pinnalla.
Ole ylpeä elämäntarinastasi. Siinä on varmasti myös hyvää. Hyvää joulua ja jatka ihmeessä lupaavaa ihmissuhdetta.