Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheelliset: mitä ajattelette kun luette velojen kuvausta lapsivapaasta arjesta..?
09.08.2016 |
Ja toisaalta myös näiden ajatuksista lapsiperhe-elämään liittyen yleisimminkin?
Itsehän olen siis sitä mieltä, että jokainen voi lisääntyä tai olla lisääntymättä ihan oman halun mukaan eikä asia minulle kuulu, mutta hieman hymyilyttää jatkuva VAPAUDEN korostaminen vela-narratiivissa.
Ymmärrän kyllä, mitä sillä tarkoitetaan, mutta kyllä mulla on sen verran velvoitteita jo ilman lapsiakin, että todellinen "vapaus" kuulostaa utopialta. Vapaa-ajastakin menee aina aikaa pakollisten asioiden hoitoon, oli lapsia tai ei. Jos vastuusta puhutaan, olemme jo valmiiksi velvollisia mm. noudattamaan Suomen lakia, maksamaan veroja, käymään töissä tai hakemaan niitä jne.
Toki ymmärrän, että lapsien saaminen lisää näiden velvoitteiden määrää huomattavast ja itse lapsistakin tulee pitää huolta, mutta se todella sitova pikkulapsiaika kestää lopulta vain hetken ja saa jotenkin ylikorostuneen osan lapsiperhe-elämästä puhuttaessa. Minun lapseni ovat lopulta vain lainassa minulla.
Noin yleensä pidän vapaaehtoislapsettomuutta monin tavoin järkevänä valintana (esim. taloudellisesti), vaikka minulle itselleni vanhemmuus ja nimenomaan sellainen säännelty, sitova arki sopii paremmin.
Kommentit (436)
Olen aivan helvetin kateellinen. Ja yhtä kyrpiintynyt siitä, etten ollut tarpeeksi fiksu olla astumatta siihen lastentekemisestä vääjäämättä seuraavaan oravanpyörään.
Onneksi perässätulevia voi neuvoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin että ei olisi koskaan pitänyt tehdä lapsia. Vaikka vastuuta olisikin, niin ei ainakaan kenenkään toisen elämästä. Vanhempana saattaa pilata jonkun elämän, siis ainakin kuten itselleni on käynyt, että lapsuudessa vanhemmat eivät anna lapsen olla oma itsensä negatiivisin tuntein, jolloin ne oppii hautaamaan ja kärsii koko elämänsä siitä, kun ne tulevat esiin tai melkein vielä pahempaa, että jos eivät tule, niin ohjailevat ja pilaavat elämää tunnistamattomina.
Ajattelen, että elin sitä elämää kunnes olin 37 vuotias eli ihan tarpeeksi, jotta se alkoi tuntua jotenkin tyhjältä. Onneksi näen tämänkin tavan elää ja olen koko lailla tyytyväinen elämääni kahden lapsen äitinä.
Aikansa kutakin. Ehdittiin elää lapsettoman parin elämää liiankin pitkään, juuri nyt tämä lapsiperhe-elämä on parasta mitä voi toivoa. Saatan joskus viikonloppuaamuna ohikiitävän hetken muistella kaiholla sitä, miten ennen sai nukkua niin pitkään kuin nukutti, mutta kokonaiskuvaa ajatellen olen nyt paljon tyytyväisempi kuin aikana ennen lasta. Allekirjoitan myös tuon aloitusviestin teesin, samalla tavalla sitä oli syötävä, siivottava, käytävä kaupassa ja maksettava laskut ennen lastakin. Ei ainakaan meillä ollut mitään villiä dinkkuelämää noutoruokineen ja siivoojineen, arkea se oli silloinkin.
Vierailija kirjoitti:
se todella sitova pikkulapsiaika kestää lopulta vain hetken ja saa jotenkin ylikorostuneen osan lapsiperhe-elämästä puhuttaessa.
Ehkä lapsirakkaan näkökulmasta se pikkulapsiaika on vain se todella sitova, mutta velan silmissä ei mikään muukaan ikä ole lapsivapaata. Koululaisilla on omat kuvionsa, teineillä samoin, aikuisista lapsistakin on huolta. Jos ei halua lapsia, ei halua myöskään mitään lapsiin liittyvää, oli kyse sitten minkäikäisistä lapsista tahansa. Minulle esimerkiksi joku koululaisten aikataulutus, kaverit, harrastukset, huolet ja niiden setviminen olisi ihan yhtä paha jos ei pahempikin kuin se pikkulapsiaika. Silloin ne sentään on avuttomia ja tottelee vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on parasta. En voisi kuvitella elämääni ilman lapsia. Vapautta mulla on tarpeeksi aina ollut, kun mies huolehtii lapsista myös. Nyt nuorinkin lapsi jo11v. Tykkään olla lasteni kanssa.
