Lue keskustelun säännöt.
Minkälaista on opiskella yliopistossa? Ja onko yliopiston käyneet fiksumpia? Ja pääseekö sinne oikeasti vaan ns. tavallista paremmat ihmiset?
24.08.2016 |
Oon aina halunnu yliopistoon, mutta esim. mun matikka, fysiikka ja kemia on todella huonoja. Englantia osaan, mutta en niin hyvin, että voisin mitään kirjaa lukea kokonaan englanniksi ja ymmärtää kaikki mitä siinä sanotaan.
Mä vaan tunnen, etten ole aivoiltani niin älykäs ja kehittynyt että pääsisin ja kykenisin opiskelmaan yliopistossa. En ole käynyt lukiota, ainoastaan amiksen. Tarkotukseni ei ole lukiota käydäkää eikä yliopistoon koskaan hakeakaan, mutta tälläsiä ajatuksia tuli vaan mieleen kysellä ihan mielenkiinnosta.
Olen jutellut muutaman yliopistolaisen kanssa (ovat kavereitani), niin tuntuu että ollaan ihan eri planeetalta jotenkin.. He ovat verbaalisesti erittäin lahjakkaita, toinen on sellainen ns. kävelevä tietosanakirja (tietää paljon kaikenlaista, esim yleistieto on todella hyvä) ja kun heidän kanssa juttelee, niin käyttävät paljon jotain omituisia sanoja.
Esim. jos itse sanoisin vaikka "Joo täysin asianmukainen" niin he käyttäisivät sanaa "adekvaatti" jne jne.. Käyttävät siis erikoisia sanoja, joita taasen kaikkia en itse tajua :D
Sanotaan, että ihminen pystyy mihin vain, jos on halua. Mä en usko siihen, että kenestä vain ois lukioon tai yliopistoon. Pitää olla tavallista fiksumpi. Näin se vaan on. En tarkoita, että amiksen käyneet ois sitten tyhmiä, tarkoitan, että yliopistoon pääsemiseen vaaditaan enempi aivoilta ja kaikilla sitä ei vaan ole. Lisäksi tarvitaan tietty myös paljon motivaatiota ja mielenkiintoa.
Onko korkeasti koulutetuilla ihmisillä oikeasti paremmat aivot, ihan rakenteellisesti erilaiset verrattuna meihin ns. tavallisiin?
Jotkut ihmiset vaan on älykkäitä, jotkut ei? Jotkut ihmiset oikeasti on vain tosi tyhmiä ja yksinkertaisia, vaikka ei olisikaan diagnosoitu mitään sairautta, joka sen tyhmyyden ja yksinkertaisuuden aiheuttaa? Jotkut ihmiset on siltä väliltä, ei tyhmiä mutta ei järin fiksujakaan?
Kommentit (64)
Yliopiston käynyt, nyt rehellisesti katsotko amk:n käynyttä ala-arvoisesti? Luuletko olevasi älykkäämpi ja parempi ihminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yliopiston käynyt, nyt rehellisesti katsotko amk:n käynyttä ala-arvoisesti? Luuletko olevasi älykkäämpi ja parempi ihminen?
AMK-taustaisista tulee ihan mieleen lapsuuden pallopelit ja parhaan kaverin pikkuveli, joka halusi olla isojen poikien mukana. Enemmän tulee sellanen tuitui-fiilis.
Kyllä historioitsija Keskisarja silti sanoisi, että nuo 1870- 1910-lukujen yliopistoa käyneet olivat laajemmin sivistyneitä kuin nykyiset maisterit.
Jos joku tosiaan viljelee jotain "adekvaatti"-sanaa, niin se kertoo lähinnä siitä että haluaa antaa itsestään älykkömäisen kuvan. Älykäs ihminenkin on monesti nuorena vähän ylimielinen, mutta kun tulee ikää niin ymmärtää että oma puhetapa on fiksuinta muokata aina seuraan sopivaksi, ettei vaikuta kusipäältä tai sosiaalisesti kömpelöltä.
