Jos itsellä on oman vanhemman tekemää tuskaa niin miten voidaan moittia jos huutaa omille lapsille
?
Tuskasta on kyllä yritetty päästä eroon jo kaksikymmentä vuotta. Sekin kyllä helpotti kun tajusin tänään, että tuskaahan se sisälläni oleva pahoinvointi on. Ajatelkaa, yksin asuin äitini kanssa joka ilmeisesti kaatoi omaa tuskaansa minuun MUTTA piti itseään hyvänä äitinä silti!!!
Kommentit (187)
Nyt täytyy kyllä kysyä se kysymys, että MIKSI hankit lapsia, jos et pysty antamaan heille parempaa kuin olet itse saanut??? Oikeasti, miksi jotkut tekee tätä - eikö tilanne todellakaan ole edeltäkäsin nähtävissä, vai... sano, hyvä ihminen, ethän kai vain olettanut, että lapset parantaisivat sinut??? Koska ei se noin päin mene, ei hyvänen aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voidaan moittia. Aikuisuuteen kuuluu se, että lopettaa vanhempiensa syyttelemisen ja tajuaa, että itse kokee niin kuin kokee ja että itseään voi muuttaa. Helppoa jäädä uikuttamaan, että en minä mutta kun äiti. Vaikeampaa todeta, että haluan olla erilainen ja olen erilainen ja siksi en huuda lapsilleni.
Mutta jos ei ole keinoja tajuta miten ei tunne tuskaa? Miten voi olla tuskainen hyvä vanhempi?
Ap
Ap alias kivikissaäiti alias äitihullu.
Luulen että nyt alkaa olla ne vaiheet, että sun kannattas kokeilla jotain mieltä tasaavaa antipsykoottia. Kokeile vaikka ketipinoria 25-50mg iltaisin. Sillä saat tuon myllysi kuriin, ja terapiastasi on ehkä jotain hyötyäkin, kun pystyt järjissäsi tarkastelemaan OMAA TOIMINTAASI ja vaurioitunutta tunne-elämääsi.
Yleensähän nämä traumat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Ajattele miten suuri positiivinen vaikutus sillä on MONEN SUKUPOLVEN elämään, jos nyt katkaiset tämän sukupolvien ketjun. Vaikutuksesi näkyy mahdollisesti vielä satojen vuosien päästä jälkeläistesi elämissä.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä
Minun naapurini on aiheuttanut minulle tuskaa edellisessä kodissani
Nyt aiheutan tuskaa nykyisille naapurilleni huutamalla heille
En käsitä miten joku voisi vaatia minua nyt lopettamasta huutamasta nykyisille naapureilleni!
Edelliset naapurini aiheuttivat minulle niin paljon tuskaa, etten osaa muuta kuin huutaa nykyisille naapureilleni
Ihan käsittämätöntä, että nämä menneisyydestäni ja menneistä naapureistani tietämättömät ihmiset eivät ymmärrä, että en osaa muuta kuin huutaa heille ja sen täytyy olla oikeutettua! Naapurini sanovat ettei huutamiseni ole oikein, miksi??
Ap anna mulle neuvo!
Arvaan että tämä on vitsi, mutta tuollaista se kyllä on, jos olisit oikeasti edellisten naapureittesi uhri ja ollut alaikäinen kun sinulle opetettiin elämää ja reagoisit sitten niihin kohtiin "vammaisesti" ja muut vain syyttäisivät sinua siitä, mitä juuri nyt näkyy.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Se, että on saanut kotoaan huonot eväät, on lieventävä asianhaara. Vain sitä, ei muuta. Se ei ole oikeutus eikä synninpäästö sinulle, kyllä sinulla viime kädessä on itselläsi vastuu omasta käytöksestäsi.
Näin juuri. Ja se vaatii jokapäiväistä itsensä muistuttamista siitä, että ei toimi kuten itseä kohtaan on toimittu. Vain näin saadaan kierre katkaistua, jätetään tietoisesti toistamatta opittua mallia. Se onnistuu kyllä, hellpoa se ei ole, vaan vaatii todellakin jokpäiväistä työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itsellä on oman vanhemman tekemää tuskaa niin miten voidaan moittia jos huutaa omille lapsille?
