Lue keskustelun säännöt.
Kaksi kissaa ja muutto yhteen allergisen miehen kanssa
29.11.2016 |
Hei! Tilanteeni on siis ehkä tuttu jo monelle ja haluaisinkin vähän uusia näkökulmia ja kenties jotain apua tähän suureen suruun jota koen. Olen siis muuttamassa yhteen miehen kanssa, jonka kanssa olen ollut jo puoltoista vuotta (olemme tunteneet kuitenkin monia vuosia). Minulla oli yksi kissa jo ennen tätä miestä ja toisen hankin suhteen aikana. Ja mies on pahasti allerginen, ei ainoastaan silmien kirvelyä ja nuhaa vaan hengitystieongelmia myös. Lääkkeitä hänen pitäisi siis ottaa jatkuvasti mikäli kissojen kanssa mielii olla. Aiemmin ajattelin että olisimme voineet asua eri asunnoissa niin pitkään kuin mahdollista mutta muutin mieleni koska tajusin että haluan viettää koko elämäni tämän miehen kanssa ja asua yhdessä ja saada lapsia. Jouduin siis todella vaikean päätöksen eteen; rakkaat kissani vai mies jota rakastan yli kaiken ja jonka kanssa haluan perheen? Valitsin tietenkin mieheni, mutta luopuminen kissoista ottaa koville. Varsinkin ensimmäisestä kissastani luopuminen on erityisen vaikeaa, koska meille on muodostunut hyvin vahva tunneside. Päätöksen teko oli siis raskas ja olenkin jo ilmoittanut eläinsuojeluyhdistykselle, että alkaisivat etsimään uutta kotia kissoille. Nyt kun siitä on tullut todellista meinaan romahtaa, enkä pysty ajattelemaan mitään muuta kuin sitä että kuukauden päästä en enää näekään rakasta kissaani. Siitä on tullut niin tärkeä minulle ja tuntuu etten pääse koskaan tästä surusta yli.
En tiedä miten helpottaa oloani, itkeminen ja sureminen kun eivät näytä ainakaan auttavan. Onko muilla samoja kokemuksia? Miten tästä surusta voisi päästä yli?
Kommentit (45)
Vaihdat kissat mieheen!! En vaan tajuu :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtaa harmittaa vielä enemmän, kun ero tulee.
Itse olisin tuossa tilanteessa luopunut nuorimmasta kissasta, sillä on paremmat mahdollisuudet saada uusi koti. Vanhemman kissan luultavasti pitäisin loppuun asti, riippuen toki vähän siitäkin minkä ikäinen kissa on kyseessä. Jos suhde ajautuukin karille, mikä on täysin mahdollista, niin kuinka paljon harmittaisi silloin kissoista "turhaan" luopuminen? No aina ei kannata ajatella mahdollisesti tulevaa eroa, tai iso osa elämästä jää elämättä.
Uskoisin miehen suostuvan syömään allergialääkkeitä ja kokeilevan siedätyshoitoa (1-3v) jos tosissaan yhtä paljon rakastaa sinua kuin sinä häntä. Jos kissa/kissat edelleen olisivat terveyshaitta niin ainakin olisitte kokeilleet ja olisit saanut vielä muutaman vuoden viettää kissasi kanssa.
Miehen kaveri tottui tyttöystävänsä kissaan kahdessa vuodessa, ei saa siitä enää pienintäkään oiretta. Meidän kissasta, tai meidän vierailusta oirehtii kyllä samantien.
Lopeta kissat tai vaihda mies johonkin sellaiseen, joka itsekin tykkää kissoista. Ei tuosta tule kuin ongelmia vaan.
En ymmärrä enkä hyväksy ratkaisuasi. Olet aikoinaan sitoutunut antamaan lemmikeillesi loppuelämän kodin. Kun tutustuit mieheen tiesit, ettette voisi elää saman katon alla hänen allergiansa takia, mutta et piitannut siitä. Nyt kissat joutuvat kärsimään valinnastasi.
