Nyt on jäätävää parisuhdesettiä hesarissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon helpompi olla ilman parisuhdetta ja vapaa tekemään mitä tahtoo kuin joutua elämään huonossa suhteessa. Olen nainen ja täysin tuon miehen puolella. Pihtarit eivät ansaitse kumppania, paitsi jos löytävät kaltaisensa, jota varsinaisen parisuhteen puuttuminen ei haittaa.

Olen samaa mieltä. Olen nyt tuoreessa parisuhteessa ja seksi on meille molemmille tärkeää, panostamme sekä sen laatuun ja määrään. Jos mies joskus 20 vuoden päästä yhtäkkiä päättäisi lopettaa seksin yksipuolisesti, olisi oloni petetty. Jos itseltäni halut joskus menevät, teen kaikkeni palauttaakseni ne ja ehdottomasti asiasta pitää pystyä keskustelemaan yhdessä.

N24

24-vuotiaana on helppo ajatella noin. Eikä kukaan, ei mies eikä nainen, päätä yhtäkkiä lopettaa seksiä. Asiat vain menevät niinkuin menevät. Tämä mieskin "ajautui" suhteeseen, kuten miehille usein käy. Hän yritti mukamas kaikkensa, mutta ei sitten kuitenkaan hakenut ulkopuolista apua muuten kuin vieraan naisen muodossa. Mitenkähän olisi toiminut näihin asioihin tarkoitettu parisuhdeterapeutti ja vaikkapa parisuhdeleiri siihen päälle. On kuulemma toimiva paketti.

Seksi on itsestään selvyy parisuhteessa. Kun se loppuu niin loppuu suhdekkin. Ei asiasta ole mitään neuvottelua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse elänyt seitsemän vuotta seksittömässä suhteessa.  Ymmärrän tuota miestä. 

Parisuhde voi toki olla hyvää ilman seksiäkin, mutta kun kaikki läheisyys puuttuu, tulee siitä aika jäätävä. Meillä ero oli kyllä enemmän kuin järkiratkaisu. 

Lapsetkin siitä jo  kärsivät, kun ei ollut lopulta enää minkäänlaista puheyhteyttäkään, kun mies leikki mykkäkouluaan, kun yritin lähentyä.  Hän jätti minut täysin ulkopuolelle. 

Lopullinen ero oli helpotus. 

Nykyään elän parisuhteessa, missä on seksiä ja molemmat nauttii siitä. Lapsille välittyy se kiintymys ja meidän läheisyyskin ihan eritavalla. Päivääkään en ole eroa katunut, mutta sitä olen, että jäin suhteeseen niin pitkäksi aikaa. 

Eikä siinä puheet auta, jos toista ei kiinnosta niin sitten ei kiinnosta. Meillä se  oli mies, joka hylkäsi aviovuoteen..

Tottakai ero on ihan hyvä ratkaisu tuossa tilanteessa. Tuo hesarin kirjoitus on vaan niin perinteinen missä väitetään että kyse olisi jostain manipuloinnista yms. Ei se haluttomuus ole mikään kosto toista vastaan. Joillakin ei vaan ole haluja tai ne katoavat jossain vaiheessa esim. hormoonimuutosten takia. Turha siinä on tuolla tavalla mustamaalata ja esittää itseään jonain sankarina kun oikein uhrautuu vieraisiinkin avioliiton säilymisen puolesta.

Jos halut katoaa niin parisuhde loppuu siihen. Se on sama kuin pettäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on taas sama meininki, kuin aina vastaavissa ketjuissa. Eli jos vaimo pihtaa, niin se on täysin miehen vika. Ja jos mies pihtaa, niin hän on tunteeton sika, joka ei huomioi naistaan.

Minä olen hoitanut lapsiamme paljon. Kanniskellut mahavaivoista kärsivää vauvaa pikkutunneille ja mennyt aamulla töihin. Teen kotihommia ja vaimo saa käydä jumpissaan aina kun haluaa. No eipä seksi kiinnosta ja pariterapiassa kävi ilmi, että ei vain kuulemma enää kiinnosta. Voi kunpa tämän olisi aikanaan tiennyt....

