Jos itsellä on oman vanhemman tekemää tuskaa niin miten voidaan moittia jos huutaa omille lapsille
?
Tuskasta on kyllä yritetty päästä eroon jo kaksikymmentä vuotta. Sekin kyllä helpotti kun tajusin tänään, että tuskaahan se sisälläni oleva pahoinvointi on. Ajatelkaa, yksin asuin äitini kanssa joka ilmeisesti kaatoi omaa tuskaansa minuun MUTTA piti itseään hyvänä äitinä silti!!!
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?
Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.
Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?
ApMiksi äitisi pitäisi vastata teoistaan? Luuletko sinä, että maailma toimii niin että kaikki joutuvat vastaamaan teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Ei kuule tasa-arvoa kaikissa asioissa ole. Äidilläsi on asioista myös se oma näkemys joka eroaa sinun näkemyksestä. Hän tuskin ymmärtää miksi sinä ahdistelet jatkuvasti joillain vanhoilla puheilla ja luudilla.
On oma näkemys. Täysin törkeää. MITEN voi olla NIIN fiksoitunut omaan itseensä, että on asiasta VAIN SE oma näkemys, eikä kykene ajattelemaan senttiäkään lapsensa edestä?
Ei todellakaan EDES YRITÄ YMMÄRTÄÄ, miksi puhun. Se lisää tuskaani. En siis enää hänelle puhukaan, mutta kun vielä yritin (=kun luulin, etten ole vain selittänyt tarpeeksi hyvin.)
ApJos hän ei kykene, niin ei kykene. Hyväksy se. Ole tyyni sen asian edessä. Hän ei enää tee sinulle mitään pahaa, eikä tee mitään murskatakseen sinun oikeuttasi valita tekojasi. Sinä olet aikuinen, ja olet täysin vapaa. Sinä voit nyt päättää, miten kohtelet muita ihmisiä.
Et tajua mitään. En voi päättää, koska tuska päättää.
Ap
Tuska ei ole henkilö, jolla on vapaa tahto. Sinä olet. Etsit tuskasta vain tekosyytä käytöksellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?
Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.
Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?
ApMiksi äitisi pitäisi vastata teoistaan? Luuletko sinä, että maailma toimii niin että kaikki joutuvat vastaamaan teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Ei kuule tasa-arvoa kaikissa asioissa ole. Äidilläsi on asioista myös se oma näkemys joka eroaa sinun näkemyksestä. Hän tuskin ymmärtää miksi sinä ahdistelet jatkuvasti joillain vanhoilla puheilla ja luudilla.
On oma näkemys. Täysin törkeää. MITEN voi olla NIIN fiksoitunut omaan itseensä, että on asiasta VAIN SE oma näkemys, eikä kykene ajattelemaan senttiäkään lapsensa edestä?
Ei todellakaan EDES YRITÄ YMMÄRTÄÄ, miksi puhun. Se lisää tuskaani. En siis enää hänelle puhukaan, mutta kun vielä yritin (=kun luulin, etten ole vain selittänyt tarpeeksi hyvin.)
ApSinäkin olet täysin fiksoitunut omaan kanssasi.
Miten niin? Tämä on MINUN KOKEMUKSENI MINUN lapsuudestani. Sama kuin väittäisin äitini olevan fiksoitunut OMAAN lapsuuteensa, mutta ei hän ole, VAAN MINUN LAPSUUTEENI. SIITÄ ei suostu kuulemaan MINUN versiotani. Minä kyllä tiedän suunnilleen äitini version minun lapsuudestani. MINÄ en ole latistanut lasteni mielipiteitä HEIDÄN lapsuudestaan, väittäen nyt, että se on heille ihan riittävä ja onnistuin.
ApÄidilläsi on oma kokemus omasta äitiydestä.
Miten kehtaa? Kunnon vanhempi kuulee herkällä korvalla samalla lastaan. Täysin törkeää olla vain NIIN ITSEKESKEINEN, että VAIN HÄNEN kokemuksellaan on hänelle merkitystä. Saatanan paska!
Ja tuollainen idiootti on määräillyt, käskenyt ja "opettanut" MINUA!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?
Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.
Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?
