Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

"Entiset velat" - miten mieli muuttui?

Vierailija
29.06.2016 |

Heti alkuun sanottakoon, että tämän keskustelun tarkoitus ei ole moralisoida ihmisten lisääntymisvalintoja suuntaan tai toiseen. Aihe kiinnostaa, koska alan itse olla siinä iässä että lapset alkavat olla mahdollisen parisuhteen kannalta todella ajankohtainen aihe ja olen alkanut kipuilla asian kanssa. Itse en koskaan ole halunnut lapsia, eikä minkäänlaista biologista kelloa ole ilmaantunut. Tavallaan haluaisin haluta lapsia, mutta sekä intuitio että järkisyyt puhuvat toistaiseksi niin selvästi lasten hankkimista vastaan, että tuntuu suorastaan mahdottomalta ajatukselta että muuttaisin vielä mieleni.

Tiedän miten ärsyttävää on, kun lapsia haluamattomalle sanotaan alentuvasti, että "kyllä se mieli siitä vielä muuttuu". Näin kuitenkin myös oikeasti monelle käy. Minua kiinnostaisi kuulla teistä, joiden mieli on muuttunut. Missä iässä se tapahtui? Tapahtuiko muutos yhtäkkiä vai vähitellen? Vaikuttivatko ulkoiset tekijät muutokseen (kumppani, elämäntilanne tms.)? Jos olet mielen muuttumisen jälkeen hankkinut lapsia, oletko koskaan katunut? Kaikki muutkin kokemukset aiheesta ovat tervetulleita.

Kiitos vastauksista!

Kommentit (171)

Vierailija
1/171 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uusi avioliitto 37 -vuotiaana miehen kanssa, joka todella vei jalat alta. Hieman myöhemmin mies ehdotti vauvaa ja näin tehtiin.

Vierailija
2/171 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkäpä se onkin just tuosta kiinni, mitä kakkonen sanoi? En mäkään olisi halunnut lasta, jos ei olisi eräs mies vienyt niitä jalkoja alta. En mistään lisääntymisvietistä halunnut lapsia vaan rakkaudesta mieheen. En olisi koskaan halunnut lasta ilman miestäni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/171 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oikea mies sai vauvahaaveet ilmaan. :) En olisi koskaan voinut edes harkita lapsia exien kanssa.

Vierailija
4/171 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä se onkin just tuosta kiinni, mitä kakkonen sanoi? En mäkään olisi halunnut lasta, jos ei olisi eräs mies vienyt niitä jalkoja alta. En mistään lisääntymisvietistä halunnut lapsia vaan rakkaudesta mieheen. En olisi koskaan halunnut lasta ilman miestäni.

Kakkosen komppaa ja toteaa, että nimenomaan rakkaudesta mieheen se lapsi syntyi. Ei minunkaan eksäni koskaan saanut vauvahaaveita nousemaan. Ja kysymykseen kadunko, en todellakaan.

Vierailija
5/171 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä se onkin just tuosta kiinni, mitä kakkonen sanoi? En mäkään olisi halunnut lasta, jos ei olisi eräs mies vienyt niitä jalkoja alta. En mistään lisääntymisvietistä halunnut lapsia vaan rakkaudesta mieheen. En olisi koskaan halunnut lasta ilman miestäni.

En oikein ymmärrä tätä. Jos on palavan rakastunut mieheen, miksi siihen haluaa jonkun kolmannen tyypin väliin? Luulisi että sitä nauttii niin kovin siitä parisuhteesta, ettei missään nimessä halua lapsiperhearkea sekoittamaan suhdetta. Näin ainakin itsellä on asia. 

Vierailija
6/171 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tapasin varmaan "sen oikean", koska kenenkään aikaisemman kanssa en halunnut ruveta tähän enkä lapsia halunnut. Nyt on yksi ja toista tehdään. :) Koskaan ei ole tullut ns vauvakuumetta kylläkään, mutta päätös siitä, että lapsi tai pari olisi ihan kiva tämän miehen kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/171 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se ei muuttunut koskaan, mutta ehkäisy petti ja hoksasin raskauden liian myöhään. Eikä mulla muutenkaan olis ollut kanttia tehdä aborttia. Tuosta on nyt 12 vuotta eikä toista lasta koskaan tullut. Ainokaistani rakastan, tottakai, mutta olen edelleen henkisesti vela.

