Lue keskustelun säännöt.
Minkälaista on opiskella yliopistossa? Ja onko yliopiston käyneet fiksumpia? Ja pääseekö sinne oikeasti vaan ns. tavallista paremmat ihmiset?
24.08.2016 |
Oon aina halunnu yliopistoon, mutta esim. mun matikka, fysiikka ja kemia on todella huonoja. Englantia osaan, mutta en niin hyvin, että voisin mitään kirjaa lukea kokonaan englanniksi ja ymmärtää kaikki mitä siinä sanotaan.
Mä vaan tunnen, etten ole aivoiltani niin älykäs ja kehittynyt että pääsisin ja kykenisin opiskelmaan yliopistossa. En ole käynyt lukiota, ainoastaan amiksen. Tarkotukseni ei ole lukiota käydäkää eikä yliopistoon koskaan hakeakaan, mutta tälläsiä ajatuksia tuli vaan mieleen kysellä ihan mielenkiinnosta.
Olen jutellut muutaman yliopistolaisen kanssa (ovat kavereitani), niin tuntuu että ollaan ihan eri planeetalta jotenkin.. He ovat verbaalisesti erittäin lahjakkaita, toinen on sellainen ns. kävelevä tietosanakirja (tietää paljon kaikenlaista, esim yleistieto on todella hyvä) ja kun heidän kanssa juttelee, niin käyttävät paljon jotain omituisia sanoja.
Esim. jos itse sanoisin vaikka "Joo täysin asianmukainen" niin he käyttäisivät sanaa "adekvaatti" jne jne.. Käyttävät siis erikoisia sanoja, joita taasen kaikkia en itse tajua :D
Sanotaan, että ihminen pystyy mihin vain, jos on halua. Mä en usko siihen, että kenestä vain ois lukioon tai yliopistoon. Pitää olla tavallista fiksumpi. Näin se vaan on. En tarkoita, että amiksen käyneet ois sitten tyhmiä, tarkoitan, että yliopistoon pääsemiseen vaaditaan enempi aivoilta ja kaikilla sitä ei vaan ole. Lisäksi tarvitaan tietty myös paljon motivaatiota ja mielenkiintoa.
Onko korkeasti koulutetuilla ihmisillä oikeasti paremmat aivot, ihan rakenteellisesti erilaiset verrattuna meihin ns. tavallisiin?
Jotkut ihmiset vaan on älykkäitä, jotkut ei? Jotkut ihmiset oikeasti on vain tosi tyhmiä ja yksinkertaisia, vaikka ei olisikaan diagnosoitu mitään sairautta, joka sen tyhmyyden ja yksinkertaisuuden aiheuttaa? Jotkut ihmiset on siltä väliltä, ei tyhmiä mutta ei järin fiksujakaan?
Kommentit (64)
Yliopistoon on monta väylää nykyään. Tärkein asia olidi kuitrnkin ehdin löytää se oma ala. Joitakin aloja on tosi vaikea päästä opiskelemaan, joitakin helppo. Aloittaisin siitä, että mikä ala minua kiinnostaa, ja kun se on selvillä niin etenisin siitä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kannattaa pyrkiä yliopistoon, jos vain on halua ja kiinnostusta! Omia rahkeita (älykkyyttä) ei kannata liikaa miettiä, etenee niin pitkälle kuin pääsee. Moni muukin ominaisuus on tärkeää, kun opiskelee pitkälle. Kannattaa pitää myös mielessä työllistyminen. On paljon akateemisia aloja, jotka eivät suoraan työllistä mihinkään, ja joissa edellytetään paljon verkostoitumista ja "itsenä markkinointia" (pidätkö semmoisesta?)...
Yliopiston käyneenä, nyt AMK:ssa opiskelevana, kaipaan kyllä sitä yksilön arvostusta ja opiskelijoiden omanarvontuntoa myös...
