Lue keskustelun säännöt.
Puolison jättäminen kun se ei haluakaan lapsia
20.06.2016 |
Aika ohut on ollut rakkaus, jos jättäminen on noin helppoa. Vaikka olen itse nainen, niin välillä tuntuu että miehet on naisille vain väline saavuttaa asioita, ja että on tietysti plussaa jos mies on ihana ja tärkeä, mutta kaiken päämäärä on kuitenkin keskiluokkainen lapsiperhe-elämä, ei keskinäinen rakkaus ja kunnioitus. Tavallaan kyllä melkein kierosti ihailen tuollaista kylmää oman edun ajamista, ei minusta olisi jättämään rakkaintani tuon vuoksi.
Kommentit (60)
Mä en oo luopumassa kenenkään miehen takia yhdestäkään unelmasta, oli se sitten lapsi tai matkustelu. Muutenkin otan suhteet sellaisena seurusteluna, tutustumisena ennen kuin lyödään loppuelämä lukkoon.
Jos toisen suunnitelmat on ihan eri, niin varmaan ei kannata varastaa toisen tai omaa rakkausaikaa siinä sen enempiä. Mitä sillä voisi edes voittaa? Ero voi antaa mahdollisuuksia paljon paremmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten monesta unelmasta te sitten olette valmiita luopumaan sen oman rakkaan kumppanin vuoksi? Työpaikan? Harrastuksen? Matkustelun?
Jos elämä on nyt hyvää, ja rakkautta on, niin en minä esimerkiksi muuttaisi minnekään hornan tuuttiin työpaikan vuoksi, jos se veisi minulta rakkaani. Harrastukset ja matkustelut, en oikein ymmärrä miten puoliso ne voisi estää, kun niitä voi tehdä yksinkin. Ja on ihan normaalia, että ei halua lasta, mutta ei ole kovin normaalia, että ei halua puolisonsä käyvän salilla. Eli tuossa kohtaa ihminen tuskin olisi minulle kovin rakas koskaan ollutkaan, jos olisi noin sekaisin.
Mitäpä luulet kumpi kaduttaa enemmän viikatemiehen ovella, tai sen elämän rakkauden lähtiessä nuoremman perään lisääntymisen toivossa, se että luopui haaveistaan toisen vuoksi vai se että haaveet täyttyivät vaikka toinen nyt lähtikin?
Kääntäen ajatellen; mitä mieltä siitä kun olen jättänyt useamman miehen siihen paikkaan kun selvisi, että haluavat lapsia. Yhden kanssa asuin avoliitossakin, ennen kuin sai vauvakuumeen. Ja ei, asian kertominen heti kättelyssä ei auttanut kun ei nuo vauvavouhkaajamiehet sitä ota kuitenkaan tosissaan. Eroaisin myös rakkaasta aviomiehestäni, joka on aivan kaikki kaikessa minulle, jos haluaisi lapsia, koska minä en siihen pystyisi.
Ei helv. Ihanko oikeasti joku ei ymmärrä tätä. Jos sun elämässä on aina ollut oletus että saat lapsia ja puoliso on antanut aina ymmärtää että hänkin niitä haluaa mutta kääntääkin yhtäkkiä takkiaan niin ei kai kukaan ole niin idiootti että jäisi suhteeseen ja hyväksyisi sen ettei saanutkaan sitä mikä oli itselleen kaikkein tärkeintä?? Ei se tarkoita sitä ettei puoliso olisi rakas eikä sitä etteikö häntä rakastaisi mutta herran jestas, mikään, ei mikään mene lapsien yli, koskaan, edes se puoliso. Niin se vain on. Pitäisikö se puoliso sitten huijata vanhemmaksi? Miksi toisen pitäisi luopua jostain näin suuresta asiasta kerran se toinenkaan ei ole valmis joustamaan?