NImenomaan tuollaisella taustalla voidaan moittia, koska huutajalla itsellään on täysin omakohtaista kokemusta ja ymmärrystä siitä pahasta olosta jota aiheuttaa lapsilleen!
Persoonallisuushäiriö/psykoottiseen suuntaan kehittymässä oleva jokin muu mielenterveyden häiriö. Luultavasti jokin lapsiin/lapsuuteen liittyvä tekijä laukaissut ap:llä tämän.
jMistä sinä tiedät, millaisen tuskan sinun kasvattajasi on saanut toisilta perinnöksi? Miksi hän on vastuussa siitä, että kohteli sinua huonosti, jos sinä et ole vastuussa siitä, että kohtelet omia lapsiasi huonosti? Yritä ymmärtää, ettei mikään tapahdu tyhjiössä ja sinun äidilläsi on ollut omat kasvukokemuksensa ja mahdollisesti -traumansa, eikä hän ole sen enempää työvälineitä äitiyteen saanut, mitä hänellä sitten oli käytettävänään. Et voi tietää, millainen tuska hänet mahdollisesti sai käyttäytymään tavalla, jota piti itsekin huonona, muttei jaksanut asialle mitään.
Kun sinä jaksat ymmärtää tilannetta suuremmassa mittakaavassa, se voi auttaa pääsemään irti uhriutumisesta ja ottamaan vastaan vastuu omasta elämästä. Et sinä ole ainoa, johon maailma on vaikuttanut, ja äitisi se, joka on vastuussa kaikesta pahasta, jos sinäkään et ole.
Vierailija kirjoitti:
Sisäinen tuskani tekee minusta todellakin huonon vanhemman :( Se on kamalaa. Eihän se tuska nyt oma vikani ole mitenkään. Äitini on tehnyt sen, ikävä kyllä, huutamalla, kohtelemalla epäoikeudenmukaisesti ja pakottamalla. Oon kyllä tavallaan antanut hänelle anteeksi, tai siis ehken enää tunne häntä kohtaan edes sääliä tai vihaakaan, mutta nyt kärsin itse kaikesta siitä todella pahasti.
Ap
Sisäinen tuska on oma valintasi, jota suorastaan ruokit pahemmaksi. Sinä haluat olla huono vanhempi ja sinä haluat nähdä lastesi pelon ja kauhun ja tuskan, koska sinä saat siitä mielihyvää. Et halua muuttua, haluat kiusata pienempiäsi, koska siten koet saavasi kompensaatiota lapsena valitsemistasi tunteista.
Et sinä oikeasti kärsi yhtään, sinä haluat aiheuttaa kärsimystä. Sinä nautit siitä, että saat olla paha ja tuo valituksesi on pelkkää hyväksynnähakua sille, että ole paha. Et äitisi takia vaan siksi, että olet halunnut valita tuon pahuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voidaan moittia. Aikuisuuteen kuuluu se, että lopettaa vanhempiensa syyttelemisen ja tajuaa, että itse kokee niin kuin kokee ja että itseään voi muuttaa. Helppoa jäädä uikuttamaan, että en minä mutta kun äiti. Vaikeampaa todeta, että haluan olla erilainen ja olen erilainen ja siksi en huuda lapsilleni.
Mutta jos ei ole keinoja tajuta miten ei tunne tuskaa? Miten voi olla tuskainen hyvä vanhempi?
Ap
Älä hanki lapsia, jos et kykene parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Juuri siksi, että sinä jos kuka tiedät miten pahalta tuntuu kun oma äiti kohtelee huonosti. Juuri sinun pitäisi antaa omille lapsillesi kaksin verroin rakkautta, hyväksyntää ja huomiota, koska juuri sinä tiedät miltä tuntuu kun ei niitä saa, vaikka tarvitsee.