Joo, ihminen muuttuu maagisesti älykkäämmäksi ihan vaan jo pelkästään yliopiston ovista sisälle kävelemällä. Vastaavalla tavalla käänteisesti ihmisen älykkyys putoaa pari desibeliä joka kerta kun kävelee ammattikoulun ovesta sisään.
Tätä kai ajoit takaa?
Sinnikkyyttä vaatii ja kyllä myös älykkyyttä. Sosionomin tutkinto taustalla ja opiskelen nyt sosiaalityötä. Vaatii enemmän kyllä älyn käyttöä kuin toi amk tutkinto.
Sellaiset alat joissa pärjää ihan ihan lukemalla sopii monille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tavallisia talliaisia siellä on. Riippuu alasta kuinka vaikeaa on. Joillakin aloilla kirjoitellaan vaan pelkkää lillerilalleria.
Ei ole mitenkään älykkään ihmisen merkki käyttää sanaa "adekvaatti" kun voi käyttää sanaa "asianmukainen". Jälkimmäinen on jopa paljon parempaa suomea. :)
Yliopisto on täynnä jengiä, opiskelijoita on niin paljon että hirveän paljon yhdistäviä tekijöitä ei oikeasti ole. No varmasti statistisesti ovat keskimääräistä kansalaista kiinnostuneempia lukemisesta ja uuden tiedon omaksumisesta.
Mutta älykkäämpiä? Se on debatoitavissa tai siis väittelyn kohteena. :)
T. tohtori
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma isosiskoni on aina helposti saanut hyviä numeroita koulusta (kirjoitti kolme ällää eikä todellakaan ole hikke) ja itse pänttään ja pänttään ja numerot pyörii kasin ysin tienoilla.
Oletko tuntiaktiivinen? Numerot voi joskus myös jakaa naamakertoimen perusteella. Itse sain aina huonompia numeroita kun jotkut hyvänä oppilaana pidetyt kaverit, vaikka olisi muuten mennyt hyvin, kun olin kiusattu ja sulkeutunut enkä koskaan viitannut. Myös aineissa jotka eivät kiinnostaneet olin huono koska en panostanut.
Vierailija kirjoitti:
Ihan jokaisesta ei olisi duunariksikaan, hoitamaan sairaita vanhuksia, putsaamaan paskaviemäreitä, painamaan rankkoja päiviä raksalla, ajamaan rekkaa, nostelemaan painavia asioita, siivoamaan, kuskaamaan roska-autoa, kasvattamaan eläimiä ja hoitamaan peltoja... Ja nämä kaikki hommat ovat tärkeitä siinä kuin se lääkärinkin työ! Ja tärkeämpiä kuin esim. juristin ja monen muun korkeasti koulutetun akateemisen ammatin hommat - en sano, että olisivat turhia, mutta kyllä nyt perusasiat, kuten ruuantuotanto ja rakennukset ja niiden puhtaana pito ovat aika helvetin oleellisia tämän yhteiskunnan kasassa pitämiseksi.
Olkaa ylpeitä omasta työstänne, mitä teette!
Ja turhia ammatteja ei pahemmin ole, kaikista on jollain tasolla hyötyä tämän yhteiskunnan pyörittämiseksi. Taiteilijat ja urheilijat tuovat sisältöä muissa jutuissa työskentelevien elämään ja inspiroivat elämään sitä arkea, auttavat rentoutumaan vapaa-ajalla. Laintuntijoista ja tutkijoista on hyötyä eri elämäntilanteissa, poliitikot pitävät yhteiskunnan pyörät pyörimässä.
Jopa työelämän ulkopuolella oleva ihminen voi tehdä itsensä hyödylliseksi muille esim. vapaaehtoistyöllä, auttamalla lähipiiriään, jakamalla viisauttaan ja elämänkokemustaan tai ihan vaikka vain olemalla seurana ja ystävänä jollekulle, joka sitten jaksaa tämän voimin paremmin omassa työssään.
Arvostusta ansaitsevat monet muutkin kuin akateemiset, heitäkään yhtään vähättelemättä.
