Mihin perustatte moraalinne?

Pyrin pohdiskelemaan asioita eri näkökannoilta ja löytämään sellaiset vaihtoehdot, jotka olisivat kaikille osapuolille mahdollisimman positiivisia ja mahdollisimman vähän negatiivisia. En niele sokeasti kaikkia arvoja, mitä minulle koitetaan tyrkyttää, vaan käytän omaa älyäni ja pyrin näkemään asiat toiseltakin näkökantilta. Tämän vuoksi mustavalkoiset oman mielipiteensä tyrkytäjät, "näin on aina tehty" ja "se on Jumalan tahto" -ihmiset tuntuvat usein hyvin turhauttavilta...

Suomen lait ovat paikallaan kertomassa koko yhteiskunnalle, mitkä ovat puuhailujen rajat. Toinen hyvä sääntö on sitten se, että ei pidä aiheuttaa toisille pahaa mieltä. Näillä on menty jo viisikymmentä vuotta, eikä tee edelleenkään mieli rellestellä, hyväluonteinen ihminen kun olen.

Maalaisjärkeeni.

Koitan asettua kohteen rooliin. Tämän taidon myötä on helppoa elää esim. vegaanina. En tee toisille, mitä en toivoisi itsellenikään tehtävän. Moraali ja laki ovat aivan eri asioita. 

Jeesuksen opetukseen, Raamattuun, kristinuskon opetukseen.

En usko oikean tai väärän olemassaoloon, en jumaliin, en karmaan, enkä muuhunkaan semmoseen. Teen mitä huvittaa.

Koraaniin ja sharia-lakiin.

Suurin osa perusteaa moraalinsa omaan hyötyyn, jopa silloinkin kun auttavat muita, niin tekevät sen siksi että joko saavat vastineeksi jotain tai toivovat saavansa tai haluavat että muut näkevät hänet epäitsekkäänä hyväntekijänä ja hyötyvät siitä niin jne.

Absoluuttiseen totuuteen.

Jeesus on totuus. Jeesus on Jumalan sana, joka tuli lihaksi. Sanallaan Jumala loi luomakunnan ja ihmisen omaksi kuvakseen.

Ihminen lankesi syntiin ja elää torjuvassa suhteessa totuuteen. Se joka uskoo Häneen, pelastuu synneistään, valheesta, ja näiden oikeudenmukaiselta seuraukselta, joka on kuolema ja kadotus.

"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." (1. Joh. 4: 10)