Miten järjestäisitte vauvan tapaamiset?
Ero ollut raskausaikana. Lapsi 7kk, mies nähnyt lasta n. 5 kertaa. Ei aio tulla luokseni katsomaan lasta. En myöskään mene ihan periaatteesta hänen luokseen, koska heittäytyy hankalaksi ja miehen kodin tavarat dyykata roskiksesta. Kahvilaan emme myöskään voi mennä tai mihinkään muuallekin, koska välit niin tulehtuneet. Mies ehdottaa joka toinen vkl lapsen oloa hänen luonaan. En uskalla päästää "isälle", koska a) isä ja lapsi eivät tunne ja b) miehen kaikki tavarat on dyykata roskiksesta eli epähygieeninen ympäristö.
Mies on minua kohtaan riitainen ja ei suostu kompromisseihin. Mikä neuvoksi?
Ann
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
*Dyykatty
Jep. :D Juuri korjasin. Sanakirja muuttaa nuo lauserakenteet ja joskus jopa koko sanan ihan toiseksi.
Ap
Lastenvalvojalle sopimaan tapaamiset, jos nyt jo noin riitaista. Ette saa keskenänne sovittua. Vauvaa ei koskaan "määrätä" yön yli tapaamisiin.
Voi voi.
Tekisi mieli mutista jotain lasten tekemisen vakavuudesta ja harkitsemisesta mutta turhahan se on rykiä kun kakka on jo housussa.
Ja älä vaan sano että 'mies muuttui yhtäkkiä'...
Onko teillä kolmatta osapuolta jossa voi tavata? Esim. miehen äiti tai sisko?
Tapaamiset säännöllisiksi mutta ensin lyhyemmiksi. Viikonloppu on tosi pitkä aika jos ei ole kokemusta lapsensa hoidosta. Hyvä oli vaikka pari kertaa viikossa pari kolmetuntia kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä kolmatta osapuolta jossa voi tavata? Esim. miehen äiti tai sisko?
Tapaamiset säännöllisiksi mutta ensin lyhyemmiksi. Viikonloppu on tosi pitkä aika jos ei ole kokemusta lapsensa hoidosta. Hyvä oli vaikka pari kertaa viikossa pari kolmetuntia kerralla.
Meillä ei ole ketään, jonka luona voisimme tapaamiset järjestää ja mies ei suostuisi tapaamaan esimerkiksi mun kavereiden tai siskon luona.. hänen oma perheensä ei asu Suomessa. Miehellä ei ole minkäänlaista kokemusta lapsista.
Joku ehdotti lastenvalvojaa. Mies on ilmoittanut lastenvalvojalle, että ei mene sinne vaan vie suoraan asian oikeuteen. Koomista tässä on se, että minä olen antanut isän tavata lasta tapaamissopimuksen puuttumisesta huolimatta. Olen ajatellut, että se on lapseni "parhaaksi" et tietää kuka isänsä on, vaikka olis millanen selkärangaton luuseri.
Alkaa loppumaan hieman huumori, kun mies on lähestynyt lakimiehen kautta ja aikoo tosiaan vaatia sekä yhteishuoltajuuden että joka toinen viikonloppu tapahtuvat tapaamiset. En ymmärrä miksi mies tämän tekee, kun ei muuten ole ollut aktiivinen tai kysellyt lapsensa kuulumisia. :/
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voi voi.
Tekisi mieli mutista jotain lasten tekemisen vakavuudesta ja harkitsemisesta mutta turhahan se on rykiä kun kakka on jo housussa.
Ja älä vaan sano että 'mies muuttui yhtäkkiä'...
Ymmärrän täysin, että tekisi mieli. En voi väittää, ettenkö itse olisi ulkopuolisena kanssasi samoilla linjoilla. Meillä takana parin kuukauden suhde, jonka jälkeen raskauden. Ero alkuraskaudessani. Ei mikään ideaalitilanne, tiedetään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi.
