Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Jos itsellä on oman vanhemman tekemää tuskaa niin miten voidaan moittia jos huutaa omille lapsille

Vierailija
26.08.2016 |

?
Tuskasta on kyllä yritetty päästä eroon jo kaksikymmentä vuotta. Sekin kyllä helpotti kun tajusin tänään, että tuskaahan se sisälläni oleva pahoinvointi on. Ajatelkaa, yksin asuin äitini kanssa joka ilmeisesti kaatoi omaa tuskaansa minuun MUTTA piti itseään hyvänä äitinä silti!!!

Kommentit (187)

Vierailija
41/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?

Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.

Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?

Ap

Vierailija
42/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielestäni aikuisuuteen ja vanhemmuuteen kuuluu se, että osaa hallita omia tunteitaan ja käsitellä niitä. Jos ei yksin kykene, niin sitten tiedostaa hakea apua.

Et voi paeta vastuuta syyttelemällä kurjaa lapsuutta tai huonoa äitiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oon mä joskus surrut samaa, olen itse äkkipikainen ja helposti suuttuva äiti. mutta toisin kuin äitini, en käy käsiksi, pyydän anteeksi jos olen suuttunut liikaa ja kerron lapselle, että äiti saa suuttua, mutta huutaminen on äidiltä väärin. myönnän siis lapselle virheeni. meillä äiti suuttui aina samantien, jos toilailtiin, tukisti, antoi keppiä, mutta ei se koskaan jälkeenpäin mitään sanonu, aina sai varpaillaan hiipiä ja tutkailla, joko se on leppynyt. ehkä omat lapseni on sitten taas piirun verran ns. parempia, kuin minä, ja näin kasvaa koko ajan hieman eheämpiä ihmisiä.. äidin lapsuus omaani verrattuna on ollut tietysti monin verroin hirvittävämpi, sodan käynyt isä ja tunnekylmä elämän kovettama äiti, monta sisarusta kilpailemassa huomiosta ja rakkaudesta, jota tuskin kukaan sai. eli kyllä äitini taas siihen verrattuna on ollut parempi kuin omansa.

vastuu on itsellä, ei voi hautautua siihen luuloon, että voivoi, kun minu kohdeltiin huonosti, niin saan omilleni olla hirviö

Vierailija
44/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Niin no, oma vastuu jos kykenee auttamaan itse itseään. Mutta entä jos ei kykene? (Aina terapiastakin sanotte, että itse sä sen työn teet, siis.) Ja: miksei sillä EDELLISELLÄ SUKUPOLVELLA ole mitään velvollisuutta siihen, että ei pidä itseään hyvänä kasvattajana, jos on siirtänyt omaa tuskaansa lapsilleen?

Ap

Ymmärtääkseen syitä voi kaivella menneisyyttä. Menneisyys ei kuitenkaan oikeuta meitä pahoihin tekoihin. Katkeruus vanhempia kohtaan ei auta millään tavoin. Vääryyttä ei tarvitse hyväksyä, mutta kannattaa mennä eteenpäin ja rakentaa tulevaisuutta myönteisyyden varaan.

Vierailija
45/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että on saanut kotoaan huonot eväät, on lieventävä asianhaara. Vain sitä, ei muuta. Se ei ole oikeutus eikä synninpäästö sinulle, kyllä sinulla viime kädessä on itselläsi vastuu omasta käytöksestäsi.

Näin juuri. Ja se vaatii jokapäiväistä itsensä muistuttamista siitä, että ei toimi kuten itseä kohtaan on toimittu. Vain näin saadaan kierre katkaistua, jätetään tietoisesti toistamatta opittua mallia. Se onnistuu kyllä, hellpoa se ei ole, vaan vaatii todellakin jokpäiväistä työtä.

Miten voi toimia toisin kun ei ole mitään hyvää mallia ja kun tuntee tuskaa vaillejäämisestä antaessaan muille sitä, mitä ei itsellä edes ole..? Kyllä se pitäisi itsellä olla ensin, että kykenee antamaan muille.

