Lue keskustelun säännöt.
Fuerman: älä keskustele kasvatuksen erimielisyydestä lapsen kuullen, kun lapsella on kaksi kotia. Miksi ei?
07.09.2016 |
Iltiksessä on Furmanin ohjeet, kun lapsella on kaksi kotia. Yksi on ylläoleva sääntö. Miten niin ei lapsi saa kuulla, jos vanhemmat ovat eri mieltä?
Minusta hänen täytyy tietää. Kyllähän se ero kasvatuksessa näkyy arjessa. Lapsellehan pitää sanoittaa, että kyse on mielipide-eroista, äiti ja isä ovat eri mieltä näistä asioista, ei sen kummempaa. Ädin kotona noudatetaan äidin sääntöjä, isän kotona isän sääntöjä.
Jos lapselle ei sanoita näitä eroja, sittenhän pienessä päässä voi tapahtua vaikka mitä.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Tärkeiden aikuisten eriävien mielipiteiden kuunteleminen on lapselle todella stressaavaa. Niin se vain on, jos mahdollista niin älkää kailottako mielipiteitänne ääneen lasten kuullen.
Miten ihmeessä sinä hävität mielipide-erot, jos isällä aina syödään vanukasta ja äidillä ei koskaan? Millä sinä sen selität lapselle? "Me olemme isän kanssa ihan samaa mieltä vanukkaasta, mutta hups, äiti unohti vain ostaa sitä tänään. Ja eilen. Ja viime viikolla. Mutta ihan samaa mieltä kyllä olemme"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään ihan ymmärrä.
Tai ymmärrän, että vanhempien olisi hyvä löytää yhteinen linja. Ymmärrän, että riitely on pahasta, ja se saa lapsen tuntemaan syyllisyyttä.
Mutta jos fakta on se, että vanhemmat eivät pysty neuvotteluista huolimattakaan löytää yhteistä linjaa, niin kyllähän sen lapsi huomaa.
Keskustelu.
Isä: söimme suklaavanukasta lounaaksi
Äiti: minä en pidä, että lounas on tuollainen
Isä: meillä on tällainen lounas
Äiti: meille ei ikinä syödä noinTuossa vanhemmat keskustelevat kasvatuksen erilmielisyyksistä. Mikä siinä on haitallista lapselle?
Ap
Seuraavalla kerralla kun isä tarjoaa vanukasta, lapsi ei tiedä uskaltaako ottaa, vai suuttuuko äiti sen syömisestä hänelle. Lapsi joutuu ottamaan vastuuta, kun vanhemmilta ei tule selkeää ohjetta.
Pointti oli se että jos lapsi kokee että hänen tekemisensä aiheuttaa erimielisyyksiä, hän joutuu ottamaan sen päätösvastuun tekemisistään, mikä oikeasti kuuluisi vielä vanhemmille. Ei 5-vuotiaan pitäisi joutua miettimään että tuleeko äidille paha mieli jos syö vanukkaan ja tuleeko isälle paha mieli jos en syö, ja kumman mielen nyt pahoitan.
Ok, tämän tajuan. Lapsi pelkää vanhempaansa.Ap
Minä en ole koko aikana ajatellut noin pientä lasta, vaan ehkä 10- vuotiasta. Ymmärrän juu tuon pienen lapsen kohdalla.
Ap
Ap jatkaa
Minkäköhän ikäinen pystyy jäsentämään sen niin, että äidin kotona ei syödä vanukkaita, isän kotona syödään? Eli on kaksi eri hiekkalaatikkoa, ja molemmissa eri säännöt. Ihan luvalla eri säännöt.
2v, ainakin meillä tietää, että mummolassa saa karkkia, hoitopaikassa nukutaan päikkärit, mamma auttaa vaatteiden laitossa, mummo ei jne.
Ei lapset ole tyhmiä, sen huomaa kun niiden kanssa elää, eikä siivuta niitä koriste- esineinä, joita voi esitellä kavereille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeiden aikuisten eriävien mielipiteiden kuunteleminen on lapselle todella stressaavaa. Niin se vain on, jos mahdollista niin älkää kailottako mielipiteitänne ääneen lasten kuullen.