Molemmilla osapuolilla on oikeus haluta tai olla haluamatta lapsia, on toisen kunnioitusta päästää irti mikäli mielipiteet eroavat näin perustavanlaatuisessa asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei helv. Ihanko oikeasti joku ei ymmärrä tätä. Jos sun elämässä on aina ollut oletus että saat lapsia ja puoliso on antanut aina ymmärtää että hänkin niitä haluaa mutta kääntääkin yhtäkkiä takkiaan niin ei kai kukaan ole niin idiootti että jäisi suhteeseen ja hyväksyisi sen ettei saanutkaan sitä mikä oli itselleen kaikkein tärkeintä?? Ei se tarkoita sitä ettei puoliso olisi rakas eikä sitä etteikö häntä rakastaisi mutta herran jestas, mikään, ei mikään mene lapsien yli, koskaan, edes se puoliso. Niin se vain on. Pitäisikö se puoliso sitten huijata vanhemmaksi? Miksi toisen pitäisi luopua jostain näin suuresta asiasta kerran se toinenkaan ei ole valmis joustamaan?
Molemmilla osapuolilla on oikeus haluta tai olla haluamatta lapsia, on toisen kunnioitusta päästää irti mikäli mielipiteet eroavat näin perustavanlaatuisessa asiassa.
Miksi oletat että asia on näin? Miksi se olisi jotenkin ihmeellistä, jos tilanne on tämä. Eiköhän tässä ILMISELVÄSTI puhuta tilanteesta, jossa valinta on ollut epävarma ja auki, mutta kallistunut sitten siihen, että ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten monesta unelmasta te sitten olette valmiita luopumaan sen oman rakkaan kumppanin vuoksi? Työpaikan? Harrastuksen? Matkustelun?
Jos elämä on nyt hyvää, ja rakkautta on, niin en minä esimerkiksi muuttaisi minnekään hornan tuuttiin työpaikan vuoksi, jos se veisi minulta rakkaani. Harrastukset ja matkustelut, en oikein ymmärrä miten puoliso ne voisi estää, kun niitä voi tehdä yksinkin. Ja on ihan normaalia, että ei halua lasta, mutta ei ole kovin normaalia, että ei halua puolisonsä käyvän salilla. Eli tuossa kohtaa ihminen tuskin olisi minulle kovin rakas koskaan ollutkaan, jos olisi noin sekaisin.
Mutta jos on esim. tilanne, että sä voit tehdä unelmatyötäsi vain ulkomailla ja mies ei missään nimessä suostu muuttamaan ulkomaille? Tai ylipäätään abstraktilla tasolla ajateltuna tilanne, että joudut valitsemaan joko suhteen tai elämäsi tärkeimpiin kuuluvan haaveen toteutumisen?
Suurin osa ihmisistä haluaa lapsia, joten ei se ole kovin poikkeava haave. Lapset ovat myös monille elämän tärkein asia. Joten mielestäni on täysin ymmärrettävää, että harkitsee pystyykö elämään lapsettomana vai ei, vaikka kielteinen vastaus maksaisi parisuhteenkin.
Jos elämäni on hyvää ja rakkautta on vs. unelma - valitsen varmasti jo valmiiksi hyvän elämän ja rakkaan ihmiseni. Unelmat on yleensä vain fiksaatioita, vaikka niitä olenkin itse seurannut (en kenenkään kustannuksella) niin pystyn kyllä ymmärtämään, että toisenlaisillakin valinnoilla olisin voinut tulla onnelliseksi. En todellakaan hankkisi itselleni kyynärpäätaktiikalla lasta/työtä/jne, kyllä se nimenomaan olisi vaan ja ainoastaan itsekästä.
Selvä, sinä tekisit tuon valinnan ja se on tietenkin täysin OK. Mutta etkä oikeasti voi ymmärtää, että joku voi valita vastaavassa tilanteessa toisin?
Kyynärpäätaktiikkaviittausta en nyt ymmärtänyt. Ei kai lasta voi hankkia kyynärpäätaktiikalla, eikä minun viestissäni käsittääkseni mikään viitannut siihen, että tavoiteltaisiin unelmia muita polkemalla tjtn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten monesta unelmasta te sitten olette valmiita luopumaan sen oman rakkaan kumppanin vuoksi? Työpaikan? Harrastuksen? Matkustelun?
