Puolison jättäminen kun se ei haluakaan lapsia

Miten voi enää rakastaa ihmistä joka petkuttaa? Lupailee toista ja tekee toista.

Samaa mieltä. Hyvin ohut rakkaus, jos joku aivan olematon hypoteettinen lapsi on tärkeämpi asia kuin oma rakastettu ja elämänkumppani.

Kuka on petkuttanut?

Minusta karmeampaa on se kun miehet jättävät naisensa sairauden tai luonnollisen vanhenemisen takia. 

Fakta on, että miehet jättävät naista useammin kumppaninsa hänen sairastuttuaan vakavasti. 

Miten monesta unelmasta te sitten olette valmiita luopumaan sen oman rakkaan kumppanin vuoksi? Työpaikan? Harrastuksen? Matkustelun?

Vierailija kirjoitti:

Minusta karmeampaa on se kun miehet jättävät naisensa sairauden tai luonnollisen vanhenemisen takia. 

Fakta on, että miehet jättävät naista useammin kumppaninsa hänen sairastuttuaan vakavasti. 

Miksi se on erityisesti "kamalampaa". Ihan yhtä hirveitä minun mielestäni.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Kuka on petkuttanut?

"se ei haluakaan lapsia" eli on ennen halunnut mutta nyt ei enää haluakkaan. Petkutustahan se on. Tai sitten ap johtaa meitä tarkoituksellisesti harhaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten monesta unelmasta te sitten olette valmiita luopumaan sen oman rakkaan kumppanin vuoksi? Työpaikan? Harrastuksen? Matkustelun?

Jos elämä on nyt hyvää, ja rakkautta on, niin en minä esimerkiksi muuttaisi minnekään hornan tuuttiin työpaikan vuoksi, jos se veisi minulta rakkaani. Harrastukset ja matkustelut, en oikein ymmärrä miten puoliso ne voisi estää, kun niitä voi tehdä yksinkin. Ja on ihan normaalia, että ei halua lasta, mutta ei ole kovin normaalia, että ei halua puolisonsä käyvän salilla. Eli tuossa kohtaa ihminen tuskin olisi minulle kovin rakas koskaan ollutkaan, jos olisi noin sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta karmeampaa on se kun miehet jättävät naisensa sairauden tai luonnollisen vanhenemisen takia. 

Fakta on, että miehet jättävät naista useammin kumppaninsa hänen sairastuttuaan vakavasti. 

Miksi se on erityisesti "kamalampaa". Ihan yhtä hirveitä minun mielestäni.

ap.

Silti teit provon vain yhdestä jättämissyystä ja koskemaan vain naisia. Perussettiä av-mammulilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten monesta unelmasta te sitten olette valmiita luopumaan sen oman rakkaan kumppanin vuoksi? Työpaikan? Harrastuksen? Matkustelun?

Jos elämä on nyt hyvää, ja rakkautta on, niin en minä esimerkiksi muuttaisi minnekään hornan tuuttiin työpaikan vuoksi, jos se veisi minulta rakkaani. Harrastukset ja matkustelut, en oikein ymmärrä miten puoliso ne voisi estää, kun niitä voi tehdä yksinkin. Ja on ihan normaalia, että ei halua lasta, mutta ei ole kovin normaalia, että ei halua puolisonsä käyvän salilla. Eli tuossa kohtaa ihminen tuskin olisi minulle kovin rakas koskaan ollutkaan, jos olisi noin sekaisin.

Ei tässä olekaan kysymys siitä, mikä kunkin mielestä on "normaalia", vaan siitä, mistä on valmis luopumaan puolisonsa vuoksi. Minusta on kummallista vähätellä sitä, mitä toiset haluavat vain koska itse ei nyt juuri sitä satu haluamaan. En nyt jaksa tiukata, että vastaisit siihen kysymykseen, jonka esitin, koska et selvästi ole halukas siihen vastaamaan, mutta kannattaa nyt kuitenkin ymmärtää, että meitä ihmisiä on aika erilaisia, ja siksi haluamme erilaisia asioita. Ja joskus se haluaminen saattaa vaikka päättää jonkun parisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta karmeampaa on se kun miehet jättävät naisensa sairauden tai luonnollisen vanhenemisen takia. 

