Onko koulukiusaamista, jos lapset sanovat nätisti toiselle, että eivät halua ottaa häntä ryhmään/leikkiin?
Jos se jota ei oteta mukaan on hankala lapsi joka aina suuttuu tai alkaa mököttää.
Kommentit (59)
Mun lapsuus aikana sekin oli, kun en halunnut harrastaa koulun ulkopuolella yhden tytön kanssa :) aina sanottiin, ettei kaikista tarvi tykätä, mutta toimeen on tultava. Sitten opettaja raivosi miksen muka voi aloittaa tanssia Lissun kanssa?!?
Miltä itsestäsi tuntuisi, jos ei otettaisi mukaan?
Minä ja ystäväni emme lapsena halunneet leikkiä tytön kanssa, joka salaa nipisti toisia kun asiat eivät menneet mieleisesti, haukkui, huusi, määräili ja ahdisteli "seksuaalisesti" (olimme 5-6v). Tyttö meni kertomaan aikuiselle, ja vaikka yritimme selittää miksi emme halunneet tyttöä mukaan, tyttö väitti meidän valehtelevan. Aikuisen päätelmä tilanteesta oli, että keksimme kaiken koska emme halunneet tyttöä mukaan ja olemme kiusaajia. Meidän siis piti ottaa tyttö mukaan, ja aikuinen tuli valvomaan että otamme. Tuolloin tyttö käyttäytyi kuin enkeli. Pelottava tapaus ja tosiaan 5-6v.
Kiusaaminen on juuri tuota. Laumaeläimen jättämistä lauman ulkopuolelle. Ei sen julmempaa voi olla.
Hassua että tällaistakin kysytään, vaikka tiedossa on, että ankarin rangaistus, mitä Suomessa voi saada, on joutuminen vankilassa eristysselliin.
Eristäminen on eristämistä, oli ympäristö mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Minä ja ystäväni emme lapsena halunneet leikkiä tytön kanssa, joka salaa nipisti toisia kun asiat eivät menneet mieleisesti, haukkui, huusi, määräili ja ahdisteli "seksuaalisesti" (olimme 5-6v). Tyttö meni kertomaan aikuiselle, ja vaikka yritimme selittää miksi emme halunneet tyttöä mukaan, tyttö väitti meidän valehtelevan. Aikuisen päätelmä tilanteesta oli, että keksimme kaiken koska emme halunneet tyttöä mukaan ja olemme kiusaajia. Meidän siis piti ottaa tyttö mukaan, ja aikuinen tuli valvomaan että otamme. Tuolloin tyttö käyttäytyi kuin enkeli. Pelottava tapaus ja tosiaan 5-6v.
Meinaatko tosiaan, että oikea ratkaisu olisi jättää 5-vuotias, joka ei osaa leikkiä oikein, leikin ulkopuolelle? Sen sijaan, että häntä opastetaan ottamaan muut huomioon. Toki se ohjaus on aikuisten eikä 5-vuotiaiden kavereiden tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Jos se on aina tai lähes aina sama lapsi, joka jätetään ulkopuolelle, niin tämä on koulukiusaamista.
On koulukiusaamista MUTTA silti ymmärrän täysin lapsia.
Meillä ei kukaan halunnut syödä samassa pöydässä kuin yksi, joka aina puhui syödessään ja muutenkin söi niin että ruokaa lensi suusta toisten lautasille. (Sijais)opettaja sitten ohjeisti tätä yhtä että täytyy syödä suu kiinni ja puhua vain kun ei ole yhtään ruokaa suussa, minkä jälkeen hänen isänsä oli rehtoriin yhteydessä ja raivosi miten sijaisopettaja kiusaa ja nöyryyttää hänen lastaan. Oma opettaja siis tunsi vanhemmat ja tiesi, että on itsemurha kasvattaa tätä lasta (tai siis noiden vanhempien lasta) ja oli hyväksynyt sen että toiset sitten vaan häipyivät eri pöytiin...
Riippuu vähän.
On lapsia, jotka tekee alkamisensa hyvin vaikeaksi. Eivät suostu leikkimään sitä mitä muut leikkivät, päsmäröivät tai yleensäkkin eivät vain osaa leikkiä.
Aikuisellekkin nuo todella vaikeita tilanteita selvittää, kun toisaalta kyllä sen ymmärtää kuinka ärsyttävä se tietty lapsi on, mutta toisaalta ymmärtää myös miten ikävää on kun jätetään ulkopuoliseksi.
Ei ole aina niin yksiselitteistä, vaikka itsekkin olen ollut kiusattu ja aiemmin ajattelin, että on ihan nollatoleranssi näiden suhteen, nyt on silmät avuautuneet ja olen huomannut, että nollatoleranssi on mahdotonta, koska on olemassa niin sosiaalisesti taidottomia lapsia, jotka ei vain osaa leikkiä ja sotkevat sitten muidenkin leikit jos pakotetaan mukaan ottamaan.