Jos elämä on nyt hyvää, ja rakkautta on, niin en minä esimerkiksi muuttaisi minnekään hornan tuuttiin työpaikan vuoksi, jos se veisi minulta rakkaani. Harrastukset ja matkustelut, en oikein ymmärrä miten puoliso ne voisi estää, kun niitä voi tehdä yksinkin. Ja on ihan normaalia, että ei halua lasta, mutta ei ole kovin normaalia, että ei halua puolisonsä käyvän salilla. Eli tuossa kohtaa ihminen tuskin olisi minulle kovin rakas koskaan ollutkaan, jos olisi noin sekaisin.
Jos minä en halua matkustella, enkä käyä salilla ja en halua, että sinäkään saat tehdä niitä. Sama juttu lapsiasiassa.
Aivan. Tästä asiasta tosiaan tulee helppo, kun vääntää tuon kuvitteellisen ihmisen täysin sekopäiseksi. Ei ole sekopäistä, että ei halua jotain asiaa, joka muuttaa koko elämän yhtäkkiä täysin. Ja jos olet rakastanut miestäsi/naistasi ja ollut onnellinen, niin miksi se yhtäkkiä muuttuu johonkin, kun et saa asiaa, jota ei ole koskaan ollutkaan? Aivan, koska tähän astinen elämä on ollut vain välinettä, suvantovaihetta siihen, että nainen saa sen mitä oikeasti himoitsee: lapsen. Jos sitä ei tule, niin miehen voi vaihtaa kuin lapasen. "vielä ehdit/hankit nyt vaan jonkun/minäkin vaihdoin ja sain lapset, mies ei vain ollut kovin hyvä, erottiin". Näitä kaikkea kuulee. Ei kuulosta tosirakkaudelta, eihän?
No biologinen tarve omaa lasta kohtaan voi mennä tuollaisen rakkauden ohi. Heittämällä. Deal with it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei helv. Ihanko oikeasti joku ei ymmärrä tätä. Jos sun elämässä on aina ollut oletus että saat lapsia ja puoliso on antanut aina ymmärtää että hänkin niitä haluaa mutta kääntääkin yhtäkkiä takkiaan niin ei kai kukaan ole niin idiootti että jäisi suhteeseen ja hyväksyisi sen ettei saanutkaan sitä mikä oli itselleen kaikkein tärkeintä?? Ei se tarkoita sitä ettei puoliso olisi rakas eikä sitä etteikö häntä rakastaisi mutta herran jestas, mikään, ei mikään mene lapsien yli, koskaan, edes se puoliso. Niin se vain on. Pitäisikö se puoliso sitten huijata vanhemmaksi? Miksi toisen pitäisi luopua jostain näin suuresta asiasta kerran se toinenkaan ei ole valmis joustamaan?
Molemmilla osapuolilla on oikeus haluta tai olla haluamatta lapsia, on toisen kunnioitusta päästää irti mikäli mielipiteet eroavat näin perustavanlaatuisessa asiassa.
Miksi oletat että asia on näin? Miksi se olisi jotenkin ihmeellistä, jos tilanne on tämä. Eiköhän tässä ILMISELVÄSTI puhuta tilanteesta, jossa valinta on ollut epävarma ja auki, mutta kallistunut sitten siihen, että ei.
Ei se muuta asiaa miksikään onko asia hautunut pitkään ja päättynyt vastaukseen ei. Jos toinen kuitenkin niitä haluaa, ei hänellä ole mitään velvollisuutta jäädä lapsettomaksi vaikka kuinka rakastaisikin puolisoaan. Eikä myöskään lapsia haluamattomalla ole velvollisuutta niitä hankkia vain toisen osapuolen halun vuoksi. Tämä on asia josta harvoin voidaan joustaa, tästä on OLTAVA samaa mieltä. Elämä menee pilalle jos toimii vastoin itseään lapsi-asiassa.