ApMiksi äitisi pitäisi vastata teoistaan? Luuletko sinä, että maailma toimii niin että kaikki joutuvat vastaamaan teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Ei kuule tasa-arvoa kaikissa asioissa ole. Äidilläsi on asioista myös se oma näkemys joka eroaa sinun näkemyksestä. Hän tuskin ymmärtää miksi sinä ahdistelet jatkuvasti joillain vanhoilla puheilla ja luudilla.
On oma näkemys. Täysin törkeää. MITEN voi olla NIIN fiksoitunut omaan itseensä, että on asiasta VAIN SE oma näkemys, eikä kykene ajattelemaan senttiäkään lapsensa edestä?
Ei todellakaan EDES YRITÄ YMMÄRTÄÄ, miksi puhun. Se lisää tuskaani. En siis enää hänelle puhukaan, mutta kun vielä yritin (=kun luulin, etten ole vain selittänyt tarpeeksi hyvin.)
ApJos hän ei kykene, niin ei kykene. Hyväksy se. Ole tyyni sen asian edessä. Hän ei enää tee sinulle mitään pahaa, eikä tee mitään murskatakseen sinun oikeuttasi valita tekojasi. Sinä olet aikuinen, ja olet täysin vapaa. Sinä voit nyt päättää, miten kohtelet muita ihmisiä.
Et tajua mitään. En voi päättää, koska tuska päättää.
ApTuska ei ole henkilö, jolla on vapaa tahto. Sinä olet. Etsit tuskasta vain tekosyytä käytöksellesi.
Mitä se vapaa tahto auttaa? Kuka rakastaa mua MUN vapaan tahdon ansiosta?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuskaa voi purkaa halkopinoon, haloo. Miten se halkopino rakastaa mua takaisin, jos puran tuskani siihen?
ApHalkopinon tarkoitus ei ole rakastaa sinua. Siksi voit purkaa siihen tuskaasi.
Lastesikaan ei tarvitse rakastaa sinua. Mieti sitä: heillä ei ole velvollisuutta olla uhrejasi, he saavat olla kiusaajiasi, jos niin päättävät.
Ei tietenkään halkopino voi rakastaa minua, mutta sitä siinä tarttis. Muuten sitä luulee, ettei ole sen arvoinen.
ApMitä sillä on väliä rakastaako joku sua. Se ei kenenkään vastuulla rakastaa sua terveeksi. Ei se niin mene. Tuolla menolla lapset vain vihaa sua aikuisena, kun ongelmillasi pilasit heidän lapsuutensa. Sulla on itsellä se vastuu omista ongelmistasi, vaikka et olisi omasta mielestäsi syyllinen niihin. Jos et kykene siihen, niin parempi on että jätät ne lapset sille väärin valitulle miehellesi ja annat lapsille mahdollisuuden parempaan, kuin mitä he nyt joutuvat kokemaan. Miehesikin voisi saada terveen vaimon.
Onhan sillä väliä. Miksi mä rakastaisin ketään, jos kukaan ei rakasta minua?
Ap
Ei omia lapsia rakasteta siksi, että joku rakastaisi sua. Lapsi ansaitsee sen rakkauden koska on olemassa. Ei sen tarvitse ansaita sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
?
Tuskasta on kyllä yritetty päästä eroon jo kaksikymmentä vuotta. Sekin kyllä helpotti kun tajusin tänään, että tuskaahan se sisälläni oleva pahoinvointi on. Ajatelkaa, yksin asuin äitini kanssa joka ilmeisesti kaatoi omaa tuskaansa minuun MUTTA piti itseään hyvänä äitinä silti!!!Vastuullinen vanhempi tai sellaiseksi haluava on joko lisääntymättä ennen kuin on hoitanut psyykensä kuntoon tai hoitaa sen kuntoon asap koska rakastaa lapsiaan. Sinä kanavoit äitiäsi kohtaan kokemasi vihan lapsiisi jotka hankit koska luulit sen kuuluvan asiaan. Sun ois pitänyt mennä terapeutille heti kun tajusit mitä teet. Täällä viuruaminen ei pelasta avioliittoasi eikä lastesi lapsuutta, ne olet jo pilannut. Et ota neuvoja vastaan, kierrät kehää, kirjoitat monologia ja haukut sinua auttavia. Mene sinne terpalle juttelemaan ja jos tuntuu ettei suju etkä luota terppaan, vaihda terppaa. Terapeutin tehtävä EI ole myötäillä sinua vaan auttaa sinua tekemään itsesi kanssa töitä. Ja sitä sinä et ole halukas tekemään töitä vaan ulkoistat syysi käyttäytyä noin muualle. Sinä olet aikuisena vastuussa omasta käytöksestäsi ja sinun on joka päivä tehtävä tietoinen valinta haluatko kohdella lapsiasi hyvin vai oksentaa pahan olosi heidän päälleeen.Me emme voi auttaa sinua koska et kestä neuvoja.
