Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
G: tehdään galluppi, jos sinua 9v jälkeen mies vetäisi turpaan
15.06.2007 |
niin lähtisitkö heti , miettisitte miten jatketaan vai mitä tekisit.
Niin ja teillä olisi 2 lasta ja ei tukiverkkoa.
Rehellisiä, mietittyjä vastauksia, kiitos.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt kuitenkin yritän:
Lähtisin heti, mikäli mies ei suostuisi ottamaan apua ulkopuolislta ja tulemaan kanssani parisuhdeterapiaan, ja mahdollisesti yksilöterapiaan. Jos mies ei olisi koskaan ollut tippaakaan väkivaltainen, niin olisin kyllä myös huolissani miehen mielenterveydestä, ja omasta päätöksestäni huolimatta koettaisin saada hänet hakeutumaan hoitoon.
Vierailija:
niin lähtisitkö heti , miettisitte miten jatketaan vai mitä tekisit.Niin ja teillä olisi 2 lasta ja ei tukiverkkoa.
Rehellisiä, mietittyjä vastauksia, kiitos.
Olemme olleet 11 vuotta yhdessä ja mies ei ole koskaan nostanut kätätän minua vastaan. Jos sen tekisi nyt, tänä iltana niin lähtisin.
Ottaisin mukaan lapset ja ajaisin turvakotiin. Tai soittaisin taksin, jos ei ole autoa. Tai jos joku naapuri voisi viedä niin sitten. Vaikka liftaamalla, herran tähden, jos ei muuta vaihtoehtoa!
En jäisi odottamaan huomista tai sitä, että mies saa ajan mielenterveystoimistosta.
Jos mies vetäisi mua turpaan lomamatakalla, niin eri teitä tulisimme kotiin. Jos ei muuta, niin soittaisin poliisit viemään miehen putkana ja tulisin autolla.
Terveisin 20v aviossa ollut ja hirveitäkin sanallisia riitoja on läpikäyty ilman väkivaltaa.
En jäisi odottamaan, tuleeko seuraava kerta viikon vai parin vuoden päästä, vai eläkeiässä. Koskaan en voisi luottaa mieheeni sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa oudolta. Itse olisin huolesta ihan kipeä! Persoonanmuutokseen kun voi olla ihan neurologinenkin selitys.
Vierailija:
Olemme olleet 11 vuotta yhdessä ja mies ei ole koskaan nostanut kätätän minua vastaan. Jos sen tekisi nyt, tänä iltana niin lähtisin.Ottaisin mukaan lapset ja ajaisin turvakotiin. Tai soittaisin taksin, jos ei ole autoa. Tai jos joku naapuri voisi viedä niin sitten. Vaikka liftaamalla, herran tähden, jos ei muuta vaihtoehtoa!
En jäisi odottamaan huomista tai sitä, että mies saa ajan mielenterveystoimistosta.
Jos mies vetäisi mua turpaan lomamatakalla, niin eri teitä tulisimme kotiin. Jos ei muuta, niin soittaisin poliisit viemään miehen putkana ja tulisin autolla.
Ny tsiteen epäillään vakavaa masennusta ja burn outia, mutta jotenkin tuntuu että tässä ei ole kaikki. En vaan tiedä mikä se on?
Ehkä ihastunut johonkin toiseen ja on turhautunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jäisi odottamaan tappaako mieheni seuraavalla kerralla mielenvikaisuuksissaan minut tai jonkun lapsista. Lähtisin pois ja veisin lapset turvaan, miehele voisin hankkia apua muualta käsinkin.
Eikö Paulankin olisi ollut syytä tehdä näin?
Vierailija:
Etkö ollenkaan rakasta miestäsi? Etkö ollenkaan olisi huolissasi. (Mikäli miehesi siis ei ole ollut koskaan väkivaltainen.)
Vaikuttaa oudolta. Itse olisin huolesta ihan kipeä! Persoonanmuutokseen kun voi olla ihan neurologinenkin selitys.
Ei ole olemassa mitään selitystä, miksi minnua voisi lyödä. Anteeksipyynnön ottaisin vastaan, mutta tilannetta se ei enää muuksi muuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä siis tarkoita sitä, että jonkin yhteisen historian takia miettisin jääväni väkivaltaiseen parisuhteeseen, vaan sitä, että en minä osaisi samantien ulos kodistani sännätä, tyhjän päälle.
Jos mies suostuisi esim. perheterapiaan ja kunnolla käsittelemään tapahtunutta, voisin harkita yhteisen tien jatkamista.
Muutenhan siinä pitäisi ruveta selvittämään ja miettimään, miten asiat järjestää. En osaa ennustaa, miten todellisuudessa toimisin, kun en ole ollut tuon tilanteen edessä. Yhtä kaveria olen kyllä auttanut jo lähtemään lasten kanssa väkivaltaisen miehen luota, niin että jotkut käytännön asiat ovat tuttuja, ja olen sivusta seurannut sitä tunnemyllerrystä.
En usko, että sen jälkeen olisi enää mitään keskusteltavaa.
Terapiat sun muut ei auttaisi, en pystyisi tuntemaan sellaiseen tekoon syyllistynyttä miestä kohtaan kuitenkaan mitään muuta kuin halveksuntaa.
En ole niitä naisia, jotka ymmärtää ymmärtämistään, kun mies työstressin tms vuoksi pimahtaa. On sitä stressiä kaikilla, enemmän tai vähemmän, eri syistä. Mutta stressi on osattava purkaa muulla kuin hakkaamalla muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samantien lähtisin....Onko paikalla niitä jotka ovat ensimmäisestä lyönnistä tmv. lähteneet entä niitä jotka eivät ole????
Veikkaan että noita jälkimmäisiä on enemmän..
Eniten on varmaan niitä, joita oma mies ei ole koskaan lyönnyt.
Olen kohdannut väkivaltaa, kadulla tapaamani mies hakkasi minut sairaalakuntoon Ok, se ei ole verrattavissa parisuhdeväkivaltaan, mutta ainakin tiedän miltä tuntuu kun joku lyö ja kuinka avuttomaksi siinä tilanteessa tuntee itsensä, kun toinen on väkivahva ja itseä puolet isompi.
Päällimmäiseksi jäi tunne, ettei koskaan enää kukaan sa tehdä mulle tuollaista. Tiedän 100% varmasti, että jos mieheni löisi minua yhtäpahasti niin en enää hänen kanssaan jatkaisi. En ottaisi sitä riskiä, että tekisi sen uudestaan. En haluaisi elää peläten omassa kodissani.
Onneksi mulla on asiat niin hyvin, että jos lähtisin niin pärjäisin yksinkin lasten kanssa. On hyvä koulututus ja työpaikka. On sukua ja ystävät, jotka auttaisi alkuun. En ole miehestäni riippuvainen, joten mahdollisuus lähteä olisi olemassa.
Mutta ero siitä tulisi, jos mies minut hakkaisi. Väkivalta onkin sitten ainoa syy, josta eron ottaisin takuuvarmasti.
Alue: Aihe vapaa
Eona 7v. yhdessä ja 3 lasta...