Ei ole kummankaan osapuolen syy jos ei haluakaan vaikka olisi puhuttu että joskus hankitaan. Mutta jos olettaa että toinen osapuoli siitä huolimatta jää suhteeseen ja luopuu näin tärkeästä asiasta on kyllä aika itsekäs p***a. Jos oikeasti rakastaa toista ihmistä niin silloin haluaa että toinen saa sen mikä on hänelle tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten monesta unelmasta te sitten olette valmiita luopumaan sen oman rakkaan kumppanin vuoksi? Työpaikan? Harrastuksen? Matkustelun?
Jos elämä on nyt hyvää, ja rakkautta on, niin en minä esimerkiksi muuttaisi minnekään hornan tuuttiin työpaikan vuoksi, jos se veisi minulta rakkaani. Harrastukset ja matkustelut, en oikein ymmärrä miten puoliso ne voisi estää, kun niitä voi tehdä yksinkin. Ja on ihan normaalia, että ei halua lasta, mutta ei ole kovin normaalia, että ei halua puolisonsä käyvän salilla. Eli tuossa kohtaa ihminen tuskin olisi minulle kovin rakas koskaan ollutkaan, jos olisi noin sekaisin.
Jos minä en halua matkustella, enkä käyä salilla ja en halua, että sinäkään saat tehdä niitä. Sama juttu lapsiasiassa.
Aivan. Tästä asiasta tosiaan tulee helppo, kun vääntää tuon kuvitteellisen ihmisen täysin sekopäiseksi. Ei ole sekopäistä, että ei halua jotain asiaa, joka muuttaa koko elämän yhtäkkiä täysin. Ja jos olet rakastanut miestäsi/naistasi ja ollut onnellinen, niin miksi se yhtäkkiä muuttuu johonkin, kun et saa asiaa, jota ei ole koskaan ollutkaan? Aivan, koska tähän astinen elämä on ollut vain välinettä, suvantovaihetta siihen, että nainen saa sen mitä oikeasti himoitsee: lapsen. Jos sitä ei tule, niin miehen voi vaihtaa kuin lapasen. "vielä ehdit/hankit nyt vaan jonkun/minäkin vaihdoin ja sain lapset, mies ei vain ollut kovin hyvä, erottiin". Näitä kaikkea kuulee. Ei kuulosta tosirakkaudelta, eihän?
No biologinen tarve omaa lasta kohtaan voi mennä tuollaisen rakkauden ohi. Heittämällä. Deal with it.
Ja tästä syystä miehillä on oikeus jättää akka, joka ei anna seksiä. Biologinen tarve ei täyty pihtarin kanssa ja menee heittämällä rakkauden ohi. Deal with it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä miesten jättäminen, kun naisystävä tulee vahingossa raskaaksi tai kun on aluksi halunnut lapsen, mutta ei huvitakaan isyys?
Vierailija kirjoitti:
Entäpä miesten jättäminen, kun naisystävä tulee vahingossa raskaaksi tai kun on aluksi halunnut lapsen, mutta ei huvitakaan isyys?
Niinpä. Tai vaikka dinosaurusten joukkokuoleman syyt? Visvan syntymekanismi tai täydellinen pullapitko? Olisipa vapaus kirjoittaa vaikka johonkin keskustelupalstalle sellaisia pohdintoja, jotka itseään kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten monesta unelmasta te sitten olette valmiita luopumaan sen oman rakkaan kumppanin vuoksi? Työpaikan? Harrastuksen? Matkustelun?
Jos elämä on nyt hyvää, ja rakkautta on, niin en minä esimerkiksi muuttaisi minnekään hornan tuuttiin työpaikan vuoksi, jos se veisi minulta rakkaani. Harrastukset ja matkustelut, en oikein ymmärrä miten puoliso ne voisi estää, kun niitä voi tehdä yksinkin. Ja on ihan normaalia, että ei halua lasta, mutta ei ole kovin normaalia, että ei halua puolisonsä käyvän salilla. Eli tuossa kohtaa ihminen tuskin olisi minulle kovin rakas koskaan ollutkaan, jos olisi noin sekaisin.
