Mitä sanoa sairaan uteliaalle työkaverille?

Minä yksinkertaisesti käännän puheen muihin asioihin. En halua kertoa työ"kavereille" yksityiselämästäni. Mumisen jotain epämääräistä ja kysyn miten hänen miehensä / koiransa / lapsensa voi. Yleensä ekstrovertit, ja nämä uteliaat on aina niitä, tykkää puhua itsestään ad nauseam. Tai sitten otan puheeksi jonkun täysin tyhjänpäiväisen asian kuten joku Saara Aalto tai sää, ja siinä se.

Joku kyselee miten menee, sanon mitäs tässä, entä sulle...

Blaa blaa blaa

Vierailija kirjoitti:

Minä yksinkertaisesti käännän puheen muihin asioihin. En halua kertoa työ"kavereille" yksityiselämästäni. Mumisen jotain epämääräistä ja kysyn miten hänen miehensä / koiransa / lapsensa voi. Yleensä ekstrovertit, ja nämä uteliaat on aina niitä, tykkää puhua itsestään ad nauseam. Tai sitten otan puheeksi jonkun täysin tyhjänpäiväisen asian kuten joku Saara Aalto tai sää, ja siinä se.

Joku kyselee miten menee, sanon mitäs tässä, entä sulle...

Blaa blaa blaa

Puheen kääntäminen ei auta, kysyy kohta samaa asiaa uudestaan. Ei ole hetkeäkään hiljaa. Ja todellakin tykkää puhua itsestään. Maanantait menee siihen kun kertaa tunti tunnilta mitä teki viikonloppuna. Ja minua ei vois vähempää kiinnostaa. Tosi hankalaa.

ap

Et pysty sanomaan kiltisti, mutta voit vältellä, vaihtaa puheenaihetta ja esittää vastakysymyksiä. Minulla on myös tuollainen sairaan utelias työkaveri. Kun on huomannut, ettei esim. minusta saa mitään irti, kertoilee sitten näitä Jani käy torstaisin pelaamassa sählyä ja Päivi ei ole enää töissä yrityksessä X. Saan sitten jossain ehkä tietää, että Jani on toisen työkaverin Millan mies ja Päivi Jarmon. Minä yleensä en ole edes tiennyt näiden puolisoiden olemassaolosta saati, että tekemisensä kiinnostaisivat.

Kerro aina ei emme tienneet mitään ihmeempää. Kerrasta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Et pysty sanomaan kiltisti, mutta voit vältellä, vaihtaa puheenaihetta ja esittää vastakysymyksiä. Minulla on myös tuollainen sairaan utelias työkaveri. Kun on huomannut, ettei esim. minusta saa mitään irti, kertoilee sitten näitä Jani käy torstaisin pelaamassa sählyä ja Päivi ei ole enää töissä yrityksessä X. Saan sitten jossain ehkä tietää, että Jani on toisen työkaverin Millan mies ja Päivi Jarmon. Minä yleensä en ole edes tiennyt näiden puolisoiden olemassaolosta saati, että tekemisensä kiinnostaisivat.

Näin se on kai toimittava vaikka en pidä siitäkään että itse joudun kyselemään. Olen miettinyt toimisiko se taktiikka että vastaan ihan puuta heinää, jotain ihan hullua tms.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kerro aina ei emme tienneet mitään ihmeempää. Kerrasta toiseen.

Tuo en tiedä, en ole kuullut, en ole nähnyt onkin mulla jo käytössä. Ei mitään ihmeempää pitää lisätä vastauslistaan. Kiitos!

ap

Etkö voi vastata, ettet halua kertoa? Tai että et tiedä, et ole tehnyt mitään, katsonut mitään, käynyt missään. Jos jää jankkaamaan, kohauta olkia ja jatka duunia. Tai mene vaikka käymään vessassa.

Kerrot asioista hiukan epäselvästi ja vähän hiljaisella äänellä, lakkaa pian kyselemestä kun ei viitsi tunnustaa ettei ymmärrä/kuule.

