Lue keskustelun säännöt.
Haluatko yhtä helppoa elämää kuin suurilla ikäluokilla, sillä oikealla pullamössösukupolvella ??
13.11.2016 |
Oltiin eilen isän 65v synttäreillä, jossa sankari tietty muisteli kaikkee. Jotenkin rupes vi**ttaa se mitenkä kaikki on tipahtanut ton sukupolven käsiin.
Isä meni kansankoulun jälkeen inttiin ja sit johonkin tekniseen kouluun. 25v eka vakityöpaikka ja eka omistusasunto. Äitillä oli myös vakityö.
Ostivat joskus 70-luvun lopulla Turun keskustan kupeesta 3h+k joka maksettiin viidessä vuodessa pois. Asunnot olivat halpoja ja valtio antoi asunto-, korko yms tukia. Kesämökki on myös halpa ja tontteja sai puolilmaiseksi.
Vanhemmat muuttivat 80-luvulla Espooseen, jossa odotti vakityö ja oma asunto. Turun kämpän myynnillä sai samankokoisen Espoosta.
Ei kuulosta meikäläisen elämältä, jossa oon saanut mennä pätkätöistä toiseen. Enkä oo ainut :)
Kommentit (59)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo kyllä koskaan miettinyt asiaa noin, ehkä siksi, että se elintaso, jonka vanhempani ovat saaneet on ollut minunkin elintasoni. 90-luvun laman aikaan tuntui aika hurjalta usein kun jotkut kaverini vanhemmista jäivät työttömäksi, omat vanhempani eivät koskaan joutuneet edes lomautetuiksi. Sitten kun olen alkanut lähestyä 40-ikävuotta, olen alkanut saada samoja asioita, jotka omilla vanhemmillani oli jo 25-30 vuotiaina, en ole osannut olla katkera. Ehkä se, että kaikki kesämökit ja talvimökkiosakkeet ovat aina olleet meidän lastenkin vapaasti käytettävissä. Joskus ne voin saada kenties vielä perinnöksikin.
Toisaalta kun mietin minkälaista lapsiperhearkea vanhempani ovat eläneet, kun lapset tehtiin aikaisin ja naimisiin mentiin melkein parikymppisinä, itselläni on ollut paljon vapaampaa elämä matkustamisineen ja juhlimisineen. Ei ole tietystikään pelkkä sukupolviasia olla lapseton tämän ikäisenä. En ole toisaalta kokenut hirvittävän suuria paineitakaan elää sen perinteisen mallin mukaan jolla kaikki elivät 70- ja 80-luvuilla.
En kadehdi
- Vakityö, muttei kunnon koulutusta, kielitaitoa, vaikka olisi ollut haluja opiskellakin.
- kovat arvot ja mustavalkoinen elämä, työ tärkein
- sodan jälkeinen tunne-elämän kieltäminen
- 3 kk äitiysloma
Työttömyys on monen suureen ikäluokkaan kuuluvan mielestä häpeä, koska eivät sitä ole kokeneet.
No muutama satatuhatta vanhempiesi ikäluokkaa muutti Ruotsiin työn perässä. Töitä eikä sosiaaliturvaa ollut joten työnperässä lähdettiin ulkomaillekin. Nykyäänkin meillä on 50 000 akateemista työtöntä, mutta ei niitä Norjaan lähtijöitä löydy vaikka siellä on työvoimapula. Koska sosiaaliturva.
En voi käsittää kateutta omaa vanhempaansa kohtaan. Onkohan joku kateellinen lastaankin kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella on omat murheensa. Turha kadehtia
Pullamössöiltä jää hyvät perinnöt teille eli olkaa iloisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailman meno nyt vain on sellaista, että jollekin sukupolvelle tuntuu osuvan se helpompi nakki. Minunkin vanhempani ovat sitä suurta ikäluokkaa, joka osa saanut mennä töihin suoraan koulunpenkiltä eikä kumpikaan ole ollut päivääkään työttömänä. Nyt eläkkeellä ollessaan heillä on omaisuutta ja varaa matkustella ja harrastaa ja tehdä mitä haluavat.
Isovanhempani puolestaan olivat niitä, joiden elämä oli ensin sotaa ja sitten rankkaa jälleenrakentamista eivätkä he uskaltaneet senkään jälkeen hellittää koska sota-aika oli antanut niin ankaran opetuksen.
Minun sukupolveni on nyt vähän samassa tilanteessa kuin isovanhempani. Sotaa ei meillä ole (vielä), mutta lamasta pitäisi nousta ja maa jälleenrakentaa meidän ponnisteluillamme. Jos se onnistuu, niin meistä seuraava sukupolvi pääsee kenties sitten taas helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
En kadehdi
- Vakityö, muttei kunnon koulutusta, kielitaitoa, vaikka olisi ollut haluja opiskellakin.
- kovat arvot ja mustavalkoinen elämä, työ tärkein
- sodan jälkeinen tunne-elämän kieltäminen
- 3 kk äitiyslomaTyöttömyys on monen suureen ikäluokkaan kuuluvan mielestä häpeä, koska eivät sitä ole kokeneet.
Todellisuudessa oli todella harvinaista että noin pienen vauvan äiti olisi mennyt töihin. 70-80-luvulla eli helposti yhdenkin palkalla m. perheverotuksen ansiosta. Moni äiti oli kotiäiti lasten ollessa pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pullamössöiltä jää hyvät perinnöt teille eli olkaa iloisia.
Mitä se auttaa kun sen saa ehkä joskus seitsenkymppisenä? Suuret ikäluokat elää pitkään ja he saivat lapsensa nuorina. Korkeintaan lapsenlapset voivat perinnöistä iloita.
