Lue keskustelun säännöt.
Fuerman: älä keskustele kasvatuksen erimielisyydestä lapsen kuullen, kun lapsella on kaksi kotia. Miksi ei?
07.09.2016 |
Iltiksessä on Furmanin ohjeet, kun lapsella on kaksi kotia. Yksi on ylläoleva sääntö. Miten niin ei lapsi saa kuulla, jos vanhemmat ovat eri mieltä?
Minusta hänen täytyy tietää. Kyllähän se ero kasvatuksessa näkyy arjessa. Lapsellehan pitää sanoittaa, että kyse on mielipide-eroista, äiti ja isä ovat eri mieltä näistä asioista, ei sen kummempaa. Ädin kotona noudatetaan äidin sääntöjä, isän kotona isän sääntöjä.
Jos lapselle ei sanoita näitä eroja, sittenhän pienessä päässä voi tapahtua vaikka mitä.
Kommentit (80)
Varmaan tarkottaa ettei saa riidellä niistä lapsen kuullen. Lapsi syyllistyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En arvosta Furmanin mielipiteitä tippaakaan.
Kyllähän ihmiset riitelee, miksi lapsi ei saa nähdä vanhempien riitelevän? Juuri sanoittaminen eri mielipiteistä estää lasta syyllistymästä.
Ja tuotahan se eri kodeissä on, että isällä syödään eri ruokaa, ja sekin on mielipide-ero.
Ap
Miksi lapsella on kaksi kotia? Ai niin, luuserivanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ihmiset riitelee, miksi lapsi ei saa nähdä vanhempien riitelevän? Juuri sanoittaminen eri mielipiteistä estää lasta syyllistymästä.
Ja tuotahan se eri kodeissä on, että isällä syödään eri ruokaa, ja sekin on mielipide-ero.
Ap
Säästä nyt vähän niitä lapsiasi. Sitä paitsi, kun vanhemmat riitelevät lapseen liittyvistä asioista, lapsi kokee olevansa syyllinen. Eikä riitely osoita kykyä hoitaa asioita kypsästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ihmiset riitelee, miksi lapsi ei saa nähdä vanhempien riitelevän? Juuri sanoittaminen eri mielipiteistä estää lasta syyllistymästä.
Ja tuotahan se eri kodeissä on, että isällä syödään eri ruokaa, ja sekin on mielipide-ero.
Ap
Säästä nyt vähän niitä lapsiasi. Sitä paitsi, kun vanhemmat riitelevät lapseen liittyvistä asioista, lapsi kokee olevansa syyllinen. Eikä riitely osoita kykyä hoitaa asioita kypsästi.
furman ei puhu riitelystä, vaan keskustelusta. Syyllistyykö lapsi keskustelustakin?
Todennäköisesti ajatuksena on, että vanhemmilla pitäisi olla yhteinen linja lasten kasvatuksessa. Tämä ei tosin toteudu aina ydinperheissäkään ja moni lapsi on oppinut, kannattaako jotain asiaa kysyä isältä vai äidiltä. Jos lapsi kuulee, mitkä ovat hänen vanhempiensa käsitykset eri asioista, niin lapselle on tietysti paljon helpompaa tietää, kummalta kysyy lupaa johonkin. Toisaalta myös vanhemmat voivat käyttää näitä mielipide-eroja hyväkseen päästäkseen helpommalla. Mä olen eräänkin kerran sanonut pojalle, että jos saat isältäsi luvan, niin ok. Olen sanoessani tiennyt, että isänsä ei ikimaailmassa anna lupaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti ajatuksena on, että vanhemmilla pitäisi olla yhteinen linja lasten kasvatuksessa. Tämä ei tosin toteudu aina ydinperheissäkään ja moni lapsi on oppinut, kannattaako jotain asiaa kysyä isältä vai äidiltä. Jos lapsi kuulee, mitkä ovat hänen vanhempiensa käsitykset eri asioista, niin lapselle on tietysti paljon helpompaa tietää, kummalta kysyy lupaa johonkin. Toisaalta myös vanhemmat voivat käyttää näitä mielipide-eroja hyväkseen päästäkseen helpommalla. Mä olen eräänkin kerran sanonut pojalle, että jos saat isältäsi luvan, niin ok. Olen sanoessani tiennyt, että isänsä ei ikimaailmassa anna lupaa :D
Ydinperheessähän tämä on kinkkisempää. Kahdessa perheessä on helpompaa, voi sanoa, että äidin perheessä noudatetaan näitä sääntöjä ja isän perheessä näitä.
Aikuisten pitää olla lapseen nähden yhdessä rintamassa. Mieluiten myös niiden isoäitien, kummien ja tätien. Ainakin suurissa kysymyksissä.
Se luo lapselle turvallisuudentunteen, kun hänen ei tarvitse olla ohjaimissa vaan voi luottaa aikuisiin.
Meillä tämä ei kyllä sitten onnistunut mummon kanssa ollenkaan... Joka ikiseen asiaan piti lapselle marmattaa meidän päätöksistämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ihmiset riitelee, miksi lapsi ei saa nähdä vanhempien riitelevän? Juuri sanoittaminen eri mielipiteistä estää lasta syyllistymästä.