Olen samaa mieltä että duunarialoja tarvitaan, ne on tosi tärkeitä. Mutta niin on myös ne korkeamman tutkinnon alat, älä pliis väheksy niitä. Tarvitaan todella paljon myös niitä yhteiskunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyttä ja kykyjä on niin monenlaisia. Esimerkiksi minä teen nyt valtiotieteiden väitöskirjaa enkä ole missään vaiheessa kokenut opintonani liian vaikeiksi (haasteita toki on ollut matkan varrella), mutta itselle tuottaisi tuskaa päästä yo-kokeesta läpi jos aine olisikin fysiikka tai pitkä matematiikka. Kannattaa löytää ne omat vahvuutensa ja kiinnostuksen kohteensa sen sijaan, että ahdistuu vertaillessaan itseään muihin.
Tämä on niin totta.
En usko että kaverini pitävät minua kovin älykkäänä koska kavereiden kesken olen erilainen kuin silloin kun keskityn opintoihin. Eli heiltä tulisi varmaan väheksyvää kommenttia että ei tarvitse olla mikään fiksu ollakseen yliopistossa, pääsihän se yksikin sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että kaverini pitävät minua kovin älykkäänä koska kavereiden kesken olen erilainen kuin silloin kun keskityn opintoihin. Eli heiltä tulisi varmaan väheksyvää kommenttia että ei tarvitse olla mikään fiksu ollakseen yliopistossa, pääsihän se yksikin sinne.
Mutta siis väittämättä että olen mikään huippuälykäs, niin kyllä opinnoissa älyä tarvitsee. Kykyä omaksua ja soveltaa tietoa. Alasta riippuu millaista se tieto on. Kyllä ne on opeteltavissa. Paljon riippuu motivaatiosta, kiinnostaako ala, mitä haluan sillä saavuttaa, missä on omat vahvuudet jne. Mutta tuollaista väheksyvää kommenttia tulee usein ihmisiltä jotka eivät ole käyneet yliopistoa. Että ihan tavallisia pullaisia ne opiskelijat on. No, niinhän me ollaankin.
Vierailija kirjoitti:
Onko totta ettei yliopistoon kannata amispohjalla mennä? Vai onko tämä vain lukion käyneiden turhaa vouhkaamista?
Mihin pääsee helpoiten?
Ei amispohja este ole. Opiskelutekniikassa voi olla vähän tekemistä, mutta ei se mahdotonta ole.
Tämä helppouskysymys on vähän hankala. Helpointahan on päästä sisään matemaattisiin aineisiin (matikka, fyssa, kemia, tietojenkäsittely), mutta ulos pääsemisen suhde ei ehkä olekaan ihan sama.
Parasta on kuitekin opiskella sitä, mikä kiinnostaa. Omia valmiuksia voi käydä testaamassa vaikka avoimessa yliopistossa ja sen kautta voi sitten pyrkiä sisäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että kaverini pitävät minua kovin älykkäänä koska kavereiden kesken olen erilainen kuin silloin kun keskityn opintoihin. Eli heiltä tulisi varmaan väheksyvää kommenttia että ei tarvitse olla mikään fiksu ollakseen yliopistossa, pääsihän se yksikin sinne.
Mutta siis väittämättä että olen mikään huippuälykäs, niin kyllä opinnoissa älyä tarvitsee. Kykyä omaksua ja soveltaa tietoa. Alasta riippuu millaista se tieto on. Kyllä ne on opeteltavissa. Paljon riippuu motivaatiosta, kiinnostaako ala, mitä haluan sillä saavuttaa, missä on omat vahvuudet jne. Mutta tuollaista väheksyvää kommenttia tulee usein ihmisiltä jotka eivät ole käyneet yliopistoa. Että ihan tavallisia pullaisia ne opiskelijat on. No, niinhän me ollaankin.
...mutta, kaikista ei ole opiskelemaan kuitenkaan siellä, puuttuu kiinnostus tai halu ja kyky sellaiseen ajatteluun mitä vaaditaan. Ja kuitenkin, tästä huolimatta ei mikään yli-ihminen tarvitse olla.
