Jos itsellä on oman vanhemman tekemää tuskaa niin miten voidaan moittia jos huutaa omille lapsille

Koska jokaisella on myös omavastuu. Olisihan aika lohdutonta, jos sukupolvi sukupolvelta vain kaadettaisiin samaa moskaa nuorempien päälle eikä tilanne koskaan lieventyisi piiruakaan. Aina voi yrittää tehdä paremmin.

Tietenkin voidaan moittia. Aikuisuuteen kuuluu se, että lopettaa vanhempiensa syyttelemisen ja tajuaa, että itse kokee niin kuin kokee ja että itseään voi muuttaa. Helppoa jäädä uikuttamaan, että en minä mutta kun äiti. Vaikeampaa todeta, että haluan olla erilainen ja olen erilainen ja siksi en huuda lapsilleni.

Niin no, oma vastuu jos kykenee auttamaan itse itseään. Mutta entä jos ei kykene? (Aina terapiastakin sanotte, että itse sä sen työn teet, siis.) Ja: miksei sillä EDELLISELLÄ SUKUPOLVELLA ole mitään velvollisuutta siihen, että ei pidä itseään hyvänä kasvattajana, jos on siirtänyt omaa tuskaansa lapsilleen?

Ap

Lopettaisit jo.

Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin voidaan moittia. Aikuisuuteen kuuluu se, että lopettaa vanhempiensa syyttelemisen ja tajuaa, että itse kokee niin kuin kokee ja että itseään voi muuttaa. Helppoa jäädä uikuttamaan, että en minä mutta kun äiti. Vaikeampaa todeta, että haluan olla erilainen ja olen erilainen ja siksi en huuda lapsilleni.

Mutta jos ei ole keinoja tajuta miten ei tunne tuskaa? Miten voi olla tuskainen hyvä vanhempi?

Ap

Se, että on saanut kotoaan huonot eväät, on lieventävä asianhaara. Vain sitä, ei muuta. Se ei ole oikeutus eikä synninpäästö sinulle, kyllä sinulla viime kädessä on itselläsi vastuu omasta käytöksestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?

Sä ymmärsit! Tätä juuri mietin...

Ap

Päätät, että menneisyyttä ei voi muuttaa, se täytyy hyväksyä ja alkaa katsoa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Se, että on saanut kotoaan huonot eväät, on lieventävä asianhaara. Vain sitä, ei muuta. Se ei ole oikeutus eikä synninpäästö sinulle, kyllä sinulla viime kädessä on itselläsi vastuu omasta käytöksestäsi.

Onko minulla vastuu omasta tuskastani jos sen on aiheuttanut joku muu JA se tuska saa minut käyttätymään tavoilla, joita en itsekään näe järkevinä?

Ap

Ei se sun sisäinen tuska näy lapsille, vaan sun oma käytös. Mikään ei oikeuta sinua tai äitiäsi kaatamasta omaa pahaaoloa lapsen niskaan. Sinä olet selvästi havainnut heikkoutesi, joten hanki siihen ja sen käsittelyyn apua.

Vierailija kirjoitti:

Päätät, että menneisyyttä ei voi muuttaa, se täytyy hyväksyä ja alkaa katsoa eteenpäin.

Mä kyllä itseasiassa koen, että sen voi muuttaa. En voi hyväksyä sitä silleen, että sen tuskan kuului jäädä minuun. Se oli vahinko. Kasvattajaltani.

Ap

Juuri siksi, että sinä jos kuka tiedät miten pahalta tuntuu kun oma äiti kohtelee huonosti. Juuri sinun pitäisi antaa omille lapsillesi kaksin verroin rakkautta, hyväksyntää ja huomiota, koska juuri sinä tiedät miltä tuntuu kun ei niitä saa, vaikka tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?

Sä ymmärsit! Tätä juuri mietin...

Ap

Koska jos tietää, mikä on väärin, niin osaa muuttaa itseään. Siksi jokaista vanhempiaan syyttävää voi vaatia muuttamaan itsensä erilaiseksi eikä toistamaa samoja virheitä. Vain se, joka ei tajua vanhempiensa tehneen väärin, saa tehdä samoin.

Ja jos ei edes halua käyttäytyä toisin, niin silloin  pitäisi tajuta, ettei tee lapsia ja yhteiskunnan pitäisi ottaa lapset pois vanhemmalta, joka tahallaan ja tarkoituksella tekee pahaa lapsilleen kostaakseen sen, että on halunnut nostaa lapsuudestaan esille vain huonoja asioita.

Vierailija kirjoitti:

Ei se sun sisäinen tuska näy lapsille, vaan sun oma käytös. Mikään ei oikeuta sinua tai äitiäsi kaatamasta omaa pahaaoloa lapsen niskaan. Sinä olet selvästi havainnut heikkoutesi, joten hanki siihen ja sen käsittelyyn apua.

Mä kyllä muistan että tunsin äidin tuskan. Mutta kun ÄITI oli mielestään ihan terve ja normaali...

Ap

Ja mä sen mielestä sairas.

Niinpä

Minun naapurini on aiheuttanut minulle tuskaa edellisessä kodissani

Nyt aiheutan tuskaa nykyisille naapurilleni huutamalla heille

En käsitä miten joku voisi vaatia minua nyt lopettamasta huutamasta nykyisille naapureilleni!

Edelliset naapurini aiheuttivat minulle niin paljon tuskaa, etten osaa muuta kuin huutaa nykyisille naapureilleni

Ihan käsittämätöntä, että nämä menneisyydestäni ja menneistä naapureistani tietämättömät ihmiset eivät ymmärrä, että en osaa muuta kuin huutaa heille ja sen täytyy olla oikeutettua! Naapurini sanovat ettei huutamiseni ole oikein, miksi??

Ap anna mulle neuvo!

Vierailija kirjoitti:

Niin no, oma vastuu jos kykenee auttamaan itse itseään. Mutta entä jos ei kykene? (Aina terapiastakin sanotte, että itse sä sen työn teet, siis.) Ja: miksei sillä EDELLISELLÄ SUKUPOLVELLA ole mitään velvollisuutta siihen, että ei pidä itseään hyvänä kasvattajana, jos on siirtänyt omaa tuskaansa lapsilleen?

Ap

Sä et koskaan tule saamaan hyvitystä kärsimistäsi vääryyksistä, tajua jo!

Ei ole sun lastesi syy, että sulla meni lapsuus pieleen. Älä kosta viattomille!

Kenelläkään ei ole mitään oikeutta vahingoittaa viattomia lapsia. Eivät he ole syyllisiä traumoihin. Enhän minäkään voi mennä metsään potkimaan siilejä sisääni kertyneen vihan vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos itsellä on oman vanhemman tekemää tuskaa niin miten voidaan moittia jos huutaa omille lapsille?

NImenomaan tuollaisella taustalla voidaan moittia, koska huutajalla itsellään on täysin omakohtaista kokemusta ja ymmärrystä siitä pahasta olosta jota aiheuttaa lapsilleen!

Sisäinen tuskani tekee minusta todellakin huonon vanhemman :( Se on kamalaa. Eihän se tuska nyt oma vikani ole mitenkään. Äitini on tehnyt sen, ikävä kyllä, huutamalla, kohtelemalla epäoikeudenmukaisesti ja pakottamalla. Oon kyllä tavallaan antanut hänelle anteeksi, tai siis ehken enää tunne häntä kohtaan edes sääliä tai vihaakaan, mutta nyt kärsin itse kaikesta siitä todella pahasti.

Ap