Ei yliopistoon menijätkään ole kaikessa hyviä, vaan hakeutuvat omien vahvuuksiensa mukaiselle koulutuslinjalle. Minä pyörin aikoinani yliopistossa monta vuotta, ei se loppujen lopuksi ollut paljon lukiota kummempaa, hyvin kaavamaisesti edetään kunnes loppututkinnot ovat edessä. Siellä opetetaan tieteellistä lähestymistapaa ja miten tietoa hankitaan, analysoidaan ja jalostetaan itse. Toki sitten syvennetään sen oman alan tietoja syvemmälle kuin missään muualla.
Yliopistoa käyvät ovat älykkäitä, mutta kaikki älykkäät eivät käy yliopistoa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en viihtynyt yliopistossa. En oikein osannut tutustua kehenkään ja professorit olivat tylyjä tai eivät vastanneet sähköposteihin. Opinnoista kyllä selvisi, mutta tosiaan istumalihaksia ja tahdonvoimaa se vaatii. Suurin syy yliopiston lopettamiselle on tuskin liika vaativuus vaan se että pää ei kestä sitä jatkuvaa kuormitusta / tulee graduahdistus. Ainakin itselläni oli valtavia ongelmia nimenomaan saada gradu valmiiksi.
Samoin. Sain ihan hyviä arvosanoja kursseista sekä tenteistä, paljon nelosta ja vitosta, ja pärjäsin opinnoissa muuten ihan hyvin. Otin lisähommia ja avustin tekstien oikolukemisessa yms.
Huomasin kuitenkin pian, että ainakaan kirjoittamisen taso ei tässä ylipistossa ollut kovin kummoinen. Ihan suoraan sanottuna todella paljon kielivirheitä, asiavirheitä ja ihan kummallisia ajatuskuvioita töissä. Ja näillä pääsivät opiskeilijat läpi ja saivat ihan ok arvosanoja, joten ehkä iloitsin ihan turhaan omista arvosanoistani?
Toisekseen, opettajat olivat tylyjä. Tämä sähköposteihin vastaamattomuus ja sellaisella viiveellä vastaaminen, että deadlinet kerkesivät mennä umpeen, tuntui lähinnä tahalliselta opiskelijan opintojen sabotoinnilta. Erään opettajan kanssa tilanne meni niin pahaksi, että tiedekunta joutui painostamaan häntä vastaamaan opiskelijoille. Lopulta sain luvan suorittaa kurssin loppuun jälkikäteen toisen opettajan ohjauksessa ja sehän meni läpi heti. Asia joka pyöri tiedekunnassa ja keskeneräisenä kuukausia, hoitui lopulta parissa päivässä, kun henkilö vaihtui. Kyseessä niinkin vaativa tilanne kuin, että olisin halunnut saada ja tehdä poissaolon korvaavan tehtävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä missä nämä, jotka väittävät kaikkia yliopisto-opiskelijoita älykkäiksi oikein ovat opiskelleet? Valitettavasti ei ole ihan niin yksiselitteinen asia. On eri tasoisia yliopistoja ja tiedekuntia. Ja kun katsoo näitä koronaepidemioita, jotka ovat lehahtaneet nimenomaan eri yliopistokaupungeissa, kun tapahtumia on järjestetty, niin ei siellä kyllä ainakaan kaikilla järki pakota päätä.
Jos haluaa yliopistoon opiskelemaan, niin lukio antaa siihen hyvän pohjan. Amispohjalta voisi olla aika vaikeaa, koska aika monessa pitää ainakin joku matikan kurssi tehdä. Tai sitten pitäisi osata kieliä, eikä niitäkään oikein ammattikoulussa opeteta sillä tasolla, että voisi yrittää yliopistoon. Eli amispohjalta on vähän vaikea ponnistaa.
Aikuisenakin voi lukion suorittaa ihan helposti, valitsee niitä aineita jotka kokee mielenkiintoisiksi ja toki sen mukaan millaisia yliopisto-opintoja on haaveena. Tekniselle puolelle on pitkä matikka sitten kova sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen maisteri, ja olen ajatellut oleva jonkin verran keskimääräistä älykkäämpi. En oikeastaan tutkintoni vuoksi, vaan siksi että suoriudun joistain älyäkin vaativista jutuista nopeammin kuin muut. Yliopisto-opinnot vaativat pitkäjännitteisyyttä ja normaalin älyn.