Ap

Sinä olet aikuinen, siis tee itsekin jotain. Et sinä tarvitse mitään mallia. Sinä voit itse miettiä eri tilanteisiin sopivia käyttäytymismalleja. Et sinä voi jälkikäteen saada vanhemmiltasi positiivisia malleja.

Miksi ihmeessä syytät äitiäsi, jos hänelläkin oli vain huonot mallit...

Vierailija
46/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap sun täytyy yrittää ymmärtää ettei äitisi kuulu tähän juttuun enää millään lailla. Kyllä, minunkin äitini vahingoitti minua mutta en kuvittele että äiti voisi ikinä mitään myöntää tai varsinkaan minua parantaa. Minkäänlaista "rangaistusta" hän ei tule teoistaan samaan, tuskin edes ymmärtää itse mitä tuli tehtyä. Vain itse voin itseni parantaa. Ja äidin olemattomiin taitoihin vanhempana oli omat syynsä, peräisin hänen omalta äidiltään. Ja tätä menoa sinun omat lapsesi tulevat aikanaan raivoamaan netissä ja tivaamaan että miksi et korjaa sitä mikä on mennyttä ja mitä ei voi muuttaa. Ap, sisäisen tuska ei tarvitse näkyä käytöksessä sillä lailla että se puretaan muihin ihmisiin. Tunne on aina oikea mutta käytös voi olla väärä. Tunne EI oikeuta vahingoittavaa käytöstä muita kohtaan koskaan paitsi jos on fyysisesti vaarassa, mutta ne on eri juttuja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?

Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.

Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?

Ap

Tarvitseeko hänen vastata tekemisistään? Kenties hän on jo vastannut tekemisistään? Kenties hänellä olisi enemmän ystäviä, jos hän olisi ympäristöään kohtaan rakastavampi? Kenties hänen lapsensa olisivat häntä kohtaan rakastavampia, jos hän olisi ollut rakastavampi heitä kohtaan?

Anteeksianto ylipäätään on valtavan vapauttava voima. Sen takana on rakkaus. Sinä voit antaa anteeksi äidillesi täysin ilman ehtoja. Rakasta häntä sellaisena kuin hän on, puutteineen kaikkineen.

Vierailija
48/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että on saanut kotoaan huonot eväät, on lieventävä asianhaara. Vain sitä, ei muuta. Se ei ole oikeutus eikä synninpäästö sinulle, kyllä sinulla viime kädessä on itselläsi vastuu omasta käytöksestäsi.

Onko minulla vastuu omasta tuskastani jos sen on aiheuttanut joku muu JA se tuska saa minut käyttätymään tavoilla, joita en itsekään näe järkevinä?

Ap

Miten sä et tunnu näkevän, ettei se äitisikään tuska varmaan pelkkää hänen ilkeyttään ollut, vaan aivan varmasti sekin jonkun aiheuttamaa. Eli miten voit pitää äitiäsi vastuullisena, jos oikeasti vastuussa onkin ollut jo sukupolvi toinen toistaan aiemmin?

Ja miten sä voit oikeuttaa itsellesi sen, että kun sinä ilmeisesti olet ensimmäinen, joka tajuaa mitä on tekemässä ja mitä on tapahtumassa, että et tekisi asialle mitään?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi isä olisi hakannut vaimoaan ja lapsiaan, niin olisiko sinusta oikein, että miehesi hakkaisi nyt sinua ja lapsiasi? Jos ei olisi oikein, niin miksi ei olisi?

