Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton?

Mun exän mielestä haluttomuus ei ollu ok, sillä seksi kuului joka paikkaan. Aina olisi pitänyt olla valmis, mitään syytä kieltäytyä ei koskaan ollut.

"Ai sua väsyttää 16 h työputken jälkeen? Seksi piristää!"

"Etkö saa unta? Seksi nukuttaa!"

"Ai ukkisi kuoli? No, seksi lohduttaa!"

"Onnea työpaikasta! Juhlitaan seksillä!"

"Meinaatko lähteä lenkille? Ei sun tarvi lähteä ulos, saat liikuntaa seksistä!"

Syystäkin ex.

Tervetuloa seksikeskeiseen maailmaan!

Vierailija kirjoitti:

Miksi parisuhteessa kumppanista tulee joku omien mielihalujen toteutusautomaatti? ?

Turhan moni ajattelee, että kumppani on vastuussa toisen kumppanin onnesta ja hyvinvoinnista. Toki kumppani voi tuoda toisen onneen ja hyvinvointiin oman lisänsä, mutta koskaan kenenkään onnellisuus ja hyvinvointi (johon sen seksinkin voi laskea) ei ole toisen ihmisen vastuulla.

Olen tällä hetkellä sinkku ja olen joutunut kokemaan seksuaalista väkivaltaa menneisyydessäni eikä rajojani ole kunnioitettu noissa tilanteissa. Olen joutunut rakentamaan omia rajojani terapiassa uudestaan. Tämä seksiin painostaminen ja haluttomuudesta syyllistäminen on syy, miksi pohdin, voinko koskaan enää olla parisuhteessa. Mielestäni minulla pitäisi olla oikeus omaan kehooni ja kieltäytymiseen, jos minua ei haluta, mutta nyky-yhteiskunnassa tätä oikeutta ei näytä ihmisellä olevan.

N27

Seksi on nykyihmiselle perusoikeus, joka kuuluu saada. Mieti nyt lassukoitakin, jotka sanoo et naista on saatava tai muuten menevät hongan latvaan roikkumaan?

Riippuu siitä monta vuotta se haluton kausi kestää. Vuosia haluttoman kumppanina ja lopputulos on se että pidän itseäni susirumana, lihavana, vanhana ja tylsänä. En jaksa panostaa enää yhtään mihinkään, mikä hyöty? En viitsi enää edes raahata rumaa naamaani ihmisten ilmoille. Tunnen itseni ällöttäväksi, peilistä katsoo paskakasa joka jotenkin teki puolisostaan umpihaluttoman. Lopetin puolison kiusaamisen jo ajat sitten, nyt ei ole enää mitään läheisyyttä, puhumisen lopetin vuosi sitten. Varsinainen unelmien parisuhde.

Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?

Tämä on tosi hankala asia ja hiertää varmaan useassa suhteessa. Kai se on tärkeintä sitten keskustella siitä, miten ratkaista se ongelma, että toinen elää puutteessa. Haluttomuuttakin voi käsittääkseni hoitaa, jos vain haluaa haluta.

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?

Läehs kaikkea muuta voi tehdä myös muiden ihmisten kanssa, mutta usein haluton puoliso ei kuitenkaan suvaitse suhteen ulkopuolista seksiä. Siksi seksi on erityisasemassa kaikkeen muuhun verrattuna.

Haluttomuudessa on se vika, että parisuhteessa toinen on lähes aina haluttomampi osapuoli. Harvoin halut menee niin yksi yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?

Minä olen suhteessa huomattavasti halukkaampi puolisko, mutta en todellakaan kuvittele että seksi olisi mikään ehdoton pakko, jota täytyy aina olla. On ihan ok ettei miestä aina haluta, mutta jos täydellinen haluttomuus jatkuu kuukausia, jopa vuosia, niin kyllä joskus olisi kiva saada edes säälistä. 