Fakta on, että miehet jättävät naista useammin kumppaninsa hänen sairastuttuaan vakavasti. 

Miksi se on erityisesti "kamalampaa". Ihan yhtä hirveitä minun mielestäni.

ap.

Silti teit provon vain yhdestä jättämissyystä ja koskemaan vain naisia. Perussettiä av-mammulilta.

Aa, anteeksi. Odotatko viikon, niin kirjoitan aloitukseen kaikki molempien sukupuolen kamalat jättämissyyt, että voidaan sitten keskustella tuosta yhdestä josta nyt aloitin keskustelemaan? Unohdin, että tää on joku sukupuolten välinen kilpailu tää asia. Kiitos kun muistutit.

(Toisin sanoen: lääkkeet!)

Jos etsii puolisoa itselleen joka haluaisi lapsia, omakotitalon maalta, harrastaa kansantanssia ja tykätä jäätelöstä niin varmaan potentiaalisilta kumppaneilta tätä kyselee treffailuvaiheessa. Jos se potentiaalinen kumppani sanoo että hei noi on kaikki just sitä mitä minä etsin. Sitten mennään naimisiin ja toinen alkaa kyselemään että hei no niin muutetaanko tästä kaupunkikaksiosta maalle, suunnitellaan lastenhankintaa jne. ja toinen tuumaakin että hei ei en halua noita juttuja, eikö se tunnu aika epäreilulta jos on valinnut puolisonsa sillä perusteella että kyseinen ihminen on "samanlainen" kuin itse?

Tiedän esim. erään jenkkiläisen miehen joka sanoi että hänelle uskonto on todella tärkeä asia eikä hän voisi kuvitella jos oma puoliso ei olisi uskovainen. Hänen nykyinen vaimonsa kyllä on uskovainen mutta entäs jos nainen olisi vain valehdellut uskovansa että saisi miehen naimisiin? Tiedän että heille se uskonto on elämäntyyli ja en usko että mies voisi edes kuvitella kasvattavansa lapsia jos puoliso ei olisi uskossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten monesta unelmasta te sitten olette valmiita luopumaan sen oman rakkaan kumppanin vuoksi? Työpaikan? Harrastuksen? Matkustelun?

Jos elämä on nyt hyvää, ja rakkautta on, niin en minä esimerkiksi muuttaisi minnekään hornan tuuttiin työpaikan vuoksi, jos se veisi minulta rakkaani. Harrastukset ja matkustelut, en oikein ymmärrä miten puoliso ne voisi estää, kun niitä voi tehdä yksinkin. Ja on ihan normaalia, että ei halua lasta, mutta ei ole kovin normaalia, että ei halua puolisonsä käyvän salilla. Eli tuossa kohtaa ihminen tuskin olisi minulle kovin rakas koskaan ollutkaan, jos olisi noin sekaisin.

Jos minä en halua matkustella, enkä käyä salilla ja en halua, että sinäkään saat tehdä niitä. Sama juttu lapsiasiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten monesta unelmasta te sitten olette valmiita luopumaan sen oman rakkaan kumppanin vuoksi? Työpaikan? Harrastuksen? Matkustelun?

Jos elämä on nyt hyvää, ja rakkautta on, niin en minä esimerkiksi muuttaisi minnekään hornan tuuttiin työpaikan vuoksi, jos se veisi minulta rakkaani. Harrastukset ja matkustelut, en oikein ymmärrä miten puoliso ne voisi estää, kun niitä voi tehdä yksinkin. Ja on ihan normaalia, että ei halua lasta, mutta ei ole kovin normaalia, että ei halua puolisonsä käyvän salilla. Eli tuossa kohtaa ihminen tuskin olisi minulle kovin rakas koskaan ollutkaan, jos olisi noin sekaisin.

Ei tässä olekaan kysymys siitä, mikä kunkin mielestä on "normaalia", vaan siitä, mistä on valmis luopumaan puolisonsa vuoksi. Minusta on kummallista vähätellä sitä, mitä toiset haluavat vain koska itse ei nyt juuri sitä satu haluamaan. En nyt jaksa tiukata, että vastaisit siihen kysymykseen, jonka esitin, koska et selvästi ole halukas siihen vastaamaan, mutta kannattaa nyt kuitenkin ymmärtää, että meitä ihmisiä on aika erilaisia, ja siksi haluamme erilaisia asioita. Ja joskus se haluaminen saattaa vaikka päättää jonkun parisuhteen.

