Lue keskustelun säännöt.
Mitä sanoa sairaan uteliaalle työkaverille?
30.08.2016 |
Menin toukokuussa uuteen työpaikkaan. Pääsin tiimiin jossa on sairaalloisen utelias naisihminen. Utelee jatkuvasti kaikenlaista yksityiselämästäni mieheni harrastuksista joulukuusen koristeluun. Minusta ne asiat ei kuulu työpaikalle ja varsinkaan ihmiselle jonka kanssa olen tekemisissä vain työn takia.
Nyt olen tilanteeseen niin kyllästynyt että saatan töksäyttää pahasti. Mutta miten kertoa työkaverille kiltisti että en pidä hänen uteluistaan? Onko vinkkejä?
Kommentit (64)
Sano, ettet halua puhua yksityisasioistasi tai toisten ihmisten asioista. Voit sanoa, että voit puhua muuten yleisistä asioista vaikka, niistä Saara Aalloista. Normaalin ihmisen pitäisi ymmärtää, että kaikki eivät ole niin avoimia elämästänsä. Kaikilla se ei vaan mene kaaliin someaikana.
Tai sitten vain heittää summanmutikassa jotain epämääräistä/valetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heität vastakysymyksen : oliko siinä/ sinulla joku ongelma? Ai ei ollut, mitä siitä sitten?
Tai hoet vaan entä sitten, miten se tähän työhön liittyy? Myös kuulokkeet päähän on hyvä vaihtoehto, paitsi silloin voi hiipiä selkäsi taas väijymään ja sormella tökkimään jos ei saa huomiota. Jos et vieläkään huomaa, saattaa vaikka "vahingossa" lyödä. Eli älä päästä selän taa.
Niillä ei hissi nouse vintille asti.
Oletko töissä terveydenhuollossa vai päiväkodissa? Jos sallit utelun 😁 Tunnistan niin tuon naistyypin. Voi jessus mua pidettiin outona kun en halunnut kertoa työkavereille yksityisasioita. Jälkeenpäin ajatellen olis pitänyt vaan keksiä omasta päästä ja kertoa niitä juttuja. Kyllä olis juorut kiertäneet ja silmät pyörineet päässä niillä 😂
Kannattaa vastailla ympäripyöreästi. Jos kysyjä alkaa toistella samaa kysymystä, voi jättää vastaamatta kokonaan. Siitä normaali ihminen ymmärtää, ettei toinen halua vastata. Vaikutusta voi tehostaa ärtyneellä ilmeellä.
En tosiaan suosittele mitään kysyjän nolaamista keksityillä valeilla. Pahimmillaan ne lähtevät kiertoon ja saat kusipään tai valehtelijan maineen itse. Ja nuo runebergit tajuavat kyllä kun heille vittuillaan, eivät he aivokuolleita ole, vaan pölötys on heidän käsityksensä sosiaalisuudesta. Työkaverin suututtaminen johtaa siihen, että voi olla vaikea olla siellä työssä enää.
Sano ystävällisesti, mutta jämäkasti: mulla on tässä työhomma nyt kesken, en nyt pysty rupattelemaan. Ole neutraalin ystävällinen, mutta jämäkkä. Saatat joutua toistamaan saman monta kertaa, valmistaudu siihen. En suosittele passiivisaggressiivisuutta, koska silloin koko asetelma helposti kääntyy tosi kurjaksi molemmille ja koko työpaikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on rasittavin tuökaverityyppi. Yleensä keski-iän ylittänyt perheellinen nainen. Ei voi ymmärtää sitä jatkuvaa utelua. Mikähän tolla on, kun ei kerro elämästään...
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vastailla ympäripyöreästi. Jos kysyjä alkaa toistella samaa kysymystä, voi jättää vastaamatta kokonaan. Siitä normaali ihminen ymmärtää, ettei toinen halua vastata. Vaikutusta voi tehostaa ärtyneellä ilmeellä.
En tosiaan suosittele mitään kysyjän nolaamista keksityillä valeilla. Pahimmillaan ne lähtevät kiertoon ja saat kusipään tai valehtelijan maineen itse. Ja nuo runebergit tajuavat kyllä kun heille vittuillaan, eivät he aivokuolleita ole, vaan pölötys on heidän käsityksensä sosiaalisuudesta. Työkaverin suututtaminen johtaa siihen, että voi olla vaikea olla siellä työssä enää.
Ei ole kyse hänen nolaamisestaan, tai valehtelusta, vaan yksinomaan siitä, että tyydyttää hänen uteliaisuutensa ja juoruiluntarpeensa. Mistä työkaveri esim. voisi tietää, että a) minulla ei ole afrikkalaista sulhasta, b) en ole orpo, c) en biletä koko viikonloppua tai d) minulla ei ole villakoiraa? Ei niin mistään. Ei se työ"yhteisö" ole kanssani muuten missään tekemisissä.
Kun olin töissä päiväkodissa, kerroin omista kolmesta lapsestani, koska päiväkoti on paikka, jossa lapsetonta naista väheksytään. Kunhan pidät tarinasta kiinni, muistat iät ja harrastukset.