Älykkyydestä tiedä mutta kyllä yliopistosta valmistuneet osaavat tietyn (media)kritiikin ja ajatella vähän muiltakin kantilta kuin omalta, sekä perustella oman näkemyuksen. Nämä toki ovat taidot, jotka kehittyvät siinä muun tietotaidon ohella.
Minun aikana vaati yliopisto-opiskelu vaati sinnikkyyttä, oma-aloitteisuutta ja vastuunkantoa omasta oppimisesta sekä osaamisesta, ei niinkään suoraa matematiikan tai fysiikan taitoja (riippuu toki alasta). Ei tullut opppi kuin Manulle illallinen, eikä siitä parannut syyttä muita kuin itseään.
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelen yliopistossa ja koen olevani keskinkertainen tai ihan hyvä opiskelija, mutta en mitenkään erityisen älykäs tai lahjakas. Tulen todennäköisesti tekemään keskinkertaisen gradun ja se on minulle ihan riittävä tavoite. Päästä jonnekin työelämään sitten. Yliopistossa on hyvin paljon sakkia. Sen käy suuri määrä ihmisiä. Sinne mahtuu monenlaisia ihmisiä. Opiskelutoverina on ihmisiä eri elämäntilanteista, jotkut saattaa olla edenneet uralla jo pitkällekin. Yliopistossa pärjääminen vaatii mielestäni eniten sinnikkyyttä, kykyä suunnitella omaa toimintaa ja ajankäyttöä. Pitää jaksaa päntätä, ja lukea ja kirjoittaa. Tai laskea, mitä nyt milläkin alalla tehdään pääosin. :-) Älykkyydestä ja innovaatiokyvystä on toki hyötyä. Helpottaa, jos on motivaatiota ja hyvä minäkäsitys opiskelijana itsestään. Jos kokee huonommuutta muihin verrattuna niin ei se auta opiskelua.
Omaa alaani en pidä minään "ydinfysiikkana."Opiskelu ei ole vaikeaa, mutta aikaavievää se on. Yksi 5op kurssikin tuntuu vievän hurjasti aikaa. Välillä saattaa olla aika tiiviskin tahti ja menee viikot istuessa koneella. Välillä aina helpottaa, hetkeksi.
Kannattaa ensin miettiä mitä työtä haluaa tehdä, sen jälkeen vasta se opiskelupolku.
Yliopistoon pääsee ns. kirjafiksut. Yksi tuttuni pääsi vaikka hän lusmuilee työssä, nukkui töissä sunnuntain tuplapalkalla kun oli hiljaista. Viikonloput baareissa ja yhden yön seura vaihtuu. Hän pääsi yliopistoon samana kesänä kun itse pääsin amikseen. En ole kirjafiksu mutta koen omaavani paremmat käytöstavat kuin tämä yo opiskelija. Toinen ylppäri naapurini aikuinen ihminen joka pelaa Fortnitea ja dokaa. Lapset joka toinen vloppu ja ei mitään erikoista aktiviteettia yhdessä. Sisällä ne usein ovat.
MUkavia ihmisiä kaikki, ei sillä. Mutta vähän ehkä sellaisia salaa fiksuja mutta käytöstavat puuttuu.
/AMK:sta myös valmistunut nössö, joka ei edes pääsisi/hakisi yliopistoon
Täytyykö olla hyvin analyyttinen ja ns hikipinko että siellä pärjää? Näen vain mielessäni sellaisia älykköjä jotka osaa sutkauttaa väliin kuin väliin hienoa tekstiä moniulotteisesti ja hyvin jäsenneltynä englanti sujuu kuin tanssi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan jokaisesta ei olisi duunariksikaan, hoitamaan sairaita vanhuksia, putsaamaan paskaviemäreitä, painamaan rankkoja päiviä raksalla, ajamaan rekkaa, nostelemaan painavia asioita, siivoamaan, kuskaamaan roska-autoa, kasvattamaan eläimiä ja hoitamaan peltoja... Ja nämä kaikki hommat ovat tärkeitä siinä kuin se lääkärinkin työ! Ja tärkeämpiä kuin esim. juristin ja monen muun korkeasti koulutetun akateemisen ammatin hommat - en sano, että olisivat turhia, mutta kyllä nyt perusasiat, kuten ruuantuotanto ja rakennukset ja niiden puhtaana pito ovat aika helvetin oleellisia tämän yhteiskunnan kasassa pitämiseksi.
