Nyt on jäätävää parisuhdesettiä hesarissa

"Nuo kolme vuotta olivat viedä itseluottamukseni ja mielenterveyteni sekä pilata kahden lapsemme kasvamisen tasapainoisiksi teini-ikäisiksi."

Huhhuh, ja jotkut ovat ilman parisuhdetta (ja ilman seksiä) ihan normaaleja. Ajatella.

En ymmärrä miksi nainen ei voinut puhua asiasta. Mies oli yrittänyt keskustella kaikin keinoin mutta siinä kohtaa kun toinen ei pukahdakaan ongelmasta, mennään luulemisen ja arvailun puolelle.

Paljon helpompi olla ilman parisuhdetta ja vapaa tekemään mitä tahtoo kuin joutua elämään huonossa suhteessa. Olen nainen ja täysin tuon miehen puolella. Pihtarit eivät ansaitse kumppania, paitsi jos löytävät kaltaisensa, jota varsinaisen parisuhteen puuttuminen ei haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Paljon helpompi olla ilman parisuhdetta ja vapaa tekemään mitä tahtoo kuin joutua elämään huonossa suhteessa. Olen nainen ja täysin tuon miehen puolella. Pihtarit eivät ansaitse kumppania, paitsi jos löytävät kaltaisensa, jota varsinaisen parisuhteen puuttuminen ei haittaa.

Olen samaa mieltä. Olen nyt tuoreessa parisuhteessa ja seksi on meille molemmille tärkeää, panostamme sekä sen laatuun ja määrään. Jos mies joskus 20 vuoden päästä yhtäkkiä päättäisi lopettaa seksin yksipuolisesti, olisi oloni petetty. Jos itseltäni halut joskus menevät, teen kaikkeni palauttaakseni ne ja ehdottomasti asiasta pitää pystyä keskustelemaan yhdessä.

N24

Ois kiva kuulla  vaimon puoli asiasta. Joutuiko  vaimo valvomaan yöt lasten sairastaessa, hoitiko  vaimo kaikki  kotityöt miehen maatessa penkkiurheillen sohvalla, näyttikö mies arjessa arvostavansa vaimoa? Naisen sukupuolielin on aivot joten jos niitä  ei stimuloida hellyydellä ja arvostuksella, ei taatusti  tee mieli seksiä. Siinä vaiheessa kun seksi lakkaa olemasta ilo ja muuttuu velvollisuudeksi, ollaan jo myöhässä. Ahterista kouraisu muun hellyyden puuttuessa tai hellyys vain silloin kun haluaa seksiä on kammottavan huono esileikki eikä riitä väsyneen naisen himojen herättämiseen.

Väsynyt ja univajeinen kotitöiden kuormittama nainen haluaa nukkua. Tämä miehille tiedoksi. Siinä vaiheessa kun kumppania pidetään vaan kodinhoitaja-seksirobottina vois yks sun toinen katsella peiliin ja hävetä.

Parisuhteessa on kuitenkin aina kaksi osapuolta, olisi mielenkiintoista kuulla toinenkin puoli asiasta. Jos mitään varsinaista sairautta ei ole, pihtaamiselle löytyy yleensä syy parisuhteen dynamiikasta. Molemmilla aihetta katsoa peiliin ja mennä yhdessä terapeutille. Kahdestaan keskusteleminen ei yleensä vie asiaa rakentavasti eteenpäin.

Olen ollut suhteessa 15 vuotta ja pari lasta on. Suhde on hyvä, mutta jos seksi loppuisi ilman auki sanottua hyväksyttävää syytä, hakisin seksin itsekin muualta. Kun on pimpin makuun päässyt, ei halua olla ilman.

Oopa joo. Mulla oli mies, jooka valitti, että pihasin. Hänkin sanoin kåyttäneensä kaikki keinot, yrittävänsä tosissaan ja kuuntelevansa, mitä vaan haluan. Mutta vaikka kuinka yritin kertoa, että saan emätintulejduksen jos hän ei käy suihkussa edes saman päivänä ennen seksiä ja että se kovakouraisuus ei ole kiihottavaa vaan sattuu, näissä asioissa ei tapahtunut mitään muutosta. Se pelkkä "kuuntleminen" ei siinå tilanteessa sit riittänyt. Mies on silti itse tänä päivänäkin sitä mieltä, ettähän oli tilanteessa täysin ilman omaa syytään vääryyttä kärsivä osapuoli.

Ja joo, mies ei ollut likainen paskiainen kun alettiin olla yhdessä.

Juuri noin asia on oli pihtaaja nainen tai mies. Seksi kuuluu parisuhteeseen ja jos sitä ei ole, ei ole suhdettakaan.

Monissa suhteissa vaimo alkaa puhtaamman siinä vaiheessa kun hän muuttuu itsestäänselvyydeksi, siinä vaiheessa kun hän lakkaa saamasta arvostusta ja hellyyttä. Tai sitä hellyyttä ja kosketusta saa vain silloin kun mies haluaa seksiä.

Kun oltiin nuoria mies torjui mut neljän vuoden ajan kokonaan sairauden aiheuttaman haluttomuuden vuoksi. Ei kumpikaan haluttu erota, joten pidin sen ajan rakastajaa tyydyttääkseni seksintarpeeni. Hoidin työni, kodin, lapset ja miehen. Järjestely oli periaattessa toimiva sillä aikanaan tilanne hellitti ja selvittiin lopulta yhdessä, mutta kyllä se jäljet jätti. Ei se vieraan syli vaan kaikki ne oman miehen hymyssä suin tekemät kieltäytymiset. "Kiitos mutta ei kiitos."