Ta-daa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko töissä terveydenhuollossa vai päiväkodissa? Jos sallit utelun 😁 Tunnistan niin tuon naistyypin. Voi jessus mua pidettiin outona kun en halunnut kertoa työkavereille yksityisasioita. Jälkeenpäin ajatellen olis pitänyt vaan keksiä omasta päästä ja kertoa niitä juttuja. Kyllä olis juorut kiertäneet ja silmät pyörineet päässä niillä 😂
Vahvasti veikkaan terveydenhuoltoa. Sopisi kyllä molempiin.
Sanot ystävällisesti, että olet tottunut pitämään työ- ja yksityisasiat erillään, se on toiminut ennenkin hyvin ja et halua muuttaa hyväksi koettua käytäntöä. Jos suuttuu, niin sanot esimiehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin rasittavaa. Itselläni menee nyt totaalisesti hermot kun työkaveri kyselee. Sen pitäisi riittää, kun tietää nimeni. Mikään muu omasta yksityiselämästäni ei kuulu hänelle. Miksi ylipäätään on kiinnostunut minusta. En vaan ole vielä keksinyt millä tavalla voisin olla vastaamatta hänen kyselyihinsä. En oikein osaa olla töykeäkään. Onko joku ollut näissä tilanteissa avoimen töykeä? Onko seurannut jotain ikävää?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin rasittavaa. Itselläni menee nyt totaalisesti hermot kun työkaveri kyselee. Sen pitäisi riittää, kun tietää nimeni. Mikään muu omasta yksityiselämästäni ei kuulu hänelle. Miksi ylipäätään on kiinnostunut minusta. En vaan ole vielä keksinyt millä tavalla voisin olla vastaamatta hänen kyselyihinsä. En oikein osaa olla töykeäkään. Onko joku ollut näissä tilanteissa avoimen töykeä? Onko seurannut jotain ikävää?
Meillä on töissä tuollainen raskaan luokan utelija. Joku sanoikin hänelle töykeästi 90-luvulla ja tätä tarinaa kerrotaan vieläkin. Jos sanoisi todelliset mietteet, teksti voisi olla pahempaakin kuin silloin kuultu.
Oma taktiikkani on puheenaiheen vaihto ym, mutta tämäpä saattaa tulla kyselemään jälkikäteen kahden kesken, että jäi nyt mietityttämään, että... Se kiertely ja kaartelu on tosi hankalaa, jos oikeasti ei haluaisi kertoa. Toisaalta olen hyväksynyt, että kaikki asiani juoruillaan, toisaalta ison osan asioistani olen onnistunut pitämään kokonaan omana tietonani. Ei oikein voi kysellä sellaisista asioista, joista ei tiedä. Jos työkavereilta kysellään, iso osa ajastani kuluu tv:n katseluun ja sään tarkkailuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin rasittavaa. Itselläni menee nyt totaalisesti hermot kun työkaveri kyselee. Sen pitäisi riittää, kun tietää nimeni. Mikään muu omasta yksityiselämästäni ei kuulu hänelle. Miksi ylipäätään on kiinnostunut minusta. En vaan ole vielä keksinyt millä tavalla voisin olla vastaamatta hänen kyselyihinsä. En oikein osaa olla töykeäkään. Onko joku ollut näissä tilanteissa avoimen töykeä? Onko seurannut jotain ikävää?
Meillä on töissä tuollainen raskaan luokan utelija. Joku sanoikin hänelle töykeästi 90-luvulla ja tätä tarinaa kerrotaan vieläkin. Jos sanoisi todelliset mietteet, teksti voisi olla pahempaakin kuin silloin kuultu.
Oma taktiikkani on puheenaiheen vaihto ym, mutta tämäpä saattaa tulla kyselemään jälkikäteen kahden kesken, että jäi nyt mietityttämään, että... Se kiertely ja kaartelu on tosi hankalaa, jos oikeasti ei haluaisi kertoa. Toisaalta olen hyväksynyt, että kaikki asiani juoruillaan, toisaalta ison osan asioistani olen onnistunut pitämään kokonaan omana tietonani. Ei oikein voi kysellä sellaisista asioista, joista ei tiedä. Jos työkavereilta kysellään, iso osa ajastani kuluu tv:n katseluun ja sään tarkkailuun.
Meidän työpaikassa on sellainen haaska joka kyllä selvittää toisten asiat vaikket itse niistä kertoisikaan. Mikä pakkomielle tuollainenkin oikein on? Luulisi ettei toisen asioilla ole mitään merkitystä. Itse en tuollaiselle tyypille kerro yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vastailla ympäripyöreästi. Jos kysyjä alkaa toistella samaa kysymystä, voi jättää vastaamatta kokonaan. Siitä normaali ihminen ymmärtää, ettei toinen halua vastata. Vaikutusta voi tehostaa ärtyneellä ilmeellä.