Tekisi mieli mutista jotain lasten tekemisen vakavuudesta ja harkitsemisesta mutta turhahan se on rykiä kun kakka on jo housussa.
Ja älä vaan sano että 'mies muuttui yhtäkkiä'...
Ymmärrän täysin, että tekisi mieli. En voi väittää, ettenkö itse olisi ulkopuolisena kanssasi samoilla linjoilla. Meillä takana parin kuukauden suhde, jonka jälkeen raskauden. Ero alkuraskaudessani. Ei mikään ideaalitilanne, tiedetään.
Ap
Tsemiä!
Ja oletko ajatellut että lapsen parhaaksi ei välttämättä ole se että tapaa isäänsä....
Näillä pikkuisilla tiedoilla voisi jopa ajatella että ei tutustuisi isäänsä ollenkaan.
Olkaa kaksin vaan. Pääsette molemmat helpommalla.
Olettaisin, että mies voi saada muutaman tunnin tapaamisoikeuden tai valvotut tapaamiset.
Miehen huonekalujen hankintapaikka ei ole mikään peruste sille, ettei hän voisi ottaa vauvaa kotiinsa. Anna lapsesi hankkia vastustuskykyä niin kuin se luonnollisesti pitää hankkia niin ei sairastu siitä, että koskee pöytää, joka on ollut ulkotiloissa. Viltti mukaan ja pihalle ja tenava ottamaan kosketusta luontoon.
Vaadit yksinhuoltajuuden etkä anna isän tavata ollenkaan lasta, lopeta yrittämästä sebon turhaa. Olet liian kiltti. Miehen lapsen elämään saat suvustasikin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi.
Tekisi mieli mutista jotain lasten tekemisen vakavuudesta ja harkitsemisesta mutta turhahan se on rykiä kun kakka on jo housussa.
Ja älä vaan sano että 'mies muuttui yhtäkkiä'...
Ymmärrän täysin, että tekisi mieli. En voi väittää, ettenkö itse olisi ulkopuolisena kanssasi samoilla linjoilla. Meillä takana parin kuukauden suhde, jonka jälkeen raskauden. Ero alkuraskaudessani. Ei mikään ideaalitilanne, tiedetään.
Ap
Tsemiä!
Ja oletko ajatellut että lapsen parhaaksi ei välttämättä ole se että tapaa isäänsä....Näillä pikkuisilla tiedoilla voisi jopa ajatella että ei tutustuisi isäänsä ollenkaan.
Olkaa kaksin vaan. Pääsette molemmat helpommalla.
... ja lapsi kiittää, niinkö?
Onneksi nämä asiat eivät ole yksinomaan toisen huoltajan päätettävissä.
Miehestä huolimatta sinun kannattaa ottaa yhteyttä lastenvalvojaan. Soita jo huomenna. Saat sieltä ammattineuvot miten asia etenee. Ajan annat miehelle tiedoksi, hänen oma asia tuleeko vai ei. Mutta tärkeintä on että sinä toimit kokoajan oikein.
Ja unohda nämä kommentit että pitäisi katkaista lapsen kaikkiyhteydet isäänsä.
Huonokin isä on tärkeä, kuin ei isää ollenkaan.
T. Juopon tytär
Vierailija kirjoitti:
Olettaisin, että mies voi saada muutaman tunnin tapaamisoikeuden tai valvotut tapaamiset.
Miehen huonekalujen hankintapaikka ei ole mikään peruste sille, ettei hän voisi ottaa vauvaa kotiinsa. Anna lapsesi hankkia vastustuskykyä niin kuin se luonnollisesti pitää hankkia niin ei sairastu siitä, että koskee pöytää, joka on ollut ulkotiloissa. Viltti mukaan ja pihalle ja tenava ottamaan kosketusta luontoon.
