Minkälaista on opiskella yliopistossa? Ja onko yliopiston käyneet fiksumpia? Ja pääseekö sinne oikeasti vaan ns. tavallista paremmat ihmiset?
Oon aina halunnu yliopistoon, mutta esim. mun matikka, fysiikka ja kemia on todella huonoja. Englantia osaan, mutta en niin hyvin, että voisin mitään kirjaa lukea kokonaan englanniksi ja ymmärtää kaikki mitä siinä sanotaan.
Mä vaan tunnen, etten ole aivoiltani niin älykäs ja kehittynyt että pääsisin ja kykenisin opiskelmaan yliopistossa. En ole käynyt lukiota, ainoastaan amiksen. Tarkotukseni ei ole lukiota käydäkää eikä yliopistoon koskaan hakeakaan, mutta tälläsiä ajatuksia tuli vaan mieleen kysellä ihan mielenkiinnosta.
Olen jutellut muutaman yliopistolaisen kanssa (ovat kavereitani), niin tuntuu että ollaan ihan eri planeetalta jotenkin.. He ovat verbaalisesti erittäin lahjakkaita, toinen on sellainen ns. kävelevä tietosanakirja (tietää paljon kaikenlaista, esim yleistieto on todella hyvä) ja kun heidän kanssa juttelee, niin käyttävät paljon jotain omituisia sanoja.
Esim. jos itse sanoisin vaikka "Joo täysin asianmukainen" niin he käyttäisivät sanaa "adekvaatti" jne jne.. Käyttävät siis erikoisia sanoja, joita taasen kaikkia en itse tajua :D
Sanotaan, että ihminen pystyy mihin vain, jos on halua. Mä en usko siihen, että kenestä vain ois lukioon tai yliopistoon. Pitää olla tavallista fiksumpi. Näin se vaan on. En tarkoita, että amiksen käyneet ois sitten tyhmiä, tarkoitan, että yliopistoon pääsemiseen vaaditaan enempi aivoilta ja kaikilla sitä ei vaan ole. Lisäksi tarvitaan tietty myös paljon motivaatiota ja mielenkiintoa.
Onko korkeasti koulutetuilla ihmisillä oikeasti paremmat aivot, ihan rakenteellisesti erilaiset verrattuna meihin ns. tavallisiin?
Jotkut ihmiset vaan on älykkäitä, jotkut ei? Jotkut ihmiset oikeasti on vain tosi tyhmiä ja yksinkertaisia, vaikka ei olisikaan diagnosoitu mitään sairautta, joka sen tyhmyyden ja yksinkertaisuuden aiheuttaa? Jotkut ihmiset on siltä väliltä, ei tyhmiä mutta ei järin fiksujakaan?
Kommentit (64)
Olen yliopiston käynyt, pääaineena sosiaalityö. Työssäni sosiaalityöntekijänä lähimmät työkaverini ovat amk-taustaisia sosionomeja. Se mikä minut heistä erottaa on pitkäjänteisyys ja suunnitelmallisuus. Älynsä puolesta he varmasti pärjäisivät yliopistossa mainiosti, mutta heillä ei riitä kärsivällisyys viedä läpi paljon lukemista (myös englanniksi) ja oikeasti laajoja kirjallisia tehtäviä sisältäviä opintoja. Useat heistä ovat siis aloitelleet sosiaalityön opintoja avoimessa, mutta lopettaneet ne "turhina" kun eivät huomaa välitöntä hyötyä ja kokevat, että "eivät opi mitään uutta".
Itse näen yliopisto-opinnot kokonaisuutena. Ns. turhienkin kurssien ja opintokokonaisuuksien avulla pystyi vaikka kehittämään opiskelitekniikkaansa, loogista ajattelua tai niistä jäi mieleen jotain, joka jossain myöhemmässä vaiheessa osoittautuikin välillisesti hyödylliseksi.
Yliopistossa tarvitsee pitkäjänteisyyttä ja laajojen kokonaisuuksien hahmottamista, myös sen suhteen mikä on "oppimista" ja "hyödyllistä". Melkein harmittaa, että muuten fiksut sosionomi-työkaverini eivät tätä tajua ja ovat sitten pikkuisen katkeria/kitkeriä yliopistokoulutetuille ja kokevat tietävänsä ja osaavansa ihan samat asiat ILMAN sitä yliopistokoulutusta (mikä ei pidä paikkaansa, mutta koska eivät jaksa kahlata sosiaalityön opintoja läpi, eivät tule sitä koskaan tajuamaan omakohtaisesti).
Yliopisto on siis heille jotka jaksavat päntätä ja lukea paljon?
Raakaa peliä maksalle. Meinasin jättää kesken kun alkoi pubi illat tympimään
Millaiset pääsykokeet ovat yleensä? Mitä ne vaatii? Jos harkitsen sinne menoa, voiko ajatella että pärjään?