En tosiaan suosittele mitään kysyjän nolaamista keksityillä valeilla. Pahimmillaan ne lähtevät kiertoon ja saat kusipään tai valehtelijan maineen itse. Ja nuo runebergit tajuavat kyllä kun heille vittuillaan, eivät he aivokuolleita ole, vaan pölötys on heidän käsityksensä sosiaalisuudesta. Työkaverin suututtaminen johtaa siihen, että voi olla vaikea olla siellä työssä enää.
Ei ole kyse hänen nolaamisestaan, tai valehtelusta, vaan yksinomaan siitä, että tyydyttää hänen uteliaisuutensa ja juoruiluntarpeensa. Mistä työkaveri esim. voisi tietää, että a) minulla ei ole afrikkalaista sulhasta, b) en ole orpo, c) en biletä koko viikonloppua tai d) minulla ei ole villakoiraa? Ei niin mistään. Ei se työ"yhteisö" ole kanssani muuten missään tekemisissä.
Kun olin töissä päiväkodissa, kerroin omista kolmesta lapsestani, koska päiväkoti on paikka, jossa lapsetonta naista väheksytään. Kunhan pidät tarinasta kiinni, muistat iät ja harrastukset.
Ta-daa
Tämä on hyvä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on yksi tuttava, joka kyselee ihan tuntemattomien ihmisten ikää, esim. kaupan myyjän tai samassa harrastuksessa käyvän. En ymmärrä mitä hän näillä tiedoilla tekee.
Vastaat kysymyksiin sinne päin, eli mä vastaisin näin...
K: mitä miehesi tekee työkseen?
V: on töissä pankissa (on investointipankkiiri)
K: mitä lapset harrastaa?
V: kaikennäköistä liikuntaa (On futista, korista, telinevoimistelua, tanssia jne)
K: miten asutte?
V: Espoossa, sellaisessa nukkumalähiössä (300m2 okt, Espoon yhdellä kalleimmista alueista)
ymmärsit varmaan pointin? Vastaa jotain, mutta et turhan tarkasti ja jos joskus asia nousee uudelleen esille vaikka isommassa porukassa, et ole ainakaan valehdellut, mutta et oikeasti ole kertonut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Sanot ystävällisesti, että olet tottunut pitämään työ- ja yksityisasiat erillään, se on toiminut ennenkin hyvin ja et halua muuttaa hyväksi koettua käytäntöä. Jos suuttuu, niin sanot esimiehelle.
Tämä, sano rehellisesti hänelle että koet ahdistavana kyselyn.
Et ole semmoinen henkilö joka jakaa omia asioitaan ympäri työpaikkaa, ei ole mitään henkilökohtaista työkaveriasi kohtaan.
Jos loukkaantuu asiasta ja yrittää uhriutua, siinäpä sitten tekee, kasvunpaikka ihmisenä.
Itselläkin oli työkaveri myös hirveän kyselevä ja utelias. Tuli parikin kertaa katsomaan kännykäni ruutua olan yli jos itse katsoin kännykääni. (siis esim. tuli viesti niin heti kääntyi minun puhelimeen ja kuikuili mitä siinä lukee.)
Kerran sitten käänsin kännykäni pois häneltä (Kysyikin miksi käänsin kännykäni pois??? :D) ja sanoin hänelle aiheesta.
Sanoin että koen todella ahdistavana että hän tulee katsomaan minun kännykkääni olan yli kun siellä voi olla jotain todella henkilökohtaista minusta tai siitä henkilöstä jonka kanssa viestittelen.
Hän nähtävästi oli hieman yksinkertainen kun ei ymmärtänyt tätä ja yritti puolustella tekoaan mitättömänä.
Ajattelinkin että jos jatkuu niin katson seuraavan kerran pornoa ihan tahallani, harmillisesti en päässyt toteuttamaan voimafantasiaani kun ei enään tehnyt minulle niin ja ehti lopettaa ennen minua. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko et sano mitään (tai hyvin mitäänsanomattomia vastauksia) tai sitten vedät toiseen äärilaitaan: "Juu siis lauantaina meillä oli orgiat, johon tuli suvun ja kavereiden lisäksi koko naapurusto ja vanhempainyhdistys. Sunnuntaina sitten vuokrattiin helikopteri, jolla käytiin Kouvolassa ostamassa kaurapuuroo. Oli aika hauskaa. Mitäs teidän viikonloppuun?"
Tätä on pakko kokeilla :D
ap
Testiin tämä.
Miksi aina pitäisi olla kiltti? Toimiiko ne utelijat kiltisti?
Vierailija kirjoitti:
Oletko töissä terveydenhuollossa vai päiväkodissa? Jos sallit utelun 😁 Tunnistan niin tuon naistyypin. Voi jessus mua pidettiin outona kun en halunnut kertoa työkavereille yksityisasioita. Jälkeenpäin ajatellen olis pitänyt vaan keksiä omasta päästä ja kertoa niitä juttuja. Kyllä olis juorut kiertäneet ja silmät pyörineet päässä niillä 😂
😂 juorupiiriä päivästä toiseen ja liian utelias työkaveri ei ole kiva.
Tee A4:lle isolla teksti "kyselylomake" vastaus: "en kommentoi" ja heitä hänen työpöydälleen. Jospa tajuais sitten.