Miten joillekin löytyy aina uusi mies?
Eivät ole erikoisen kauniita tai vartaloltaan hoikkia, usein päinvastoin. Suuret rinnat kyllä on jokaisella tuttavanaisella, jotka vaihtavat miestä jatkuvasti. Tai sitten en vaan ole miesten mieleen.
Kommentit (25)
Yleensä näillä naisilla on hyvin alhaiset kriteerit eivätkä kestä olla yksin hetkeäkään.
Mä olen ylipainoinen,isorintainen. Naama on hyvä😂 mutta kroppa siis ei.
Olen iloinen ja nauravainen,tykkään seksistä.
Miehiä on aina piisannu! Siis suhteeseen,yhden yön juttuja en harrastele.
Syyn voi kertoa joku mies?
Mä en ole koskaan ollut ilman. Sanoisin että tavallisen näköinen ja kokoinen, ihannepainon ylärajalla. Olen sosiaalinen enkä koskaan ylimielinen vaan ystävällinen niillekin jotka eivät kiinnosta. Nyt olen ollut kyllä parisuhteessa jo pian 20 vuotta mutta tänäkin aikana on ollut tarjontaa kyllä.
En missään nimessä kelpuuta ketä vaan mutta helppoa on ollut ja olisi löytää mies.
Ei se ole ulkonäköseikka pelkästään vaan persoona vaikuttaa, saan helposti myös kavereita ja ystäviä.
Perusilmeenikään ei ole mikään kauhean iloinen. Ehkä jopa tuima.
Ulkonäkö ei vaan ole kaikki kaikessa, joten ei ole mikään pakko olla "erityisen kaunis" tai edes hoikka.
Olen miettinyt samaa. Mut kai se on joku persoonallisuusjuttu.
sosiaalisia?
helppoja? eli tekevät alotteen yms
Mukavia eivätkä nalkuta turhasta (kuten minä..).
Vierailija kirjoitti:
Mukavia eivätkä nalkuta turhasta (kuten minä..).
En siis nalkuta vaan olenk liiankin suurpiirteinen :)
Yleensä ei oo kummoisia kriteerejä miehelle. Mun yks kaveri on tuollainen, sanoo suoraan, ettei osaa olla ollenkaan yksin. Pakko olla aina joku mies, vaikka sellainen josta ei oikeasti edes välitä.
Joillekin kelpaa lähes millainen mies tahansa. Ei kaikki ole niin turhantarkkoja kriteereistään. Itse en edes halua sellaista miestä, johon en ole tosissani rakastunut.
järkevä ihminen ei osottele niinkuin kaikki naiset yleensä
tekee, vaan menee ja näyttää kiinnostuksensa mieheen.
kokemuksen onnistuset siivittävät iloa, ja tottakai
ei sovi liian kranttu, vaan ensin valitaan väärä mies
jota koitetaan muuttaa salaa omaksi ihanteeksi,
sen takia että pääsee sitte sanomaan.
Pitävät silmät auki ja verkot vesillä suhteissa ollessaankin, kokevat seurustelun ja etenkin eroamisen vähän kuin kilpailuksi ("mua ei ole koskaan jätetty", "mä en koskaan ole sinkku vasten tahtoani")?
Olen aivan tyytyväinen itsekseni, (ystäviä kyllä riittää), mutta en kaipaa ketään ukkoa sähläämään himaani.
En ole koskaan ymmärtänyt, että onni olisi riippuvainen siitä seurusteleeko vai ei, eli onko kuvioissa hääräämässä ja säätelemässä joku. Aina pitäisi muiden mielestä olla hakusessa joku. Jatkuvaa kyselyä kavereilta, onko sulla mies tai "mä tiedän yhen hyvän sulle"!
Eipä nuo aina ikuiset vaihtajat tai sen yhden kanssa elävät näytä olevan sen onnellisimpia. Aina valittelevat milloin mitäkin...
nimukkas kirjoitti:
järkevä ihminen ei osottele niinkuin kaikki naiset yleensä
tekee, vaan menee ja näyttää kiinnostuksensa mieheen.
kokemuksen onnistuset siivittävät iloa, ja tottakai
ei sovi liian kranttu, vaan ensin valitaan väärä mies
jota koitetaan muuttaa salaa omaksi ihanteeksi,
sen takia että pääsee sitte sanomaan.
Nyt meni yli. Mitä yrität sanoa? Onko tää runo?
Kun ihminen on sinut itsensä kanssa, se näkyy. Onko sinulla jotain käsittelemättömiä asioita, jotka stressaavat sinua?
Ei miehen saaminen ole mikään kummastelun aihe. Eikä tarkoita sitä että ei ole kriteerejä. Jos on tavallinen ehkä jollain tapaa nätti ja päästään terve ja perusmiellyttävä nainen niin suhteeseen on helppo löytää mies jos ei hakusessa ole ainoastaan se unelmien prinssi joka täyttää jokaisen kohdan vaatimuslistalta. Onhan se totta että toisilla kriteerit on kovemmat mutta ne jotka on joustavampia mieleltään saa miehiä. Turha väittää että siihen tarvitaan sellainen asenne että mikä vaan kelpaa.
Minulla on tosi korkeat kriteerit, mutta silti ei yksin tarvitse olla pitkiä aikoja. Turhanpäiväisiin juttuihin en kuitenkaan kiinnitä huomiota, eli olen korkeasta vaatimustasosta huolimatta suuripiirteinen.
Olen ystävällinen, tykkään flirttailusta ja hyvän mielen tekemisestä toisille, myös silloin kun en ole romanttisesti ihmisestä kiinnostunut. Hymyilen paljon. En ole sosiaalisesti kovin taitava vaan mokailen, mutta käytän myös sanaa "anteeksi" paljon. En silti nöyristele enkä uhraudu, vaan elän ja teen asiat ensisijaisesti oman mieleni mukaan. Saman sallin myös toisille. Kanssani saa olla eri mieltä ja jos toinen mokaa jotenkin, saatan kääntää sen omaksi viakseni helpottaakseni sen toisen oloa (itseäni ei mokailu häiritse, joten voin ottaa vähän ylimääräistäkin omalle kontolleni :D ).
Ulkonäöltäni olen keskitasoa, hoikka mutta vähän löysä, keskimittainen, persjalkainen ja pienirintainen. Vyötärö-lantio -suhde optimaalinen.
Suurimmassa osassa miesjutuistani olen tehnyt aloitteen itse.
N38
Neloselle
20 v suhteessa eikä koskaan ilman? Ja yleensä juurikin parisuhteessa olijat uskovat että vientiä on mutta olisiko sitten todella kun on oikea haku päällä? Ja ehkä ei kaikkea ystävällisyyttä kannattais tulkita "tuokin haluaa mua ja toi ja toi..."
Ei oo nirsoja?