Miten ihmeessä sinä hävität mielipide-erot, jos isällä aina syödään vanukasta ja äidillä ei koskaan? Millä sinä sen selität lapselle? "Me olemme isän kanssa ihan samaa mieltä vanukkaasta, mutta hups, äiti unohti vain ostaa sitä tänään. Ja eilen. Ja viime viikolla. Mutta ihan samaa mieltä kyllä olemme"
No kuule, vanukas nyt ei ole elinehto, se on herkku, kun on syöty isällä vanukasta, voi äidillä syödä muuta. Ei siinä tarvitse olla samaa mieltä tai eri mieltä lapsen nähden.
Eiköhän nyt puhuta vähän suuremmusta linjoista kuin yhdestä vanukkaasta. Jos joka toinen viikko isän luona syödään pelkkää vanukasta istutaan alas ja mietitään onko se lapselle hyväksi ja siinä ei lapsen tarvitse olla paikalla.
Lapsi itkee ja syö vanukasta, jonka isä on ostanut ja tarjoaa lapselle. Itkee, koska äiti ei haluaisi että lapsi syö vanukasta. Itkee, koska ei halua loukata isää, joka jaluaa vain ilahduttaa lasta vanukkaalla.
Tässä tilanne lapsen näkökulmasta.
Mutta tärkeintähän on aikuisen oikeus sanoa ääneen mielipiteensä.
Tärkeää on myös muistaa että toisen vanhemman arvostelu on lapsen mielessä myös hänen itsensä arvostelua.
Siis lapsen ajatus menee esim. "Isässä on jotain vikaa- olen isän lapsi- minussa on jotain vikaa". Lapsella on oman itsetuntonsa kehittymisen vuoksi tarve nähdä molemmat vanhemmat hyvinä. Kun kritisoit toista vanhempaa arvostelet tahtomattasi myös lastasi.
Sen vuoksi vanhempien pitäisi setviä eronjälkeiset erimielisyydet keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi itkee ja syö vanukasta, jonka isä on ostanut ja tarjoaa lapselle. Itkee, koska äiti ei haluaisi että lapsi syö vanukasta. Itkee, koska ei halua loukata isää, joka jaluaa vain ilahduttaa lasta vanukkaalla.
Tässä tilanne lapsen näkökulmasta.
Mutta tärkeintähän on aikuisen oikeus sanoa ääneen mielipiteensä.
Minun viikkolapseni eivät todellakaan ole koskaan itkeneet. Myhäilevät vain toiselle vanhemmalle, mitä kivaa kiellettyä tuli toisessa paikassa tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi itkee ja syö vanukasta, jonka isä on ostanut ja tarjoaa lapselle. Itkee, koska äiti ei haluaisi että lapsi syö vanukasta. Itkee, koska ei halua loukata isää, joka jaluaa vain ilahduttaa lasta vanukkaalla.
Tässä tilanne lapsen näkökulmasta.
Mutta tärkeintähän on aikuisen oikeus sanoa ääneen mielipiteensä.
Minun viikkolapseni eivät todellakaan ole koskaan itkeneet. Myhäilevät vain toiselle vanhemmalle, mitä kivaa kiellettyä tuli toisessa paikassa tehtyä.
Voit onnitella itseäsi, että lapsesi kokee riittävän turvalliseksi kertoa tuollaista. Minulla ja monella muulla on toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä toista vanhempaa voi arvostella ihan ilman tämän läsnäoloakin... Ja en tässä puhu arvostelusta.
Ap
Mulla on ollut ristiriitainen suhtautuminen Furmaniin aikaisemmin. Elämänkokemuksen mukana käsitykseni on muuttunut. Furman on ratkaisukeskeinen psykotepeutti, psykiatrian erikoislääkäri ja lyhytterapian uranuurtaja. Itsekkin eronnut lasten isä joten tietää mistä puhuu.
Toinen fiksu mies on mielestäni J P Roos.
Ei elämä ole niin vaikeaa kuin mitä siitä teemme eikä lapset vaurioidu eroista, vaan on tutkittu jopa että hyvin vanhempien eroista selvinneet lapset kehittyvät älyllisesti jopa enemmän. Ei kehitetä ongelmia sinne missä niitä ei ole. Elämä vain on ja rakastavia ihmisiä voi olla ihmisellä kahdessakin kodissa.