No niin. Sulla on nyt tosiasiat tiedossa. Vaimoas ei seksi kiinnosta. Tämän tiedon jälkeen voit itse päättää haluatko jäädä ja ulista, vai tehdä elämästäsi sellaista kuin itse haluat. Vastuu tästä on sinulla.

Jos vaimoa ei seksi kiinnosta niin ämmä ulos välittömästi. Ainoa oikea toiminta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä seksin ja läheisyyden puuttuminen voi todella vaikuttaa tuhoisasti itsetuntoon ja mielenterveyteen, jos se on henkisen väkivallan muoto. Itsellä on tuollainen tilanne, mutta se ei ole ollut suinkaan henkisen väkivallan muodoista pahin, vain osa. Ja todellakin olen sitä mieltä, ettei pihtaava puoliso, joka ei edes yritä ratkaista tilannetta, ole itselleen mitään puolisoa ansainnut.

Mutta jokin onnellisen miehen tarinassa ei täsmää. Jos vaimo oli henkisesti väkivaltainen, miksi jätti lapset hänelle? Miksi ei ehdottanut pariterapiaa heille yhteiseksi tai hakeutunut sinne edes yksin, ilman vaimoa? Miksei etsinyt itselleen keskusteluapua? Miksi purki pahaa mieltään lapsiin? Miksei laittanut omaa hygieniaa ja ulkonäköä edes varmuuden vuoksi kuntoon? Niinhän muutkin tekevät, jotka arvailemaan joutuvat. Miksi syöksyi suoraa päätä toisen naisen kanssa suhteeseen? Miten ei ollut selkärankaa pysyä erossa kolmansista osapuolista, kunnes tilanne on saatu ratkaistua tavalla tai toisella? Yrittikö edes saada puolisoaan lääkäriin? Miksei yrittänyt vähentää puolison stressiä ja katsonut, toimiiko se? Hieman keinottoman kuvan antaa miessukupuolesta tällainen henkilö.

Mies ei Suomessa pysty saamaan huoltajuutta ellei nainen ole täysi sekopää.

Kun ne ulkopuoliset avut ei auta yhtään mitään. Täyttä ajan ja rahan haaskausta

Ihmeellisesti se seksittömyys vaikuttaa itsetuntoon ja jopa mielenterveyteen. Kun 350 päivänä vuodessa odottaa, että normaaleihin parisuhteisiin kuuluvaa seksiä olisi puolisonsa kanssa ihana harrastaa, mutta toinen ei tee elettäkään asian suhteen. Olisi ihan aidosti joskus kiva tuntea itsensä kelpaavaksi, riittäväksi ja seksuaalisesti haluttavaksi, mutta kun ei.

Kun itse pitää taas kerran tehdä aloite yli kahden kuukauden tauon jälkeen, se oikeasti aiheuttaa häpeää ja itsesyytöksiä omasta kelpaamattomuudesta. Tässä välissä toinen ei näytä edes huomaavan, että seksiä ei tosiaankaan ole ollut 10 viikkoon... Ei tosin muutakaan läheisyyttä hänen taholtaan. Minkäs teet, kylmä mikä kylmä. Minä kyllä yritän huomioida, kosketella ja suukotella ilman seksiin vihjailevia ajatuksia, ettei vain tulisi painostettua.

Entäs sitten se ero. Sitten syytetään, että erotaan "_vain_ siksi ettei saa seksiä". Että lapsia ei ajatella ja "helposti" erotaan, vain sen takia kun ei saa. Mutta kun se vaikuttaa ihan kaikkeen. Se on mielenterveyden ja itsetunnon tappavaa, kun ei kelpaa puolisolleen, läheisimmälle ihmiselle. Ei kyse ole pelkästä seksistä tai sen saannista, vaan että ei kelpaa ihmisenä. Se tunne on oikeasti hirveä.

Ei ole tämäkään palsta niin kuin ennen. Ketju on monta sivua pitkä eikä kukaan ole maininnut volvodynastiaa pihtaamisen perusteena. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Hyi kun alkoi ahdistamaan kun tuon luki. Mies on tehnyt seksin saamisesta niin ison asian ja sitä jankuttanut vuosikaudet "yrittäen saada vaimon puhumaan" asiasta. Uskon, että vaimo on tuon jälkeen ollut pitkän terapian tarpeessa, mutta toivottavasti nyt löytänyt jonkun normaalin miehen.