Vierailija
8/171 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ollut täysin lapsia vastaan, mutta olin ajatellut että ehkä minusta ei ole äidiksi. Lisäksi raskaus tuntui ajatuksena kuvottavalta. Itselläni alkoi yksinkertaisesti vaan biologinen kello tikittää eikä se sitten lakannut vaikka pari vuotta odottelin. Nyt olen raskaana ja äidiksi tuleminen tuntuu siltä kuin tämä olisi minun elämäni tarkoitus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/171 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin parikymppisenä ehdoton, että koskaan ei lapsia. Ajattelu vaan muuttui ajan muötä. Ok, kun 29-vuotiaana aloimme yrittää lasta, olin vielä sillä ajatuksella, että toivottavasti ei onnistu ainakaan heti. Mutta kun homma tosiaan ei luomusti alkanut edetä, menin jo palavasta halusta hoitoihin 32-vuotiaana. Esikoinen syntyi vuotta myöhemmin, kuopus luomusti siitä kahden vuoden kuluttua.

Vierailija
10/171 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin ja en ole ollenkaan katunut. Oikeasti, vaikka kuopus on autistinen. Totta kai ajoittain on väsynyt, huolissaan ja turhautunut, niin KATUNUT en ole.

9

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/171 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämän perusteella on "vela" ja vela näköjään.

Vierailija
12/171 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä tätä. Jos on palavan rakastunut mieheen, miksi siihen haluaa jonkun kolmannen tyypin väliin? Luulisi että sitä nauttii niin kovin siitä parisuhteesta, ettei missään nimessä halua lapsiperhearkea sekoittamaan suhdetta. Näin ainakin itsellä on asia. 

Ei se lapsi tule vanhempien väliin, vaan on pikemminkin vanhempien rakkauden ilmentymä, kolmas ihminen jota molemmat rakastavat yli kaiken ja se rakkaus lapseen yhdistää myös puolisoita toisiinsa.

Minä en ollut koskaan vela, mutta nimenomaan oma mieheni sai aikaan sen tunteen, että tämän miehen kanssa olisi hieno lisääntyä, vaikka vauvakuumeesta ei ollut tietoakaan. Vuosi ensitreffeistä oltiin jo naimisissa, minä raskaana ja ensimmäinen yhteinen perheasuntokin oli ostettu. Kun tapaa aivan mahtavan miehen, niin totta kai haluaa nähdä, miten mahtava siitä lapsesta tulee. Ja tuli kyllä niin mahtava lapsi etten vieläkään meinaa uskoa todeksi! Niin monella tapaa parannettu versio meidän vanhempien parhaista ominaisuuksista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/171 |
29.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsi rakkaudesta mieheen. Se on ollut ihanteeni, vaikka toisaalta tiesin jo nuorena, ilman mitään miestä, että haluaisin perheen. Ihmettelin, miten joku ei voi tietää, haluaako lapsia vai ei, ja miten vasta toinen osapuoli voi ratkaista halun. Kovaa vauvakuumetta en ole kuitenkaan potenut koskaan.

Kuinkas kävikään. Olen 40-vuotias sinkku ja tahtomattani lapseton. Mietin erittäin kuumeisesti, yrittäisinkö vielä saada lapsen sinkkuna, vaikka vaikeaahan se voi olla. En usko, että löydän parisuhdetta tähän hätään, ja mielestäni on vastuutonta väittää, että jokaiselle on joku ja kyllä se vielä vastaan tulee. Ei välttämättä tule eikä ainakaan ajoissa lapsen saannin kannalta.

Anteeksi, tämä ei vastaa ap:n kysymykseen, mutta tuo "rakkaudesta mieheen" sai minut kirjoittamaan hieman ohi aiheen. Kun ikä tulee vastaan, niin on pakko ajatella, pitäisikö tehdä ratkaisuja ihanteista poiketen.