Johdonmukaisuus on tärkeintä. Erilainen kasvatuskulttuuri eri paikoissa aiheuttaa lapselle sisäisen ristiriidan. Kognitiivisen dissonanssin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi itkee ja syö vanukasta, jonka isä on ostanut ja tarjoaa lapselle. Itkee, koska äiti ei haluaisi että lapsi syö vanukasta. Itkee, koska ei halua loukata isää, joka jaluaa vain ilahduttaa lasta vanukkaalla.
Tässä tilanne lapsen näkökulmasta.
Mutta tärkeintähän on aikuisen oikeus sanoa ääneen mielipiteensä.
Minun viikkolapseni eivät todellakaan ole koskaan itkeneet. Myhäilevät vain toiselle vanhemmalle, mitä kivaa kiellettyä tuli toisessa paikassa tehtyä.
Sehän onkin tärkeää, irtopisteiden keruu lapsilta.
Varo vaan ettei osu omaan nilkkaan, minä olin se paska vanhempi jonka luona oli arki, tosin lapset näkivät toista vanhempaa vain viikonloppuisin, kummasti se huvipuistovanhempi on jäänyt lähes sivuun aikuisten lasten elämästä, "kun sen kanssa ei voi edes olla eri mieltä."
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä toista vanhempaa voi arvostella ihan ilman tämän läsnäoloakin... Ja en tässä puhu arvostelusta.
Ap
Arvostelu voi olla tosi epäsuoraa ja piiloteltua, vaikka tuossa vanukasesimerkissä voi olla viesti siitä, että isä ei välitä sinun terveydestä, äitipäs välittää. Ja lapsi taas on puun ja kuoren välissä, kun rakastaa kumpaakin.
Olen siis sitä mieltä. että nämä asiat sovitaan ilman lapsia ja tarpeen vaatiessa palataan vaikka sähköpostilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut ristiriitainen suhtautuminen Furmaniin aikaisemmin. Elämänkokemuksen mukana käsitykseni on muuttunut. Furman on ratkaisukeskeinen psykotepeutti, psykiatrian erikoislääkäri ja lyhytterapian uranuurtaja. Itsekkin eronnut lasten isä joten tietää mistä puhuu.
Toinen fiksu mies on mielestäni J P Roos.
Ei elämä ole niin vaikeaa kuin mitä siitä teemme eikä lapset vaurioidu eroista, vaan on tutkittu jopa että hyvin vanhempien eroista selvinneet lapset kehittyvät älyllisesti jopa enemmän. Ei kehitetä ongelmia sinne missä niitä ei ole. Elämä vain on ja rakastavia ihmisiä voi olla ihmisellä kahdessakin kodissa.
Johdonmukaisuus on tärkeintä. Erilainen kasvatuskulttuuri eri paikoissa aiheuttaa lapselle sisäisen ristiriidan. Kognitiivisen dissonanssin.
Minusta tuo koskee kuitenkin laajempia kokonaisuuksia. Esimerkiksi kummankin vanhemman luona pitäisi olla linjaus, että lapsen tulee nukkua riittävästi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kummankin luona pitäisi mennä nukkumaan juuri samaan aikaan ja nousta ylös juuri samaan aikaan.
Toisessa vaakakupissa siis lapsen kokemus hyväksytyksi tulemisesta, turvallisuudesta ja turvallisista aikuisista ja toisessa vaakakupissa aikuisen oikeus sanoa ääneen mielipiteensä lapsen kuullen.
Kumman sitä valitsis?
Hmmm, tää on vaikee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut ristiriitainen suhtautuminen Furmaniin aikaisemmin. Elämänkokemuksen mukana käsitykseni on muuttunut. Furman on ratkaisukeskeinen psykotepeutti, psykiatrian erikoislääkäri ja lyhytterapian uranuurtaja. Itsekkin eronnut lasten isä joten tietää mistä puhuu.
Toinen fiksu mies on mielestäni J P Roos.
Ei elämä ole niin vaikeaa kuin mitä siitä teemme eikä lapset vaurioidu eroista, vaan on tutkittu jopa että hyvin vanhempien eroista selvinneet lapset kehittyvät älyllisesti jopa enemmän. Ei kehitetä ongelmia sinne missä niitä ei ole. Elämä vain on ja rakastavia ihmisiä voi olla ihmisellä kahdessakin kodissa.