Seksi on parisuhteen tärkein asia

Vierailija kirjoitti:

Aika uskomaton ja epäkypsä kirjoitus, joka saa epäilemään kirjoittajan omaa mielenterveyttä. Vaikka olenkin sitä mieltä, että seksi kuuluu parisuhteeseen ja sen pihtaaminen on väärin, niin on aika hullua rinnastaa toisen osapuolen seksistä kieltäytyminen fyysiseen parisuhdeväkivaltaan. Tietääkseni kukaan ei ole koskaan seksin puutteeseen kuollut, tai sen takia joutunut kodistaan pakenemaan.

On myös erikoista miten jotkut pariskunnat, jotka ovat jo eronneet ja heidän välillään ei ole ollenkaan seksiä, onnistuvat siitä huolimatta kasvattamaan lapsistaan tasapainoisia aikuisia. Lasten kasvattamisella ja vanhempien velvollisuuksilla ei ole mitään tekemistä vanhempien välisen seksin tai seksittömyyden kanssa. Se mikä lapsiin heijastuu on se miten vanhemmat toisiinsa suhtautuvat ja toisiaan kohtelevat ihmisinä. Onko heidän välisessä kohtaamisessaan kunnioitusta ja lämpöä, vai halveksuntaa ja katkeruutta. Sen lapset aistivat.

Ja on aika "rohkeaa" tosiaankin lähteä pettämään ja sitten yksipuolisesti mustamaalata vaimon kenties epätoivoiset yritykset pelastaa parin seksielämä ja suhde. On siinäkin ollut varsinainen mies.

Jos ei ole seksiä niin ei voi olla rakkautta eikä kunnioitustakaan.

Aika masentava ketju.

Jos nämä mies on sika jutut ovat todella oikeita, niin ei tarvitse miettiä, mistä nämä pihtaus on miehen oma syy ammentavat ajatuksensa.

Jos kyseessä on läjä samantyylisiä provoja, niin sekin on todella masentavaa. Osassa näissä mies on sika kun haluaa olla haluttu-kommenteissa tykkäykset sitä tasoa, että haiskahtaa ja paljon.

Itse elän myös omaan makuun aika seksittömässä suhteessa, kun miehellä ei ole haluja kuin kerran kuukaudessa. Onhan tämä henkisesti isoin kärsimys mitä olen tässä parisuhteessa joutunut käsittelemään. Mieheni on kuitenkin asiasta puhevalmis ja tiedän ettei hän tahallaan minua halua loukata. Sympatiat siis kirjoittajan puolella, koska todella törkeää tuollainen että käytetään seksiä esim. hyväksi asioitten saamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on taas sama meininki, kuin aina vastaavissa ketjuissa. Eli jos vaimo pihtaa, niin se on täysin miehen vika. Ja jos mies pihtaa, niin hän on tunteeton sika, joka ei huomioi naistaan.

Minä olen hoitanut lapsiamme paljon. Kanniskellut mahavaivoista kärsivää vauvaa pikkutunneille ja mennyt aamulla töihin. Teen kotihommia ja vaimo saa käydä jumpissaan aina kun haluaa. No eipä seksi kiinnosta ja pariterapiassa kävi ilmi, että ei vain kuulemma enää kiinnosta. Voi kunpa tämän olisi aikanaan tiennyt....

No niin. Sulla on nyt tosiasiat tiedossa. Vaimoas ei seksi kiinnosta. Tämän tiedon jälkeen voit itse päättää haluatko jäädä ja ulista, vai tehdä elämästäsi sellaista kuin itse haluat. Vastuu tästä on sinulla.

Totta, mutta jos olisin aikanaan tiennyt, että vaimosta tulee täysin frigidi saatuan lapsen, niin en olisi koko hommaan ryhtynyt. Hieman jää sellainen kusetuksen meininki tästä, mutta välillä se paska osuu tuulettimeen.

