Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Jos itsellä on oman vanhemman tekemää tuskaa niin miten voidaan moittia jos huutaa omille lapsille

Vierailija
26.08.2016 |

?
Tuskasta on kyllä yritetty päästä eroon jo kaksikymmentä vuotta. Sekin kyllä helpotti kun tajusin tänään, että tuskaahan se sisälläni oleva pahoinvointi on. Ajatelkaa, yksin asuin äitini kanssa joka ilmeisesti kaatoi omaa tuskaansa minuun MUTTA piti itseään hyvänä äitinä silti!!!

Kommentit (187)

Vierailija
61/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuskaa voi purkaa halkopinoon, haloo. Miten se halkopino rakastaa mua takaisin, jos puran tuskani siihen?

Ap

Halkopinon tarkoitus ei ole rakastaa sinua. Siksi voit purkaa siihen tuskaasi.

Lastesikaan ei tarvitse rakastaa sinua. Mieti sitä: heillä ei ole velvollisuutta olla uhrejasi, he saavat olla kiusaajiasi, jos niin päättävät.

Ei tietenkään halkopino voi rakastaa minua, mutta sitä siinä tarttis. Muuten sitä luulee, ettei ole sen arvoinen.

Ap

Mitä sillä on väliä rakastaako joku sua. Se ei kenenkään vastuulla rakastaa sua terveeksi. Ei se niin mene. Tuolla menolla lapset vain vihaa sua aikuisena, kun ongelmillasi pilasit heidän lapsuutensa. Sulla on itsellä se vastuu omista ongelmistasi, vaikka et olisi omasta mielestäsi syyllinen niihin. Jos et kykene siihen, niin parempi on että jätät ne lapset sille väärin valitulle miehellesi ja annat lapsille mahdollisuuden parempaan, kuin mitä he nyt joutuvat kokemaan. Miehesikin voisi saada terveen vaimon.

Vierailija
62/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi, että sinä jos kuka tiedät miten pahalta tuntuu kun oma äiti kohtelee huonosti. Juuri sinun pitäisi antaa omille lapsillesi kaksin verroin rakkautta, hyväksyntää ja huomiota, koska juuri sinä tiedät miltä tuntuu kun ei niitä saa, vaikka tarvitsee.

Antaa kaksinverroin rakkautta,

MISTÄ?

Ap

Minä uskon, että kaikki rakkaus on lähtöisin Jumalalta. Me voimme valita, haluammeko antaa Jumalan rakkauden näkyä elämässämme. Jumalan rakkaus on monesti mullistavaa, sillä se ei aseta ehtoja rakkaudelle. Jumala rakastaa syntistä ihmistä. Samalla tavalla me saamme rakastaa lähimmäisiämme. Kun rakkauden lähde on Jumalassa, se on ehtymätön lähde.

Tämä ei auta käytännön tilanteissa MITÄÄN.

Ap

Minua itseäni on auttanut Raamatun lukeminen ja seurakunnan yhteys. Raamatussa on esimerkkejä käytännön tilanteista, miten Jeesus antoi ihmisille synnit anteeksi. Se on saanut minut ajattelemaan, että minäkin voisin toimia samoin. Minun ei tarvitse vaatia kostoa, vaan voin antaa anteeksi. Seurakunnassa käy samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Kun kuuntelen heitä, kuulen monia käytännön elämän esimerkkejä siitä, miten rakastaa lähimmäisiään arjessa. Me voimme myös rukoilla Jumalalta voimaa ja halua rakastaa muita ihmisiä. Rukouksen merkitystä ei kannata aliarvioida.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?

Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.

Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?

Ap

Miksi äitisi pitäisi vastata teoistaan? Luuletko sinä, että maailma toimii niin että kaikki joutuvat vastaamaan teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Ei kuule tasa-arvoa kaikissa asioissa ole. Äidilläsi on asioista myös se oma näkemys joka eroaa sinun näkemyksestä. Hän tuskin ymmärtää miksi sinä ahdistelet jatkuvasti joillain vanhoilla puheilla ja luudilla.

