Lue keskustelun säännöt.
Haluatko yhtä helppoa elämää kuin suurilla ikäluokilla, sillä oikealla pullamössösukupolvella ??
13.11.2016 |
Oltiin eilen isän 65v synttäreillä, jossa sankari tietty muisteli kaikkee. Jotenkin rupes vi**ttaa se mitenkä kaikki on tipahtanut ton sukupolven käsiin.
Isä meni kansankoulun jälkeen inttiin ja sit johonkin tekniseen kouluun. 25v eka vakityöpaikka ja eka omistusasunto. Äitillä oli myös vakityö.
Ostivat joskus 70-luvun lopulla Turun keskustan kupeesta 3h+k joka maksettiin viidessä vuodessa pois. Asunnot olivat halpoja ja valtio antoi asunto-, korko yms tukia. Kesämökki on myös halpa ja tontteja sai puolilmaiseksi.
Vanhemmat muuttivat 80-luvulla Espooseen, jossa odotti vakityö ja oma asunto. Turun kämpän myynnillä sai samankokoisen Espoosta.
Ei kuulosta meikäläisen elämältä, jossa oon saanut mennä pätkätöistä toiseen. Enkä oo ainut :)
Kommentit (59)
En tajua miksi valitat, etkö saa kaiken perinnöksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet ovat saaneet hyvät perinnön.
Oikeastaan mitään muuta en kadehdi kuin hyviä eläkkeitä.
Oli vain yhdet vaatteet, talvella pidettiin monoja. Ei suihkua, ei kodinkoneita. Ei omaa huonetta, ei matkoja, ei autos edes vanhemmilla. Pesu saunassa kerran viikossa. Ruokana aina sianlihakastiketta. Ei omaa rahaa
Koulussa luokalla 40 oppilasta. Kun valmistui, työpaikkoihin sata hakijaa. Ei opintotukea, vaan piti ottaa lainaa
Valtava asuntolaina, asuntohan jää tietenkin lapsille perinnöksi
Kaiken muun lisäksi mitä saavat. Asuvat alle 30 v omissa asunnoissa ; kaikki kodimkoneet viimeistä mallia, autot heti 18 v, lukuisia ulkomaanmatkoja jo lapsena.
Olihan suurilla ikäluokilla käsittämättömän helppoa! Suurin osa vietti lapsuutensa ja nuoruutensa käsittämättömän puutteellisissa olosuhteissa ilman vesijohtoa ja viemäriä, puucee tuli tutuksi. Omaa huonetta ei ollut, luksusta oli jo se, että lapset nukkuivat eri huoneessa kuin vanhemmat. Kansakoulu oli lähellä, mutta oppikoulua varten piti muuttaa pois. Miettikääpä, miltä tuntuu olla 11v ikäinen ja asua viikot kortteerissa kaupungissa. Lauantai oli muuten työ- ja koulupäivä, joka sunnuntaiksi ei menty kotiin.
Opiskelemaan pääsi helpolla, työhön vielä helpommin. Tosin suuri osa 20v ikäisistä ei-opiskelijoista asui kotona, koska ei ollut nykyistä asumistukijärjestelmää. Naimisiinmeno oli samalla ensimmäinen muutto pois vanhempien luota. Se uusi asunto ei ollut kiva asumisoikeusasunto uudessa kerrostalossa vaan aika usein hellahuoneet omakotitalon yläkerrassa. Ja naimisiin oli pakko mennä, jos oli lapsi tulossa. Tanskaan muuten sai myytyä aviottoman lapsensa vielä 1960-luvulla, hyvät perheet ostivat mielellään suomalaislapsia.
Asuntolainan korko huiteli jossain 15 % tienoilla, joten lainat oli syytä maksaa nopeasti pois. Nykyaikaisia pikavippejä ei tunnettu eikä sossusta saanut rahaa kuin äärimmäisessä hädässä. Moni lapsi oli lastenkodissa siksi, että vanhemmilla ei ollut varaa maksaa vuokraa - jos ei ollut töissä, ei ollut rahaa. Äidit hoiti kotona lapsia , vielä 1970-luvulla alle 40% lapsista oli päivähoidon piirissä. Tämä muuten heijastuu eläkkeisiin rajusti.