Ne ongelmat joita mulla oli olin saanut kuntoon ennen lapsia. Lisäksi mies lupasi vastata lapsista pääasiassa, jos mulle tulisi omissaoloissaolemis haluamiskohtauksia. Kun tuli ongelmia ne eivät alkuun vaikuttaneet kohdistuvan lapsiin, vaan itseeni. Meillä oli perhetyötä ja kävin terapiassa. Sitten lopetin sen, kun koin masennuksen paranevan. Kun masennus poistui, tajusin, etten edes haluaisi olla perheellinen. Kiva kiva.
Ap
Ehkä masennus ei ole vielä poistunut. Ajatuksenkulkusi ei ainakaan ole eduksi itsellesi eikä lapsillesi. Ajattelusi on destruktiivista. Suosittelen jatkamaan avun hakemista. Vaikka et itse kokisi tarvetta siihen, tee se lastesi takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri siksi, että sinä jos kuka tiedät miten pahalta tuntuu kun oma äiti kohtelee huonosti. Juuri sinun pitäisi antaa omille lapsillesi kaksin verroin rakkautta, hyväksyntää ja huomiota, koska juuri sinä tiedät miltä tuntuu kun ei niitä saa, vaikka tarvitsee.
Antaa kaksinverroin rakkautta,
MISTÄ?
ApMinä uskon, että kaikki rakkaus on lähtöisin Jumalalta. Me voimme valita, haluammeko antaa Jumalan rakkauden näkyä elämässämme. Jumalan rakkaus on monesti mullistavaa, sillä se ei aseta ehtoja rakkaudelle. Jumala rakastaa syntistä ihmistä. Samalla tavalla me saamme rakastaa lähimmäisiämme. Kun rakkauden lähde on Jumalassa, se on ehtymätön lähde.
Tämä ei auta käytännön tilanteissa MITÄÄN.
ApMinua itseäni on auttanut Raamatun lukeminen ja seurakunnan yhteys. Raamatussa on esimerkkejä käytännön tilanteista, miten Jeesus antoi ihmisille synnit anteeksi. Se on saanut minut ajattelemaan, että minäkin voisin toimia samoin. Minun ei tarvitse vaatia kostoa, vaan voin antaa anteeksi. Seurakunnassa käy samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Kun kuuntelen heitä, kuulen monia käytännön elämän esimerkkejä siitä, miten rakastaa lähimmäisiään arjessa. Me voimme myös rukoilla Jumalalta voimaa ja halua rakastaa muita ihmisiä. Rukouksen merkitystä ei kannata aliarvioida.
Järkyttävän ulkoaohjautuvaa. Olin tuolla tasolla ehkä kaksikymppisenä.
Ap
Mutta ei ehkä huuda lapsilleen ja vingu lapsuuttaan mamma-palstalla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?
Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.
Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?
ApMitä tarkoitat? Äitisi on vastuussa siitä, miten kohteli sinua ja mitä siitä seurasi. Sinä olet vastuussa siitä, miten kohtelet lapsiasi.
No millälailla hän vastaa siitä minulle ja milloin?
Ap
Tuskin mitenkään, ei se niin toimi. Mutta hän on silti vastuussa käytöksestään. Kuten sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?
Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.
Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?
ApMiksi äitisi pitäisi vastata teoistaan? Luuletko sinä, että maailma toimii niin että kaikki joutuvat vastaamaan teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Ei kuule tasa-arvoa kaikissa asioissa ole. Äidilläsi on asioista myös se oma näkemys joka eroaa sinun näkemyksestä. Hän tuskin ymmärtää miksi sinä ahdistelet jatkuvasti joillain vanhoilla puheilla ja luudilla.
