Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkälaista on opiskella yliopistossa? Ja onko yliopiston käyneet fiksumpia? Ja pääseekö sinne oikeasti vaan ns. tavallista paremmat ihmiset?
24.08.2016 |
Oon aina halunnu yliopistoon, mutta esim. mun matikka, fysiikka ja kemia on todella huonoja. Englantia osaan, mutta en niin hyvin, että voisin mitään kirjaa lukea kokonaan englanniksi ja ymmärtää kaikki mitä siinä sanotaan.
Mä vaan tunnen, etten ole aivoiltani niin älykäs ja kehittynyt että pääsisin ja kykenisin opiskelmaan yliopistossa. En ole käynyt lukiota, ainoastaan amiksen. Tarkotukseni ei ole lukiota käydäkää eikä yliopistoon koskaan hakeakaan, mutta tälläsiä ajatuksia tuli vaan mieleen kysellä ihan mielenkiinnosta.
Olen jutellut muutaman yliopistolaisen kanssa (ovat kavereitani), niin tuntuu että ollaan ihan eri planeetalta jotenkin.. He ovat verbaalisesti erittäin lahjakkaita, toinen on sellainen ns. kävelevä tietosanakirja (tietää paljon kaikenlaista, esim yleistieto on todella hyvä) ja kun heidän kanssa juttelee, niin käyttävät paljon jotain omituisia sanoja.
Esim. jos itse sanoisin vaikka "Joo täysin asianmukainen" niin he käyttäisivät sanaa "adekvaatti" jne jne.. Käyttävät siis erikoisia sanoja, joita taasen kaikkia en itse tajua :D
Sanotaan, että ihminen pystyy mihin vain, jos on halua. Mä en usko siihen, että kenestä vain ois lukioon tai yliopistoon. Pitää olla tavallista fiksumpi. Näin se vaan on. En tarkoita, että amiksen käyneet ois sitten tyhmiä, tarkoitan, että yliopistoon pääsemiseen vaaditaan enempi aivoilta ja kaikilla sitä ei vaan ole. Lisäksi tarvitaan tietty myös paljon motivaatiota ja mielenkiintoa.
Onko korkeasti koulutetuilla ihmisillä oikeasti paremmat aivot, ihan rakenteellisesti erilaiset verrattuna meihin ns. tavallisiin?
Jotkut ihmiset vaan on älykkäitä, jotkut ei? Jotkut ihmiset oikeasti on vain tosi tyhmiä ja yksinkertaisia, vaikka ei olisikaan diagnosoitu mitään sairautta, joka sen tyhmyyden ja yksinkertaisuuden aiheuttaa? Jotkut ihmiset on siltä väliltä, ei tyhmiä mutta ei järin fiksujakaan?
Kommentit (64)
Heh. Kyllähän se niin on, että eri ihmisillä on erilaiset älykkyysosamäärät. Toiset ovat fiksumpia kuin toiset. Omaa älykkyyttään voi jonkin verran harjoittaa, mutta on olemassa niin kutsuttu älykkyysgeeni, ominaisuus g, joka on perinnöllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun "pääset" sinne, niin huomaat, minkälaisia saivartelijoita tuo instituutio on pullollaan!
Haluan tietää oman älykkyysgeenini. Miten testaan sen?
Yliopisto-opinnot vaativat opintoja kestävää mielenlaatua ja kohtuullista ÄOta. Niillä pääsee maisteriksi. Kyllähän monenkin yliopistoa käymättömän yleinen älykkyys riittäisi, mutta jos ei jaksa lukea, niin ei yliopisto ole oikea paikka.
Aina tietysti helpottaa, jos tätä lukemiseen sopivaa päätä löytyy paljon, mutta ei perusopinnoista selviämiseen niin hirveän fiksu tarvitse olla.
Idioottikin läpäisee kokeita jos opiskelee kaiken ulkoa.
ÄO mittaa loogista päättelykykä.
Älykkyyttä on monta erilaista (sosiaalista, matemaattista yms).
Joskus oli puhetta että lukioon otettaisiin oppilaita älykkyysosamäärän perusteella sen sijaan että katsottaisiin peruskoulun keskiarvoja. Mutta kun ÄO ei kerro esim. siitä kuinka ahkera olet eikä lukioihin haluta laiskoja ylioppilaita.
Olen huomannut että ihmisten lempipuuhaa on arvostella muiden älykkyyttä ja hokea itsestään että eivät ole tyhmiä.