Kesälomalla mentiin mummolaan maalle eikä suinkaan Barcelonaan ja Aiya Napaan. Vaatteet ommeltiin itse, jos suinkin osattiin ja ihan kaikessa säästettiin, että saatiin se koti maksettua.
Ap:n 65v isä tuskin meni kansakoulun jälkeen inttiin, koska oli silloin vasta 16v ikäinen. Tekninen koulu puolestaan vastaisi vaatimuksiltaan nykyistä AMK:ta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pullamössöiltä jää hyvät perinnöt teille eli olkaa iloisia.
Mitä se auttaa kun sen saa ehkä joskus seitsenkymppisenä? Suuret ikäluokat elää pitkään ja he saivat lapsensa nuorina. Korkeintaan lapsenlapset voivat perinnöistä iloita.
Toivottavasti käy noin, et kyllä ansaitsekaan perintöä.
Laiska luuseri.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan mitään muuta en kadehdi kuin hyviä eläkkeitä.
Keskimääräinen eläke on noin 1800 e/kk, verotuksen jälkeen käteen jää noin 1300 e. Siitä terveydenhoitomenot (lääkärissäkäynnin, lääkkeet, kotisairaanhoito) vie noin 30 %, asumiseen menee enemmän. Itse en osaa olla kateellinen, koska työssäkäyvät saavat työterveyden kautta ilmaiseksi tarvitsemansa hoidon, eläkeläiset maksavat itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua miksi valitat, etkö saa kaiken perinnöksi?
Isä täyttää tänä vuonna 70 ja aikoo elää vielä aika monta vuotta, itse olen 45 vuotias ja en todellakaan tarvi perintöä yli 50 vuotiaana. En tule ottamaan perintöä vastaan kun aika koittaa, vaan luovun siitä lasteni hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Pullamössöiltä jää hyvät perinnöt teille eli olkaa iloisia.
Tai sitten ei. Mun pullomössövanhempani menettivät kaiken 90-luvun lamassa. meni alta koti konkurssin yhteydessä, jäljelle jäi isot velat. Meille perillisille ei ole jäämässä yhtään mitään perintöä siis. Mutta eipä se minua haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin ymmärtää tän purkauksen.
Mun isoisä meni Finlaysonille töihin 14-vuotiaana ja pääsi sieltä eläkkeelle.
Kiitos itäviennin, täti teki vuosina 1972 - 1988 paitoja ja sukkia Neuvostoliiton markkinoille. Paidat ja sukat olivat kokoajan samanlaisia.
Tuohon aikaan laina oli pakko maksaa pois muutamassa vuodessa, koska pidempiä laina-aikoja ei saanut. Mikään ei estä nytkään maksamasta asuntolainaa pois viidessä vuodessa, elintaso on niin paljon korkeampi että se olisi nyt huomattavasti helpompaa kuin tuolloin. Lainakorotkin ovat nyt nollassa, 70-luvulla kaksinumeroisissa lukemissa, mikä kuittaa moninkertaisesti tuolloin hieman edullisemmat asuntolainan verovähennykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, enpä menisi sanomaan noin. Katsot suuria ikäluokkia omituisen värittynein silmälasein, ja unohdat mm. nämä:
- suuret ikäluokat eivät SAANEET opiskellä pitkään. Piti mennä varhain töihin, koska kaikesta oli pulaa vielä 1950-luvulla ja 60-luvun alussa.
- kuuntelepa ap joskus oikein ajatuksella Hectorin Lumi teki enkelin eteiseen vuodelta 1973. Helvetin ankea piisi, ankeasta maailmasta, Sitäkö sinä ap oikeasti kadehdit? Maaltapako ajoitti 60-luvun loppuun ja 70-luvun alkuun, jolloin suuren ikäluokat olivat parikymppisiä. Maalta loppuivat elannon mahdollisuduet ja jopa nälän näkeminen oli silloin todellisuutta monille. Sitä oli pakko paeta Ruotsiin ja kaupunkeihin, irti kodista ja suvusta, joiden suojissa ihmiset siihen asti olivat eläneet.
- työpaikoista oli suurilla ikäluokilla kova kisa, koska kaikkialla oli paljon ikätovereita kilpailemassa. Moni eli siihen aikaankin pätkätöissä.