Jos minä en halua matkustella, enkä käyä salilla ja en halua, että sinäkään saat tehdä niitä. Sama juttu lapsiasiassa.
Aivan. Tästä asiasta tosiaan tulee helppo, kun vääntää tuon kuvitteellisen ihmisen täysin sekopäiseksi. Ei ole sekopäistä, että ei halua jotain asiaa, joka muuttaa koko elämän yhtäkkiä täysin. Ja jos olet rakastanut miestäsi/naistasi ja ollut onnellinen, niin miksi se yhtäkkiä muuttuu johonkin, kun et saa asiaa, jota ei ole koskaan ollutkaan? Aivan, koska tähän astinen elämä on ollut vain välinettä, suvantovaihetta siihen, että nainen saa sen mitä oikeasti himoitsee: lapsen. Jos sitä ei tule, niin miehen voi vaihtaa kuin lapasen. "vielä ehdit/hankit nyt vaan jonkun/minäkin vaihdoin ja sain lapset, mies ei vain ollut kovin hyvä, erottiin". Näitä kaikkea kuulee. Ei kuulosta tosirakkaudelta, eihän?
No biologinen tarve omaa lasta kohtaan voi mennä tuollaisen rakkauden ohi. Heittämällä. Deal with it.
Ja tästä syystä miehillä on oikeus jättää akka, joka ei anna seksiä. Biologinen tarve ei täyty pihtarin kanssa ja menee heittämällä rakkauden ohi. Deal with it.
Lähtisin mäkin suhteesta, jossa seksi ei pelaa. Itsellä aina mennyt rakkaus lapsia kohtaan helposti ohi miehen, jopa silloin kun niitä lapsia ei vielä ollut.t: ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten monesta unelmasta te sitten olette valmiita luopumaan sen oman rakkaan kumppanin vuoksi? Työpaikan? Harrastuksen? Matkustelun?
Jos elämä on nyt hyvää, ja rakkautta on, niin en minä esimerkiksi muuttaisi minnekään hornan tuuttiin työpaikan vuoksi, jos se veisi minulta rakkaani. Harrastukset ja matkustelut, en oikein ymmärrä miten puoliso ne voisi estää, kun niitä voi tehdä yksinkin. Ja on ihan normaalia, että ei halua lasta, mutta ei ole kovin normaalia, että ei halua puolisonsä käyvän salilla. Eli tuossa kohtaa ihminen tuskin olisi minulle kovin rakas koskaan ollutkaan, jos olisi noin sekaisin.
Jos minä en halua matkustella, enkä käyä salilla ja en halua, että sinäkään saat tehdä niitä. Sama juttu lapsiasiassa.
Aivan. Tästä asiasta tosiaan tulee helppo, kun vääntää tuon kuvitteellisen ihmisen täysin sekopäiseksi. Ei ole sekopäistä, että ei halua jotain asiaa, joka muuttaa koko elämän yhtäkkiä täysin. Ja jos olet rakastanut miestäsi/naistasi ja ollut onnellinen, niin miksi se yhtäkkiä muuttuu johonkin, kun et saa asiaa, jota ei ole koskaan ollutkaan? Aivan, koska tähän astinen elämä on ollut vain välinettä, suvantovaihetta siihen, että nainen saa sen mitä oikeasti himoitsee: lapsen. Jos sitä ei tule, niin miehen voi vaihtaa kuin lapasen. "vielä ehdit/hankit nyt vaan jonkun/minäkin vaihdoin ja sain lapset, mies ei vain ollut kovin hyvä, erottiin". Näitä kaikkea kuulee. Ei kuulosta tosirakkaudelta, eihän?
No biologinen tarve omaa lasta kohtaan voi mennä tuollaisen rakkauden ohi. Heittämällä. Deal with it.
Ja tästä syystä miehillä on oikeus jättää akka, joka ei anna seksiä. Biologinen tarve ei täyty pihtarin kanssa ja menee heittämällä rakkauden ohi. Deal with it.