Olkaa ylpeitä omasta työstänne, mitä teette!
Ja turhia ammatteja ei pahemmin ole, kaikista on jollain tasolla hyötyä tämän yhteiskunnan pyörittämiseksi. Taiteilijat ja urheilijat tuovat sisältöä muissa jutuissa työskentelevien elämään ja inspiroivat elämään sitä arkea, auttavat rentoutumaan vapaa-ajalla. Laintuntijoista ja tutkijoista on hyötyä eri elämäntilanteissa, poliitikot pitävät yhteiskunnan pyörät pyörimässä.
Jopa työelämän ulkopuolella oleva ihminen voi tehdä itsensä hyödylliseksi muille esim. vapaaehtoistyöllä, auttamalla lähipiiriään, jakamalla viisauttaan ja elämänkokemustaan tai ihan vaikka vain olemalla seurana ja ystävänä jollekulle, joka sitten jaksaa tämän voimin paremmin omassa työssään.
Arvostusta ansaitsevat monet muutkin kuin akateemiset, heitäkään yhtään vähättelemättä.
Tässä on hyvä esimerkki siitä, mikä erottaa fiksun ihmisen, jolla on kyky arvioida esimerkiksi asioiden syys-seuraus-suhteita. Ensimmäisessä kappaleessa väitetään ruuan tuotannon ja siivouksen olevan nimenomaan suorittavan portaan ansioita. Unohtuu kuitenkin se, ettei se ruoka pääsääntöisesti päädy tilalta isojen massojen lautaselle, vaan välissä on valtava tuotanto- ja logistiikkaketju, jonka kehittämiseen ja johtamiseen tullaan korkeakoulusta. Alkutuotannossa käytettävät koneet ovat insinöörien ja diplomi-insinöörien suunnittelemia. Siivojan kemikaalit tulevat taas kemikaaleja valmistavasta tehtaasta, ja taustalla on valtava määrä korkeakoulutettujen tekemää työtä niin tuotekehityksessä kuin prosessisuunnittelussa.
Itse opiskelen yliopistossa ja koen olevani keskinkertainen tai ihan hyvä opiskelija, mutta en mitenkään erityisen älykäs tai lahjakas. Tulen todennäköisesti tekemään keskinkertaisen gradun ja se on minulle ihan riittävä tavoite. Päästä jonnekin työelämään sitten. Yliopistossa on hyvin paljon sakkia. Sen käy suuri määrä ihmisiä. Sinne mahtuu monenlaisia ihmisiä. Opiskelutoverina on ihmisiä eri elämäntilanteista, jotkut saattaa olla edenneet uralla jo pitkällekin. Yliopistossa pärjääminen vaatii mielestäni eniten sinnikkyyttä, kykyä suunnitella omaa toimintaa ja ajankäyttöä. Pitää jaksaa päntätä, ja lukea ja kirjoittaa. Tai laskea, mitä nyt milläkin alalla tehdään pääosin. :-) Älykkyydestä ja innovaatiokyvystä on toki hyötyä. Helpottaa, jos on motivaatiota ja hyvä minäkäsitys opiskelijana itsestään. Jos kokee huonommuutta muihin verrattuna niin ei se auta opiskelua.
Omaa alaani en pidä minään "ydinfysiikkana."Opiskelu ei ole vaikeaa, mutta aikaavievää se on. Yksi 5op kurssikin tuntuu vievän hurjasti aikaa. Välillä saattaa olla aika tiiviskin tahti ja menee viikot istuessa koneella. Välillä aina helpottaa, hetkeksi.