Miehen kanssa ei ole hauskaa
Seurustelen miehen kanssa, joka on täydellinen muuten mutta yksi asia olemuksesta puuttuu; huumorintaju. Olemme seurustelleet 2 vuotta, mutta emme heitä läppää toisillemme, naura toistemme kanssa. Emme ole ikinä nauraneet vatsa kippurassa niin että vesi tulee silmistä.. kavereideni kanssa teen tätä vallan.
Mies hoitaa työnsä ja kodin mallikkaasti. Mutta olemme kovin vaitonaisia toistemme seurassa ja puhumme vaan arkipäiväisistä asioista. Jotenkin mies ei lähde mukaan minun juttuihini, vastaa vaan että Aijaa tai okei. Ei oikein ymmärrä minun huumoriani.
En silti haluaisi lempata muuten hyvää miestä tämän takia. En vaan kaipaa miehen seuraa, koska hänen seurassaan on niin tylsä olo kun emme naura tai ei ole mukavaa.
Onko muilla kokemusta? Kaipaan eksääni jonka kanssa naurettiin samoille asioille ja oli päivittäin hauskaa toistemme kanssa.
Kommentit (126)
Kovasti ihmettelen, miten olet rakastunut tuollaiseen mieheen, ja päättänyt perustaa vieläpä perheen sen kanssa.
Siis eikö se naura millekään? Ihan täys tosikko? Vai onko teillä vain erilaiset huumorintajut?
Mikä siitä miehestä tekee niin hyvän? Ei hakkaa sinua eikä petä?
Pitääkö kaikki sitten hakea elämään sen parisuhteen kautta? Joku puute siinä entisessäkin oli. Meillä jokaisella on tarpeita joita ei tyydytetä vain yhden ihmisen kanssa. Siksi meillä on näitä muitakin sosiaalisiasuhteita kaverit, harrastukset, suku, jne.
Meillä ei ole perhettä. Sanotaanko että suhteemme alkoi varmasti enemmän järki- kuin tunneperustein. Lopulta kuitenkin tunteetkin tuli ja sellainen kiintymys.
Mies nauraa esimerkiksi jotakin Uuno -leffoja katsellessa, minua ei taas naurata lainkaan sellaiset koska ovat niin tyhmiä.. Kaipaisin arkielämään jotakin iloa ja naurua, mutta mies tuntuu tosi jähmeältä ja vakavalta. Jos itse yritän heittää jotain leikkisää niin mies ei yhdy lainkaan asiaan mukaan vaan jättää sen siihen. En osaa oikein selittäää.
Jaettu huumorintaju ja yhteiset keskustelut on ainakin minulle niin tärkeä asia, ettei noissa voi tehdä kompromisseja. Kuvittele, minkälaisia keskusteluja t kävisitte vaikkapa 75-vuotiaina? Hulluksihan tuossa tulee, kun asia risoo jo nyt noin paljon. Kumppanin pitäisi ennan kaikkea olla maailman parasta seuraa.
Meillä sama. Onneksi lapsilla on kanssani samanlainen huumorintaju, heidän kanssaan nauretaan yhdessä, kun mies kurittaa. Jurottakoon.
Tälläkin palstalla vaikuttaa mies, jonka mielestä huumori on "tarpeetonta". Valittelee kun ei saa naisia treffeille tinderistä.
Nimetön kirjoitti:
En silti haluaisi lempata muuten hyvää miestä tämän takia. En vaan kaipaa miehen seuraa, koska hänen seurassaan on niin tylsä olo kun emme naura tai ei ole mukavaa.
Jos et kaipaa hänen seuraansa, niin mitä sitten suhteesta saat? Fantastista seksiä? Hyvän isän tuleville lapsillesi? Aineellista turvaa? Jotakin muuta, mitä?
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö kaikki sitten hakea elämään sen parisuhteen kautta? Joku puute siinä entisessäkin oli. Meillä jokaisella on tarpeita joita ei tyydytetä vain yhden ihmisen kanssa. Siksi meillä on näitä muitakin sosiaalisiasuhteita kaverit, harrastukset, suku, jne.
No minulle on kyllä hauskuus ja nauraminen ja yhdessä viihtyminen sen verran tärkeitä asioita, etten tasan takuulla haluaisi elää yhdessä ilman niitä. On aika ankeaa arkea, jos kokee ettei ole mitään mukavaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö kaikki sitten hakea elämään sen parisuhteen kautta? Joku puute siinä entisessäkin oli. Meillä jokaisella on tarpeita joita ei tyydytetä vain yhden ihmisen kanssa. Siksi meillä on näitä muitakin sosiaalisiasuhteita kaverit, harrastukset, suku, jne.
Joo, mutta tiettyihin tarpeisiin haluaa vastattavan nimenomaan parisuhteessa.
Mies ei ole yhtä lapsellinen kuin sinä?
Minusta samanlainen huumorintaju on erittäin tärkeää. On ihana nauraa spontaanisti yhdessä miehen kanssa samoille asioille.
Yksi juttu, joka tapahtui heti tokilla treffeillä jäi mieleen, muistan sen ihan vieläkin elävästi vuosien päästä. Katsoimme sivusta yhtä tapahtumaa ja yhtäkkiä purskahdimme nauramaan yhtäaikaa yhdelle jutulle. Kukaan muu paikalla olijoista ei nauranut eikä edes huomannut koko juttua, se oli heidän silmäänsä ihan tavallinen asia. Silloin muistan ajatelleeni, että wau, tämä mies on todella erityinen.
Aloitusviestin perusteella tuli mieleen, että mies olisi feministi. Voisiko olla?
En ymmärrä miksi edes harkitset tuollaiseen suhteeseen jäämistä. En kestäisi hetkeäkään, jos emme nauraisi samoille asioille miehen kanssa.
Ei tosta voi tulla mitään, olen pahoillani.
Jos kyse ei ole jostain jommankumman tunnelukosta tms jota olette halukkaita selvittelemään...
Anna miehelle sellainen naurunauhoite, jonka hän voi klikata puhelimesta soimaan aina silloin, kun hän olettaa, että olet kertonut jonkun hulvattoman jutun.