Helpompaa kuin lukiossa. Lukiossa joutui tosissaan tsemppaamaan, että sai hyviä numeroita kokeista ja erityisesti ylioppilaskokeet olivat todella stressaavat. Mutta yliopistossa vaikeinta oli pääsykokeet. Kun ne oli läpäissyt, niin loppu oli todella helppoa. Sai opiskella omaa tahtia ja riitti kun sai ok arvosanoja tenteistä. Ja tentteihin sai paljon apua aikaisemmista tenttikysymyksistä. Kertaakaan en avannut tenttikirjoja yliopistoaikana, riitti kun luki luentomateriaalin kunnolla ja katsoi mitä aikaisemmissa tenteissä oli kysytty.
Odotin kanssa, että yliopisto olisi jotenkin ihmeellisen vaativa paikka, mutta oli jopa pettymys miten helpolla maisterin paperit sain kasaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin pikemminkin, että moni pettyy yliopistoon kun luuli sitä etukäteen intellektuellimmaksi paikaksi kuin mitä se todellisuudessa on.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä historioitsija Keskisarja silti sanoisi, että nuo 1870- 1910-lukujen yliopistoa käyneet olivat laajemmin sivistyneitä kuin nykyiset maisterit.
Tämä muuten kyllä pitää myös paikkansa. Noihin aikoihin yliopistossa on vaadittu mm. paljon laajempaa kielitaitoa ja laajempaa yleissivistystä kuin nykyään. Nykyään opinnot johdattavat paljon enemmän tietyn spesifin alan osaajaksi, voisi sanoa, että yo on "ammattikoulumaistunut" paljon siitä, mitä se aikoinaan on ollut.
Keskiverto maisteri esimerkiksi ei mitenkään välttämättä ole mitenkään hyvin perillä vaikkapa kirjallisuuden klassikoista, poislukien kirjallisuustiedettä opiskelleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä historioitsija Keskisarja silti sanoisi, että nuo 1870- 1910-lukujen yliopistoa käyneet olivat laajemmin sivistyneitä kuin nykyiset maisterit.
Tämä muuten kyllä pitää myös paikkansa. Noihin aikoihin yliopistossa on vaadittu mm. paljon laajempaa kielitaitoa ja laajempaa yleissivistystä kuin nykyään. Nykyään opinnot johdattavat paljon enemmän tietyn spesifin alan osaajaksi, voisi sanoa, että yo on "ammattikoulumaistunut" paljon siitä, mitä se aikoinaan on ollut.
Keskiverto maisteri esimerkiksi ei mitenkään välttämättä ole mitenkään hyvin perillä vaikkapa kirjallisuuden klassikoista, poislukien kirjallisuustiedettä opiskelleet.
Allekirjoitan tämän täysin, vaikka olenkin tätä nuorempaa sukupolvea. Ihan jo omien opintojen aikana todella monia yleissivistäviä kursseja sekä kielikursseja on lopetettu ja opintokokonaisuuksia lakkautettu.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin pikemminkin, että moni pettyy yliopistoon kun luuli sitä etukäteen intellektuellimmaksi paikaksi kuin mitä se todellisuudessa on.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen yliopistot ei paljon amiksesta eroa, joku mit, caltech tai harvard vähän eri asia. t: tohtori
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä historioitsija Keskisarja silti sanoisi, että nuo 1870- 1910-lukujen yliopistoa käyneet olivat laajemmin sivistyneitä kuin nykyiset maisterit.
Tämä muuten kyllä pitää myös paikkansa. Noihin aikoihin yliopistossa on vaadittu mm. paljon laajempaa kielitaitoa ja laajempaa yleissivistystä kuin nykyään. Nykyään opinnot johdattavat paljon enemmän tietyn spesifin alan osaajaksi, voisi sanoa, että yo on "ammattikoulumaistunut" paljon siitä, mitä se aikoinaan on ollut.