- Asuntolaina kutistui toki inflaation voimasta, mutta toisaalta niin kutistui palkkojenkin ostovoima. Siihen aikaan joku television ostaminen oli vuoden isoin säästöprojekti, nykyään sen ostaa työtönkin tuosta vaan, jos ei muuten niin halvalla kodinkoneliikkeen luotolla/osamaksulla.
- elintaso oli oikeasti siihen aikaan jotain huomattavasti ankeampaa kuin nyt. Olen itse syntynyt vuonna 1967, ennen sotia syntyneille vanhemmille, ja muistan hyvin, että vaikka perheeni oli suht hyvinvoivaa keskiluokkaa, jotkut ulkomaanmatkat tai vaikka ihan vaan ruoka oli jotain paljon niukempaa kuin nyt. Omat lapseni ovat matkustelleet taaperosta alkaen 2-3 kertaa vuodessa ulkomaille ja syövät ihan mitä mieleen tulee (olen samaa yhteiskuntaluokkaa kuin vanhempani olivat) - itse pääsin eka kerran ulkomaille 10-vuotiaana Tallinnaan.
- Ok, pätkätöitä ei siihen aikaan vielä tunnettu juurikaan, mutta toisaalta tämä työsuhteiden epätyypillistyminen koettelee nyt kaikkia, ei pelkästään nuoria aikuisia.
- Perheiden elämä oli monin tavoin hankalampaa siihen aikaan, äitiyslomat olivat muutaman viikon mittaisia ja päivähoitoa oli saatavilla vain murto-osalle perheistä. Mites nyt - subjektiivinen päivähoito-oikeus takaa hoitopaikan, kotona voi olla kunnes lapsi täyttää kolme. Suorastaan ruhtinaallinen etu!
Ja niin edelleen...
Jos olet ap kriittinen, ole edes rehellinen ja muista katsoa asioita monelta kantilta, ei vain yksipuolisesti siltä eniten itseäsi miellyttävältä.
Mä kans. Olisin nyt isolla eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohon aikaan laina oli pakko maksaa pois muutamassa vuodessa, koska pidempiä laina-aikoja ei saanut. Mikään ei estä nytkään maksamasta asuntolainaa pois viidessä vuodessa, elintaso on niin paljon korkeampi että se olisi nyt huomattavasti helpompaa kuin tuolloin. Lainakorotkin ovat nyt nollassa, 70-luvulla kaksinumeroisissa lukemissa, mikä kuittaa moninkertaisesti tuolloin hieman edullisemmat asuntolainan verovähennykset.
Lainaraha oli paljon edullisempaa 70 luvulla vaikka korot olivat korkeampia, sillä inflaatio oli myös korkea ja valtio tuki ruhtinaallisesti asuntolainoja. Nyt inflaatio on nollassa ja korotuet poistumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadehdi
- Vakityö, muttei kunnon koulutusta, kielitaitoa, vaikka olisi ollut haluja opiskellakin.
- kovat arvot ja mustavalkoinen elämä, työ tärkein
- sodan jälkeinen tunne-elämän kieltäminen
- 3 kk äitiyslomaTyöttömyys on monen suureen ikäluokkaan kuuluvan mielestä häpeä, koska eivät sitä ole kokeneet.
Todellisuudessa oli todella harvinaista että noin pienen vauvan äiti olisi mennyt töihin. 70-80-luvulla eli helposti yhdenkin palkalla m. perheverotuksen ansiosta. Moni äiti oli kotiäiti lasten ollessa pieniä.
Mun äiti oli kotona lähes koko 70-luvun. Kun se meni töihin, se palkkasi kodinhoitajan joka teki mulle ja mun veljelle ruokaa :)
En ymmärrä tuota opiskelusta jaarittelua. Vai opiskellaanko nyt vain opiskelun ilosta? Olen kuvitellut että opiskellaan siksi että saisi kunnollisen työn. Nykyään vaan kunnon opiskelu ei takaa että saisi mitän työtä. Suurien ikäluokkien ei tarvinnut opiskella koska kansakoulupohjallakin sai ihan hyviä töitä.
