Asiat jotka ärsyttävät kumppanissanne?

Mun mies on humalassa kauhea vittuilija. Siis kuvittelee itse et on vaan cool ja sellanen vittuilu kuuluu esim kavereiden kanssa asiaan kun ollaan porukalla viihteellä. Sanoo kuitenkin sellaisia asioita toisille mitkä lyövät turhan suoraan vyön alle eikä itse tajua että vetää yli.

Se, että hänen 10v. tyttäreltä ei tarvitse odottaa peruskäytöstapoja. Ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, jos tyttölle huomauttaa, että astiat korjattaan tiskikoneeseen ja märät pyyhkeet ei kuulu sohvalle, jne...

Epäsosiaalisuus. Mies vaikka kävelee mieluummin 10 km kuin pyytää apua.

Välillä tekee nopeammin kuin ajattelee, minä hitaampana kerkeän miettiä helpomman tavan tehdä homman mutta olen myöhässä... Mutta tuo on pieni vika siedettäväksi :D

Kaljan litkiminen.

Vierailija kirjoitti:

Epäsosiaalisuus. Mies vaikka kävelee mieluummin 10 km kuin pyytää apua.

Täh, onko meillä sama mies? 😂 mutta tosiaan tämä, se että hän ei poistu kotoa muutakuin töihin ja tarpeen vaatiessa noin kilometrin päähän kauppaan. Itse kun harrastan, ja käyn kavereiden kanssa ulkona. Mikäs siinä jos kotona viihtyy, mutta välillä tulee mietittyä mistä kaikesta ukko jää paitsi. Hän on myös välillä todella laiska.

Se että se on tietävinään kaiken. Siitä on tullut kyllä jo sisäpiirin vitsi. Mitä vain sanon, vaikka että ulkona sataa niin ukko toteaa että ei sada. Vaikka ei oo nokkaansa ulos pistänyt tai kattonut ikkunasta. Heidän koko perhe on ihme tinkaajia, aina väittely pystyssä joka asiasta.

Välillä suutun tosissaan kun ei usko että minä tiedän jonkun asian. Viimeksi kun oli isompi vääntö niin väitti sitten että hänhän vain kysyi. Ei tosiaan vaan taas väitti että eikun asia on näin eikä tiennyt asiasta mitään.

Tosi ärsyttävä ja silti niin rakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäsosiaalisuus. Mies vaikka kävelee mieluummin 10 km kuin pyytää apua.

Täh, onko meillä sama mies? 😂 mutta tosiaan tämä, se että hän ei poistu kotoa muutakuin töihin ja tarpeen vaatiessa noin kilometrin päähän kauppaan. Itse kun harrastan, ja käyn kavereiden kanssa ulkona. Mikäs siinä jos kotona viihtyy, mutta välillä tulee mietittyä mistä kaikesta ukko jää paitsi. Hän on myös välillä todella laiska.

Mä en ajattele, että mieheni jäisi jostain paitsi, kun tykkää puuhailla kotona. Se on vain hänen persoonallisuuteensa liittyvä juttu. Ja sitäpaitsi: helpompaahan se on mulle, mä tykkään harrastaa, ja jos meillä molemmilla olisi kodin ulkopuolisia harrastuksia, olisi tämä pikkulapsiperheen elämä paljon monimutkaisempaa. Mutta se joskus ärsyttää, että jotkut asiat pitää tehdä todella vaikean kautta, ettei vain tarvitse pyytää keltään apua. Tuo 10 kilometrin käveleminen ei muuten ollut keksitty esimerkki.

Kaikki. Aivan kaikki. Kahdeksan vuotta pitää vielä odottaa eroa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki. Aivan kaikki. Kahdeksan vuotta pitää vielä odottaa eroa.

Miksi pitää odottaa? Hirveän pitkä aika olla onneton.

Hölmöys jossain käytännön asioissa, muistamattomuus, ymmärtämättömyys siitä, että juhlat on tärkeitä. Nyt stressaantuneena syyllisen hakeminen musta joihinkin asioihin, kun on itse pettynyt ja tosi väsynyt. Samoin kiukkuraivarit väsyneenä, musta on turha raivota, jos tietää, että kiukuttaa ja väsyttää, asiat voisi hoitaa muutenkin. Onneksi nämä on nopeasti ohi ja mies myös osaa sopia ne myös nopeasti kanssani.

Persupopulismiin mukaan lähteminen. Tavaroiden jättäminen älyttömiin paikkoihin tielle.

Viime aikoina on siis ollut väsyttävämpää ja stressaavampaa, molemmilla. En haluisi kuitenkaan, että se tulee meidän väliin.

Rakastan miestäni, ja on oikeasti haastavaa keksiä tähän mitään. Ollaan oltu yhdessä 11 vuotta, ja siitä viimeiset 7 vuotta ollut oikeastaan pelkästään ihanaa. Mutta jos nyt oikein keksimällä pitäisi keksiä, niin se että sen jäljiltä keittiössä on aina sotkuista (leivänmuruja pöydillä ja lattialla, kahviläikkiä joka paikassa).