On oma näkemys. Täysin törkeää. MITEN voi olla NIIN fiksoitunut omaan itseensä, että on asiasta VAIN SE oma näkemys, eikä kykene ajattelemaan senttiäkään lapsensa edestä?
Ei todellakaan EDES YRITÄ YMMÄRTÄÄ, miksi puhun. Se lisää tuskaani. En siis enää hänelle puhukaan, mutta kun vielä yritin (=kun luulin, etten ole vain selittänyt tarpeeksi hyvin.)
ApJos hän ei kykene, niin ei kykene. Hyväksy se. Ole tyyni sen asian edessä. Hän ei enää tee sinulle mitään pahaa, eikä tee mitään murskatakseen sinun oikeuttasi valita tekojasi. Sinä olet aikuinen, ja olet täysin vapaa. Sinä voit nyt päättää, miten kohtelet muita ihmisiä.
Et tajua mitään. En voi päättää, koska tuska päättää.
ApTuska ei ole henkilö, jolla on vapaa tahto. Sinä olet. Etsit tuskasta vain tekosyytä käytöksellesi.
Mitä se vapaa tahto auttaa? Kuka rakastaa mua MUN vapaan tahdon ansiosta?
Ap
Jumala rakastaa sinua äärettömän paljon siitä huolimatta, vaikka et haluaisi vastaanottaa sitä rakkautta. Hän ei lopeta rakastamasta sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuskaa voi purkaa halkopinoon, haloo. Miten se halkopino rakastaa mua takaisin, jos puran tuskani siihen?
ApHalkopinon tarkoitus ei ole rakastaa sinua. Siksi voit purkaa siihen tuskaasi.
Lastesikaan ei tarvitse rakastaa sinua. Mieti sitä: heillä ei ole velvollisuutta olla uhrejasi, he saavat olla kiusaajiasi, jos niin päättävät.
Ei tietenkään halkopino voi rakastaa minua, mutta sitä siinä tarttis. Muuten sitä luulee, ettei ole sen arvoinen.
ApMitä sillä on väliä rakastaako joku sua. Se ei kenenkään vastuulla rakastaa sua terveeksi. Ei se niin mene. Tuolla menolla lapset vain vihaa sua aikuisena, kun ongelmillasi pilasit heidän lapsuutensa. Sulla on itsellä se vastuu omista ongelmistasi, vaikka et olisi omasta mielestäsi syyllinen niihin. Jos et kykene siihen, niin parempi on että jätät ne lapset sille väärin valitulle miehellesi ja annat lapsille mahdollisuuden parempaan, kuin mitä he nyt joutuvat kokemaan. Miehesikin voisi saada terveen vaimon.
Onhan sillä väliä. Miksi mä rakastaisin ketään, jos kukaan ei rakasta minua?
ApEi omia lapsia rakasteta siksi, että joku rakastaisi sua. Lapsi ansaitsee sen rakkauden koska on olemassa. Ei sen tarvitse ansaita sitä.
Mä en ole rakkauden arvoinen, jos kukaan ei rakasta mua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?
Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.
Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?
ApMiksi äitisi pitäisi vastata teoistaan? Luuletko sinä, että maailma toimii niin että kaikki joutuvat vastaamaan teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Ei kuule tasa-arvoa kaikissa asioissa ole. Äidilläsi on asioista myös se oma näkemys joka eroaa sinun näkemyksestä. Hän tuskin ymmärtää miksi sinä ahdistelet jatkuvasti joillain vanhoilla puheilla ja luudilla.
On oma näkemys. Täysin törkeää. MITEN voi olla NIIN fiksoitunut omaan itseensä, että on asiasta VAIN SE oma näkemys, eikä kykene ajattelemaan senttiäkään lapsensa edestä?
Ei todellakaan EDES YRITÄ YMMÄRTÄÄ, miksi puhun. Se lisää tuskaani. En siis enää hänelle puhukaan, mutta kun vielä yritin (=kun luulin, etten ole vain selittänyt tarpeeksi hyvin.)