On oma näkemys. Täysin törkeää. MITEN voi olla NIIN fiksoitunut omaan itseensä, että on asiasta VAIN SE oma näkemys, eikä kykene ajattelemaan senttiäkään lapsensa edestä?

Ei todellakaan EDES YRITÄ YMMÄRTÄÄ, miksi puhun. Se lisää tuskaani. En siis enää hänelle puhukaan, mutta kun vielä yritin (=kun luulin, etten ole vain selittänyt tarpeeksi hyvin.)

Ap

Sinäkin olet täysin fiksoitunut omaan kanssasi.

Vierailija
64/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

?

Tuskasta on kyllä yritetty päästä eroon jo kaksikymmentä vuotta. Sekin kyllä helpotti kun tajusin tänään, että tuskaahan se sisälläni oleva pahoinvointi on. Ajatelkaa, yksin asuin äitini kanssa joka ilmeisesti kaatoi omaa tuskaansa minuun MUTTA piti itseään hyvänä äitinä silti!!!

Vastuullinen vanhempi  tai sellaiseksi  haluava on joko lisääntymättä ennen kuin on hoitanut psyykensä kuntoon  tai hoitaa sen kuntoon asap koska rakastaa lapsiaan. Sinä kanavoit äitiäsi kohtaan kokemasi vihan lapsiisi jotka hankit koska luulit sen kuuluvan asiaan. Sun ois pitänyt mennä terapeutille heti kun tajusit mitä teet. Täällä viuruaminen ei pelasta avioliittoasi eikä lastesi lapsuutta, ne olet jo pilannut. Et ota neuvoja vastaan, kierrät kehää, kirjoitat monologia ja haukut sinua auttavia. Mene sinne terpalle juttelemaan ja jos tuntuu ettei suju etkä  luota terppaan, vaihda terppaa. Terapeutin tehtävä EI ole myötäillä sinua vaan auttaa sinua tekemään itsesi kanssa töitä. Ja sitä sinä et ole halukas tekemään töitä vaan ulkoistat syysi käyttäytyä noin muualle. Sinä olet aikuisena vastuussa omasta käytöksestäsi ja sinun on joka päivä tehtävä tietoinen valinta haluatko kohdella lapsiasi hyvin vai oksentaa pahan olosi heidän päälleeen.Me emme voi auttaa sinua koska et kestä neuvoja.

Ne ongelmat joita mulla oli olin saanut kuntoon ennen lapsia. Lisäksi mies lupasi vastata lapsista pääasiassa, jos mulle tulisi omissaoloissaolemis haluamiskohtauksia. Kun tuli ongelmia ne eivät alkuun vaikuttaneet kohdistuvan lapsiin, vaan itseeni. Meillä oli perhetyötä ja kävin terapiassa. Sitten lopetin sen, kun koin masennuksen paranevan. Kun masennus poistui, tajusin, etten edes haluaisi olla perheellinen. Kiva kiva.

Ap

Vierailija
65/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

?

Tuskasta on kyllä yritetty päästä eroon jo kaksikymmentä vuotta. Sekin kyllä helpotti kun tajusin tänään, että tuskaahan se sisälläni oleva pahoinvointi on. Ajatelkaa, yksin asuin äitini kanssa joka ilmeisesti kaatoi omaa tuskaansa minuun MUTTA piti itseään hyvänä äitinä silti!!!

Harjoittelisitko ap hieman otsikon tekoa? Lue vaikka hyviä romaaneja, niin opit kunnolla suomen kieltä ja sivistyt.