Vähän surullistahan se on, että yksi lapsi muuttaa lapsiporukan dynamiikkaa niin, ettei leikit onnistu. Oman lapseni kaverina on pari "voimakastahtoista" lasta, jotka sanelevat ja määräävät mitä leikitään ja miten, etenkin jos paikalla on tietty yhdistelmä lapsia. Alkaa tinkaaminen kenen leikkejä leikitään, ja "jos ei mun, niin en tule enää kylään". Toisaalta lapsille on hyvä oppia ratkomauoan tuon tason omia ongelmiaan, mutta olisihan se mukavaa, että myös leikkiminen onnistuisi riidoitta. Edes välillä. Onneksi voin aikuisena päättää, ketä kotiini milloinkin kutsun.
Tavallaan on, tavallaan ei. On sekin väärin, että aina pitäisi ottaa mukaan se lapsi, joka mököttää, haastaa riitaa ja haluaa määräillä. Mielestäni tällaiset tilanteet pitäisi käydä läpi yhdessä ja antaa kaikille lapsille palikoita tilanteen ratkaisemiseksi, jotta kaikki osaisivat muuttaa käytöstään. Jos ne tuomitaan suorilta käsin, jotka ei halua leikkiinsä ns. pahanilmanlintua, niin on sekin todella väärin. Ei lastenkin tarvitse sietää toisilta mitä tahansa käytöstä vain siksi, että jokainen pitäisi hyväksyä omana itsenään.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän.
On lapsia, jotka tekee alkamisensa hyvin vaikeaksi. Eivät suostu leikkimään sitä mitä muut leikkivät, päsmäröivät tai yleensäkkin eivät vain osaa leikkiä.
Aikuisellekkin nuo todella vaikeita tilanteita selvittää, kun toisaalta kyllä sen ymmärtää kuinka ärsyttävä se tietty lapsi on, mutta toisaalta ymmärtää myös miten ikävää on kun jätetään ulkopuoliseksi.Ei ole aina niin yksiselitteistä, vaikka itsekkin olen ollut kiusattu ja aiemmin ajattelin, että on ihan nollatoleranssi näiden suhteen, nyt on silmät avuautuneet ja olen huomannut, että nollatoleranssi on mahdotonta, koska on olemassa niin sosiaalisesti taidottomia lapsia, jotka ei vain osaa leikkiä ja sotkevat sitten muidenkin leikit jos pakotetaan mukaan ottamaan.
Miten näiden lasten sosiaaliset taidot kasvavat siitä, että heidät jätetään aina leikin ulkopuolelle? Eikö oikea ratkaisu olisi nimenomaan se, että lapsi otetaan leikkiin mukaan ja aikuinen ohjaa häntä parempaan käytökseen?
Vierailija kirjoitti:
Minä ja ystäväni emme lapsena halunneet leikkiä tytön kanssa, joka salaa nipisti toisia kun asiat eivät menneet mieleisesti, haukkui, huusi, määräili ja ahdisteli "seksuaalisesti" (olimme 5-6v). Tyttö meni kertomaan aikuiselle, ja vaikka yritimme selittää miksi emme halunneet tyttöä mukaan, tyttö väitti meidän valehtelevan. Aikuisen päätelmä tilanteesta oli, että keksimme kaiken koska emme halunneet tyttöä mukaan ja olemme kiusaajia. Meidän siis piti ottaa tyttö mukaan, ja aikuinen tuli valvomaan että otamme. Tuolloin tyttö käyttäytyi kuin enkeli. Pelottava tapaus ja tosiaan 5-6v.
Tmän voi lukea niin monella tavalla :)
5-vuotiaalla tytöllä oli vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja vuorovaikutustaidoissa. Aikuinen kutsuttiin ja tuli paikalle ja ohjasi tilannetta niin, että lapsi sai harjoitella ryhmässä toimimisen taitojaan turvallisessa ympäristössä, eikä syrjäytynyt ryhmästä. Aikuinen turvasi samalla muiden lasten leikkirauhan ja piti huolen siitä, että kaikki käyttäytyivät toisiaan kohtaan asiallisesti.
Jos tuota tapahtuu koulussa, eli lapsen työpaikalla, niin ehdottomasti ON koulukiusaamista. Ryhmästä eristäminen on jopa traumaattisempaa kuin suora kiusaaminen tai lyöminen.