Lähtisin mäkin suhteesta, jossa seksi ei pelaa. Itsellä aina mennyt rakkaus lapsia kohtaan helposti ohi miehen, jopa silloin kun niitä lapsia ei vielä ollut.t: ohis
Yäk. Mikään ei ole hirveämpää kuin äitiyden elämäntehtäväkseen sisäistänyt pirttihirmu hyyyyäägh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten monesta unelmasta te sitten olette valmiita luopumaan sen oman rakkaan kumppanin vuoksi? Työpaikan? Harrastuksen? Matkustelun?
Jos elämä on nyt hyvää, ja rakkautta on, niin en minä esimerkiksi muuttaisi minnekään hornan tuuttiin työpaikan vuoksi, jos se veisi minulta rakkaani. Harrastukset ja matkustelut, en oikein ymmärrä miten puoliso ne voisi estää, kun niitä voi tehdä yksinkin. Ja on ihan normaalia, että ei halua lasta, mutta ei ole kovin normaalia, että ei halua puolisonsä käyvän salilla. Eli tuossa kohtaa ihminen tuskin olisi minulle kovin rakas koskaan ollutkaan, jos olisi noin sekaisin.
Ei tässä olekaan kysymys siitä, mikä kunkin mielestä on "normaalia", vaan siitä, mistä on valmis luopumaan puolisonsa vuoksi. Minusta on kummallista vähätellä sitä, mitä toiset haluavat vain koska itse ei nyt juuri sitä satu haluamaan. En nyt jaksa tiukata, että vastaisit siihen kysymykseen, jonka esitin, koska et selvästi ole halukas siihen vastaamaan, mutta kannattaa nyt kuitenkin ymmärtää, että meitä ihmisiä on aika erilaisia, ja siksi haluamme erilaisia asioita. Ja joskus se haluaminen saattaa vaikka päättää jonkun parisuhteen.
Vastasin, mutta et vain ymmärtänyt. Työpaikka saattaisi hyvinkin olla yksi elämäni suurimpia unelmia, mutta jos elämäni on nyt hyvää, mitä se minulle on, kun minulla on elämäni tärkein ihminen vierelläni, niin en minä lähtisi tavoittelemaan jotain "unelmaa", kun RAKASTAN ja VÄLITÄN jostain ihmisestä. Voiko olla niin, kuten sanoin, että joillain ihmisillä se rakkaus ihan oikeasti ON ohuempaa ja välineellisempää? Vai väitätkö, että tämä olisi ihan utopistista?
Ei lasten hankkimista tai niiden kaipuuta voi oikein verrata salilla käyntiin.
Lisääntyminen on kuitenkin aika perustarve ihmisellä ja sen ympärille on muodostunut parisuhde ja luonnon kannalta seksin ainoa tavoite on jälkeläinen.
Jos kumpikaan ei halua lapsia niin asia on täysin ok.
Mutta sanopa nyt rehellisesti miltä tuntuisi jos luopuisit lapsihaaveesta siksi että mies ei halua etkä itse voi rakkaastasi luopua, mutta sitten mies vähän vanhempana löytää uuden ja tekee hänen kanssaan pari lasta.
Miltä tuntuisi?
Näitä nimittäin kyllä tapahtuu.
Eli ole varma siitä ettet halua niitä lapsia, miehesi saattaa niitä myöhemmin haluta ja ellet sinä enää saa niin jonkun toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten monesta unelmasta te sitten olette valmiita luopumaan sen oman rakkaan kumppanin vuoksi? Työpaikan? Harrastuksen? Matkustelun?
Jos elämä on nyt hyvää, ja rakkautta on, niin en minä esimerkiksi muuttaisi minnekään hornan tuuttiin työpaikan vuoksi, jos se veisi minulta rakkaani. Harrastukset ja matkustelut, en oikein ymmärrä miten puoliso ne voisi estää, kun niitä voi tehdä yksinkin. Ja on ihan normaalia, että ei halua lasta, mutta ei ole kovin normaalia, että ei halua puolisonsä käyvän salilla. Eli tuossa kohtaa ihminen tuskin olisi minulle kovin rakas koskaan ollutkaan, jos olisi noin sekaisin.