Vaikka seksielämä kotona palasi aikanaan itsetuntoni ei ole sen koommin riittänyt aloitteellisuuteen. Onneksi tuota ikää on jo sen verran että se on tavannut tilannetta enkä enää kärsi puutteesta. Olisi tämä siltikin voinut mennä paremminkin, en voi suositella kenellekään.

Mun ex-mies piti mua nimenomaan kodinhoitaja-seksirobottina. Oli aina töissä, sieltä tullessaan kaatoi kaikki paskat fiiliksensä mun niskaan, läheisyys oli kouraisu jalkovälistä. Joka ilta olisi pitänyt olla valmis seksiin, kun kieltäydyin, alkoi suuttunut painostaminen päivittäin. Kaikki halut menivät aivan täysin(yllätys). Miehen mielestä mun olisi pitänyt mennä haluttomuuteni takia lääkäriin ja hankkia jotain pillereitä tähän vaivaan.

No, sain onneksi itseni irti tuosta suhteesta, ja nyt tasapuolisessa ja arvostavassa suhteessa ollessani seksihalut tuntuu ajan myötä vain kasvavan (useampi vuosi jo yhdessä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon helpompi olla ilman parisuhdetta ja vapaa tekemään mitä tahtoo kuin joutua elämään huonossa suhteessa. Olen nainen ja täysin tuon miehen puolella. Pihtarit eivät ansaitse kumppania, paitsi jos löytävät kaltaisensa, jota varsinaisen parisuhteen puuttuminen ei haittaa.

Olen samaa mieltä. Olen nyt tuoreessa parisuhteessa ja seksi on meille molemmille tärkeää, panostamme sekä sen laatuun ja määrään. Jos mies joskus 20 vuoden päästä yhtäkkiä päättäisi lopettaa seksin yksipuolisesti, olisi oloni petetty. Jos itseltäni halut joskus menevät, teen kaikkeni palauttaakseni ne ja ehdottomasti asiasta pitää pystyä keskustelemaan yhdessä.

N24

24-vuotiaana on helppo ajatella noin. Eikä kukaan, ei mies eikä nainen, päätä yhtäkkiä lopettaa seksiä. Asiat vain menevät niinkuin menevät. Tämä mieskin "ajautui" suhteeseen, kuten miehille usein käy. Hän yritti mukamas kaikkensa, mutta ei sitten kuitenkaan hakenut ulkopuolista apua muuten kuin vieraan naisen muodossa. Mitenkähän olisi toiminut näihin asioihin tarkoitettu parisuhdeterapeutti ja vaikkapa parisuhdeleiri siihen päälle. On kuulemma toimiva paketti.

Vierailija kirjoitti:

"Nuo kolme vuotta olivat viedä itseluottamukseni ja mielenterveyteni sekä pilata kahden lapsemme kasvamisen tasapainoisiksi teini-ikäisiksi."

Huhhuh, ja jotkut ovat ilman parisuhdetta (ja ilman seksiä) ihan normaaleja. Ajatella.

No kylläpä oli hölmö kommentti. Seksi on yksi osa parisuhdetta ja avioliittoa. Sinkkuna tätä oletusta ei ole ja kaikki se tilanteen tiedostaa. Mutta kun avioliitossa tajuaa, että vaimon halukkuus loppui heti, kun lapset oli tehty ja talo rakennettu. Tuo on mielestäni jo henkistä väkivaltaa, mutta ymmärtääkseni melko yleinen tilanne.

Tuo äijä on tekstinsä perusteella tunnevammainen ääliö, vähemmästäkin menee halut. Ihmeen pitkään se vaimo jaksoi.

Lasten mielenterveys oli vaakalaudalla, koska kotona kiukutteli seksinpuutteessa kärvistelevä isä, joka myös piti ulkopuolista suhdetta?

Vittu mikä uliuli. Että ihan lastenkin hyvinvointi kärsi kun isukki ei saanut pillua. No en kyllä yhtään ihmettele jos ei saanutkaan jos asia näin on.

Mä ihmettelen miten miehet selviytyy sinkkuajoista kun tuo seksittömyys on noin vaikeaa. Yhdenillanjuttuja ja maksullisiakaan ei varmaan ihan joka päiväiseen käyttöön löydy.

Toivottavasti nyt kysyy siltä uudelta eukolta onko silläkin kivaa, ennen kuin homma taas loppuu ihan yhtäkkiä kuin seinään.

Olen itse elänyt seitsemän vuotta seksittömässä suhteessa.  Ymmärrän tuota miestä. 

Parisuhde voi toki olla hyvää ilman seksiäkin, mutta kun kaikki läheisyys puuttuu, tulee siitä aika jäätävä. Meillä ero oli kyllä enemmän kuin järkiratkaisu. 

Lapsetkin siitä jo  kärsivät, kun ei ollut lopulta enää minkäänlaista puheyhteyttäkään, kun mies leikki mykkäkouluaan, kun yritin lähentyä.  Hän jätti minut täysin ulkopuolelle. 

Lopullinen ero oli helpotus. 

Nykyään elän parisuhteessa, missä on seksiä ja molemmat nauttii siitä. Lapsille välittyy se kiintymys ja meidän läheisyyskin ihan eritavalla. Päivääkään en ole eroa katunut, mutta sitä olen, että jäin suhteeseen niin pitkäksi aikaa. 

Eikä siinä puheet auta, jos toista ei kiinnosta niin sitten ei kiinnosta. Meillä se  oli mies, joka hylkäsi aviovuoteen..