En paljon mitään. Minulle sellainen elämä olisi tyhjää ja vailla tarkoitusta. Ymmärrän, että se on heille sitä mitä he haluavat ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä ajattelen että aika aikaansa kutakin. Meillä ehti olla sitä vapautta reilut 30-vuotiaaksi ja sitten tehtiin nopeaan tahtiin kolme lasta, jotka alkavat olla jo teinejä, eli mitään kaaosmaista arkea ei enää ole. Lapset ovat ihaninta mitä mun elämässäni on tapahtunut.
Jokainen tekee omat valintansa ja tärkeintä että on sinut niiden kanssa.
harmi ettei elämässä ole "restore saved game"-mahdollisuutta. Palauttaisin välittömästi ajan ennen lapsia ja niitä haluavaa naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurinpiirtein kuten vastaajalla nro 5, mutta ehdin viettää vuosia villiä sinkkuelämää ennen lapsiakin. Oikeastaan hankin lapsia vasta sitten, kun villi sinkkuelämä alkoi kyllästyttää. Mulla on aina ollut hyvät tukiverkostot ja olen saanut vapaata lapsista ihan milloin vain olen halunnut. Nyt lapseni ovat jo aikuisia ja olen iloinen siitä, että heidät aikoinaan tein.
Mä ajattelen, että hyvä heille, kun ovat elämäänsä tyytyväisiä. Itselläni yksi lapsi, jonka kanssa on voinut hyvin pienestä saakka tehdä niitä asioita, joista olen ollut kiinnostunut. On ollut motorisesti taitava, joten olemme voineet käydä esim. kiipeilemässä ja maastopyöräilemässä jo siitä asti, kun lapsi on ollut neljä. Lisäksi meillä on todella hyvä tukiverkosto, joten olen sitä vapautta saanut juuri niin paljon kuin haluan. Itselläni ei ole tarvetta harrastaa estotonta seksiä keittiön pöydällä kolmelta sunnuntai-iltapäivänä(tämänkaltaisia esimerkkejä on lähes jokaisessa velakeskustelussa). Ja ihan oikeasti, onneksi kaikki eivät tee lapsia. Maailma pursuaa yli jo nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten moni muukin kommentoija, sain lapset reilusti yli kolmekymppisenä, joten minullekaan ei tarvitse kertoa, millaista on elää lapsettomana. :D
En itse koe lapsiani velvollisuutena. Etenkin nyt kun nuorin on jo 9-v elämä on helppoa ja paljon rikkaampaa kuin ennen lapsia. Pidän lasten kasvattamisesta ja olen lasten kautta löytänyt mm. uusia harrastuksia. Minun lapseni ovat myös mielenkiintoisia ihmisiä ja heidän kanssaan on mukava viettää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen kokee miten tahtoo, jos velan elämän tärkeimpiä asioita on "lapsivapaa arki", kiva heille.
En itse ajattele eläväni vankina lapsiperhe-elämässäni, mutta se on minun näkökulmani ja tuntemukseni.
Monien velojen aggressiivinen suhtautuminen lapsiin ja kaikkeen lapsiin liittyviin asioihin hämmästyttää joskus, en ole lapsettomana suhtautunut samalla tavalla. Ehkä se on selvä merkki siitä, että he tietävät mitä elämältään haluavat ja se on elämä ilman lapsia. Välillä vain tuntuu, että miksi on niin suuri tarve korostaa yhtä osa-aluetta elämässään, en minäkään korosta sitä, että minulla on lapsia. Jos kysytään asiasta, en valehtele olevani lapseton, mutta en myöskään tuo asiaa itse esiin keskusteluissa uusien ihmisten kanssa.
Minun tuntemani velat ovat koulukiusattuja reppanoita, siksi pelkäävät lapsia yhä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole tarvetta harrastaa estotonta seksiä keittiön pöydällä kolmelta sunnuntai-iltapäivänä(tämänkaltaisia esimerkkejä on lähes jokaisessa velakeskustelussa).
No TÄMÄ.
Juurikin "villi seksi milloin vain" oli omassa elämässä aiemmin lähinnä "ei nyt jaksa/pierettää/katotaan tää leffa".
Tai "nukkuminen niin pitkään kuin haluaa" - eikö nää ihmiset käy töissä? Jos kukkuu perjantaina koko yön ja nukkuu pitkään niin johan siitä menee rytmi sekaisin.