Vastasin, mutta et vain ymmärtänyt. Työpaikka saattaisi hyvinkin olla yksi elämäni suurimpia unelmia, mutta jos elämäni on nyt hyvää, mitä se minulle on, kun minulla on elämäni tärkein ihminen vierelläni, niin en minä lähtisi tavoittelemaan jotain "unelmaa", kun RAKASTAN ja VÄLITÄN jostain ihmisestä. Voiko olla niin, kuten sanoin, että joillain ihmisillä se rakkaus ihan oikeasti ON ohuempaa ja välineellisempää? Vai väitätkö, että tämä olisi ihan utopistista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten monesta unelmasta te sitten olette valmiita luopumaan sen oman rakkaan kumppanin vuoksi? Työpaikan? Harrastuksen? Matkustelun?

Jos elämä on nyt hyvää, ja rakkautta on, niin en minä esimerkiksi muuttaisi minnekään hornan tuuttiin työpaikan vuoksi, jos se veisi minulta rakkaani. Harrastukset ja matkustelut, en oikein ymmärrä miten puoliso ne voisi estää, kun niitä voi tehdä yksinkin. Ja on ihan normaalia, että ei halua lasta, mutta ei ole kovin normaalia, että ei halua puolisonsä käyvän salilla. Eli tuossa kohtaa ihminen tuskin olisi minulle kovin rakas koskaan ollutkaan, jos olisi noin sekaisin.

Jos minä en halua matkustella, enkä käyä salilla ja en halua, että sinäkään saat tehdä niitä. Sama juttu lapsiasiassa. 

Aivan. Tästä asiasta tosiaan tulee helppo, kun vääntää tuon kuvitteellisen ihmisen täysin sekopäiseksi. Ei ole sekopäistä, että ei halua jotain asiaa, joka muuttaa koko elämän yhtäkkiä täysin. Ja jos olet rakastanut miestäsi/naistasi ja ollut onnellinen, niin miksi se yhtäkkiä muuttuu johonkin, kun et saa asiaa, jota ei ole koskaan ollutkaan? Aivan, koska tähän astinen elämä on ollut vain välinettä, suvantovaihetta siihen, että nainen saa sen mitä oikeasti himoitsee: lapsen. Jos sitä ei tule, niin miehen voi vaihtaa kuin lapasen. "vielä ehdit/hankit nyt vaan jonkun/minäkin vaihdoin ja sain lapset, mies ei vain ollut kovin hyvä, erottiin". Näitä kaikkea kuulee. Ei kuulosta tosirakkaudelta, eihän?

Minä ajattelen, että jos en itse haluaisi lapsia, mutta puolisoni haluaisi, niin minun velvollisuuteni olisi antaa puolisoni lähteä liitosta, jos hän niin haluaisi. Siis minun pitäisi olla puolisoani aloitteellisempi eron ajattelun ja keskustelun suhteen, jotta puolisoni voisi vapaammin lähteä, eikä ajatella, että hän tekee jotenkin väärin. Kyllähän maailmassa on muita vapaita ihmisiä, joiden kanssa voi pariutua, sekä se, joka haluaa lapsia, että se joka ei lapsia halua. 

Rakkaussuhteesta ei pidä tehdä mitään liian vakavaa valintaa. Sen edelle voi mennä jokin muu valinta, tässä tapauksessa halu saada lapsia.

Näin miehenä taas on pakko ihmetellä että miksi joku haluaisi hengailla hetkeäkään sellaisen luuserimiehen kanssa joka ei halua lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten monesta unelmasta te sitten olette valmiita luopumaan sen oman rakkaan kumppanin vuoksi? Työpaikan? Harrastuksen? Matkustelun?