Ei olisi oikein ja ensinnäkin; minua hän ei voisi hakata, koska mulla on kaksi jalkaa joilla poistua hänen elämästään. Mutta lapset eivät aina voi valita, joten vastaan heidän "takiaan". Mies pitäisi saada ymmärtämään, että hän tarvitsee apua (tämän minä ymmärrän). Häntä ei saisi jättää päävastuulliseksi lapsista (äitiä pidetään usein automaattisesti sellaisena). En ole minkään erityisen päänsilityksen kannalla auttavana apuna pahojen tekojen tekijälle, mutta ei siihen sekään auta, että palstailija oksentaa oman pahan olonsa henkilön päälle (näin olen kokenut minua kohdeltavan).

Jos mies haluaisi puhua hirveistä tunteistaan en leimaisi häntä koska ajatella saa kaikenlaista mutta se mitä teet on eri asia.

Ap

Vierailija
50/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet huono äiti. Hae apua itsellesi tai anna lapsesi adoptioon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?

Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.

Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?

Ap

Miksi äitisi pitäisi vastata teoistaan? Luuletko sinä, että maailma toimii niin että kaikki joutuvat vastaamaan teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Ei kuule tasa-arvoa kaikissa asioissa ole. Äidilläsi on asioista myös se oma näkemys joka eroaa sinun näkemyksestä. Hän tuskin ymmärtää miksi sinä ahdistelet jatkuvasti joillain vanhoilla puheilla ja luudilla.

Vierailija
52/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuskaa voi purkaa halkopinoon, haloo. Miten se halkopino rakastaa mua takaisin, jos puran tuskani siihen?

Ap

Halkopinon tarkoitus ei ole rakastaa sinua. Siksi voit purkaa siihen tuskaasi.

Lastesikaan ei tarvitse rakastaa sinua. Mieti sitä: heillä ei ole velvollisuutta olla uhrejasi, he saavat olla kiusaajiasi, jos niin päättävät.

Ei tietenkään halkopino voi rakastaa minua, mutta sitä siinä tarttis. Muuten sitä luulee, ettei ole sen arvoinen.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi, että sinä jos kuka tiedät miten pahalta tuntuu kun oma äiti kohtelee huonosti. Juuri sinun pitäisi antaa omille lapsillesi kaksin verroin rakkautta, hyväksyntää ja huomiota, koska juuri sinä tiedät miltä tuntuu kun ei niitä saa, vaikka tarvitsee.

Antaa kaksinverroin rakkautta,

MISTÄ?

Ap

Minä uskon, että kaikki rakkaus on lähtöisin Jumalalta. Me voimme valita, haluammeko antaa Jumalan rakkauden näkyä elämässämme. Jumalan rakkaus on monesti mullistavaa, sillä se ei aseta ehtoja rakkaudelle. Jumala rakastaa syntistä ihmistä. Samalla tavalla me saamme rakastaa lähimmäisiämme. Kun rakkauden lähde on Jumalassa, se on ehtymätön lähde.

Vierailija
54/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että on saanut kotoaan huonot eväät, on lieventävä asianhaara. Vain sitä, ei muuta. Se ei ole oikeutus eikä synninpäästö sinulle, kyllä sinulla viime kädessä on itselläsi vastuu omasta käytöksestäsi.

Onko minulla vastuu omasta tuskastani jos sen on aiheuttanut joku muu JA se tuska saa minut käyttätymään tavoilla, joita en itsekään näe järkevinä?

Ap

Miten sä et tunnu näkevän, ettei se äitisikään tuska varmaan pelkkää hänen ilkeyttään ollut, vaan aivan varmasti sekin jonkun aiheuttamaa. Eli miten voit pitää äitiäsi vastuullisena, jos oikeasti vastuussa onkin ollut jo sukupolvi toinen toistaan aiemmin?

Ja miten sä voit oikeuttaa itsellesi sen, että kun sinä ilmeisesti olet ensimmäinen, joka tajuaa mitä on tekemässä ja mitä on tapahtumassa, että et tekisi asialle mitään?