Ja tuotahan se eri kodeissä on, että isällä syödään eri ruokaa, ja sekin on mielipide-ero.
Ap
Säästä nyt vähän niitä lapsiasi. Sitä paitsi, kun vanhemmat riitelevät lapseen liittyvistä asioista, lapsi kokee olevansa syyllinen. Eikä riitely osoita kykyä hoitaa asioita kypsästi.
Kyllä! Ja kuinkahan usein se "keskustelun" sävy on riitaisaa, tai sävyisää. Kasvatuksen tulee olla johdonmukaista. Mikä on kiellettyä isällä on myös kiellettyä äidillä jne.
Minusta tämä on selkeää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ihmiset riitelee, miksi lapsi ei saa nähdä vanhempien riitelevän? Juuri sanoittaminen eri mielipiteistä estää lasta syyllistymästä.
Ja tuotahan se eri kodeissä on, että isällä syödään eri ruokaa, ja sekin on mielipide-ero.
Ap
Riitelyssä ydinperheessä kai yleensä kuitenkin sovitaan riita ja jatketaan elämää tyytyväisinä. Sen sijaan riitely exän kanssa vain aukoo vanhoja haavoja ja katkeruuksia - siitä lapsi oppii ettei aikuiset ikinä kykene sopimaan mitään sovussa, ei edes hänen asioitaan parisuhteesta puhumattakaan. Lapsi/lapset ovat niitä ainoita syitä miksi exän kanssa ollaan tekemisissä ja tuon lapset tajuavat - ja kokevat syyllisyyttä jos ne harvat vanhempien tapaamiset päätyvät riitaan. ja olen Furmanin kanssa samaa mieltä, lapsellista jos vanhemmat eivät suht samaa linjaa kykene vetämään yhdessä. Niistä erimielisyyksistä voidaan neuvotella meileissä/tekstareilla/soitellen, pitääkö niistä lasta saada syyllisyydentuntoiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutun kasiluokkalaimem joutui just suljetulle. Yksivuotiaasta seurannut sitä tauotonta riitelyä eronneiden isän ja äidin välillä. Ja uusia perheitä jne. Ei kestänyt enää.
En vieläkään ihan ymmärrä.
Tai ymmärrän, että vanhempien olisi hyvä löytää yhteinen linja. Ymmärrän, että riitely on pahasta, ja se saa lapsen tuntemaan syyllisyyttä.
Mutta jos fakta on se, että vanhemmat eivät pysty neuvotteluista huolimattakaan löytää yhteistä linjaa, niin kyllähän sen lapsi huomaa.
Keskustelu.
Isä: söimme suklaavanukasta lounaaksi
Äiti: minä en pidä, että lounas on tuollainen
Isä: meillä on tällainen lounas
Äiti: meille ei ikinä syödä noin
Tuossa vanhemmat keskustelevat kasvatuksen erilmielisyyksistä. Mikä siinä on haitallista lapselle?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ihmiset riitelee, miksi lapsi ei saa nähdä vanhempien riitelevän? Juuri sanoittaminen eri mielipiteistä estää lasta syyllistymästä.
Ja tuotahan se eri kodeissä on, että isällä syödään eri ruokaa, ja sekin on mielipide-ero.
Ap
Säästä nyt vähän niitä lapsiasi. Sitä paitsi, kun vanhemmat riitelevät lapseen liittyvistä asioista, lapsi kokee olevansa syyllinen. Eikä riitely osoita kykyä hoitaa asioita kypsästi.
furman ei puhu riitelystä, vaan keskustelusta. Syyllistyykö lapsi keskustelustakin?
Riippuu keskustelun sävystä.
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään ihan ymmärrä.
Tai ymmärrän, että vanhempien olisi hyvä löytää yhteinen linja. Ymmärrän, että riitely on pahasta, ja se saa lapsen tuntemaan syyllisyyttä.
Mutta jos fakta on se, että vanhemmat eivät pysty neuvotteluista huolimattakaan löytää yhteistä linjaa, niin kyllähän sen lapsi huomaa.
Keskustelu.
Isä: söimme suklaavanukasta lounaaksi
Äiti: minä en pidä, että lounas on tuollainen
Isä: meillä on tällainen lounas
Äiti: meille ei ikinä syödä noinTuossa vanhemmat keskustelevat kasvatuksen erilmielisyyksistä. Mikä siinä on haitallista lapselle?
Ap
Äidin pitäisi sanoa vain että aha.
Jos haluaa keskustella asiasta, voi laittaa meilin tai soittaa, kun lapsi ei ole paikalla.
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään ihan ymmärrä.
Tai ymmärrän, että vanhempien olisi hyvä löytää yhteinen linja. Ymmärrän, että riitely on pahasta, ja se saa lapsen tuntemaan syyllisyyttä.
Mutta jos fakta on se, että vanhemmat eivät pysty neuvotteluista huolimattakaan löytää yhteistä linjaa, niin kyllähän sen lapsi huomaa.