Vierailija
66/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikki paraneminen lähtee kyllä siitä että lopettaa muiden ihmisten tekemisten tai tekemättä jättämisten kyttäämisen ja siihen liittyvän vaatimisen ja kääntää katseen sisäänpäin. Ensin etsii itsestään kipukohdat ja sitten ottaa vastaan niihin liittyvän kivun ja tuskan ihan vain puhtaasti tunteena jonka on saatava tulla ulos päivänvaloon, ja tämä tapahtuu omassa yksinäisyydessä tai ammattilaisen kanssa. Ja lopulta kun kipu on laantunut, tulee hyväksyntä ja rakkaus itseä kohtaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?

Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.

Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?

Ap

Miksi äitisi pitäisi vastata teoistaan? Luuletko sinä, että maailma toimii niin että kaikki joutuvat vastaamaan teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Ei kuule tasa-arvoa kaikissa asioissa ole. Äidilläsi on asioista myös se oma näkemys joka eroaa sinun näkemyksestä. Hän tuskin ymmärtää miksi sinä ahdistelet jatkuvasti joillain vanhoilla puheilla ja luudilla.

On oma näkemys. Täysin törkeää. MITEN voi olla NIIN fiksoitunut omaan itseensä, että on asiasta VAIN SE oma näkemys, eikä kykene ajattelemaan senttiäkään lapsensa edestä?

Ei todellakaan EDES YRITÄ YMMÄRTÄÄ, miksi puhun. Se lisää tuskaani. En siis enää hänelle puhukaan, mutta kun vielä yritin (=kun luulin, etten ole vain selittänyt tarpeeksi hyvin.)

Ap

Sinäkin olet täysin fiksoitunut omaan kanssasi.

Miten niin? Tämä on MINUN KOKEMUKSENI MINUN lapsuudestani. Sama kuin väittäisin äitini olevan fiksoitunut OMAAN lapsuuteensa, mutta ei hän ole, VAAN MINUN LAPSUUTEENI. SIITÄ ei suostu kuulemaan MINUN versiotani. Minä kyllä tiedän suunnilleen äitini version minun lapsuudestani. MINÄ en ole latistanut lasteni mielipiteitä HEIDÄN lapsuudestaan, väittäen nyt, että se on heille ihan riittävä ja onnistuin.

Ap

Vierailija
68/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?

Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.

Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?

Ap

Mitä tarkoitat? Äitisi on vastuussa siitä, miten kohteli sinua ja mitä siitä seurasi. Sinä olet vastuussa siitä, miten kohtelet lapsiasi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

?

Tuskasta on kyllä yritetty päästä eroon jo kaksikymmentä vuotta. Sekin kyllä helpotti kun tajusin tänään, että tuskaahan se sisälläni oleva pahoinvointi on. Ajatelkaa, yksin asuin äitini kanssa joka ilmeisesti kaatoi omaa tuskaansa minuun MUTTA piti itseään hyvänä äitinä silti!!!

Harjoittelisitko ap hieman otsikon tekoa? Lue vaikka hyviä romaaneja, niin opit kunnolla suomen kieltä ja sivistyt.

No mikä vittu siinä on vikana?

Kirjoitin äidinkielestä laudaturin.

Ap

Vierailija
70/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?

Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.

Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?

Ap

Miksi äitisi pitäisi vastata teoistaan? Luuletko sinä, että maailma toimii niin että kaikki joutuvat vastaamaan teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Ei kuule tasa-arvoa kaikissa asioissa ole. Äidilläsi on asioista myös se oma näkemys joka eroaa sinun näkemyksestä. Hän tuskin ymmärtää miksi sinä ahdistelet jatkuvasti joillain vanhoilla puheilla ja luudilla.

On oma näkemys. Täysin törkeää. MITEN voi olla NIIN fiksoitunut omaan itseensä, että on asiasta VAIN SE oma näkemys, eikä kykene ajattelemaan senttiäkään lapsensa edestä?

Ei todellakaan EDES YRITÄ YMMÄRTÄÄ, miksi puhun. Se lisää tuskaani. En siis enää hänelle puhukaan, mutta kun vielä yritin (=kun luulin, etten ole vain selittänyt tarpeeksi hyvin.)