Kuitenkin, kun esimerkiksi ÄO-testejä tehdessä kysyttiin ihmisiltä mitä uskoivat saaneensa, ne jotka olivat saaneet keskimääräistä vähemmän pisteitä uskoivat saaneensa enemmän ja ne jotka saivat keskimääräistä enemmän uskoivat saaneensa vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isosiskoni on aina helposti saanut hyviä numeroita koulusta (kirjoitti kolme ällää eikä todellakaan ole hikke) ja itse pänttään ja pänttään ja numerot pyörii kasin ysin tienoilla.
Hei, voisit ehkä ensin käydä iltalukiossa joitain äidinkielen kursseja ja englannin kursseja, jos ne taidot sinua kiinnostavat. Yliopistokavereidesi sivistyssanojen käyttö ei kerro älykkyydestä, monesti nuo sanat ovat tulleet esim. englannin kielestä ja ne voivat olla heille tuttuja esim. englanninkielisistä kurssikirjoista. Kaikilla aloilla yliopistossa ei tarvita ma-fy-ke -aineita. Mistä alasta olet kiinnostunut? Myös avoimessa yliopistossa voi kokeilla yliopisto-opiskelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä aloittaja riittävän fiksulta yliopistoon kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Idioottikin läpäisee kokeita jos opiskelee kaiken ulkoa.
ÄO mittaa loogista päättelykykä.
Älykkyyttä on monta erilaista (sosiaalista, matemaattista yms).Joskus oli puhetta että lukioon otettaisiin oppilaita älykkyysosamäärän perusteella sen sijaan että katsottaisiin peruskoulun keskiarvoja. Mutta kun ÄO ei kerro esim. siitä kuinka ahkera olet eikä lukioihin haluta laiskoja ylioppilaita.
Olen huomannut että ihmisten lempipuuhaa on arvostella muiden älykkyyttä ja hokea itsestään että eivät ole tyhmiä.
Kuitenkin, kun esimerkiksi ÄO-testejä tehdessä kysyttiin ihmisiltä mitä uskoivat saaneensa, ne jotka olivat saaneet keskimääräistä vähemmän pisteitä uskoivat saaneensa enemmän ja ne jotka saivat keskimääräistä enemmän uskoivat saaneensa vähemmän.
Eikö ole aivan järkeenkäypää, että keskimääräistä vähemmän pisteitä saanut arvioi pisteet korkeammiksi, koska hänellä ei ole kykyä ymmärtää testin monimuotoisuutta. Itse olen saanut keskimääräistä korkeammat pisteet testistä, mutta en arvioin tulokseni itse keskinkertaiseksi. Se taas johtuu siitä, että olen hyvin kriittinen ja analyyttinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On toki älykkyyksissä eroja, jos puhutaan nimenomaan akateemisesta älykkyydestä eli oppimis- ja omaksumiskyvystä, muistista, sekä päättely- ja ongelmanratkaisutaidoista. Monet asiat ovat kuitenkin mahdollista oppia, jos vain motivaatiota ja sinnikkyyttä löytyy mutta eri asia kannattaako ja kuinka tärkeäksi ylipäätään arvottaa juuri akateemisen älykkyyden.
Kokkareiden opinkappaleen mukaan kenestä vain voi tulla mitä vain. No, ei vain voi. Ihan oikeasi ei kaikilla ole niin paljon akateemista kompetenssia että pystyisi edes halutessaan läpikäymään esim. lääkäriopintoja, puhumattakaan siitä, ettei meillä voisi olla edes teoriassa olla yhteiskuntaa, jossa joka toinen olisi lääkäri ja loput juristeja. Ammatillista eriytymistä tarvitaan, ja iso osa ihmisistä valitsee esim. sen ammatillisen polkunsa kykyjensä mukaan.
Ei yliopistossa läheskään kaikki ole huikeita älyköitä, mutta suurin osa varmasti niitä jotka ovat menestyneet ihan hyvin aiemmissa opinnoissaankin. Kyllä meillä ihmisillä on eroja akateemisessa suorituskyvyssä, mutta mielestäni se ei ole mikään kriteeri jolla voisi ihmisiä laittaa millään tasolla arvojärjestykseen.
Yliopistossa miltei kaikkien pääaineiden osalta tärkein ominaisuus jota opiskelijalta vaaditaan, on hyvät istumalihakset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän ihminen kykene opiskelemaan, miten pitkälle tahtoo, jos kiinnostus vaan riittää alusta saakka.
Noh ehkä suoraan älykkyydestä on paha sanoa mutta esimerkiksi erilaiset oppimistyylit ja niiden tunnistaminen, muistin toiminta ja sen harjoittaminen sekä motivaatio ovat olennaista opiskelussa. Toki myös elämän kokemukset, yhteisö, jossa kasvaa ja kehittyy - saako tarpeeksi virikkeitä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kauhean fiksu, ehkä keskinkertaisen lahjakas, mutta suoritin silti valitsemani tutkinnon yliopistossa. Eniten tarvitaan niitä kuuluisia istumalihaksia.