Vierailija
14/171 |
16.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/171 |
16.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sosiaalinen painostus

Vierailija
16/171 |
16.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me ei oltais ikinä menty naimisiin jos jompi kumpi olisi halunnut lapsen. En ikinä olisi pystynyt hankkimaan lasta vain koska mies haluaa ja miehellä oli jo kaksi melkein aikuista lasta eikä hän missään tapauksessa "halunnut siihen rumbaan enää uudestaan".

T. 42v vela, naimisissa 10v.

Vierailija
17/171 |
16.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies rupesi katumaan lapsettomuutta ja minä rupesin huomamaan ensimmäisiä ikääntymisen merkkejä kolmenkympin jälkeen, heräsin että kas vain, en eläkään ikuisesti. Kypsyin myös ihmisenä. Nuorena olin ollut varma siitä että minusta ei olisi äidiksi ja todennäköisesti olin siinä oikeassa. Yli kolmekymppisenä ajatus ei ollut mahdoton enää. Niinpä miehen painostuksesta ja kun elämäntilanne muuten sopi, lähdin siihen. Toki ilman mitään vauvakuumetta. Elämäni paras päätös ja kaikista elämässä tehdyistä mokista kylmää oikeasti vain yksi ja se on se että oli vähällä jäädä lapsi tekemättä. En kuitenkaan väitä että kaikille käy ja uskon että jokainen tietää sisimmässään. Tiesin nuorena ettei minusta ole äidiksi ja tiesin sitten kun se tuli mahdolliseksi.

Vierailija
18/171 |
16.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä tätä. Jos on palavan rakastunut mieheen, miksi siihen haluaa jonkun kolmannen tyypin väliin? Luulisi että sitä nauttii niin kovin siitä parisuhteesta, ettei missään nimessä halua lapsiperhearkea sekoittamaan suhdetta. Näin ainakin itsellä on asia. 

Ei se lapsi tule vanhempien väliin, vaan on pikemminkin vanhempien rakkauden ilmentymä, kolmas ihminen jota molemmat rakastavat yli kaiken ja se rakkaus lapseen yhdistää myös puolisoita toisiinsa.

Aika yltiöromanttinen näkemys. Lapsi kun todistettavastikin keskimäärin heikentää parisuhdetyytyväisyyttä, vähentää pariskunnan keskinäistä läheisyyttä ja seksiä, minimoi kahdenkeskisen ajan vuosiksi sekä pahimmillaan (mutta ei niin harvoin) johtaa lopulta eroon. Kuinka rakas se puoliso voi olla, jos on tuollaiset riskit valmis lapsen tekemisellä ottamaan?  Itse en mistään hinnasta suostuisi riskeeraamaan suhdettani lapsen tekemällä, enkä ole niin naiivi, että kuvittelisin juuri meidän olevan täysin immuuni lapsen hankinnan negatiivisille vaikutuksille.

19/171 |
16.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tämän perusteella on "vela" ja vela näköjään.

Oon kyllä samaa mieltä tästä.

Jos 29-vuotias nainen yhtäkkiä alkaa haluta lasta, se on ihan normaalia eä tarkoita sitä, että hän olisi ollut aiemmin vela. En ota alle kolmekymppisiä veloja tosissaan, minulle he ovat vain ihmisiä, jotka eivät vielä ole alkaneet lapsentekoon. Se että ei nuorena juuri nyt halua lapsia, on ihan eri asia kuin olla oikeasti vela.

Ja en siis tällä hae sitä, että me velat oltaisiin joku erillinen ihmisrotu tai jotenkin ihmeellisiä, ei lainkaan.  

🇺🇦🇮🇱

20/171 |
16.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tiesin nuorena ettei minusta ole äidiksi ja tiesin sitten kun se tuli mahdolliseksi.

Mä luulen, että suurimmalla osalla alle kolmekymppisistä, tai  mikä ettei ylikin, on kyse juuri tästä. Sitten kun aikuistutaan, niitä lapsia halutaan kyllä.

🇺🇦🇮🇱

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan yksi yksi