Keskustelu.
Isä: söimme suklaavanukasta lounaaksi
Äiti: minä en pidä, että lounas on tuollainen
Isä: meillä on tällainen lounas
Äiti: meille ei ikinä syödä noinTuossa vanhemmat keskustelevat kasvatuksen erilmielisyyksistä. Mikä siinä on haitallista lapselle?
Ap
Seuraavalla kerralla kun isä tarjoaa vanukasta, lapsi ei tiedä uskaltaako ottaa, vai suuttuuko äiti sen syömisestä hänelle. Lapsi joutuu ottamaan vastuuta, kun vanhemmilta ei tule selkeää ohjetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään ihan ymmärrä.
Tai ymmärrän, että vanhempien olisi hyvä löytää yhteinen linja. Ymmärrän, että riitely on pahasta, ja se saa lapsen tuntemaan syyllisyyttä.
Mutta jos fakta on se, että vanhemmat eivät pysty neuvotteluista huolimattakaan löytää yhteistä linjaa, niin kyllähän sen lapsi huomaa.
Keskustelu.
Isä: söimme suklaavanukasta lounaaksi
Äiti: minä en pidä, että lounas on tuollainen
Isä: meillä on tällainen lounas
Äiti: meille ei ikinä syödä noinTuossa vanhemmat keskustelevat kasvatuksen erilmielisyyksistä. Mikä siinä on haitallista lapselle?
Ap
Äidin pitäisi sanoa vain että aha.
Jos haluaa keskustella asiasta, voi laittaa meilin tai soittaa, kun lapsi ei ole paikalla.
Hmm... Kun lapsi pyytää äidin luona vanukasta ja äiti kieltäytyy, ja lapsi kysyy miksi - niin eikö mielestäsi äiti saa sanoa omaa mielipidettään? Vai myöhmmin saa, mutta ei isän läsnäollessa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään ihan ymmärrä.
Tai ymmärrän, että vanhempien olisi hyvä löytää yhteinen linja. Ymmärrän, että riitely on pahasta, ja se saa lapsen tuntemaan syyllisyyttä.
Mutta jos fakta on se, että vanhemmat eivät pysty neuvotteluista huolimattakaan löytää yhteistä linjaa, niin kyllähän sen lapsi huomaa.
Keskustelu.
Isä: söimme suklaavanukasta lounaaksi
Äiti: minä en pidä, että lounas on tuollainen
Isä: meillä on tällainen lounas
Äiti: meille ei ikinä syödä noinTuossa vanhemmat keskustelevat kasvatuksen erilmielisyyksistä. Mikä siinä on haitallista lapselle?
Ap
Seuraavalla kerralla kun isä tarjoaa vanukasta, lapsi ei tiedä uskaltaako ottaa, vai suuttuuko äiti sen syömisestä hänelle. Lapsi joutuu ottamaan vastuuta, kun vanhemmilta ei tule selkeää ohjetta.
Ok, tämän tajuan. Lapsi pelkää vanhempaansa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään ihan ymmärrä.
Tai ymmärrän, että vanhempien olisi hyvä löytää yhteinen linja. Ymmärrän, että riitely on pahasta, ja se saa lapsen tuntemaan syyllisyyttä.
Mutta jos fakta on se, että vanhemmat eivät pysty neuvotteluista huolimattakaan löytää yhteistä linjaa, niin kyllähän sen lapsi huomaa.
Keskustelu.
Isä: söimme suklaavanukasta lounaaksi
Äiti: minä en pidä, että lounas on tuollainen
Isä: meillä on tällainen lounas
Äiti: meille ei ikinä syödä noinTuossa vanhemmat keskustelevat kasvatuksen erilmielisyyksistä. Mikä siinä on haitallista lapselle?
Ap
Seuraavalla kerralla kun isä tarjoaa vanukasta, lapsi ei tiedä uskaltaako ottaa, vai suuttuuko äiti sen syömisestä hänelle. Lapsi joutuu ottamaan vastuuta, kun vanhemmilta ei tule selkeää ohjetta.
Pointti oli se että jos lapsi kokee että hänen tekemisensä aiheuttaa erimielisyyksiä, hän joutuu ottamaan sen päätösvastuun tekemisistään, mikä oikeasti kuuluisi vielä vanhemmille. Ei 5-vuotiaan pitäisi joutua miettimään että tuleeko äidille paha mieli jos syö vanukkaan ja tuleeko isälle paha mieli jos en syö, ja kumman mielen nyt pahoitan.
Ok, tämän tajuan. Lapsi pelkää vanhempaansa.Ap
No ehkä se tarkoittaa sitä, ettei toisen kasvatusta pidä arvostella.
Toisaalta jos isällä syödään hampurilaisia ja suklaavanukasta, niin sanoisin kyllä aika napakasti että niin voidaan tehdä isän luona, mutta se on huono tapa. Mutta vaikka tiukkaa tekisi, niin en pitäisi jatkopohdinnot omanani.