Luulet vaimosi suunnitelleet sen!? 😂

Ihminen hallitsee omia tuntemuksia ja haluja 100%

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisesti se seksittömyys vaikuttaa itsetuntoon ja jopa mielenterveyteen. Kun 350 päivänä vuodessa odottaa, että normaaleihin parisuhteisiin kuuluvaa seksiä olisi puolisonsa kanssa ihana harrastaa, mutta toinen ei tee elettäkään asian suhteen. Olisi ihan aidosti joskus kiva tuntea itsensä kelpaavaksi, riittäväksi ja seksuaalisesti haluttavaksi, mutta kun ei.

Kun itse pitää taas kerran tehdä aloite yli kahden kuukauden tauon jälkeen, se oikeasti aiheuttaa häpeää ja itsesyytöksiä omasta kelpaamattomuudesta. Tässä välissä toinen ei näytä edes huomaavan, että seksiä ei tosiaankaan ole ollut 10 viikkoon... Ei tosin muutakaan läheisyyttä hänen taholtaan. Minkäs teet, kylmä mikä kylmä. Minä kyllä yritän huomioida, kosketella ja suukotella ilman seksiin vihjailevia ajatuksia, ettei vain tulisi painostettua.

Entäs sitten se ero. Sitten syytetään, että erotaan "_vain_ siksi ettei saa seksiä". Että lapsia ei ajatella ja "helposti" erotaan, vain sen takia kun ei saa. Mutta kun se vaikuttaa ihan kaikkeen. Se on mielenterveyden ja itsetunnon tappavaa, kun ei kelpaa puolisolleen, läheisimmälle ihmiselle. Ei kyse ole pelkästä seksistä tai sen saannista, vaan että ei kelpaa ihmisenä. Se tunne on oikeasti hirveä.

Lainaan vielä sen verran omaa tekstiäni, että miettikää miltä tuntuu tulla hylätyksi ja kelpaamattomaksi osoitetuksi satoja kertoja vuodessa. Aamu, päivä, ilta, yö toisensa perään. Tuhansia kertoja vuosikymmenen aikana. Ja siltikin miettii, onko oikein erota seksin saamattomuuden takia. Että se ei vain ole riittävä syy.

Ei ole muka syönyt itsetuntoa?

Hyi helvetti. Hirveä numero siitä että rumaa uloketta pitää työnnellä ees-taas rumassa reiässä. 5 min työntelyä ja aah. Oksettavia elukoita, ei eroa juuri kiimaisesta koirasta. Että ihan mielenterveys menee jos ei kikkeliä pääse poraamaan ees taas, yhyy!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisesti se seksittömyys vaikuttaa itsetuntoon ja jopa mielenterveyteen. Kun 350 päivänä vuodessa odottaa, että normaaleihin parisuhteisiin kuuluvaa seksiä olisi puolisonsa kanssa ihana harrastaa, mutta toinen ei tee elettäkään asian suhteen. Olisi ihan aidosti joskus kiva tuntea itsensä kelpaavaksi, riittäväksi ja seksuaalisesti haluttavaksi, mutta kun ei.

Kun itse pitää taas kerran tehdä aloite yli kahden kuukauden tauon jälkeen, se oikeasti aiheuttaa häpeää ja itsesyytöksiä omasta kelpaamattomuudesta. Tässä välissä toinen ei näytä edes huomaavan, että seksiä ei tosiaankaan ole ollut 10 viikkoon... Ei tosin muutakaan läheisyyttä hänen taholtaan. Minkäs teet, kylmä mikä kylmä. Minä kyllä yritän huomioida, kosketella ja suukotella ilman seksiin vihjailevia ajatuksia, ettei vain tulisi painostettua.

Entäs sitten se ero. Sitten syytetään, että erotaan "_vain_ siksi ettei saa seksiä". Että lapsia ei ajatella ja "helposti" erotaan, vain sen takia kun ei saa. Mutta kun se vaikuttaa ihan kaikkeen. Se on mielenterveyden ja itsetunnon tappavaa, kun ei kelpaa puolisolleen, läheisimmälle ihmiselle. Ei kyse ole pelkästä seksistä tai sen saannista, vaan että ei kelpaa ihmisenä. Se tunne on oikeasti hirveä.