Keskiverto maisteri esimerkiksi ei mitenkään välttämättä ole mitenkään hyvin perillä vaikkapa kirjallisuuden klassikoista, poislukien kirjallisuustiedettä opiskelleet.
Siihen aikaan tuli eteen latinan ja kreikan opinnot kaiken muun lisäksi, nyt ulistaan ruotsin takia. Sen lisäksi nämä ruotsinkieliset herraspojat, jos olivat fennomaaneja, matkustivat korpimaille oppimaan piikojen kieltä. Waldemar Churnberg oppi sen niin hyvin, että kykeni kääntämään maailmankirjallisuutta suomeksi.
Miksi ap edes miettii, onko riittävän älykäs? Sehän selviää pääsykokeissa. Pitää vaan lukea ja hakea. Ei täällä kukaan osaa sanoa, millaiset mahdollisuudet ap:lla on päästä sisään ja suorittaa tutkinto etukäteen. Tehtävien tekemiseen, tenttimiseen ja kirjoittamiseenkin harjaantuu ja niissä tulee parammaksi. Ei ne juuri lukiosta tulleet, muutamaa poikkeusta luukuunottamatta, ole mitään mestarikirjoittajia tai -ajattelijoita myöskään. Sitä varten opiskellaan, että opitaan.
Vierailija kirjoitti:
Suomen yliopistot ei paljon amiksesta eroa, joku mit, caltech tai harvard vähän eri asia. t: tohtori
Joku joskus luonnehti Suomen yliopistoja näihin verrattuna nuorten aikuisten päivähoitopaikoiksi, ja on ehkä ainakin osittain oikeassa. Sellaista pitkän linjan akateemista, tieteellistä ajattelua ja tutkimusta ei ehkä painoteta riittävästi. Joissain tapauksissa liika itsenäinen ajattelu ja kysymyksien esittäminen on vain huonoksi opiskelijalle.
No sanotaanko nyt näin että n. kolmasosa kansasta hankkii jossain vaiheessa korkeakoulututkinnon.
Se ei kuitenkaan tarkoita että vain kolmasosa kansasta kykenisi siihen.
Se kykenetkö sinä ap, riippuu kahdesta asiasta: kuinka älykäs olet ja kuinka ahkera olet.
Jos kuulut älykkyyden osalta heikoimpaan sanotaanko nyt 10-20%, niin voi tehdä tiukkaa. Jos kuulut vähiten älykkääseen neljännekseen, olet riittävän älykäs mutta joudut tekemään työtä ja lisäksi itsetuntosi on kestettävä se että olet keskimääräistä hitaampi opiskelijakavereidesi joukussa.
Jos olet älykkyydeltäsi top 10-20% mutta et jaksa opiskella tai et halua periaatteesta noudattaa käytäntöjä jotka tuntuvat turhilta, olet potentiaalinen yliopistopudokas. Jos olet älykkyydeltäsi keskiverto mutta melko ahkera, läpäiset helposti.
Suurin piirtein noin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä historioitsija Keskisarja silti sanoisi, että nuo 1870- 1910-lukujen yliopistoa käyneet olivat laajemmin sivistyneitä kuin nykyiset maisterit.
Tuohon aikaan kaiken maailmassa olemassa olleen tiedon kokonaismäärä oli niin paljon nykyistä pienempi, että oman akateemisen alan asiantuntijatasoinen osaaminen + muiden alojen perustietojen laaja-alainen ja silloisen mittapuun mukaan jopa hyvä tuntemus oli helpommin hallittavissa oleva yhtälö kuin nykyisin.
Minä en viihtynyt yliopistossa. En oikein osannut tutustua kehenkään ja professorit olivat tylyjä tai eivät vastanneet sähköposteihin. Opinnoista kyllä selvisi, mutta tosiaan istumalihaksia ja tahdonvoimaa se vaatii. Suurin syy yliopiston lopettamiselle on tuskin liika vaativuus vaan se että pää ei kestä sitä jatkuvaa kuormitusta / tulee graduahdistus. Ainakin itselläni oli valtavia ongelmia nimenomaan saada gradu valmiiksi.