Jos minulle koiraihmisenä olisi tullut vastaan mies, joka on niille vakavasti allerginen ja/tai ei pidä koirista, en olisi ryhtynyt sellaista edes tapailemaan, koska parisuhde olisi ollut mahdoton ajatuskin. Sen sijaan osui kohdalle mies, joka ei varsinaisesti ollut kiinnostunut koirista mutta kiintyi kyllä minun koiriini, ja niiden "ehdoilla" elettiin niiden elämän loppuun saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Astmakohtaus on ikävä ja voi tulla allergisella yllättäen. Olen itse joutunut luopumaan eläimestä allergian takia ja tunnen tuskasi. Järjen tasolla ymmärsin ratkaisun ainoaksi oikeaksi.
Ennemmin tai myöhemmin tulet vaihtamaan nyxäsi allergittomaan jonka kanssa voit leikkiä eläimillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kuuntele näitä tuomitsijoita, itse tiedät oman tilanteesi. Olen luopunut lemmikeistäni ulkomaille muuton vuoksi ja 11 vuotta myöhemmin olen edelleen sillä tiellä, eli en kadu tuota raskasta päätöstä. Ei kissa uudesta kodista kärsi ja on paljon ihania ihmisiä jotka haluavat tarjota vanhallekin eläimelle hyvän kodin.
Yksinäisyydestä (ja sitä kautta lapsettomuudesta) kärsivänä tekisin saman päätöksen kuin sinä jos vain olisi mahdollisuus perhe perustaa. Heti täällä ulistaan että entä jos tulee ero - entä jos ei tulekaan? Elämässä pitää uskaltaa ottaa riskejä.
Etsi myös itse kissoille aktiivisesti kotia äläkä työllistä löytöeläinsuojia lisää. Nyt on löytöeläinsuojilla vuoden kiireisintä aikaa, joten etsi itse ottamillesi kissoille koti.
En ymmärrä yhtään, käypä katsomassa millaisia paikkoja löytöeläinsuojat ovat ja.mieti kissojen hylkäämistä sinne uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli lapsi allerginen kissalle, myöhemmin myös mies, mutta kissani sai kodin vanhemmiltani. Jos ei olisi saanut, niin olisin joutunut lopettamaan sen. Ihan kauhea se oli joka tapauksessa, mutta ihmiset ja heidän terveys menee aina eläinten ohi vaikka mitä joku asiaan ränkyttäisi. Teet kuitenkin mitä teet niin asia tuntuu pahalta ja pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Älä kuuntele näitä tuomitsijoita, itse tiedät oman tilanteesi. Olen luopunut lemmikeistäni ulkomaille muuton vuoksi ja 11 vuotta myöhemmin olen edelleen sillä tiellä, eli en kadu tuota raskasta päätöstä. Ei kissa uudesta kodista kärsi ja on paljon ihania ihmisiä jotka haluavat tarjota vanhallekin eläimelle hyvän kodin.
Yksinäisyydestä (ja sitä kautta lapsettomuudesta) kärsivänä tekisin saman päätöksen kuin sinä jos vain olisi mahdollisuus perhe perustaa. Heti täällä ulistaan että entä jos tulee ero - entä jos ei tulekaan? Elämässä pitää uskaltaa ottaa riskejä.
Ulkomaille muutto on aivan eri asia kuin eläinraxuista luopuminen jonkun ukon allergioiden takia. Ensimmäinen on helppo perustella itselleen koska ulkomaille lähtö voi jollain tapaa edistää SINUN elämääsi. Ukon takia elukoista luopuminen "edistää" vain sen ukon elämää ja jonkin ajan päästä kun suhde muutenkin väljähtyy tuo luopuminen ja siitä aiheutunut ikävä ja suru luetaan ukon syyksi ja sitä vastaan sekä ukot joilla tällaista rajoitetta ei ole näyttävät silmissä entistä kivemmilta.
t. allerginen M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin tai myöhemmin tulet vaihtamaan nyxäsi allergittomaan jonka kanssa voit leikkiä eläimillä.