Lainaan vielä sen verran omaa tekstiäni, että miettikää miltä tuntuu tulla hylätyksi ja kelpaamattomaksi osoitetuksi satoja kertoja vuodessa. Aamu, päivä, ilta, yö toisensa perään. Tuhansia kertoja vuosikymmenen aikana. Ja siltikin miettii, onko oikein erota seksin saamattomuuden takia. Että se ei vain ole riittävä syy.

Ei ole muka syönyt itsetuntoa?

Ja kuvittelet, ettei se ole vaikea tilanne sille toiselle suhteessa olevalle? Tuntea olevansa painostettu seksiin jopa monta kertaa päivässä. Tuhansia kertoja vuosikymmenen aikaan. Kun itsellä ei vaan ole haluja, vaikka periaatteessa haluaisi kumppania miellyttää.  Laskea päiviä viimeisestä seksikerrasta ja miettiä, koska on taas aivan pakko antaa halusi tai ei. Tuntea olevansa toiselle täysin arvoton, koska ei kykene seksiin riittävän usein tämän mielestä. 

Vierailija kirjoitti:

Voisin hyvin elää ilman seksiä, se ei merkitse minulle oikeastaan mitään. Mies on huomaavainen sängyssä ja pitää huolta, että saan melkein aina, joten vika ei ole hänen tekemisissään. Minusta seksi on jotenkin vaivalloista, olen kai liian laiska. Kerran, pari viikossa "annan" miehen mieliksi. Joskus nuorempana tunsin himoa, mutta en tiedä haluanko edes haluta. Seksi on mielestäni aivan yliarvostettua!

Säälin miestäsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisesti se seksittömyys vaikuttaa itsetuntoon ja jopa mielenterveyteen. Kun 350 päivänä vuodessa odottaa, että normaaleihin parisuhteisiin kuuluvaa seksiä olisi puolisonsa kanssa ihana harrastaa, mutta toinen ei tee elettäkään asian suhteen. Olisi ihan aidosti joskus kiva tuntea itsensä kelpaavaksi, riittäväksi ja seksuaalisesti haluttavaksi, mutta kun ei.

Kun itse pitää taas kerran tehdä aloite yli kahden kuukauden tauon jälkeen, se oikeasti aiheuttaa häpeää ja itsesyytöksiä omasta kelpaamattomuudesta. Tässä välissä toinen ei näytä edes huomaavan, että seksiä ei tosiaankaan ole ollut 10 viikkoon... Ei tosin muutakaan läheisyyttä hänen taholtaan. Minkäs teet, kylmä mikä kylmä. Minä kyllä yritän huomioida, kosketella ja suukotella ilman seksiin vihjailevia ajatuksia, ettei vain tulisi painostettua.

Entäs sitten se ero. Sitten syytetään, että erotaan "_vain_ siksi ettei saa seksiä". Että lapsia ei ajatella ja "helposti" erotaan, vain sen takia kun ei saa. Mutta kun se vaikuttaa ihan kaikkeen. Se on mielenterveyden ja itsetunnon tappavaa, kun ei kelpaa puolisolleen, läheisimmälle ihmiselle. Ei kyse ole pelkästä seksistä tai sen saannista, vaan että ei kelpaa ihmisenä. Se tunne on oikeasti hirveä.

Lainaan vielä sen verran omaa tekstiäni, että miettikää miltä tuntuu tulla hylätyksi ja kelpaamattomaksi osoitetuksi satoja kertoja vuodessa. Aamu, päivä, ilta, yö toisensa perään. Tuhansia kertoja vuosikymmenen aikana. Ja siltikin miettii, onko oikein erota seksin saamattomuuden takia. Että se ei vain ole riittävä syy.

Ei ole muka syönyt itsetuntoa?

Ja kuvittelet, ettei se ole vaikea tilanne sille toiselle suhteessa olevalle? Tuntea olevansa painostettu seksiin jopa monta kertaa päivässä. Tuhansia kertoja vuosikymmenen aikaan. Kun itsellä ei vaan ole haluja, vaikka periaatteessa haluaisi kumppania miellyttää.  Laskea päiviä viimeisestä seksikerrasta ja miettiä, koska on taas aivan pakko antaa halusi tai ei. Tuntea olevansa toiselle täysin arvoton, koska ei kykene seksiin riittävän usein tämän mielestä. 