Johdonmukaisuus on tärkeintä. Erilainen kasvatuskulttuuri eri paikoissa aiheuttaa lapselle sisäisen ristiriidan. Kognitiivisen dissonanssin.
Minun lapsillani on sittem kognitiivinen dissonanssi. Olemme isän kanssa kuin yö ja päivä. Isä on todella vaativa ja tiukka, minä uskon vapauteen ja vastuuseen.
Isähän ei kuuna päivänä suostuisi elämään kuten minä elän, hän kun ei jousta. Ja jos minä yrittäisin elää kuin isä, vetäisin jossain vaiheessa ranteet auki. Omien arvojen vastaisesti kun ei voi elää, ja olla silti onnellinen.
Paska juttu varmaan lapsille. Haluan silti uskoa, että pystyn omalla toiminnallani välittämään lapsille jotain hyvää.
Koululainen: "Isän luona saa valvoa myöhään!". Tähänkö sitten vastauksena syvä hiljaisuus tai aha? Eihän siinä ole mitään järkeä, lapsi on huomannut eroavaisuuden kasvatuksessa ja ottaa sen esille ja vanhempi ohittaa asian olankohautuksella. Minä ainakin tuollaisissa tilanteissa olen sanonut, että isä ei nyt ehkä ole huomannut ajatella asiaa ja että pitää varmaan jutella hänen kanssaan tästä, koska riittävä uni on ihmisen terveyden kannalta välttämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Koululainen: "Isän luona saa valvoa myöhään!". Tähänkö sitten vastauksena syvä hiljaisuus tai aha? Eihän siinä ole mitään järkeä, lapsi on huomannut eroavaisuuden kasvatuksessa ja ottaa sen esille ja vanhempi ohittaa asian olankohautuksella. Minä ainakin tuollaisissa tilanteissa olen sanonut, että isä ei nyt ehkä ole huomannut ajatella asiaa ja että pitää varmaan jutella hänen kanssaan tästä, koska riittävä uni on ihmisen terveyden kannalta välttämätöntä.
Ja sitten voi jutella eikä lapsen tarvitse olla paikalla.
No aika harva kun pystyy sen ex vanhempansa keskustelemaan rakentavasti vaikka siitä kasvatuksesta. Kyllä se usein yltyy riidaksi, huutamiseksi ja toisen syyttelemiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koululainen: "Isän luona saa valvoa myöhään!". Tähänkö sitten vastauksena syvä hiljaisuus tai aha? Eihän siinä ole mitään järkeä, lapsi on huomannut eroavaisuuden kasvatuksessa ja ottaa sen esille ja vanhempi ohittaa asian olankohautuksella. Minä ainakin tuollaisissa tilanteissa olen sanonut, että isä ei nyt ehkä ole huomannut ajatella asiaa ja että pitää varmaan jutella hänen kanssaan tästä, koska riittävä uni on ihmisen terveyden kannalta välttämätöntä.
Ja sitten voi jutella eikä lapsen tarvitse olla paikalla.
No niin tietenkin, mutta johan siitä kasvatuksen erimielisyydestä on tässä jo siis puhuttu lapsen kuullen. Ei lapset ole mitään tyhjäpäitä, kyllä he itsekin noita asioita miettivät ja haluavat keskustella niistä vanhempiensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No aika harva kun pystyy sen ex vanhempansa keskustelemaan rakentavasti vaikka siitä kasvatuksesta. Kyllä se usein yltyy riidaksi, huutamiseksi ja toisen syyttelemiseksi.
Ei meillä ainakaan ole koskaan yltynyt. Ei eroaminen tee kaikista ihmisistä itsehillintää vailla olevia raivopäitä.
"En pidä siitä, että syöt isäsi luona usein vanukasta, koska se on epäterveellistä usein syötynä" saattaa kuulostaa aikuisesta hyvältä ja järkevältä perustelulta, mutta lapsesta se kuulostaa isän arvostelulta, ja saa väkisinkin lapsen punnitsemaan puolia. Lapsi ei halua kuulla tuollaisia asioita, vaikka ne olisivatkin aikuisille erittäin perusteltuja.