Mietin onko minulla riittävät perusteet saada yksinhuoltajuus ja tuetut/valvotut tapaamiset? Olet tavallaan oikeassa, että huonekalujen alkuperä ei vaikuta mut en mä halua lastani ihmisen kotiin, jossa lapsi joutuu olemaan paskasilla sohvilla ym.
Oon ihan hajalla tästä ja en todellakaan tiedä miten mä noi tapaamiset voisin järjestää. Miten 7kk lapsi voi viettää isän kanssa aikaa ilman mua ku vierastaa ihmisiäkin, joita ei oo pariin päivään nähnyt? Itkettää, kun mietin.
Ap
Niin ja voidaanko meille määrät yhteishuoltajuus, kun välimme ovat riitaisat ja en edes itsekään tunne isää melkein?
Ap
Annat lapsen tavata isäänsä. Isälläkin on oikeus tapaamisiin ja itse olet lapsesi isän valinnut.
Vierailija kirjoitti:
Miehestä huolimatta sinun kannattaa ottaa yhteyttä lastenvalvojaan. Soita jo huomenna. Saat sieltä ammattineuvot miten asia etenee. Ajan annat miehelle tiedoksi, hänen oma asia tuleeko vai ei. Mutta tärkeintä on että sinä toimit kokoajan oikein.
Ja unohda nämä kommentit että pitäisi katkaista lapsen kaikkiyhteydet isäänsä.
Huonokin isä on tärkeä, kuin ei isää ollenkaan.
T. Juopon tytär
Mutta lastenvalvoja itse soitti minulle ja sanoi, että isä ei aio tulla enää sinne ja jatkaa asian käsittelyä oikeudessa. Olen yrittänyt kysyä lastenvalvojan suosituksia esim. tapaamisiin niin ei osaa kommentoida?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Annat lapsen tavata isäänsä. Isälläkin on oikeus tapaamisiin ja itse olet lapsesi isän valinnut.
Luetun ymmärtäminen puutteellista? Johan sanoin, että olen antanut mahdollisuuden hänelle ilman voimassaolevaa tapaamissopimusta tai muutakaan, mutta en suostu luovuttamaan 7kk ikäistä vauvaa viikonlopun yli.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi.
Tekisi mieli mutista jotain lasten tekemisen vakavuudesta ja harkitsemisesta mutta turhahan se on rykiä kun kakka on jo housussa.
Ja älä vaan sano että 'mies muuttui yhtäkkiä'...
Ymmärrän täysin, että tekisi mieli. En voi väittää, ettenkö itse olisi ulkopuolisena kanssasi samoilla linjoilla. Meillä takana parin kuukauden suhde, jonka jälkeen raskauden. Ero alkuraskaudessani. Ei mikään ideaalitilanne, tiedetään.
Ap
Mä en ymmärrä. Miksi naiset haluavat ihan väkisin miehet mukaan näihin vahinkoraskauksiin ? Eikö näitä esimerkkejä ole jo ollut tarpeeksi ? Kun ei onnistu niin ei onnistu. Minusta olisi kiva kuulla jos täällä palstalla on henkilö joka on saanut tässä kuvatunlaisesta tilanteesta alkunsa ja hänellä on ollut hyvä isäsuhde ? Suomessa on niin helkkarin hyvät tukiverkot yksinhuoltajilla että ainostaan lapamato ei lapsensa kanssa pärjää. Eli miksi niille miehille pitää aina kertoa ? Miksei synnyttää lasta ja elää omanlaistaan, onnellista elämää ? Miehen nimen voi toki pitää muistissa jos lapsi joskus haluaa pitää yhteyttä. Helppoa ja huutonaurua se ei aina tule olemaan, sen tiedän kyllä itse. Mutta mielummin elän lapseni kanssa kahdestaan ilman vastahakoista, riitaa haastava miestä jota en loppujen lopuksi tuntenut edes kovin hyvin .
Sanakirja muuttaa tuon dyykata. Pitäisi siis lukea dyykattu, mutta pointti varmaan selkis virheistä huolimatta.
Ap