Oli pelkkää ilkeyttään sellainen. Ei kukaan voi vahingossa aiheuttaa toiselle tuskaa ja olla niin kuin olisi tehnyt täysin oikeutetusti.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi, että sinä jos kuka tiedät miten pahalta tuntuu kun oma äiti kohtelee huonosti. Juuri sinun pitäisi antaa omille lapsillesi kaksin verroin rakkautta, hyväksyntää ja huomiota, koska juuri sinä tiedät miltä tuntuu kun ei niitä saa, vaikka tarvitsee.

Antaa kaksinverroin rakkautta,

MISTÄ?

Ap

Minä uskon, että kaikki rakkaus on lähtöisin Jumalalta. Me voimme valita, haluammeko antaa Jumalan rakkauden näkyä elämässämme. Jumalan rakkaus on monesti mullistavaa, sillä se ei aseta ehtoja rakkaudelle. Jumala rakastaa syntistä ihmistä. Samalla tavalla me saamme rakastaa lähimmäisiämme. Kun rakkauden lähde on Jumalassa, se on ehtymätön lähde.

Tämä ei auta käytännön tilanteissa MITÄÄN.

Ap

Vierailija
56/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla johonkin lapsuuden trauman käsittelyyn auttoi se, että kirjasin ylös kaiken just sellaisena kuin sen tunnetasolla koin. Sitten päätin, että annan anteeksi vanhemmilleni nämä teot ja luettelin ääneen, että "Annan anteeksi tämän asian. Annan anteeksi tämän asian...". Sitten toisena, vähintään yhtä tärkeänä asiana on antaa itselleen anteeksi se, että on kohdellut itseään huonosti noiden lapsuuden ongelmien vuoksi. Listaa kaikki ne huonot vaikutukset, mitä sillä lapsuudella on ollut itselle ja omaan reagointiin ja sitten samalla tavalla käy lista läpi ja anna anteeksi itsellesi. Siinä katkaisee sen kierteen myös itseltään ja vapauttaa itsensä elämään parempaa elämää. Vaikka onkin itse ollut viaton uhri eikä tarkoituksella ole omaa elämäänsä pilannut, niin tämä on vapauttavaa. Tässä ei siis mennä äidille kertomaan sen virheitä, vaan tämä tehdään yksin omassa rauhassa. Paperit kannattaa sitten tuhota, jotta ei tarvitse niitä asioita enää kaivella.

Koska olen kristitty, tähän liittyy myös rukous, jotta tosiaan noi sukupolvelta toiselle siirtyvät ongelmat katkeaa ja ennemminkin kääntyy sukupolvelta toiselle periytyviksi siunauksiksi. Mutta vaikket uskoisi Jumalaan, niin veikkaan, että tuolla periaatteella pääset jo pitkälle oman elämäsi vapauttamisessa. Kysymys on, tahdotko jäädä etsimään oikeutusta pahalle olollesi vai vapautua siitä?

Vierailija
57/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Blaa, blaa, blaa. Mutta onhan se hyvä ettei ihmisillä ja lapsillaan ole todellisia ongelmia.

Jokin konkreettinen kriisi voisikin tässä auttaa. Tai sitten vain relaat ja podet vähemmän syyllisyyttä. Olo kevenee, huuto vähenee.

Vierailija
58/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?

Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.

Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?

Ap

Miksi äitisi pitäisi vastata teoistaan? Luuletko sinä, että maailma toimii niin että kaikki joutuvat vastaamaan teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Ei kuule tasa-arvoa kaikissa asioissa ole. Äidilläsi on asioista myös se oma näkemys joka eroaa sinun näkemyksestä. Hän tuskin ymmärtää miksi sinä ahdistelet jatkuvasti joillain vanhoilla puheilla ja luudilla.

On oma näkemys. Täysin törkeää. MITEN voi olla NIIN fiksoitunut omaan itseensä, että on asiasta VAIN SE oma näkemys, eikä kykene ajattelemaan senttiäkään lapsensa edestä?