ApJos hän ei kykene, niin ei kykene. Hyväksy se. Ole tyyni sen asian edessä. Hän ei enää tee sinulle mitään pahaa, eikä tee mitään murskatakseen sinun oikeuttasi valita tekojasi. Sinä olet aikuinen, ja olet täysin vapaa. Sinä voit nyt päättää, miten kohtelet muita ihmisiä.
Et tajua mitään. En voi päättää, koska tuska päättää.
ApTuska ei ole henkilö, jolla on vapaa tahto. Sinä olet. Etsit tuskasta vain tekosyytä käytöksellesi.
Mitä se vapaa tahto auttaa? Kuka rakastaa mua MUN vapaan tahdon ansiosta?
ApJumala rakastaa sinua äärettömän paljon siitä huolimatta, vaikka et haluaisi vastaanottaa sitä rakkautta. Hän ei lopeta rakastamasta sinua.
No miksi mulla on sitten koko ajan paha olla, jos se vittupää välittää minusta?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?
Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.
Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?
ApMiksi äitisi pitäisi vastata teoistaan? Luuletko sinä, että maailma toimii niin että kaikki joutuvat vastaamaan teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Ei kuule tasa-arvoa kaikissa asioissa ole. Äidilläsi on asioista myös se oma näkemys joka eroaa sinun näkemyksestä. Hän tuskin ymmärtää miksi sinä ahdistelet jatkuvasti joillain vanhoilla puheilla ja luudilla.
On oma näkemys. Täysin törkeää. MITEN voi olla NIIN fiksoitunut omaan itseensä, että on asiasta VAIN SE oma näkemys, eikä kykene ajattelemaan senttiäkään lapsensa edestä?
Ei todellakaan EDES YRITÄ YMMÄRTÄÄ, miksi puhun. Se lisää tuskaani. En siis enää hänelle puhukaan, mutta kun vielä yritin (=kun luulin, etten ole vain selittänyt tarpeeksi hyvin.)
ApSinäkin olet täysin fiksoitunut omaan kanssasi.
Miten niin? Tämä on MINUN KOKEMUKSENI MINUN lapsuudestani. Sama kuin väittäisin äitini olevan fiksoitunut OMAAN lapsuuteensa, mutta ei hän ole, VAAN MINUN LAPSUUTEENI. SIITÄ ei suostu kuulemaan MINUN versiotani. Minä kyllä tiedän suunnilleen äitini version minun lapsuudestani. MINÄ en ole latistanut lasteni mielipiteitä HEIDÄN lapsuudestaan, väittäen nyt, että se on heille ihan riittävä ja onnistuin.
ApÄidilläsi on oma kokemus omasta äitiydestä.
Miten kehtaa? Kunnon vanhempi kuulee herkällä korvalla samalla lastaan. Täysin törkeää olla vain NIIN ITSEKESKEINEN, että VAIN HÄNEN kokemuksellaan on hänelle merkitystä. Saatanan paska!
Ja tuollainen idiootti on määräillyt, käskenyt ja "opettanut" MINUA!
Ap
Nyt sinä käyttäydyt huonosti. Sinä teet nyt väärin. Minusta tuntuu pahalta, kun nimittelet jotakuta ihmistä. Ihminen on voinut tehdä vääriä tekoja, mutta kenelläkään ei ole oikeus nimitellä toista idiootiksi. On todella itsekeskeistä nimitellä toista.
Voi luoja, kun tän ämmän juttuja lukee palstalta, tulee kamala huoli hänen lapsistaan. Harhainen ja persoonallisuushäiriöinen eukko, joka etsii oikeutusta kohdella pikkuisiaan huonosti! Eikä voi tehdä noiden lasten eteen mitään... 😞
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?
Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.
Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?
ApMiksi äitisi pitäisi vastata teoistaan? Luuletko sinä, että maailma toimii niin että kaikki joutuvat vastaamaan teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Ei kuule tasa-arvoa kaikissa asioissa ole. Äidilläsi on asioista myös se oma näkemys joka eroaa sinun näkemyksestä. Hän tuskin ymmärtää miksi sinä ahdistelet jatkuvasti joillain vanhoilla puheilla ja luudilla.