Ap

Jos hän ei kykene, niin ei kykene. Hyväksy se. Ole tyyni sen asian edessä. Hän ei enää tee sinulle mitään pahaa, eikä tee mitään murskatakseen sinun oikeuttasi valita tekojasi. Sinä olet aikuinen, ja olet täysin vapaa. Sinä voit nyt päättää, miten kohtelet muita ihmisiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?

Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.

Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?

Ap

Mitä tarkoitat? Äitisi on vastuussa siitä, miten kohteli sinua ja mitä siitä seurasi. Sinä olet vastuussa siitä, miten kohtelet lapsiasi.

No millälailla hän vastaa siitä minulle ja milloin?

Ap

Vierailija
72/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?

Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.

Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?

Ap

Miksi äitisi pitäisi vastata teoistaan? Luuletko sinä, että maailma toimii niin että kaikki joutuvat vastaamaan teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Ei kuule tasa-arvoa kaikissa asioissa ole. Äidilläsi on asioista myös se oma näkemys joka eroaa sinun näkemyksestä. Hän tuskin ymmärtää miksi sinä ahdistelet jatkuvasti joillain vanhoilla puheilla ja luudilla.

On oma näkemys. Täysin törkeää. MITEN voi olla NIIN fiksoitunut omaan itseensä, että on asiasta VAIN SE oma näkemys, eikä kykene ajattelemaan senttiäkään lapsensa edestä?

Ei todellakaan EDES YRITÄ YMMÄRTÄÄ, miksi puhun. Se lisää tuskaani. En siis enää hänelle puhukaan, mutta kun vielä yritin (=kun luulin, etten ole vain selittänyt tarpeeksi hyvin.)

Ap

Jos hän ei kykene, niin ei kykene. Hyväksy se. Ole tyyni sen asian edessä. Hän ei enää tee sinulle mitään pahaa, eikä tee mitään murskatakseen sinun oikeuttasi valita tekojasi. Sinä olet aikuinen, ja olet täysin vapaa. Sinä voit nyt päättää, miten kohtelet muita ihmisiä.

Et tajua mitään. En voi päättää, koska tuska päättää.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

?

Tuskasta on kyllä yritetty päästä eroon jo kaksikymmentä vuotta. Sekin kyllä helpotti kun tajusin tänään, että tuskaahan se sisälläni oleva pahoinvointi on. Ajatelkaa, yksin asuin äitini kanssa joka ilmeisesti kaatoi omaa tuskaansa minuun MUTTA piti itseään hyvänä äitinä silti!!!

Harjoittelisitko ap hieman otsikon tekoa? Lue vaikka hyviä romaaneja, niin opit kunnolla suomen kieltä ja sivistyt.

No mikä vittu siinä on vikana?

Kirjoitin äidinkielestä laudaturin.

Ap

Naisten sukupuolielimien nimiä ei kannata luetella viesteissä. Niiden luetteleminen ei anna kovin hyvää kuvaa kirjoittajasta.

Suuraakkosten käyttäminen viesteissä tulkitaan yleisesti huutamiseksi ja hyvin epäkohteliaaksi.

Vierailija
74/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuskaa voi purkaa halkopinoon, haloo. Miten se halkopino rakastaa mua takaisin, jos puran tuskani siihen?

Ap

Halkopinon tarkoitus ei ole rakastaa sinua. Siksi voit purkaa siihen tuskaasi.

Lastesikaan ei tarvitse rakastaa sinua. Mieti sitä: heillä ei ole velvollisuutta olla uhrejasi, he saavat olla kiusaajiasi, jos niin päättävät.

Ei tietenkään halkopino voi rakastaa minua, mutta sitä siinä tarttis. Muuten sitä luulee, ettei ole sen arvoinen.