Antaa kaksinverroin rakkautta,
MISTÄ?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sisäinen tuskani ... Eihän se tuska nyt oma vikani ole mitenkään.
Ap
Kuten itsekin kirjoitat, on kyseessä SINUN tuskasi. Riippumatta siitä miten tai kenen myötävaikutusella se on syntynyt, se on sinun ja on sinun vastuusi mitä sillä teet. Pura se halkopinoon, urheiluun tai johonkin muuhun, mutta sinulla ei vaan ole oikeutta purkaa sitä lapseesi. Kasvatusneuvolasta voi pyytää apua, sillä lapsesikin varmaan tarvitsee jo nyt ulkopuolisen apua oman tuskansa käsittelyyn.
Eihän tuskaa voi purkaa halkopinoon, haloo. Miten se halkopino rakastaa mua takaisin, jos puran tuskani siihen?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin, tää on aika moninutkainen kysymys. Jokaisella aikuisella on vastuu teoistaan ja PITÄISI olla järkeä päässä, mutta toisaalta jotkut lapsuuden traumat muovaavat persoonallisuutta niin paljon että se väkisinkin näkyy myöhemmin, vaikka kuinka aikuinen olisi. Miten voi ihmiseltö vaatia käyttäytymään jotenkin kypsästi, jos ei ole ikinä saanut minkäänlaisia työkaluja siihen?
Kuka vaatii? Ei kai aikuiselta voi kukaan ulkopuolinen varsinaisesti vaatia mitään, mutta aikuista pidetään vastuullisena tekemisistään, kuten siitä lapsille huutamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy kyllä kysyä se kysymys, että MIKSI hankit lapsia, jos et pysty antamaan heille parempaa kuin olet itse saanut??? Oikeasti, miksi jotkut tekee tätä - eikö tilanne todellakaan ole edeltäkäsin nähtävissä, vai... sano, hyvä ihminen, ethän kai vain olettanut, että lapset parantaisivat sinut??? Koska ei se noin päin mene, ei hyvänen aika.
En olettanut. Suurin osa tuskasta alkoi näkyä kunnolla vasta perheellisenä. Lasten kanssa alkoikin olla tuskaa, koska en voinut hallita heitä kuten itseäni jne. Tietenkään. Se olisi ehkä vielä vaarallisempaa heille. Mies vaati heille vapauksia, joita itsellänikään ei pääni sisällä ole ja kaikki kauhea alkoi vain vyöryä päälle. Tiedän että osaan olla tosi ilkeä ja puran tuskaani muihin. Siksi olen koittanut olla syrjässä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että on saanut kotoaan huonot eväät, on lieventävä asianhaara. Vain sitä, ei muuta. Se ei ole oikeutus eikä synninpäästö sinulle, kyllä sinulla viime kädessä on itselläsi vastuu omasta käytöksestäsi.
Näin juuri. Ja se vaatii jokapäiväistä itsensä muistuttamista siitä, että ei toimi kuten itseä kohtaan on toimittu. Vain näin saadaan kierre katkaistua, jätetään tietoisesti toistamatta opittua mallia. Se onnistuu kyllä, hellpoa se ei ole, vaan vaatii todellakin jokpäiväistä työtä.
Näin se on. Itse olen persoonallisuushäiriöisen lapsi ja oppinut aivan sairaita toimintamalleja ihmissuhteisiin. Nuorena olin kuin ap ja esimerkiksi kohtelin kumppaneitani aivan järkyttävällä tavalla. Vuosien terapiassa olen oppinut, että se miten minua kohdeltiin ja minkä mallin näin, oli väärin. On moraalisesti oikein vastustaa sitä. Selkärangasta tulee vielä ne ajatukset jotka voisivat johtaa tilanteissa sairaaseen reaktioon minulla (kuin ap). Minun on etenkin stressaantuneena pidettävä ohjat käsissäni, etten antaudu sille paskalle, joka on selkärangassani. Olen kirjaimellisesti opetellut aikuisena sen, kuinka hyvä moraalisesti ja eettisesti järkevä ihminen toimii. Kun mieheni joutuu esimerkiksi kiireessä lähtemään töihin, kun minulla on paha olla, nykyään pystyn olemaan lähettämättä hänelle kymmeniä vihaisia viestejä. Pystyn olemaan uhkailematta, että tapan itseni jos hän ei jätä töitään kesken.21-vuotiaana olin vielä ihminen, joka käyttäytyi niin, ei ollut kuin minä ja minun tuskani, jota suolsin ihmisten päälle. Terapiassa olen oppinut muuta ja käsitellyt traumojani.
