Lue keskustelun säännöt.
Kohta saa taas porukka ihmetellä, että en olisi niistäkään uskonut...
06.08.2007 |
On nimittäin todella lähellä tämän naisen " napsahdus" . Loma meni kaikkea muuta kuin lomaillessa, en jaksa ruveta erittelemään miksi, mutta itsestäriippumattomista tekijöistä johtuen.
Olen toiminut nyt liian pitkään todella monen ihmisen henkisenä tukena ja likasankona. Henkilönä jolta saa apua tarvittaessa, mutta jolle sitä ei ole aikaa/mahdollisuutta tarjota takaisin.
En tiedä kelle kertoisin omasta väsymyksestäni ja stressistäni, huolistani. Tuntuu että kaikilla on niitä liikaa omastakin takaa.
En siis valita kenellekkään, kun en voi. Mutta tänään taas omia ja muiden lapsia paimentaessa, melukynnyksen ylittäessä sietokyvyn, mietin, että ei kukaan voi jaksaa tällaista ja pysyä selväjärkisenä.
Ja jos romahdan, sitä sitten varmaan hämmästellään, että niin niin, päällepäin näytti niin hyvältä, mutta ei sitä voi kestään tietää... EN MINÄ ILOKSENI NÄYTTELE, TEKISI MIELI HUUTA ETTÄ VOISKO JOKU VÄHÄN AUTTAA MUAKIN!!! Mutta en voi, siinä romuttuisi niin monen ihmisen " viimeinen turva" .... Siksi valun taas yöllä sänkyyn ja ulisen kurjuuttani.....
Kommentit (7)
Ei sinusta ole iloa kohta kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tuntua aluksi vaikealta ja painolasti tuntuu vain siirtyvän ja suurentuvan, mutta pikkuhiljaa huomaat EI sanan ja kieltäytymisen taidon olevan hyvin vapauttavaa. Tsemppiä uudelle tielle!
tutulta kuulostaa!
Itselleni puhkesi lopulta masennus...
Tää on oikeasti mun pelastus tämä palsta. Voi oikein tuntea kun stressitaso laskee, kun saan kahvikupin käteen ja vauva-palstan auki :)
Tuokin on niin totta, että pitäisi opetella sanomaan ei. Jättäisin vain sillä useamman ihmisen todelliseen pulaan. En voisi elää rennosti niinkään, että tietäisin että oma kieltäytymiseni auttamasta " kostautuisi" pääosin pienille lapsille. Olen pitkään jaksanut uskottelemalla itselleni, että jossain vaiheessa helpottaa. Nyt vaan näyttää siltä että sitä vaihetta ei ihan lähiaikoina tule....
Tämäkin helpotti taas pikkasen.
Eivät muut perheet voi perustaa elämäänsä sinun hyväntahtoisuutesi varaan. Kyllä heillä täytyy olla jokin suunnitelma miten he pärjäävät.
Mutta jos et ikinä sano ei, niin ihmiset eivät voi mitenkään tietää, että sinua kuormitetaan liikaa. He vain olettavat, että sinä et osaa elää hiljaisemmassa ja rauhallisemmassa ympäristössä. Oikeastaan he ajattelevat tekevänsä sinulle palveluksen.
Kuten jo sanottu, niin se ei:n sanominen tuntuu ensin vaikealta ja itsekkäältä. Mutta terve itsekkyys kuuluu elämään. Ei kukaan huolehdi sinun hyvinvoinnistasi, jos sinä itsekään et tee niin. Hyvinvointisi on sinun vastuullasi. Ja olemalla hieman itsekäs huolehdit itsestäsi. Itsekkäitähän tuttavasikin ovat, jos hoidattavat lapsiaan liikaa sinulla. Sinä taidat olla aika kiltti. Kiltteys on hyvä juttu. Mutta liika on liikaa siinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tieda, auttaisiko sinua, mutta itseani auttaa, kun valilla menee huonosti, ajattelen jotakin, jolla menee vielakin huonommin.
Esim. Meilla on kolme lasta. 4-, 2-, 0,5-vuotiaat. Joskus kun meteli todellakin ylittaa sietokyvyn, ajattelen erasta tuntemaani pph. Hanella 5 lasta hoidossa, joista 3 on viela vaipoissa. Meilla sentaan vain yksi jne.
Vai loytyisiko ketaan tuttavapiiristasi, joka olisi samassa elamantilanteessa, mutta joku asia olisi viela huonommin kuin sinulla?
Vierailija: