Koiria rakastavat, oletteko koskaan tavanneet koiraa, josta ette ole pitäneet?

Ylikoulutetut robottimaisen hyvin käyttäytyvät koirat, jotka vain tottelevat ja joilla ei ole mitään omaa persoonaa. Ne jäävät etäisiksi.

Olen tavannut muutaman. Anopin koirassa en kyllä pysty mitään ihanaa näkemään. Salakavala otus. En tykkää. Mutta onneksi tunne on molemmin puolinen ;)

Olen koiraihminen ja minulla on ollut lähes aina koira. Koko aikuisikäni olen omistanut koiran. Monet koirat näen ja koen suloisina, mutta en silti läheskään kaikkia. Juuri taannoin törmäsin erääseen kaveriini, jolla oli tilanteessa kaksi koiraa. Toinen koirista hurmasi minut välittömästi jotenkin ihan täysin kun taas toinen koira lähinnä ärsytti minua. 

Monet kohtaamani koirat ovat sellaisia, että suhtaudun niihin neutraalisti. Sitten on niitä, jotka suorasaan hurmaavat heti. Negaatioita aiheutuu koiran käytöksestä, likaisuudesta, hajusta jne asioista. Tai sitten ihan vain siitä, että koiran ulkoinen olemus ei miellytä. 

Vierailija kirjoitti:

Ylikoulutetut robottimaisen hyvin käyttäytyvät koirat, jotka vain tottelevat ja joilla ei ole mitään omaa persoonaa. Ne jäävät etäisiksi.

Minä taas pidän näistä "ylikoulutetuista" enemmän kuin vapaan kasvatuksen hedelmistä. Ylipäätään en siedä huonosti käyttäytyviä koiria. Tosin enempihän se omistajastaan kertoo ...

En tykkää vihaisista koirista. Muutaman selvästi luonnevikaisen oon tavannut.

Epäluuloiset, salakavalat näykkijät on ärsyttäviä. Tai tyypit jotka käy heti kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylikoulutetut robottimaisen hyvin käyttäytyvät koirat, jotka vain tottelevat ja joilla ei ole mitään omaa persoonaa. Ne jäävät etäisiksi.

Minä taas pidän näistä "ylikoulutetuista" enemmän kuin vapaan kasvatuksen hedelmistä. Ylipäätään en siedä huonosti käyttäytyviä koiria. Tosin enempihän se omistajastaan kertoo ...

En nyt mitään toista äärimmäisyyttä tarkoittanutkaan. Jos esimerkki pitäisi sanoa, niin presidentin Lennu on just ihana.

Aggressiiviset, epäsosiaaliset koirat eivät miellytä. Koiran tulee olla avoin ja ystävällinen, samalla kuitenkin hienotunteinen. Ei siis ole kouhkaamassa ja hyppimässä vieraiden päälle ilman lupaa. 

Ihan samalla tavalla niissä on persoonia kuin ihmisissäkin. Miten ihmeessä kaikista voisi pitää?

Oli hoidossa pari viikkoa naapurin koira, josta suoraan sanoen en tykännyt -- varautunut, kyräilevä ja kuseskelikin sisälle. Kasvatusvirhehän tämä tietysti. Eli ei voi koiraa sinänsä syyttää. Mutta niinhän se on lastenkin kanssa. Huonosti käyttäytyvä lapsi herättää antipatiaa, vaikka ei se lapsen vika ole. 

No kyllä kaikki koirat ovat jollakin tavalla tosi sympaattisia. Jotkut tietty voivat olla söpömpiä tai komeampia tai hauskemman näköisiä kuin toiset. Riippuu mistä tykkää. Mutta noin yleensä kun koiria katselee, niin kyllä ne kaikki rodusta tai ulkonäöstä huolimatta herättävät nimenomaan positiivisia fiiliksiä. Jos koiralla on jotain käyttäytymishäikkää, niin se on yleensä joko omistajan vika, joka ei ole yhtään kouluttanut tai koiralla on huonoja kokemuksia ihmisistä. Tämän vuoksi on hirveän vaikea nähdä itse koiraa jotenkin kamalana tapauksena edes huonosti käyttäytyessään, koska eipä ne koirat itsessään ilkeitä otuksia ole vaan ihmiset niistä sellaisia tekevät joko pahoinpitelemällä tai piittaamattomuudella.

Kyllä, useammankin... Koiran rumuus ei kyllä ole se, mikä tekee koirasta epämieluisan, vaan vihamielinen käytös tai tolkuton hulmuaminen (hyppii päälle jatkuvasti, ulisee, repii hulluns hihnassa yms. "huonoa käytöstä", jonka sais koulutuksella kitkettyä. Tällaisissa tapauksissa ärsyttää se omistajakin.....) aikuisella koiralla...

Varmaan luonteeltaa ihanin koira, jonka olen tuntenut, oli uskomaton rumilus 😂 Eriväriset karsastavat silmät, eri muotoiset korvat ja muutenkin kaikki osaset oli ihan eriparia. Mutta lempeä ja leikkisä, älykäs kaveri...