On oma näkemys. Täysin törkeää. MITEN voi olla NIIN fiksoitunut omaan itseensä, että on asiasta VAIN SE oma näkemys, eikä kykene ajattelemaan senttiäkään lapsensa edestä?
Ei todellakaan EDES YRITÄ YMMÄRTÄÄ, miksi puhun. Se lisää tuskaani. En siis enää hänelle puhukaan, mutta kun vielä yritin (=kun luulin, etten ole vain selittänyt tarpeeksi hyvin.)
ApJos hän ei kykene, niin ei kykene. Hyväksy se. Ole tyyni sen asian edessä. Hän ei enää tee sinulle mitään pahaa, eikä tee mitään murskatakseen sinun oikeuttasi valita tekojasi. Sinä olet aikuinen, ja olet täysin vapaa. Sinä voit nyt päättää, miten kohtelet muita ihmisiä.
Et tajua mitään. En voi päättää, koska tuska päättää.
ApTuska ei ole henkilö, jolla on vapaa tahto. Sinä olet. Etsit tuskasta vain tekosyytä käytöksellesi.
Mitä se vapaa tahto auttaa? Kuka rakastaa mua MUN vapaan tahdon ansiosta?
Ap
Sinulla on vapaa tahto päättää millainen äiti olet. Eikä elämän pidä pyöriä sen ympärillä rakastaako joku sinua. Asiat kuten vanhemmuus pitää hoitaa hyvin rakasti joku sua tai ei.
Olisi ehkä helpompaa, jos vihollinen olisi tullut perheen ulkopuolelta. Mietin natsien uhreja siis. Silloinhan on helppoa olla uhri.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?
Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.
Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?
ApMiksi äitisi pitäisi vastata teoistaan? Luuletko sinä, että maailma toimii niin että kaikki joutuvat vastaamaan teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Ei kuule tasa-arvoa kaikissa asioissa ole. Äidilläsi on asioista myös se oma näkemys joka eroaa sinun näkemyksestä. Hän tuskin ymmärtää miksi sinä ahdistelet jatkuvasti joillain vanhoilla puheilla ja luudilla.
On oma näkemys. Täysin törkeää. MITEN voi olla NIIN fiksoitunut omaan itseensä, että on asiasta VAIN SE oma näkemys, eikä kykene ajattelemaan senttiäkään lapsensa edestä?
Ei todellakaan EDES YRITÄ YMMÄRTÄÄ, miksi puhun. Se lisää tuskaani. En siis enää hänelle puhukaan, mutta kun vielä yritin (=kun luulin, etten ole vain selittänyt tarpeeksi hyvin.)
ApJos hän ei kykene, niin ei kykene. Hyväksy se. Ole tyyni sen asian edessä. Hän ei enää tee sinulle mitään pahaa, eikä tee mitään murskatakseen sinun oikeuttasi valita tekojasi. Sinä olet aikuinen, ja olet täysin vapaa. Sinä voit nyt päättää, miten kohtelet muita ihmisiä.
Et tajua mitään. En voi päättää, koska tuska päättää.
ApTuska ei ole henkilö, jolla on vapaa tahto. Sinä olet. Etsit tuskasta vain tekosyytä käytöksellesi.
Mitä se vapaa tahto auttaa? Kuka rakastaa mua MUN vapaan tahdon ansiosta?
ApSinulla on vapaa tahto päättää millainen äiti olet. Eikä elämän pidä pyöriä sen ympärillä rakastaako joku sinua. Asiat kuten vanhemmuus pitää hoitaa hyvin rakasti joku sua tai ei.
Ei tartte. Mä en ainakaan hoida.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?
Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.
Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?
ApMiksi äitisi pitäisi vastata teoistaan? Luuletko sinä, että maailma toimii niin että kaikki joutuvat vastaamaan teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Ei kuule tasa-arvoa kaikissa asioissa ole. Äidilläsi on asioista myös se oma näkemys joka eroaa sinun näkemyksestä. Hän tuskin ymmärtää miksi sinä ahdistelet jatkuvasti joillain vanhoilla puheilla ja luudilla.
On oma näkemys. Täysin törkeää. MITEN voi olla NIIN fiksoitunut omaan itseensä, että on asiasta VAIN SE oma näkemys, eikä kykene ajattelemaan senttiäkään lapsensa edestä?