Ap

Mitä sillä on väliä rakastaako joku sua. Se ei kenenkään vastuulla rakastaa sua terveeksi. Ei se niin mene. Tuolla menolla lapset vain vihaa sua aikuisena, kun ongelmillasi pilasit heidän lapsuutensa. Sulla on itsellä se vastuu omista ongelmistasi, vaikka et olisi omasta mielestäsi syyllinen niihin. Jos et kykene siihen, niin parempi on että jätät ne lapset sille väärin valitulle miehellesi ja annat lapsille mahdollisuuden parempaan, kuin mitä he nyt joutuvat kokemaan. Miehesikin voisi saada terveen vaimon.

Onhan sillä väliä. Miksi mä rakastaisin ketään, jos kukaan ei rakasta minua?

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

?

Tuskasta on kyllä yritetty päästä eroon jo kaksikymmentä vuotta. Sekin kyllä helpotti kun tajusin tänään, että tuskaahan se sisälläni oleva pahoinvointi on. Ajatelkaa, yksin asuin äitini kanssa joka ilmeisesti kaatoi omaa tuskaansa minuun MUTTA piti itseään hyvänä äitinä silti!!!

Harjoittelisitko ap hieman otsikon tekoa? Lue vaikka hyviä romaaneja, niin opit kunnolla suomen kieltä ja sivistyt.

No mikä vittu siinä on vikana?

Kirjoitin äidinkielestä laudaturin.

Ap

Naisten sukupuolielimien nimiä ei kannata luetella viesteissä. Niiden luetteleminen ei anna kovin hyvää kuvaa kirjoittajasta.

Suuraakkosten käyttäminen viesteissä tulkitaan yleisesti huutamiseksi ja hyvin epäkohteliaaksi.

Ja näitä on otsikossa missä?

Ap

Vierailija
76/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko naapurini? Ei kiinnosta miksi karjut. Hankkiudu hoitoon. Olet lapsellesi hirviö, ja minä en jaksa kuunnella enää.

Vierailija
77/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi, että sinä jos kuka tiedät miten pahalta tuntuu kun oma äiti kohtelee huonosti. Juuri sinun pitäisi antaa omille lapsillesi kaksin verroin rakkautta, hyväksyntää ja huomiota, koska juuri sinä tiedät miltä tuntuu kun ei niitä saa, vaikka tarvitsee.

Antaa kaksinverroin rakkautta,

MISTÄ?

Ap

Minä uskon, että kaikki rakkaus on lähtöisin Jumalalta. Me voimme valita, haluammeko antaa Jumalan rakkauden näkyä elämässämme. Jumalan rakkaus on monesti mullistavaa, sillä se ei aseta ehtoja rakkaudelle. Jumala rakastaa syntistä ihmistä. Samalla tavalla me saamme rakastaa lähimmäisiämme. Kun rakkauden lähde on Jumalassa, se on ehtymätön lähde.

Tämä ei auta käytännön tilanteissa MITÄÄN.

Ap

Minua itseäni on auttanut Raamatun lukeminen ja seurakunnan yhteys. Raamatussa on esimerkkejä käytännön tilanteista, miten Jeesus antoi ihmisille synnit anteeksi. Se on saanut minut ajattelemaan, että minäkin voisin toimia samoin. Minun ei tarvitse vaatia kostoa, vaan voin antaa anteeksi. Seurakunnassa käy samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Kun kuuntelen heitä, kuulen monia käytännön elämän esimerkkejä siitä, miten rakastaa lähimmäisiään arjessa. Me voimme myös rukoilla Jumalalta voimaa ja halua rakastaa muita ihmisiä. Rukouksen merkitystä ei kannata aliarvioida.

Järkyttävän ulkoaohjautuvaa. Olin tuolla tasolla ehkä kaksikymppisenä.

Ap

Vierailija
78/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

En hankkisi lapsia, jos olisin psyykkisesti sekaisin.

Vierailija
79/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?

Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.

Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?