Tunnistan tilanteen. Jotkut lapset ovat hyvin määräileviä ja jos kaikki ei mene heidän mielensä mukaan niin mökötetään tai kiusataan muita. Ja aikuisille väitetään muuta. Eli minusta ei ole välttämättä kiusaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja ystäväni emme lapsena halunneet leikkiä tytön kanssa, joka salaa nipisti toisia kun asiat eivät menneet mieleisesti, haukkui, huusi, määräili ja ahdisteli "seksuaalisesti" (olimme 5-6v). Tyttö meni kertomaan aikuiselle, ja vaikka yritimme selittää miksi emme halunneet tyttöä mukaan, tyttö väitti meidän valehtelevan. Aikuisen päätelmä tilanteesta oli, että keksimme kaiken koska emme halunneet tyttöä mukaan ja olemme kiusaajia. Meidän siis piti ottaa tyttö mukaan, ja aikuinen tuli valvomaan että otamme. Tuolloin tyttö käyttäytyi kuin enkeli. Pelottava tapaus ja tosiaan 5-6v.
Meinaatko tosiaan, että oikea ratkaisu olisi jättää 5-vuotias, joka ei osaa leikkiä oikein, leikin ulkopuolelle? Sen sijaan, että häntä opastetaan ottamaan muut huomioon. Toki se ohjaus on aikuisten eikä 5-vuotiaiden kavereiden tehtävä.
En tietääkseni vastannut ap:n kysymykseen, vaan kerroin kokemukseni. Tyttö oli kiusaaja, ja meidät pakotettiin leikkimään hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän.
On lapsia, jotka tekee alkamisensa hyvin vaikeaksi. Eivät suostu leikkimään sitä mitä muut leikkivät, päsmäröivät tai yleensäkkin eivät vain osaa leikkiä.
Aikuisellekkin nuo todella vaikeita tilanteita selvittää, kun toisaalta kyllä sen ymmärtää kuinka ärsyttävä se tietty lapsi on, mutta toisaalta ymmärtää myös miten ikävää on kun jätetään ulkopuoliseksi.Ei ole aina niin yksiselitteistä, vaikka itsekkin olen ollut kiusattu ja aiemmin ajattelin, että on ihan nollatoleranssi näiden suhteen, nyt on silmät avuautuneet ja olen huomannut, että nollatoleranssi on mahdotonta, koska on olemassa niin sosiaalisesti taidottomia lapsia, jotka ei vain osaa leikkiä ja sotkevat sitten muidenkin leikit jos pakotetaan mukaan ottamaan.
Miten näiden lasten sosiaaliset taidot kasvavat siitä, että heidät jätetään aina leikin ulkopuolelle? Eikö oikea ratkaisu olisi nimenomaan se, että lapsi otetaan leikkiin mukaan ja aikuinen ohjaa häntä parempaan käytökseen?
Kuinka paljon on minun tehtäväni puuttua lasten leikkeihin kotonani, jota toisen perheen lapsi toistuvasti terrorisoi käytöksellään leikkejä? Mikä on minun kasvatusvastuuni suhteessa "häirikkö" lapsiin omassa kotonani?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän.
On lapsia, jotka tekee alkamisensa hyvin vaikeaksi. Eivät suostu leikkimään sitä mitä muut leikkivät, päsmäröivät tai yleensäkkin eivät vain osaa leikkiä.
Aikuisellekkin nuo todella vaikeita tilanteita selvittää, kun toisaalta kyllä sen ymmärtää kuinka ärsyttävä se tietty lapsi on, mutta toisaalta ymmärtää myös miten ikävää on kun jätetään ulkopuoliseksi.Ei ole aina niin yksiselitteistä, vaikka itsekkin olen ollut kiusattu ja aiemmin ajattelin, että on ihan nollatoleranssi näiden suhteen, nyt on silmät avuautuneet ja olen huomannut, että nollatoleranssi on mahdotonta, koska on olemassa niin sosiaalisesti taidottomia lapsia, jotka ei vain osaa leikkiä ja sotkevat sitten muidenkin leikit jos pakotetaan mukaan ottamaan.
Miten näiden lasten sosiaaliset taidot kasvavat siitä, että heidät jätetään aina leikin ulkopuolelle? Eikö oikea ratkaisu olisi nimenomaan se, että lapsi otetaan leikkiin mukaan ja aikuinen ohjaa häntä parempaan käytökseen?
Ei se aina toimi noin. Muistan ala-asteella miten yksi tyttö alkoi määräilemään ja vittuilemaan heti kun opettaja hävisi näköpiiristä. Yritin itsekin aina jutella tälle tytölle ja leikkiä hänen kanssaan, mutta turhaan. Ei aikuisetkaan yrittäisi tulla toimeen jonkun kanssa joka tuhahtelee muiden jutuille ja repii hiuksista heti kun kaikki ei mene oman mielen mukaan, miksi lasten tulisi sietää tuota?
Jos se on aina tai lähes aina sama lapsi, joka jätetään ulkopuolelle, niin tämä on koulukiusaamista.