Ei todellakaan EDES YRITÄ YMMÄRTÄÄ, miksi puhun. Se lisää tuskaani. En siis enää hänelle puhukaan, mutta kun vielä yritin (=kun luulin, etten ole vain selittänyt tarpeeksi hyvin.)
ApSinäkin olet täysin fiksoitunut omaan kanssasi.
Miten niin? Tämä on MINUN KOKEMUKSENI MINUN lapsuudestani. Sama kuin väittäisin äitini olevan fiksoitunut OMAAN lapsuuteensa, mutta ei hän ole, VAAN MINUN LAPSUUTEENI. SIITÄ ei suostu kuulemaan MINUN versiotani. Minä kyllä tiedän suunnilleen äitini version minun lapsuudestani. MINÄ en ole latistanut lasteni mielipiteitä HEIDÄN lapsuudestaan, väittäen nyt, että se on heille ihan riittävä ja onnistuin.
ApÄidilläsi on oma kokemus omasta äitiydestä.
Miten kehtaa? Kunnon vanhempi kuulee herkällä korvalla samalla lastaan. Täysin törkeää olla vain NIIN ITSEKESKEINEN, että VAIN HÄNEN kokemuksellaan on hänelle merkitystä. Saatanan paska!
Ja tuollainen idiootti on määräillyt, käskenyt ja "opettanut" MINUA!
Ap
Hahahaha! Sä oot nyt se vielä paskempi, koska tiedät olevasi samanlainen mutta et halua muuttua. Äitisi oli ehkä persoonallisuushäiriöinen ja siksi vastuuton mulkku, mutta SÄ selkeästi tiedät mitä teet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuskaa voi purkaa halkopinoon, haloo. Miten se halkopino rakastaa mua takaisin, jos puran tuskani siihen?
ApHalkopinon tarkoitus ei ole rakastaa sinua. Siksi voit purkaa siihen tuskaasi.
Lastesikaan ei tarvitse rakastaa sinua. Mieti sitä: heillä ei ole velvollisuutta olla uhrejasi, he saavat olla kiusaajiasi, jos niin päättävät.
Ei tietenkään halkopino voi rakastaa minua, mutta sitä siinä tarttis. Muuten sitä luulee, ettei ole sen arvoinen.
ApMitä sillä on väliä rakastaako joku sua. Se ei kenenkään vastuulla rakastaa sua terveeksi. Ei se niin mene. Tuolla menolla lapset vain vihaa sua aikuisena, kun ongelmillasi pilasit heidän lapsuutensa. Sulla on itsellä se vastuu omista ongelmistasi, vaikka et olisi omasta mielestäsi syyllinen niihin. Jos et kykene siihen, niin parempi on että jätät ne lapset sille väärin valitulle miehellesi ja annat lapsille mahdollisuuden parempaan, kuin mitä he nyt joutuvat kokemaan. Miehesikin voisi saada terveen vaimon.
Onhan sillä väliä. Miksi mä rakastaisin ketään, jos kukaan ei rakasta minua?
ApEi omia lapsia rakasteta siksi, että joku rakastaisi sua. Lapsi ansaitsee sen rakkauden koska on olemassa. Ei sen tarvitse ansaita sitä.
Mä en ole rakkauden arvoinen, jos kukaan ei rakasta mua.
Ap
Mitä sillä on väliä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?
Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.
Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?
ApMiksi äitisi pitäisi vastata teoistaan? Luuletko sinä, että maailma toimii niin että kaikki joutuvat vastaamaan teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Ei kuule tasa-arvoa kaikissa asioissa ole. Äidilläsi on asioista myös se oma näkemys joka eroaa sinun näkemyksestä. Hän tuskin ymmärtää miksi sinä ahdistelet jatkuvasti joillain vanhoilla puheilla ja luudilla.
On oma näkemys. Täysin törkeää. MITEN voi olla NIIN fiksoitunut omaan itseensä, että on asiasta VAIN SE oma näkemys, eikä kykene ajattelemaan senttiäkään lapsensa edestä?
Ei todellakaan EDES YRITÄ YMMÄRTÄÄ, miksi puhun. Se lisää tuskaani. En siis enää hänelle puhukaan, mutta kun vielä yritin (=kun luulin, etten ole vain selittänyt tarpeeksi hyvin.)