Ap

Miksi äitisi pitäisi vastata teoistaan? Luuletko sinä, että maailma toimii niin että kaikki joutuvat vastaamaan teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Ei kuule tasa-arvoa kaikissa asioissa ole. Äidilläsi on asioista myös se oma näkemys joka eroaa sinun näkemyksestä. Hän tuskin ymmärtää miksi sinä ahdistelet jatkuvasti joillain vanhoilla puheilla ja luudilla.

On oma näkemys. Täysin törkeää. MITEN voi olla NIIN fiksoitunut omaan itseensä, että on asiasta VAIN SE oma näkemys, eikä kykene ajattelemaan senttiäkään lapsensa edestä?

Ei todellakaan EDES YRITÄ YMMÄRTÄÄ, miksi puhun. Se lisää tuskaani. En siis enää hänelle puhukaan, mutta kun vielä yritin (=kun luulin, etten ole vain selittänyt tarpeeksi hyvin.)

Ap

Sinäkin olet täysin fiksoitunut omaan kanssasi.

Miten niin? Tämä on MINUN KOKEMUKSENI MINUN lapsuudestani. Sama kuin väittäisin äitini olevan fiksoitunut OMAAN lapsuuteensa, mutta ei hän ole, VAAN MINUN LAPSUUTEENI. SIITÄ ei suostu kuulemaan MINUN versiotani. Minä kyllä tiedän suunnilleen äitini version minun lapsuudestani. MINÄ en ole latistanut lasteni mielipiteitä HEIDÄN lapsuudestaan, väittäen nyt, että se on heille ihan riittävä ja onnistuin.

Ap

Äidilläsi on oma kokemus omasta äitiydestä.

Vierailija
80/187 |
26.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?

Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.

Kuka panisi äitini sitten vastaamaan tekemisistään? Mitä tuo vastuullisuus oikein tarkoittaa jos se ei käytännössä merkitse mitään?

Ap

Miksi äitisi pitäisi vastata teoistaan? Luuletko sinä, että maailma toimii niin että kaikki joutuvat vastaamaan teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Ei kuule tasa-arvoa kaikissa asioissa ole. Äidilläsi on asioista myös se oma näkemys joka eroaa sinun näkemyksestä. Hän tuskin ymmärtää miksi sinä ahdistelet jatkuvasti joillain vanhoilla puheilla ja luudilla.

On oma näkemys. Täysin törkeää. MITEN voi olla NIIN fiksoitunut omaan itseensä, että on asiasta VAIN SE oma näkemys, eikä kykene ajattelemaan senttiäkään lapsensa edestä?

Ei todellakaan EDES YRITÄ YMMÄRTÄÄ, miksi puhun. Se lisää tuskaani. En siis enää hänelle puhukaan, mutta kun vielä yritin (=kun luulin, etten ole vain selittänyt tarpeeksi hyvin.)

Ap

Jos hän ei kykene, niin ei kykene. Hyväksy se. Ole tyyni sen asian edessä. Hän ei enää tee sinulle mitään pahaa, eikä tee mitään murskatakseen sinun oikeuttasi valita tekojasi. Sinä olet aikuinen, ja olet täysin vapaa. Sinä voit nyt päättää, miten kohtelet muita ihmisiä.

Et tajua mitään. En voi päättää, koska tuska päättää.

Ap

Minä tajuan sen, että sinulla on paha olo. Tajuan myös sen, että sinulla on työstettävää tässä asiassa. Sinulle on täysin mahdollista vapautua vihasta, kun vain saat tarpeeksi tietoa ihmisen käyttäytymispsykologiasta.

Silläkin uhalla, että tämä voi vaikuttaa natsikortin vetämiseltä esiin, haluan tuoda esiin Corrie ten Boomin näkemystä anteeksiantamiseen. Vaikka ihminen olisi kohdellut sinua miten väärin tahansa, aina on mahdollista antaa anteeksi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Corrie_ten_Boom

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kahdeksan seitsemän