Mitä vaihtoehtoja jää, kun on väärin kumppania kohtaan painostaa tai uhkailla seksiin, mutta kuukausikaupalla omien käsien varassa olo rasittaa jo pääkoppaa? Miehelle on kuitenkin hyvin tärkeää, etten eksy muiden syliin, eikä erokaan ole realistinen vaihtoehto, kun tämä on ainut välejä hiertävä asia.

Minulla pelko seksuaalisen itsemääräämisoikeuden häviämisestä on melkein merkittävin syy sille etten oikein uskalla tapailla enää miehiä. Minulle kävisi hyvin avoin suhde, mutta miehet eivät tunnu haluavan edes harkita sellaista vaihtoehtoa.

Haluaisin kumppanin, joka ymmärtää minun olevan erillinen yksilö hänestä, jolla on omat tunteet, halut ja seksuaalisuus, en vain objekti, jonka tulee olla aina valmis seksiin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla pelko seksuaalisen itsemääräämisoikeuden häviämisestä on melkein merkittävin syy sille etten oikein uskalla tapailla enää miehiä. Minulle kävisi hyvin avoin suhde, mutta miehet eivät tunnu haluavan edes harkita sellaista vaihtoehtoa.

Haluaisin kumppanin, joka ymmärtää minun olevan erillinen yksilö hänestä, jolla on omat tunteet, halut ja seksuaalisuus, en vain objekti, jonka tulee olla aina valmis seksiin.

Olenko mä jotenkin todella taula, vai onko mulla vain erityisen ihana mies kun mulle tuo on itsestäänselvyys, että olen miehestäni erillinen yksilö, mulla on omat tunteet, halut ja seksuaalisuus enkä todellakaan ole mikään mälliämpäri jota haluttaa aina kun mies vähänkin vinkkaa että panettaisi?

Hyvä syy pysyä sinkkuna ni ei tarvi murehtia moista.

Totta kai parisuhteessa saa olla haluton, ja pitkässä parisuhteessa on enemmän kuin todennäköistä että on kausia, kun se oma kumppani ei kiinnosta oikeastaan lainkaan. Itseäni kiinnostaa, että montako kertaa pitää vihjata, kieroilla ja suoraan pyytää ennen kuin kumppanin olisi jo pikkuhiljaa haluttomuudestaan huolimatta suostuttava seksiin - jos mä kinuan joka ilta vaikka vuoden, niin monenako iltana olisi kohtuullista odottaa saavansa? Kerran, kaksi, kymmenen? 

Jos mä haluan 365 iltana vuodessa niin eikö olisi kohtuullista että edes muutaman kerran toinen tulisi vastaan, että vaikka häntä ei kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä monta vuotta se haluton kausi kestää. Vuosia haluttoman kumppanina ja lopputulos on se että pidän itseäni susirumana, lihavana, vanhana ja tylsänä. En jaksa panostaa enää yhtään mihinkään, mikä hyöty? En viitsi enää edes raahata rumaa naamaani ihmisten ilmoille. Tunnen itseni ällöttäväksi, peilistä katsoo paskakasa joka jotenkin teki puolisostaan umpihaluttoman. Lopetin puolison kiusaamisen jo ajat sitten, nyt ei ole enää mitään läheisyyttä, puhumisen lopetin vuosi sitten. Varsinainen unelmien parisuhde.

Ai montako vuotta haluton kausi kestää? Vuotta???

Mä totesin tällä viikolla kahtena päivänä etukäteen, että ei olisi paras hetki seksiin, kun oli vatsavaivaa ja kello yli puolen yön, kun mentiin nukkumaan ja oli aikainen herätys aamulla. Sen seurauksena hän alkoi valittaa, ettenkö enää rakasta häntä, kun sillä lailla koko ajan torjun.