Ehkä näin olisi sinulla, minulla on ollut sama allerginen mies jo 20 vuotta. Älä anna tämän asian mennä tunteisiisi vaan huolehdi omista asioistasi.
Jaa, poikani muutti kissojensa ja hyvin allergisen tytön kanssa yhteen vuosi sitten. Päivittäisillä Lääkkeillä tyttö pärjäsi ja ilmeisesti myös siedätyshoito on tehonnut, koska ei kuulemma enää tarvitse niin paljon lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta kissat tai vaihda mies johonkin sellaiseen, joka itsekin tykkää kissoista. Ei tuosta tule kuin ongelmia vaan.
Jaaha, sinäpä se olet suoraviivainen, mikä on taustasi asiaan? :D
Itse olin samassa tilanteessa. Itselläni kaksi kissaa ja allerginen miesystävä. Päätimme kuitenkin monien pohdintojen jälkeen ensin kokeilla yhteiseloa kissojen kanssa. Ensimmäiset pari kuukautta mies söi allergialääkkeitä (sai myös hengitysoireita ja aivastuskohtauksia) mutta lääkkeiden kanssa oireet pysyivät jokseenkin poissa. Pikkuhiljaa hän siedättyi kissoille ja pystyi ajan kuluessa jättämään allergialääkkeet kokonaan pois. Nyt ollaan menty jo pari vuotta ilman mitään oireita :).
Hyvinkin voi siis käydä, vaikka näiden asioiden kanssa ei saisikaan pelleillä. Mies kuitenkin omasta vapaasta tahdostaan tahtoi kokeilla siedätystä, ja olen siitä hänelle erittäin kiitollinen. En joutunut luopumaan kissoista enkä miehestä.
Tyypillinen nainen. Kissat tärkeämpiä kuin mies.
Vie mies lopetettavaksi ja pidä kissat. Miehiä saa aina uusia.
joo, oli tosi huono läppä mutta jotenkin on korni ongelmakin.
Kysy SILTÄ MIELHELTÄ mitä se ajattelee ja suostuuko asumaan samssa taloudessa kissan kanssa.
Mä en kyllä voisi alkaa edes seurustelemaan miehen kanssa, joka on niin allerginen, ettei voisi kissan kanssa saman katon alla asua. Olen aikoinani ottanut kissat ajatuksella, että olen niiden loppuelämän koti ja tätä päätöstä tuen omilla valinnoillani.
Tietenkin aina voi tapahtua jotain, johon en voi vaikuttaa. Esimerkiksi voin sairastua vakavasti, etten kykene enää kissoista huolehtimaan. Tai myös oman lapsen VAKAVA allergia olisi tällainen asia, johon ei voi vaikuttaa.
Allergisen miehen valitseminen on kuitenkin nimenomaan valintatilanne ja siihen pystyn vaikuttamaan. Siispä se ei ole estämässä tätä suunnitelmaani toimia loppuelämän kotina näille rakkaille lemmikeilleni.
kissan omistaja jo vuodesta 1973 kirjoitti:
Kysy SILTÄ MIELHELTÄ mitä se ajattelee ja suostuuko asumaan samssa taloudessa kissan kanssa.
Tämä ei ole mikään suostumiskysymys vaan kysymys on terveydestä. Moni allergikko ei yksinkertaisesti voi asua samassa taloudessa elukoiden kanssa.
Oli hirveetä. Vielä näin 10 vuotta myöhemmin on ikävä kissoja, mutta ovat nämä kolme lastakin tärkeitä. Olen paikannut kissavajetta ilmoittautumalla kissanhoitajaksi kaikille naapureille ja muille tutuille.
(Miehelläsi tulee muuten olemaan pitkään oireita, vaikka muuttaisitte yhdessä kissattomaan asuntoon. Vaatteissasi ja muissa tekstiileissä on paljon eläinpölyä. )