65-vuotias ei kuulu suuriin ikäluokkiin. Mutta siinä olet oikeassa että nämä 50-luvulla syntyneet ovat saaneet kaiken helpolla, koska ovat olleet parhaassa iässä nousukaudella. Nyt kantavat hedelmää yhteiskunnan kuppaamisesta jättimäisillä eläkkeillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää kateutta omaa vanhempaansa kohtaan. Onkohan joku kateellinen lastaankin kohtaan.
En nyt tiedä kateudesta mutta ehkä katkeruutta kun he edelleen kuvittelevat että työnsaanti on vain itsestä kiinni. Töitä ei kuitenkaan yksinkertaisesti ole kaikille, ei edes siellä Ruotsissa...
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi enkä edes saisikaan yhtä helppoa elämää kuin näillä suurilla ikäluokilla oli. "Not because it's easy, but because it's HARD!" Minä menen vielä Marsiin jumalauta, sinne ei pullamössöt seuraa perässä :D
OT, oletko opiskellut TKK:lla 90-luvulla? Vai mistä sitaatti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en jaksanut kertoa työttömyysjaksostani vanhemmilleni, koska olisivat vain sitä taivastelleet ja syyllistäneet. Heidän aikanaan sai potkuja töistä vain kavaltajat ja rapajuopot.
Vierailija kirjoitti:
Itse en jaksanut kertoa työttömyysjaksostani vanhemmilleni, koska olisivat vain sitä taivastelleet ja syyllistäneet. Heidän aikanaan sai potkuja töistä vain kavaltajat ja rapajuopot.
Saatoit ehkä hieman aliarvioida vanhempiasi. Jos se olisivat saaneet tietää, että myös heidän ahkera ja tunnollinen tyttärensä joutui irtisanotuksi, olisivat ehkä ymmärtäneet aikojen muuttuneen.
Mutta itsepä varmaan vanhempasi tunnet...
On jännä, että omila vanhenmmilla kaikki ollut aina helppoa: molemmilla vakiduunit ammattikoulusta päästyään, kk-palkka juoksee, lainat on maksettu, on kesämökkiä ja rahaa hemmotella itseään, matkustella ja nauttia. Eläkeikäkin jo kolkuttelee ovella.
Kun taas meillä lapsilla: yt-neuvotteluja, työttömyyttä. Määräaikaisia ketjutusduuneja. Pienet rahat, vaikea saada asuntolainaa.
Ihmettelevät aidosti, kun emme pääse heidän kanssaan parin viikon kaukolomille talvella. Kun kieltäytyy, he ehdottavat sen tilalle viikonloppureissuja Eurooppaan. Ihan kuin se paljon halvemmaksi tulisi! Tulee oikein kiukku, kun näkee että he eivät YMMÄRRÄ, miten heidän omat lapsensa joutuvat kituuttamaan. Itsellä aina ollut asiat hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi enkä edes saisikaan yhtä helppoa elämää kuin näillä suurilla ikäluokilla oli. "Not because it's easy, but because it's HARD!" Minä menen vielä Marsiin jumalauta, sinne ei pullamössöt seuraa perässä :D
OT, oletko opiskellut TKK:lla 90-luvulla? Vai mistä sitaatti?
Kennedyltähän tuo sitaatti on.
-ohis
Taas kerran tämä sama aihe ja yhtä kateellisia useimmat kirjoittajat kuin ennenkin. Kuulun suuriin ikäluokkiin, mutta helppoa elämä on oikeastaan vasta nyt, kun olen jo eläkkeellä. Jos tuntemanne suurten ikäluokkien edustajat ovat varsinkin käyneet koulua vähän enemmän kuin pelkän kansakoulun, niin kysykääpä huviksenne, paljonko he saivat opintotukea ilmaiseksi yhteiskunnalta. Totuus on se, että jo kansakouluun piti viedä juomat ja leivät sekä mm. käsityötarvikkeet. Oppikoulussa piti maksaa lukukausimaksu, kirjat ja kaikki opiskeluun tarvittavat välineet. Jopa ylioppilaskirjoituksiin piti viedä etukäteen paksu nippu konseptia, jotka kanslisti varusti koulun leimoin. Ja jos vielä jatkoi yliopistoon, niin velaksi sitä opiskeltiin. Valtio tuki sen verran, että maksoi osan koroista. Itse oli maksettava noin 4% korkoa ja valmistumisen jälkeen täysi korko ja lyhennykset. Yleinen asumismuoto oli alivuokralaishuone, joka jaettiin jonkun toisen opiskelijan kanssa. Eikä se työhön pääsykään ollut kovin varmaa valmistumisen jälkeen. Oli pakko lähteä naapurimaahan, ensin siivoamaan sairaalaa maisterin koulutuksella, sitten oman alan töihin. Muutaman vuoden päästä paluu kotimaahan ja aloitus taas nollasta. Sitten töitä riitti, kunnes eläkkeeseen oli aikaa enää kaksi vuotta. Tuli irtisanominen tuotannollis-taloudellisista syistä. Sellaista se oli easy living. Suuria perintöjä ei ole päässyt kertymään, mutta eipä ole perillisiäkään. Onneksi ei ole, kun ovat noin kateellisia ja asioista selvää ottamattomia.
Ne on rakentaneet tämän Suomen. Ei mitään pullamössöä. Raakaa työtä.
En haluaisi enkä edes saisikaan yhtä helppoa elämää kuin näillä suurilla ikäluokilla oli. "Not because it's easy, but because it's HARD!" Minä menen vielä Marsiin jumalauta, sinne ei pullamössöt seuraa perässä :D