Voisitko olla oikeasti tyhmän ihmisen ystävä?
Voisitko olla idiootin ystävä? Siis sellaisen ihmisen, joka on mukava ja mahdollisesti lojaali sinua kohtaan, mutta niin auttamattoman tyhmä monissa asioissa että huomaisit sen jokaisessa keskustelussa ja kaikessa mitä teette? Teillä voisi olla ihan mukavaa, mutta älykästä vuoropuhelua ei tulisi koskaan. Turhauttaisiko liikaa vai voisitko silti viettää aikaasi tällaisen ihmisen kanssa? Voisitko ylipäätään kutsua ystäväksesi ihmistä jonka mielipiteitä ei voi ottaa vakavasti, koska hän ei osaisi perustella yhtikäs mitään/ei alun alkaenkaan osaisi ajatella mitään itse?
Kommentit (26)
Vastaan "en" mutta voihan esim koiran kanssa olla mitä paras ystävä tietyllä tavalla. Vastuuta ei voi jakaa tyhmemmän kanssa, eli kumppani en voisi olla.
Joskus tuntuu että olen naimisissa sellaisen kanssa...
Onko niitä muka muunlaisia?
En minä ole ainakaan nähnyt.
En voisi olla, koska lasken ystäviksi vain ne, joilta saan älykästä keskusteluseuraa, uusia ajatuksia ja joiden kanssa voimme analysoida maailmaa. Kavereina ja tuttuina minulla on kyllä tyhmempiäkin eikä se haittaa, jos joku muu asia yhdistää.
Voisin, jos meillä olisi hauskaa. Sehän se pääasia on, että on mukavaa. Tykkään kyllä keskustelemisesta, mutta voin puhua esimerkiksi kissoista ihan yhtä hyvin kuin syvällisemmistäkin asioista. Aina voi myös kertoilla hauskoja juttuja ja nauraa itsensä kipeäksi. Tuollaiselle ihmiselle on varmaan sattunut kaikenlaista outoa niin kuin mullekin. Voitaisiin naureskella niille hyvässä hengessä.
Kaveri kyllä, mutta ystävä en. En usko, että ymmärtäisimme toisiamme tarpeeksi hyvin oikeasti tutustuaksemme, mutta jossain harrastusporukassa, jossa pääpaino on tekemisessä, voisi olla kivaa seuraa.
Minulla on ystävä, joka ei ole akateemisesti kovin sivistynyt. Ja valitettavasti ei kovin sydämenkään sivistynyt. Viihdyn silti hänen seurassaan.
Käymme hyviäkin keskusteluja ja hänellä on kuitenkin ajatuksia ja elämän kokemusta. Ystävälläni saattaa olla myös hieman tavallista heikompi itsetunto, sillä suuremmassa kaveriporukassa hänen puheensa muuttuvat oudommiksi (koettaa esittää jotain muuta kuin on tms.) Mut kahdestaan ystäväni on oikein hyvää ja virkistävää seuraa (omat sosiaaliset suhteeni ovat muuten melko vähissä).
Kaverina kyllä, mutta ystävänä ei. Pari tuollaista kaveria minulla onkin, ja selkeästi tarvitsen heistä breikkiä aina tietyin väliajoin. Toinen heistä on maahanmuuttaja, eli tyhmyyden ja erilaisten arvojen lisäksi vielä se hämmentää soppaa, ettei hän osaa esittää asioita niin kuin suomea äidinkielenään puhuva tekisi. Toinen on ihan kantasuomalainen, mutta murrosiässä sairastettu anoreksia ilmeisesti pehmentänyt pään.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voisin. Älykästä vuoropuhelua sitten jonkun toisen kanssa.
Todellisuus olisi siis tämä:
- et voisi kysyä ystäväsi mielipidettä juuri mihinkään, koska hänellä ei olisi mistään tietoa/arviointikykyä/kykyä perustella mitään
- hän olisi manipuloitavissa lähes mihin vaan (esim. saattaa kertoa muiden asiat eteenpäin jos kysyjä osaa kysyä oikein, myös siis sinun asiasi)
- ei sosiaalista älykkyyttä, et voisi hänen kauttaan tutustua koskaan keneenkään etkä voisi itse tutustuttaa häntä keneenkään tärkeään (ei käytöstapoja uudessa seurassa, tökerö ja tyly lähes kaikille)
- haluaisi tehdä vain "tyhmien ihmisten" aktiviteetteja kuten käydä syömässä pikaruokaloissa, katsoa telkkaria, pelata puhelimella seurassa tai vetää perinteiset junttikännit. lomalla haluaisi lähteä korkeintaan risteilylle eikä suostuisi mihinkään terveellisyyttä tai fiksuutta vaativaan tekemiseen.
- ei harrasta liikuntaa, opiskelua, kulttuuria tai minkäänlaista itsensä kehittämistä
- et voisi keskustella oikeista asioista
- joutuisit jatkuvasti kuuntelemaan valitusta ja typeriä ongelmia kuten "haluaisin laihduttaa mutta en halua tehdä mitään muutoksia ruokavaliossa", "haluaisin uuden työpaikan mutta en jaksa hakea sellaista", "työnsin haarukan pistorasiaan" jne jne.