Ei todellakaan EDES YRITÄ YMMÄRTÄÄ, miksi puhun. Se lisää tuskaani. En siis enää hänelle puhukaan, mutta kun vielä yritin (=kun luulin, etten ole vain selittänyt tarpeeksi hyvin.)

Ap

Vierailija
59/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

?

Tuskasta on kyllä yritetty päästä eroon jo kaksikymmentä vuotta. Sekin kyllä helpotti kun tajusin tänään, että tuskaahan se sisälläni oleva pahoinvointi on. Ajatelkaa, yksin asuin äitini kanssa joka ilmeisesti kaatoi omaa tuskaansa minuun MUTTA piti itseään hyvänä äitinä silti!!!

Vastuullinen vanhempi  tai sellaiseksi  haluava on joko lisääntymättä ennen kuin on hoitanut psyykensä kuntoon  tai hoitaa sen kuntoon asap koska rakastaa lapsiaan. Sinä kanavoit äitiäsi kohtaan kokemasi vihan lapsiisi jotka hankit koska luulit sen kuuluvan asiaan. Sun ois pitänyt mennä terapeutille heti kun tajusit mitä teet. Täällä viuruaminen ei pelasta avioliittoasi eikä lastesi lapsuutta, ne olet jo pilannut. Et ota neuvoja vastaan, kierrät kehää, kirjoitat monologia ja haukut sinua auttavia. Mene sinne terpalle juttelemaan ja jos tuntuu ettei suju etkä  luota terppaan, vaihda terppaa. Terapeutin tehtävä EI ole myötäillä sinua vaan auttaa sinua tekemään itsesi kanssa töitä. Ja sitä sinä et ole halukas tekemään töitä vaan ulkoistat syysi käyttäytyä noin muualle. Sinä olet aikuisena vastuussa omasta käytöksestäsi ja sinun on joka päivä tehtävä tietoinen valinta haluatko kohdella lapsiasi hyvin vai oksentaa pahan olosi heidän päälleeen.Me emme voi auttaa sinua koska et kestä neuvoja.

Vierailija
60/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mulla johonkin lapsuuden trauman käsittelyyn auttoi se, että kirjasin ylös kaiken just sellaisena kuin sen tunnetasolla koin. Sitten päätin, että annan anteeksi vanhemmilleni nämä teot ja luettelin ääneen, että "Annan anteeksi tämän asian. Annan anteeksi tämän asian...". Sitten toisena, vähintään yhtä tärkeänä asiana on antaa itselleen anteeksi se, että on kohdellut itseään huonosti noiden lapsuuden ongelmien vuoksi. Listaa kaikki ne huonot vaikutukset, mitä sillä lapsuudella on ollut itselle ja omaan reagointiin ja sitten samalla tavalla käy lista läpi ja anna anteeksi itsellesi. Siinä katkaisee sen kierteen myös itseltään ja vapauttaa itsensä elämään parempaa elämää. Vaikka onkin itse ollut viaton uhri eikä tarkoituksella ole omaa elämäänsä pilannut, niin tämä on vapauttavaa. Tässä ei siis mennä äidille kertomaan sen virheitä, vaan tämä tehdään yksin omassa rauhassa. Paperit kannattaa sitten tuhota, jotta ei tarvitse niitä asioita enää kaivella.

Koska olen kristitty, tähän liittyy myös rukous, jotta tosiaan noi sukupolvelta toiselle siirtyvät ongelmat katkeaa ja ennemminkin kääntyy sukupolvelta toiselle periytyviksi siunauksiksi. Mutta vaikket uskoisi Jumalaan, niin veikkaan, että tuolla periaatteella pääset jo pitkälle oman elämäsi vapauttamisessa. Kysymys on, tahdotko jäädä etsimään oikeutusta pahalle olollesi vai vapautua siitä?

Kyllä etsin vapautusta siitä. Miksi en saisi puhua aiheesta? Miksi se tulkitaan paikallaanpolkemiseksi? Tämähän on asian käsittelyä.

Ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän seitsemän viisi