Miten käyttäydytte tällaisissa tilanteissa (mielestäsi huono huumori, joka kuitenkin uppoaa muihin)?

Hymyilen vaivaantuneena. On huono feikkaamaan ja miksi pitäisikään?

Riippuu päivästä ja seurasta. Jos tilanne on vaikka töissä ja osallisena on asiakkaita, joihin on syytä pitää hyvät välit, niin hymyilen hyväntahtoisesti ja usein naurankin hieman (usein alkaa huvittaa muiden nauraminen, joten nauru tulee ilman kovia ponnisteluja).

Jos taas kyse on mieheni vuosien varrella erittäin tutuiksi käyneistä lapsuudenkavereista... toistensa seurassa heittäytyvät takaisin 8-vuotiaan tasolle... niin puuhailen omiani ja saatan jopa huokaista rasittuneena. Mieheni lapsuudenkavereiltakin on tullut mulle ja meidän suhteeseenkin liittyen varsin suoraa ja väheksyvää kommentointia, joten en itsekään jaksa tsempata.

Jos taas teini-ikäinen lapseni kavereidensa kanssa heittää huonoa läppää, niin puuhailen omiani välittämättä heidän jutuistaan yhtään tai ehkäpä hymyilen heidän ilolleen hetkisen, jos jaksan, en välttämättä.

Eli aivan tilanteesta riippuen.

Hymyilen vienoa hymyä. Eikä todellakaan kyse ole siitä, etten ymmärtäisi. Vitsit vaa on yleensä kuluneita tai makuuni mauttomia. En erityisemmin syty esim. alapää- tai viinahuumorista enää nykyään. 

Riippuu keitä ne muut ovat. Jos minulle tärkeitä ihmisiä ja läheisiä saatan jopa sanoa, että lopettakaa, tuo ei ole yhtään hauskaa. Jos eivät läheisiä, mutta ihmisiä joista pidän niin saatan vain hymyillä hieman. Jos he ovat ihmisiä, joista en välitä tai pidä näytän siltä, että ovat sanoneet maailman tyhmimntä juttua juuri eikä mua vois vähempää kiinnostaa ja jos ette kohta lopeta vaihdan seuraa ehkä lopullisesti.

Sama kuin aiemmilla. Jos on ihan pakko yrittää miellyttää vastapuolta (esim. asiakas tai uusi pomo tms) niin yritän hymyillä, mutta jos ei ole mitään miellyttämispakkoa, niin yleensä vaan tuijotan ilmeettömänä kaukaisuuteen ja / tai kokeilen vaihtaa aihetta. Koskaan en ala tekonauraa, kyllä se tuo vieno hymy on suurin feikkaus mihin suostun.

Kyse ei oikeastaan ikinä ole siitä, ettenkö ymmärtäisi mikä jutuissa MUKA on hauskaa, mutta ne ei vaan OLE hauskoja. Esim. ne iänikuiset "lapsen suusta" -jutut tai jokin äärimmäisen kulunut vanha vitsi. En vaan näe hauskana sitä, että PirjoMansikki on kaupassa pahoittanut jonkun tuntemattoman mielen sanomalla "setä haisee samalle kuin isi väsyneenä", tai kun kuulen miljoonannen kerran superhauskan jutun "mitä vanhempi pukki, sen kovempi sarvi ehehehehe". 

Jos juttu on mielestäni loukkaava tai mauton (esim. kaikki eläimiin kohdistuva väkivalta), sanon kyllä,  että ei minusta ole yhtään hauskaa kuvitella että eläintä satutetaan tms. Pitäkööt ilonpilaajana, mutta kyllä ihmisten pitäisi vähän ajatella että onko vaikka eläinrääkkäys tai jonkun läheisen kuolema hauska juttu vai ei.