Kivikissaäiti väittää käyvänsä terapiassa.
Minä luulen tai olen nyt jo aika varma, että hän valehtelee. Hänellä ei ole hoitosuhdetta, tai sitten hoitosuhde on kovin tuore /tämän viimeisimmän romahduksen aikaansaama, jonka seurauksena hän alkoi kirjotella tänne av:lle näitä vuodatuksiaan.
Hän on kirjoitellut talvesta lähtien. Jos hänellä on ammattimainen hoitosuhde, miksi edistystä ei tapahdu ollenkaan? Miksi terapeutin näkökulmia ei tuoda esille? Luottamus ei vielä puolessa vuodessa muodostu terapeuttiin, mutta jos ihminen suhtautuu myönteisesti hoitoon ja itsensä auttamiseen, tuon omaa vahingollista käyttäytymistä oikeuttavan puheen tulisi edea hieman loiventua.
Vai onko ap:llä diagnosoitu epävakaa persoonallisuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että on saanut kotoaan huonot eväät, on lieventävä asianhaara. Vain sitä, ei muuta. Se ei ole oikeutus eikä synninpäästö sinulle, kyllä sinulla viime kädessä on itselläsi vastuu omasta käytöksestäsi.
Näin juuri. Ja se vaatii jokapäiväistä itsensä muistuttamista siitä, että ei toimi kuten itseä kohtaan on toimittu. Vain näin saadaan kierre katkaistua, jätetään tietoisesti toistamatta opittua mallia. Se onnistuu kyllä, hellpoa se ei ole, vaan vaatii todellakin jokpäiväistä työtä.
Miten voi toimia toisin kun ei ole mitään hyvää mallia ja kun tuntee tuskaa vaillejäämisestä antaessaan muille sitä, mitä ei itsellä edes ole..? Kyllä se pitäisi itsellä olla ensin, että kykenee antamaan muille.
Ap
Jos miehesi isä olisi hakannut vaimoaan ja lapsiaan, niin olisiko sinusta oikein, että miehesi hakkaisi nyt sinua ja lapsiasi? Jos ei olisi oikein, niin miksi ei olisi?
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuskaa voi purkaa halkopinoon, haloo. Miten se halkopino rakastaa mua takaisin, jos puran tuskani siihen?
Ap
Halkopinon tarkoitus ei ole rakastaa sinua. Siksi voit purkaa siihen tuskaasi.
Lastesikaan ei tarvitse rakastaa sinua. Mieti sitä: heillä ei ole velvollisuutta olla uhrejasi, he saavat olla kiusaajiasi, jos niin päättävät.
Tottakai voidaan moittia! Lapsesi on syytön ongelmiisi! Ja itse tuomitset äitisi käytöksen , mutta oikeutat saman käytöksen itseltäsi, mikä logiikka.
Hoidata itsesi kuntoon, oikeasti.
Omia kurjia kokemuksia ei voi käyttää syynä että raivoo lapselle. Itse olen alkoholistien ja väkivaltaisten vanhempien lapsi. En silti voi sen perusteella käyttäytyä miten vain.
Sinä olet vastuussa omista teoistasi ja siitä että tuo sairas kierre katkeaa!
Voi olla hyvä vanhempi vaikka tekisikin väärin, kunhan pyytää anteeksi ja yrittää toimia paremmin vastaisuudessa.
Kukaan täällä ei ole täydellinen, mutta parempaa kohti pyristelevä on kyllä parempi kuin laakereillaan lepäilijä.