Laput (musiikkia) korviin jos työ sen sallii. Jos ei niin vastaan aina "eipä ihmeempiä", "en osaa sanoa", "mitähän tohon sanoisi" tai muuta 0-tietoa. Eiköhän se jossain vaiheessa kyllästy. 

Ei mitään

Käytä hyväksi tuota työkaverisi intoa puhua itsestään. Käännä välittömästi puhe työkaveriisi. "Ihan tavalliset koristeet. Millaiset teillä on? Tykkäätkö enemmän punaisista vai vihreistä? Paljon vai vähän? Jne."

Ihan tavallinen viikonloppu, emme tehneet mitään erityistä, kiitos ihan kotosalla vaan.

Pihaa haravoitiin juu kauheasti noita lehtiä menee vielä monta viikonloppua...

Vastaa hyvin lyhyesti ja epämääräisesti, näytä elekielellä et sua ei kiinnosta hänen utelunsa. Mullaki on yli utelias naapuri ja menee hermot hänen ainaiseen uteluunsa varsinkin jossain helvetin ruokakaupassa..arrgghh jotku ei tajua antaa yhtään yksityisyyttä.

Joko et sano mitään (tai hyvin mitäänsanomattomia vastauksia) tai sitten vedät toiseen äärilaitaan: "Juu siis lauantaina meillä oli orgiat, johon tuli suvun ja kavereiden lisäksi koko naapurusto ja vanhempainyhdistys. Sunnuntaina sitten vuokrattiin helikopteri, jolla käytiin Kouvolassa ostamassa kaurapuuroo. Oli aika hauskaa. Mitäs teidän viikonloppuun?"

Anteeksi, mutta haluisin keskittyä työhöni. Siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Etkö voi vastata, ettet halua kertoa? Tai että et tiedä, et ole tehnyt mitään, katsonut mitään, käynyt missään. Jos jää jankkaamaan, kohauta olkia ja jatka duunia. Tai mene vaikka käymään vessassa.

Olemme työpari, todennäköisesti on palkokasvi syvällä nenussa jos vastaan etten halua kertoa ja utelu vain lisääntyy. Työ on sellaista etten voi aina poistua hetkestä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kerrot asioista hiukan epäselvästi ja vähän hiljaisella äänellä, lakkaa pian kyselemestä kun ei viitsi tunnustaa ettei ymmärrä/kuule.

Tätä täytyy kokeilla! 

ap

Vierailija kirjoitti:

Laput (musiikkia) korviin jos työ sen sallii. Jos ei niin vastaan aina "eipä ihmeempiä", "en osaa sanoa", "mitähän tohon sanoisi" tai muuta 0-tietoa. Eiköhän se jossain vaiheessa kyllästy. 

Laput ei onnistu. 4kk on nyt jaksanut kyselyään, ei taida lopettaa koskaan :(

ap

Vierailija kirjoitti:

Käytä hyväksi tuota työkaverisi intoa puhua itsestään. Käännä välittömästi puhe työkaveriisi. "Ihan tavalliset koristeet. Millaiset teillä on? Tykkäätkö enemmän punaisista vai vihreistä? Paljon vai vähän? Jne."

No sehän se kun en kyselystä noinkaan päin, kun mua ei tippaa kiinnosta sen koristeet tai värimieltymykset. Työ vaatii välillä keskittymistä ja silloin toinen pajattaa koko ajan. Onkohan tää jo esimiehen asia?

ap

Vierailija kirjoitti:

Joko et sano mitään (tai hyvin mitäänsanomattomia vastauksia) tai sitten vedät toiseen äärilaitaan: "Juu siis lauantaina meillä oli orgiat, johon tuli suvun ja kavereiden lisäksi koko naapurusto ja vanhempainyhdistys. Sunnuntaina sitten vuokrattiin helikopteri, jolla käytiin Kouvolassa ostamassa kaurapuuroo. Oli aika hauskaa. Mitäs teidän viikonloppuun?"

Tätä on pakko kokeilla :D

ap