Sitten pitää erota. Jos ei halua seksiä niin sitten eroaa ja elää elämänsä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Hyi helvetti. Hirveä numero siitä että rumaa uloketta pitää työnnellä ees-taas rumassa reiässä. 5 min työntelyä ja aah. Oksettavia elukoita, ei eroa juuri kiimaisesta koirasta. Että ihan mielenterveys menee jos ei kikkeliä pääse poraamaan ees taas, yhyy!

Olethan sinkku tai parisuhteessa impotentin/frigidin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi kun alkoi ahdistamaan kun tuon luki. Mies on tehnyt seksin saamisesta niin ison asian ja sitä jankuttanut vuosikaudet "yrittäen saada vaimon puhumaan" asiasta. Uskon, että vaimo on tuon jälkeen ollut pitkän terapian tarpeessa, mutta toivottavasti nyt löytänyt jonkun normaalin miehen.

Seksi on parisuhteen tärkein asia

Ei ole. Luottamus ja toisen arvostaminen ovat sitä kivijalkaa joka luo mahdollisuuden tyydyttävän seksin harrastamiselle parisuhteessa. Jospa ajattelisit muullakin kuin sillä sukuelimelläsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oopa joo. Mulla oli mies, jooka valitti, että pihasin. Hänkin sanoin kåyttäneensä kaikki keinot, yrittävänsä tosissaan ja kuuntelevansa, mitä vaan haluan. Mutta vaikka kuinka yritin kertoa, että saan emätintulejduksen jos hän ei käy suihkussa edes saman päivänä ennen seksiä ja että se kovakouraisuus ei ole kiihottavaa vaan sattuu, näissä asioissa ei tapahtunut mitään muutosta. Se pelkkä "kuuntleminen" ei siinå tilanteessa sit riittänyt. Mies on silti itse tänä päivänäkin sitä mieltä, ettähän oli tilanteessa täysin ilman omaa syytään vääryyttä kärsivä osapuoli.

Ja joo, mies ei ollut likainen paskiainen kun alettiin olla yhdessä.

Jos sinulla on tuollainen vamma niin elä yksin

Sinusta on siis aivan oikein jos nainen saa tulehduksen siksi ettei mies viitsi huolehtia hygieniastaan? Mikä  luolamies sinä olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä seksin ja läheisyyden puuttuminen voi todella vaikuttaa tuhoisasti itsetuntoon ja mielenterveyteen, jos se on henkisen väkivallan muoto. Itsellä on tuollainen tilanne, mutta se ei ole ollut suinkaan henkisen väkivallan muodoista pahin, vain osa. Ja todellakin olen sitä mieltä, ettei pihtaava puoliso, joka ei edes yritä ratkaista tilannetta, ole itselleen mitään puolisoa ansainnut.

Mutta jokin onnellisen miehen tarinassa ei täsmää. Jos vaimo oli henkisesti väkivaltainen, miksi jätti lapset hänelle? Miksi ei ehdottanut pariterapiaa heille yhteiseksi tai hakeutunut sinne edes yksin, ilman vaimoa? Miksei etsinyt itselleen keskusteluapua? Miksi purki pahaa mieltään lapsiin? Miksei laittanut omaa hygieniaa ja ulkonäköä edes varmuuden vuoksi kuntoon? Niinhän muutkin tekevät, jotka arvailemaan joutuvat. Miksi syöksyi suoraa päätä toisen naisen kanssa suhteeseen? Miten ei ollut selkärankaa pysyä erossa kolmansista osapuolista, kunnes tilanne on saatu ratkaistua tavalla tai toisella? Yrittikö edes saada puolisoaan lääkäriin? Miksei yrittänyt vähentää puolison stressiä ja katsonut, toimiiko se? Hieman keinottoman kuvan antaa miessukupuolesta tällainen henkilö.

Mies ei Suomessa pysty saamaan huoltajuutta ellei nainen ole täysi sekopää.

Kun ne ulkopuoliset avut ei auta yhtään mitään. Täyttä ajan ja rahan haaskausta

Suomessa on yleensä yhteishuoltajuus eli sekä isä että äiti päättävät yhdessa lapsen asioista mutta lapsen kotisoite on  vain toisen luona. Mitähän sinä sekoilet?