N44

Haluttomat menköön keskenään kimppaan. Sitten ihmiset joilla halut matsaa pääsee nauttimaan hyvästä suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla pelko seksuaalisen itsemääräämisoikeuden häviämisestä on melkein merkittävin syy sille etten oikein uskalla tapailla enää miehiä. Minulle kävisi hyvin avoin suhde, mutta miehet eivät tunnu haluavan edes harkita sellaista vaihtoehtoa.

Haluaisin kumppanin, joka ymmärtää minun olevan erillinen yksilö hänestä, jolla on omat tunteet, halut ja seksuaalisuus, en vain objekti, jonka tulee olla aina valmis seksiin.

Olenko mä jotenkin todella taula, vai onko mulla vain erityisen ihana mies kun mulle tuo on itsestäänselvyys, että olen miehestäni erillinen yksilö, mulla on omat tunteet, halut ja seksuaalisuus enkä todellakaan ole mikään mälliämpäri jota haluttaa aina kun mies vähänkin vinkkaa että panettaisi?

Jaa-a, tai sitten vain minä olen saanut huonon otannan? Tähän mennessä on painostettu seksiin, kourittu väkisin, riisuttu vaikka olen kieltänyt, jne. En tiedä vedänkö jostain syystä marginaalimiehiä puoleeni kun olen tapaillut miehiä, mutta käsitykseni seksistä ja seksuaalisuudesta on painostava ja siinä ei paljoa ole toisen tunteilla väliä. Ja siksi olen nykyisin erittäin varautunut, koska toisesta ei voi mennä takuuseen edes vaikka olisi tuntenut kuukausia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä monta vuotta se haluton kausi kestää. Vuosia haluttoman kumppanina ja lopputulos on se että pidän itseäni susirumana, lihavana, vanhana ja tylsänä. En jaksa panostaa enää yhtään mihinkään, mikä hyöty? En viitsi enää edes raahata rumaa naamaani ihmisten ilmoille. Tunnen itseni ällöttäväksi, peilistä katsoo paskakasa joka jotenkin teki puolisostaan umpihaluttoman. Lopetin puolison kiusaamisen jo ajat sitten, nyt ei ole enää mitään läheisyyttä, puhumisen lopetin vuosi sitten. Varsinainen unelmien parisuhde.

Ai montako vuotta haluton kausi kestää? Vuotta???

Mä totesin tällä viikolla kahtena päivänä etukäteen, että ei olisi paras hetki seksiin, kun oli vatsavaivaa ja kello yli puolen yön, kun mentiin nukkumaan ja oli aikainen herätys aamulla. Sen seurauksena hän alkoi valittaa, ettenkö enää rakasta häntä, kun sillä lailla koko ajan torjun.

N44

Ja se siis oli muistaakseni ainoa kerta koko vuoden aikana. Hirveä torjuja tosiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä monta vuotta se haluton kausi kestää. Vuosia haluttoman kumppanina ja lopputulos on se että pidän itseäni susirumana, lihavana, vanhana ja tylsänä. En jaksa panostaa enää yhtään mihinkään, mikä hyöty? En viitsi enää edes raahata rumaa naamaani ihmisten ilmoille. Tunnen itseni ällöttäväksi, peilistä katsoo paskakasa joka jotenkin teki puolisostaan umpihaluttoman. Lopetin puolison kiusaamisen jo ajat sitten, nyt ei ole enää mitään läheisyyttä, puhumisen lopetin vuosi sitten. Varsinainen unelmien parisuhde.

Ai montako vuotta haluton kausi kestää? Vuotta???

Mä totesin tällä viikolla kahtena päivänä etukäteen, että ei olisi paras hetki seksiin, kun oli vatsavaivaa ja kello yli puolen yön, kun mentiin nukkumaan ja oli aikainen herätys aamulla. Sen seurauksena hän alkoi valittaa, ettenkö enää rakasta häntä, kun sillä lailla koko ajan torjun.

N44

Niin vuotta, onko yhdeksän VUOTTA ihan ok? Jos joku haluton nyt haluaisi kertoa kauan se haluton kausi kestää ja miksi.