Hyvät eläkkeet ja melko varmat työpaikat - siinä suurten ikäluokkien “helpot“ jutut.
Niukka elintaso, korkeat korot, ei yhteiskunnan tukia esim opiskeluun jne. Siinä sitten ne kääntöpuolet. Oikeasti jos ei ole ollut suurten ikäluokkien lapsi tai edustaja ei oikeasti tajua sitä, miten valtava elintason nousu on välissä ollut. Omat vanhempani kuuluvat suuriin ikäluokkiin ja olivat ihan keskituloisia kun olin lapsi. Minulla oli yhdet farkut, joita paikattiin, yhdet verkkarit, yhdet kesä- ja talvikengät. Sukkia paikattiin, kun hajosivat. Kampaajalla kävin ensimmäisen kerran aikuisena. Yhden lomamatkan teimme Espanjaan koko lapsuudessani. Missään leffoissa ei käyty, ravintoloissa jos oli joku iso juhla (tyyliin isän 4-kymppiset). Omakotitalossa asuimme ja suihkussa sai käydä korkeintaan 5min kerrallaan. Talossa oli yksi telkkari, jota vanhemmat katsoivat. Ja ihan kivat, tavalliset vanhemmat siis minulla.
Että juu, moni asia on hyvin eri tavalla kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
No muutama satatuhatta vanhempiesi ikäluokkaa muutti Ruotsiin työn perässä. Töitä eikä sosiaaliturvaa ollut joten työnperässä lähdettiin ulkomaillekin. Nykyäänkin meillä on 50 000 akateemista työtöntä, mutta ei niitä Norjaan lähtijöitä löydy vaikka siellä on työvoimapula. Koska sosiaaliturva.
Ruotsiin lähteminen 70-luvulla ei johtunut siitä, etteikö täällä ollut paikkoja. Se oli kiinnostavaa, mahdollisuus mennä "ulkomaille", tienata helpolla paljon rahaa jne. Autotehtaissa ja muualla työ oli helppoa, ei tarvinnut koulutusta. Suomessa tuohon aikaan päätettiin myös jakaa lomarahaa, jonka tarkoitus oli houkutella duunarit kesäloman jälkeen takaisin töihin!
Tuon ikäluokan elämässä oli muutamia tosi ikäviä asioita, esim. ehkäisy, naisen asema, politiikan "kabinettityyli" eli mitään avoimuutta ei ollut, tietynlaiset arvot, esim. luonnonsuojelusta ei kukaan edes puhunut mitään.
Nykyihminen ei välttämättä enää edes halua vakityötä, omaa asuntoa saati kesämökkiä. Halutaan pätkätöitä, halpa kimppakämppä ja mahdollisuus vaikka matkustaa 4 kertaa vuodessa ja nauttia elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon aikaan laina oli pakko maksaa pois muutamassa vuodessa, koska pidempiä laina-aikoja ei saanut. Mikään ei estä nytkään maksamasta asuntolainaa pois viidessä vuodessa, elintaso on niin paljon korkeampi että se olisi nyt huomattavasti helpompaa kuin tuolloin. Lainakorotkin ovat nyt nollassa, 70-luvulla kaksinumeroisissa lukemissa, mikä kuittaa moninkertaisesti tuolloin hieman edullisemmat asuntolainan verovähennykset.
Lainaraha oli paljon edullisempaa 70 luvulla vaikka korot olivat korkeampia, sillä inflaatio oli myös korkea ja valtio tuki ruhtinaallisesti asuntolainoja. Nyt inflaatio on nollassa ja korotuet poistumassa.
Vielä 90-luvulla valtoi antoi korkotukea kaikille ensiasunnon ostajille. Valtoi maksoi neljäosan koroista takaisin. Se oli aika hyvä raha se.
Niillä suurilla ikäluokilla ei todellakaan ollut samaa elintasoa kuin tämän ajan nuorilla. Matkustelu oli todellinen harvinaisuus, samoin kuin vaikkapa ravintolassa syöminen. Eli vaikka työn saaminen on ollut helpompaa kyllä, elämä on myös ollut paljon vaatimattomampaa ja niukempaa nuoruudessa.
Jokaisella sukupolvella on omat juttunsa, hyvät ja huonot.