ApSinäkin olet täysin fiksoitunut omaan kanssasi.
Miten niin? Tämä on MINUN KOKEMUKSENI MINUN lapsuudestani. Sama kuin väittäisin äitini olevan fiksoitunut OMAAN lapsuuteensa, mutta ei hän ole, VAAN MINUN LAPSUUTEENI. SIITÄ ei suostu kuulemaan MINUN versiotani. Minä kyllä tiedän suunnilleen äitini version minun lapsuudestani. MINÄ en ole latistanut lasteni mielipiteitä HEIDÄN lapsuudestaan, väittäen nyt, että se on heille ihan riittävä ja onnistuin.
ApÄidilläsi on oma kokemus omasta äitiydestä.
Miten kehtaa? Kunnon vanhempi kuulee herkällä korvalla samalla lastaan. Täysin törkeää olla vain NIIN ITSEKESKEINEN, että VAIN HÄNEN kokemuksellaan on hänelle merkitystä. Saatanan paska!
Ja tuollainen idiootti on määräillyt, käskenyt ja "opettanut" MINUA!
ApNyt sinä käyttäydyt huonosti. Sinä teet nyt väärin. Minusta tuntuu pahalta, kun nimittelet jotakuta ihmistä. Ihminen on voinut tehdä vääriä tekoja, mutta kenelläkään ei ole oikeus nimitellä toista idiootiksi. On todella itsekeskeistä nimitellä toista.
Se olisikin helppoa olla nimittelemättä jos kaikki ihmiset ajattelisivat ja toimisivat niin kuin sinä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?
Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.
Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?
ApMiksi äitisi pitäisi vastata teoistaan? Luuletko sinä, että maailma toimii niin että kaikki joutuvat vastaamaan teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Ei kuule tasa-arvoa kaikissa asioissa ole. Äidilläsi on asioista myös se oma näkemys joka eroaa sinun näkemyksestä. Hän tuskin ymmärtää miksi sinä ahdistelet jatkuvasti joillain vanhoilla puheilla ja luudilla.
On oma näkemys. Täysin törkeää. MITEN voi olla NIIN fiksoitunut omaan itseensä, että on asiasta VAIN SE oma näkemys, eikä kykene ajattelemaan senttiäkään lapsensa edestä?
Ei todellakaan EDES YRITÄ YMMÄRTÄÄ, miksi puhun. Se lisää tuskaani. En siis enää hänelle puhukaan, mutta kun vielä yritin (=kun luulin, etten ole vain selittänyt tarpeeksi hyvin.)
ApJos hän ei kykene, niin ei kykene. Hyväksy se. Ole tyyni sen asian edessä. Hän ei enää tee sinulle mitään pahaa, eikä tee mitään murskatakseen sinun oikeuttasi valita tekojasi. Sinä olet aikuinen, ja olet täysin vapaa. Sinä voit nyt päättää, miten kohtelet muita ihmisiä.
Et tajua mitään. En voi päättää, koska tuska päättää.
ApTuska ei ole henkilö, jolla on vapaa tahto. Sinä olet. Etsit tuskasta vain tekosyytä käytöksellesi.
Mitä se vapaa tahto auttaa? Kuka rakastaa mua MUN vapaan tahdon ansiosta?
ApJumala rakastaa sinua äärettömän paljon siitä huolimatta, vaikka et haluaisi vastaanottaa sitä rakkautta. Hän ei lopeta rakastamasta sinua.
No miksi mulla on sitten koko ajan paha olla, jos se vittupää välittää minusta?
Ap
Jätä Jumalan käsiin tämä asia, mitä äitisi on tehnyt sinulle. Sinä et pysty tätä asiaa ratkaisemaan, että muuttamaan mennyttä. Sinua on kohdeltu väärin, mutta sano Jumalalle, että hoida sinä tämä asia. Jumala, kulje minun kanssani joka hetki silloinkin kun tuntuu tosi pahalta. Usko ei ole kiinni tunteistamme.
Valitsemasi tie ei kuitenkaan tuota hyvää hedelmää. Miksi jatkat sillä tiellä? Miksi lyöt päätäsi seinään, vaikka se sattuu?