"Spontaanit viikonloppumatkat Eurooppaan" - EI IKINÄ, synnyin keski-ikäisenä ja vihaan kaikkea spontaania hassuttelua.
Ja kaikki pitkät, rauhalliset brunssit, kuohuviini keskellä päivää, rahan käyttäminen oman itsensä hemmotteluun - as if, ainoa mun tuntema vela polttaa pilveä ja pelaa videopelejä toimeentulotuella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
se todella sitova pikkulapsiaika kestää lopulta vain hetken ja saa jotenkin ylikorostuneen osan lapsiperhe-elämästä puhuttaessa.
Ehkä lapsirakkaan näkökulmasta se pikkulapsiaika on vain se todella sitova, mutta velan silmissä ei mikään muukaan ikä ole lapsivapaata. Koululaisilla on omat kuvionsa, teineillä samoin, aikuisista lapsistakin on huolta. Jos ei halua lapsia, ei halua myöskään mitään lapsiin liittyvää, oli kyse sitten minkäikäisistä lapsista tahansa. Minulle esimerkiksi joku koululaisten aikataulutus, kaverit, harrastukset, huolet ja niiden setviminen olisi ihan yhtä paha jos ei pahempikin kuin se pikkulapsiaika. Silloin ne sentään on avuttomia ja tottelee vanhempiaan.
Tämä - voisin kuvitella helposti selviäväni vauvavuodesta, koska vauvan kanssa riittänee perustarpeiden tyydytys, mutta sitä vanhemmalla lapsella mukaan alkaa tulla kasvatus, koulussa pärjääminen, mahdollinen kiusaaminen, koko ajan monimutkaisimmiksi käyvät kaverisuhteet, murros- ja teini-ikä sydänsuruineen jne. En yksinkertaisesti ymmärrä miten jollakulla riittää työpäivän jälkeen energiaa ja aikaa paneutua vielä noihin kaikkiin edes yhden lapsen kanssa!
Ihmettelen tarvetta korostaa asiaa. Olen päätellyt, että he joutuvat niin paljon puolustelemaan lapsettomuuttaan, että tyyli muuttuu ajan saatossa hyökkääväksi. Mielestäni täällä on myös aika paljon tahdittomasti käyttäytyviä veloja keskustelemassa, koska usein näitä kuvauksia lapsivapaan arjen ihanuudesta saa lukea sellaisissa ketjuissa, joissa joku kaipaisi vertaistukea/kannustusta pikkulapsiajan keskellä. Onneksi oikeassa elämässä tuntemani velat eivät ole tällaisia, vaan kunnioitamme toistemme valintoja ja tuemme toisiamme erilaisista elämäntilanteista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole tarvetta harrastaa estotonta seksiä keittiön pöydällä kolmelta sunnuntai-iltapäivänä(tämänkaltaisia esimerkkejä on lähes jokaisessa velakeskustelussa).
No TÄMÄ.
Juurikin "villi seksi milloin vain" oli omassa elämässä aiemmin lähinnä "ei nyt jaksa/pierettää/katotaan tää leffa".
Tai "nukkuminen niin pitkään kuin haluaa" - eikö nää ihmiset käy töissä? Jos kukkuu perjantaina koko yön ja nukkuu pitkään niin johan siitä menee rytmi sekaisin.
"Spontaanit viikonloppumatkat Eurooppaan" - EI IKINÄ, synnyin keski-ikäisenä ja vihaan kaikkea spontaania hassuttelua.
Ja kaikki pitkät, rauhalliset brunssit, kuohuviini keskellä päivää, rahan käyttäminen oman itsensä hemmotteluun - as if, ainoa mun tuntema vela polttaa pilveä ja pelaa videopelejä toimeentulotuella.
Itse ainakin voin tehdä spontaaneja viikonloppumatkoja Eurooppaan. Ja nautin niistä, vaikka tekisin sellaisen lapsen kanssa. Välillä tehdään miehenkin kanssa kahdestaan. Myös pitkät ja rauhalliset brunssit onnistuu lapsenkin kanssa. Rahaa on ihan kiva käyttää lapseenkin. Näissä kliseisissä velojen elämän paremmissa puolissa ei ole mitään mikä ei toteutuisi lapsenkin kanssa. Todella lähinnä huvittaa aina nuo hehkutukset. Hienoa, että pitävät elämästään, mutta eivät nuo nyt niin ihmeellosiä hyviä puolia ole. T. Tuo ketä lainasit.
Mun lapset on 21 ja 23. Eipä velojen arki poikkea omastani paitsi että on ihanaa että aikuiset lapset avopuolisoineen ovat elämässäni.