Olisi muuten ihan kiva heittää tässä ketjussa myös jotain arveluja siitä, mikä itsessäsi voisi olla sellaista mikä miestäsi saattaa ärsyttää. Mun miestä varmasti risoo edes jonkin verran se, että mun jäljiltä on aina kirja- ja paperipinoja joka paikassa. Ja unohdan aina pedata sängyn aamulla.

Välillä ärsyttää, kun se on aina töissä.

Se, että kaikki mitä hän tekee on niin saatanan täydellistä. Aina kehuu jotain että voi että kun nyt tuli täydellinen tästäkin ja voi että tää meni ihan saatanan hyvin tämäkin. Ja varsinkin silloin se ärsyttää, jos on tehnyt jonkun jutun minkä minä teen aina, mutta hän on sen kerran tehnyt niin sillon se onkin niin täydellistä. Kaikki hänen tavarat, autot ja hän itse on niin hyviä ja täydellisiä. Vitsiä toi siis on ihan täysin, mut todella ärsyttävää silti.

Äkkipikaisuus ja kärsimättömyys. Kaikki pitäisi olla heti ja kaiken pitäisi tapahtua äkkiä. Aina on kiire joka paikkaan vaikkei oikeesti olisi kiire yhtään minnekkään. Jos kaupoillekkin lähdetään yhdessä, en ehdi katselemaan mitään kun äkkiä pitää hakee vaan se mitä tarvitaan. Ja se epäjärjestelmällisyys kaupoilla, ihan hullua. Ei mennä ostoskeskuksessa järjestyksessä niitä kauppoja, vaan seilataan ees taas ja jos ollaan jonkun kaupan edessä missä pitäisi käydä, niin mies tokaisee että ei vielä sinne ja hetken päästä ravataankin kiireellä sinne kun ei aikasemmin voinut käydä. Tämän takia käyn usein yksin ostoksilla...

Aikaisina työaamuina ärsyttää miehen niiskutus hänen istuessaan aamukahvilla vastapäätä pöytää. Sitten joskus hän jumittuu tuijottamaan minua ja tämäkin ärsyttää. Onneks kuitenkin tiedostan, että olen itse väsynyt ja ärtynyt, joten en ala ikinä tiuskia tai kommentoi näitä muutenkaan. Joskus tekis kuitenkin mieli sanoa, että niistä nenä tai lopeta toi tuijotus. Toivottavasti saan mölyt pidettyä mahassa, koska noikin on pidemmän päälle aivan turhista asioista valittamista.

Ei millään opi lukemaan lehteä reunoista käännellen. Lehti on levällään pöydällä eikä karkaa mihinkään. Silti sitä pitää voimalla litistää ja hieroa kämmenillä ja läpytellä sileitä sivuja. Lukemisen loputtua kaikki ovenpielet, vessan kaappi ja valokytkimet tuhritaan musteeseen. Meillä on pinttynyttä.

Muiden ihmisten vähättely, esimerkiksi kommentti koulukiusatuista: "Se on niiden omaa syytä, kun ovat niin reppanoita, se on yksilön heikkoutta".

Mies myös juoruaa toisten henkilökohtaisista asioista, joten valitettavasti ei kaikkia omia asioita viitsi edes kertoa, koska ne kuitenkin päätyvät miehen kavereiden tietoon.

tuota ihmettelinkin, koska ukkoni tosiaan tallusti 10km tuossa viime viikolla sen sijaan et olisin kysynyt kyytiä! :D ja teille tuommonen järkkäily tuntuu passaavan :) meillä kun ei vaan lapsia ole, ja asutaan pienessä kerrostalokaksiossa että ei täälä kauhena mies puuhaile, lähinnä istuu telkkarin tai koneen ääressä :D sitä tarkoitin "paitsi jäämisellä" , en mitään pahempaa. :)

Tietynlainen huumorintajuttomuus. Ainoa mille nauraa ovat valmiiksi pureskellut amerikkalaiset "komediat" joita itse vihaan yli kaiken. Hassuille sattumuksille, tilannekomiikalle ja oikean elämän kommelluksille ei naura vaan yksin saan hohottaa ja mies katsoo minua huulet viivana kuin vähäjärkistä. Alkaa ärsyttää ja harmittaa kun ajattelee. Onhan se aika tosikko.

Niistää nenänsä ruokapöydässä, ja tämä ärsyttää minua suunnattomasti, sillä tätä tapahtuu usen. Olen monta kertaa pyytänyt, että poistuisi siksi aikaa muualle. Erityisesti tämä suututtaa silloin, kun istutaan ruokapöydässä isommassa seurueessa esim. kyläpaikassa rai ravintolassa.

Kaappien ovet jäävät auki. Tai no tavalliset kaapinovet kyllä menevät kiinni, mutta liukuovikaapit eivät sitten millään. Olisi niin paljon siistimmän oloista, kun ovet eivät retkottaisi auki.