Jos elämä on nyt hyvää, ja rakkautta on, niin en minä esimerkiksi muuttaisi minnekään hornan tuuttiin työpaikan vuoksi, jos se veisi minulta rakkaani. Harrastukset ja matkustelut, en oikein ymmärrä miten puoliso ne voisi estää, kun niitä voi tehdä yksinkin. Ja on ihan normaalia, että ei halua lasta, mutta ei ole kovin normaalia, että ei halua puolisonsä käyvän salilla. Eli tuossa kohtaa ihminen tuskin olisi minulle kovin rakas koskaan ollutkaan, jos olisi noin sekaisin.

Jos minä en halua matkustella, enkä käyä salilla ja en halua, että sinäkään saat tehdä niitä. Sama juttu lapsiasiassa. 

Aivan. Tästä asiasta tosiaan tulee helppo, kun vääntää tuon kuvitteellisen ihmisen täysin sekopäiseksi. Ei ole sekopäistä, että ei halua jotain asiaa, joka muuttaa koko elämän yhtäkkiä täysin. Ja jos olet rakastanut miestäsi/naistasi ja ollut onnellinen, niin miksi se yhtäkkiä muuttuu johonkin, kun et saa asiaa, jota ei ole koskaan ollutkaan? Aivan, koska tähän astinen elämä on ollut vain välinettä, suvantovaihetta siihen, että nainen saa sen mitä oikeasti himoitsee: lapsen. Jos sitä ei tule, niin miehen voi vaihtaa kuin lapasen. "vielä ehdit/hankit nyt vaan jonkun/minäkin vaihdoin ja sain lapset, mies ei vain ollut kovin hyvä, erottiin". Näitä kaikkea kuulee. Ei kuulosta tosirakkaudelta, eihän?

Tosirakkautta on niin kauan, kun asiat menee kuin prinsessasadussa. Jos ei mene, niin sammakko pihalle ja uusi prinssi kehiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten monesta unelmasta te sitten olette valmiita luopumaan sen oman rakkaan kumppanin vuoksi? Työpaikan? Harrastuksen? Matkustelun?

Jos elämä on nyt hyvää, ja rakkautta on, niin en minä esimerkiksi muuttaisi minnekään hornan tuuttiin työpaikan vuoksi, jos se veisi minulta rakkaani. Harrastukset ja matkustelut, en oikein ymmärrä miten puoliso ne voisi estää, kun niitä voi tehdä yksinkin. Ja on ihan normaalia, että ei halua lasta, mutta ei ole kovin normaalia, että ei halua puolisonsä käyvän salilla. Eli tuossa kohtaa ihminen tuskin olisi minulle kovin rakas koskaan ollutkaan, jos olisi noin sekaisin.

Jos minä en halua matkustella, enkä käyä salilla ja en halua, että sinäkään saat tehdä niitä. Sama juttu lapsiasiassa. 

Aivan. Tästä asiasta tosiaan tulee helppo, kun vääntää tuon kuvitteellisen ihmisen täysin sekopäiseksi. Ei ole sekopäistä, että ei halua jotain asiaa, joka muuttaa koko elämän yhtäkkiä täysin. Ja jos olet rakastanut miestäsi/naistasi ja ollut onnellinen, niin miksi se yhtäkkiä muuttuu johonkin, kun et saa asiaa, jota ei ole koskaan ollutkaan? Aivan, koska tähän astinen elämä on ollut vain välinettä, suvantovaihetta siihen, että nainen saa sen mitä oikeasti himoitsee: lapsen. Jos sitä ei tule, niin miehen voi vaihtaa kuin lapasen. "vielä ehdit/hankit nyt vaan jonkun/minäkin vaihdoin ja sain lapset, mies ei vain ollut kovin hyvä, erottiin". Näitä kaikkea kuulee. Ei kuulosta tosirakkaudelta, eihän?

Edelleen, jos se mies on antanut ymmärtää haluavansa lasta ja yhtäkkiä päättää ettei haluakkaan vaikka tietää toisen haaveen niin onko sekään aitoa rakkautta ollutkaan? ohis

Ihmiset katuu kuollessaan enemmän asioita, joita eivät tehneet kuin asioita, joita tekivät. 

Itse uskon, että kullekin on olemassa monia potentiaalisia kumppaneita, joten niiden joukosta varmasti löytyy sopivampikin. Turha jäädä suhteeseen katkeroitumaan, jos oikeasti haluaa jotain asiaa paljon, eikä sitä siinä nykytilanteessa voi saada.