- kaverisi ei tajuaisi vitsejä, hänen kanssaan ei naureta vaan usein hän on se kenelle nauretaan
- ei ymmärtäisi antamisen iloa, hyviä käytöstapoja tai toisen ilahduttamista
Miten muuten määrittelette ystävän? Mitä se teille merkitsee? Mulle ystävä on ihminen, jonka puolesta menisin aika pitkälle. Jos tavataan monen vuoden tauon jälkeen, tuntuu kuin ei oltaisi erossa oltukaan. Ystävä on kuin sisarus, jonka kanssa tulee parhaiten toimeen, ollaan kuin perhettä. Meidän välillä on kuin joku katkeamaton sidos.
Mulla on ystävinä hyvin erilaisia ihmisiä kuin itse olen. Joidenkin kanssa voi puhua syvällisistä ja mutkikkaista asioista, toisten kanssa ei, mutta kaikkien kanssa voidaan puhua itseä koskettavista hyvin henkilökohtaisista asioista. Voidaan sanoa, jos on paha olo, ei tarvitse esittää.
Kyllä tosiaan aloituksen henkilö voisi olla ystäväni.
En ole koskaan tavannut yhtään tuollaista ihmistä.
Kaikilla ihmisillä on rajoituksensa ja ominaisuutensa. Älykkyys on vain yksi niistä, eikä edes kaikkein tärkein siinä, millaisia ihmisiä ystäviini kuuluu.
Joissain tuttavapiireissäni minä olen tyhmin. En älykkyyteni puolesta ehkä, mutta siksi, etten osaa kunnolla muiden äidinkieltä, enkä pysty kommunikoimaan niin kuin muut. Minulta menee vitsien terä ohi, ja minulle pitää puhua kuin lapselle.
Joo, voisin olla itseäni tyhmempien ystävä. Ja olenkin.
En valitettavasti. Hyvänpäivän tuttu tms. toki, mutta en oikeasti jaksa tyhmiä ihmisiä kovin kauaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut yhtään tuollaista ihmistä.
Ole onnellinen.
Pystyin, vaikka toisinaan turhautti.
En tunne ketään tyhmää. Jokaisella on erilaista annettavaa. Toisen kanssa voi keskustella Suomen historiasta toisen kanssa voin vaikka juoruta.. sen osaa kaikki. Ehkä siksi minulla on paljon ystäviä.
Nyt ilmeisesti tarkoitetaan ihmisiä, jotka itse luulevat olevansa ihan fiksuja ja normaaleja... sitten on näitä, jotka liioittelevat omaa tietämättömyyttään eivätkä jaksa edes kiinnostua mistään muusta kuin hiuspidennyksistä, sisustustyynyistä ja irtokarkeista. He ovat todella rasittavia, mutta naisissa tätä piirrettä pidetään joissain piireissä jotenkin suloisena ja jopa tavoiteltavana ominaisuutena.
Ehkä olen sitten itse se tyhmä, kun minusta nuo luetellut asiat eivät välttämättä ole merkki tyhmyydestä. Tunnen monta ylipainoista ihmistä, jotka haluaisivat laihduttaa. Kaikki edelliset epäonnistumiset kuitenkin painavat mieltä, joten yritys jää puheen tasolle. (Tässähän ei auta kavereiden "tsemppaus", sillä se lihavakin ihminen haluaa kokea olevansa hyväksytty porukan jäsen, ilman että muistutetaan että olet muuten läski ja sun kuuluis oikeesti laihduttaa. )Toki voisin ajatella että olenpa minä nyt älykkäämpi kun osaan laskea kaloreita, pakotan itseni tihkusäässäkin lenkille yms. Mutta enemmän kyse taitaa olla itsetunnosta. Tiedän että liikunta ja ruokavaliosta huolehtiminen auttaa, joten en pelkää epäonnistuvani.
Tuosta asioiden eteenpäin kertomisesta, kaikkihan sitä tekee. Itse aina ihmettelen niitä ihmisiä jotka pälpättävät itse asiansa muille, ja sitten suuttuvat kun ihmiset tietävät. Itse en kerro mitään eteenpäin, mitä en halua koko kaveriporukan tietävän. Kaikista puhutaan selän takana, niin se vain on.
Itse muuten teen niin, että jos huomaan että keskustelukumppani on aggressiivinen ja huonoitsetuntoinen, ja yrittää kovasti kilpailla esim. älykkyydessä, niin annan hänen "voittaa" keskustelun. En lähde perustelemaan, puolustelemaan, taistelemaan, vaan annan toisen luulla että hän on oikeassa ja älykkäämpi. Minun älyni ei vähene siitä, että joku pitää minua tyhmänä.
Tietenkin voisin. Älykästä vuoropuhelua sitten jonkun toisen kanssa.