R.I.P Kaunotar (uros)

Yksinkertaisesti huonosti kasvatetut koirat. 

Jotta pidän koirasta, sen tulee olla selkeästi alisteinen ohjaajalleen. Ilo katsoa koiraa, joka ymmärtää pienestäkin eleestä, mitä tulee tehdä. Hyvin kasvatettu ei hypi sohville vieraissa, ei kerjää vinkuen ruokaa ja tottelee käskyjä. 

Nämä koirat ovat varmasti itsekin paljon onnellisempia kuin johtajan asemaan päästetyt hermoilevat yksilöt. 

Kuten lapsenkin psyyke häiriintyy, ellei aikuinen ole "ylempiarvoinen", niin sama koirilla. 

Joskus, mutta enemmän ärsyttäviä koiranomistajia.

Säälittää elinkautistaan häkissä istuvat koiraraukat, joiden ainoa ilo on räksyttää ohikulkijoille. :( Syksyllä pääsee metsälle ja siellä huonokuntoisena juostaan niin että meinaa henki lähteä.

Tai liian ison koiran ottaneet, jotka ei hallitse koiraa yhtään.

Koiranhakkaajat, koiran tahallaan vihaiseksi opettavat, pentutehtailijat.

Kyllä kaikki herättävät sympatiaa. Vaikka olis miten kauhurakki tahansa. Koira vaistoaa miten siihen suhtautuu. Rescuekoiraa jos jonkinlaista pyörinyt jaloissa jo 25 vuotta ja lähes kaikki metkut nähty. Ihmiset niitä ongelmia aiheuttaa. Jokainen koira ansaitsee hyvän kohtelun.

Joo, entisen tapailukumppanin rakki. Oli mallia nylkyttäjä ja alistaja. Ei uskonut mitään käskyjä. Todella huonosti opetettu. Pahin oli se kun puin vaatteita ylleni makkarissa ja tää piski kulu käskyttämään haukkumalla, ahdisti mut nurkkaan ja kun käskin sitä pois, puraisi käteen. Koiraa en sinänsä syytä, isäntä vaan ei tiennyt koirista ja niiden kasvattamisesta yhtään mitään. En muuten mennyt sinne enää tuon tapauksen jälkeen. En anna oman koiran hyppiä päälle, nylkyttää tai muutenkaan sikailla.

Olen koiraihminen koirien mielestä. Koirat ovat heti kimpussani, kun jalallani ulos astun. Epäystävällistä koiraa en ole edes tavannut. Monet omistajatkin päivittelevät, että miten se nyt noin meuhkaa, vaikka olen tuntematon. 

Tämä on aina ihmetyttänyt minua, koska en kiinnitä koiriin mitään huomiota. En puhuttele tai tee mitään elettä niihin päin. En siis mitenkään inhoa koiria, ne ovat näkökulmastani aivan neutraaleja. 

Jokin haju? Käyn kyllä suihkussa päivittäin ja olen aivan länsimaisilla mittareilla hygieeninen ihminen. 

Jokaikinen mopsi. Mä en käsitä miten koko koirarotu voi olla enää olemassa ja miksi joku vielä tukee sen jalostamista hankkimalla sellaisen sairaan tuhnukasan itselleen.

Olen koiraihminen ja muutenkin eläinrakas, mutta taostelukoirat ei maistu. Amstaffien kanssa olen viettänyt jonkun verran aikaa ja en vaan tykkää yhtään. Seura-, metsästys-, noutaja- ja paimenkoirat menee kaikki ja oikeastaan kaikki muutkin eläimet.

Jotenkin vaan se historia on niin sairas, että pilaa multa kaiken fiiliksen.

En kutsuisi itseäni kissaihmiseksi, vaikka minulla on aina ollut kissa. Tällä hetkellä kaksikin. 

Tykkään ystävällisistä ja rohkeista kissoista. Eli tavallaan olisin enemmän ehkä koiraihminen. Elämä on vain mennyt sellaisia latuja, etten koiraa ole voinut ottaa. Se on niin paljon sitovampi kuin kissat. 

Rakastan siis omiani aina, mutta muiden kissojen kanssa en ollenkaan ole sympatiaa täynnä. Ovat joskus vähän salakavalan oloisia ja jopa vähän vaarallisen tuntuisia. 

Mä en voi sietää snautsereita. Mun mielestä ne on rumia eikä ne tee mitään muuta kuin räksyttää. Toki joukkoon varmasti mahtuu ihan normaaleitakin yksilöitä, mutta ne snautserit jotka mä olen kohdannut, on ollut ihan hirveitä.

Toinen on kaikki lättänaamat. Se röhkiminen ja kuolaaminen on ällöttävää.

En ole koiraihminen, minulla kyllä on koira, mutta sellaiset järkevät, rauhalliset yksilöt hurmaavat. Sellaiset koirat, jotka ajattelevat hetken, ja tuntuvat toimivan järkevästi. Moniin elukoihin vain turhautuu.