Ihan jokaisesta ei olisi duunariksikaan, hoitamaan sairaita vanhuksia, putsaamaan paskaviemäreitä, painamaan rankkoja päiviä raksalla, ajamaan rekkaa, nostelemaan painavia asioita, siivoamaan, kuskaamaan roska-autoa, kasvattamaan eläimiä ja hoitamaan peltoja... Ja nämä kaikki hommat ovat tärkeitä siinä kuin se lääkärinkin työ! Ja tärkeämpiä kuin esim. juristin ja monen muun korkeasti koulutetun akateemisen ammatin hommat - en sano, että olisivat turhia, mutta kyllä nyt perusasiat, kuten ruuantuotanto ja rakennukset ja niiden puhtaana pito ovat aika helvetin oleellisia tämän yhteiskunnan kasassa pitämiseksi.
Olkaa ylpeitä omasta työstänne, mitä teette!
Ja turhia ammatteja ei pahemmin ole, kaikista on jollain tasolla hyötyä tämän yhteiskunnan pyörittämiseksi. Taiteilijat ja urheilijat tuovat sisältöä muissa jutuissa työskentelevien elämään ja inspiroivat elämään sitä arkea, auttavat rentoutumaan vapaa-ajalla. Laintuntijoista ja tutkijoista on hyötyä eri elämäntilanteissa, poliitikot pitävät yhteiskunnan pyörät pyörimässä.
Jopa työelämän ulkopuolella oleva ihminen voi tehdä itsensä hyödylliseksi muille esim. vapaaehtoistyöllä, auttamalla lähipiiriään, jakamalla viisauttaan ja elämänkokemustaan tai ihan vaikka vain olemalla seurana ja ystävänä jollekulle, joka sitten jaksaa tämän voimin paremmin omassa työssään.
Arvostusta ansaitsevat monet muutkin kuin akateemiset, heitäkään yhtään vähättelemättä.
Mun mielestä yliopistossa opiskelu oli aika yksinäistä.
Musta yliopistossa on joitain todella fiksuja tyyppejä ja sitten normaalifiksuja (joihin itse katson lukeutuvani). Normaalifiksuja on myös yliopiston ulkopuolella. Jotkut normaalifiksut erottaa yliopistosta huono itsetunto, yliopistoon siis menevät sellaiset perusfiksut, (usein) keskiluokkaiset ihmiset, jotka eivät ole tajunneet ajatella, että olisivat liian huonoja tai epäilisivät todella paljon, etteivät pärjää. Yliopiston ulkopuolelle jäävät taas mystifioivat asioita kuten aloituksessakin tehdään, aivan kuin yliopistossa pärjäisi vain jollain luonnonlahjakkuudella eikä tarvitsisi tehdä töitä asioiden eteen (toki siis jotkut asiat ovat joillekin helpompia kuin toiselle ja noita lahjakkuuksiakin on).
Sekä amkissa että yliopistossa opiskelleena täytyy sanoa, että selkeä ero niissä on. Amkissa valtaosa luokkalaisista tuli amiksesta (insinöörilinja) ja meno oli sen mukaista. Vastuuta omista tekemisistä ei otettu, vaan kaivattiiin sellaista peruskoulumaista hyysäämistä. Huudeltiin tunnilla jne.
Yliopistossa (matlu-tiedekunnassa) porukka oli keskimäärin fiksumman oloista ja otti opinnot vakavammin. Jokainen hoiti oman osansa eikä todellakaan luennoilla ollut sellaista älämölöä kuin amkissa.
Lisäksi amk:n opettajista suuri osa oli sellaisia tosiäijiä, joilla ei ollut mitään opettajan valmiuksia ja moni suhtautui naisiin kyseenalaistavasti. Ne harvat opettajat, joilla oli ihan opettajan koulutus, olivat aivan eri maailmasta.
Älykkyyttä ja kykyjä on niin monenlaisia. Esimerkiksi minä teen nyt valtiotieteiden väitöskirjaa enkä ole missään vaiheessa kokenut opintonani liian vaikeiksi (haasteita toki on ollut matkan varrella), mutta itselle tuottaisi tuskaa päästä yo-kokeesta läpi jos aine olisikin fysiikka tai pitkä matematiikka. Kannattaa löytää ne omat vahvuutensa ja kiinnostuksen kohteensa sen sijaan, että ahdistuu vertaillessaan itseään muihin.
Onko totta ettei yliopistoon kannata amispohjalla mennä? Vai onko tämä vain lukion käyneiden turhaa vouhkaamista?
Mihin pääsee helpoiten?
Alue: Aihe vapaa
Olipas sepustus.