Jos minä en halua matkustella, enkä käyä salilla ja en halua, että sinäkään saat tehdä niitä. Sama juttu lapsiasiassa.
Aivan. Tästä asiasta tosiaan tulee helppo, kun vääntää tuon kuvitteellisen ihmisen täysin sekopäiseksi. Ei ole sekopäistä, että ei halua jotain asiaa, joka muuttaa koko elämän yhtäkkiä täysin. Ja jos olet rakastanut miestäsi/naistasi ja ollut onnellinen, niin miksi se yhtäkkiä muuttuu johonkin, kun et saa asiaa, jota ei ole koskaan ollutkaan? Aivan, koska tähän astinen elämä on ollut vain välinettä, suvantovaihetta siihen, että nainen saa sen mitä oikeasti himoitsee: lapsen. Jos sitä ei tule, niin miehen voi vaihtaa kuin lapasen. "vielä ehdit/hankit nyt vaan jonkun/minäkin vaihdoin ja sain lapset, mies ei vain ollut kovin hyvä, erottiin". Näitä kaikkea kuulee. Ei kuulosta tosirakkaudelta, eihän?
No biologinen tarve omaa lasta kohtaan voi mennä tuollaisen rakkauden ohi. Heittämällä. Deal with it.
Ja tästä syystä miehillä on oikeus jättää akka, joka ei anna seksiä. Biologinen tarve ei täyty pihtarin kanssa ja menee heittämällä rakkauden ohi. Deal with it.
No olenko muka väittänyt jotain muuta? Seksi on yksi perustarpeista, jos ne tarpeet ei kohtaa niin parempi kaikille lähteä eri suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten monesta unelmasta te sitten olette valmiita luopumaan sen oman rakkaan kumppanin vuoksi? Työpaikan? Harrastuksen? Matkustelun?
Jos elämä on nyt hyvää, ja rakkautta on, niin en minä esimerkiksi muuttaisi minnekään hornan tuuttiin työpaikan vuoksi, jos se veisi minulta rakkaani. Harrastukset ja matkustelut, en oikein ymmärrä miten puoliso ne voisi estää, kun niitä voi tehdä yksinkin. Ja on ihan normaalia, että ei halua lasta, mutta ei ole kovin normaalia, että ei halua puolisonsä käyvän salilla. Eli tuossa kohtaa ihminen tuskin olisi minulle kovin rakas koskaan ollutkaan, jos olisi noin sekaisin.
Ei tässä olekaan kysymys siitä, mikä kunkin mielestä on "normaalia", vaan siitä, mistä on valmis luopumaan puolisonsa vuoksi. Minusta on kummallista vähätellä sitä, mitä toiset haluavat vain koska itse ei nyt juuri sitä satu haluamaan. En nyt jaksa tiukata, että vastaisit siihen kysymykseen, jonka esitin, koska et selvästi ole halukas siihen vastaamaan, mutta kannattaa nyt kuitenkin ymmärtää, että meitä ihmisiä on aika erilaisia, ja siksi haluamme erilaisia asioita. Ja joskus se haluaminen saattaa vaikka päättää jonkun parisuhteen.
Vastasin, mutta et vain ymmärtänyt. Työpaikka saattaisi hyvinkin olla yksi elämäni suurimpia unelmia, mutta jos elämäni on nyt hyvää, mitä se minulle on, kun minulla on elämäni tärkein ihminen vierelläni, niin en minä lähtisi tavoittelemaan jotain "unelmaa", kun RAKASTAN ja VÄLITÄN jostain ihmisestä. Voiko olla niin, kuten sanoin, että joillain ihmisillä se rakkaus ihan oikeasti ON ohuempaa ja välineellisempää? Vai väitätkö, että tämä olisi ihan utopistista?
En ole tuo, kenen kanssa keskustelet, mutta pakko huudella sivusta. Omaa onneaan ja unelmiaan ei koskaan kannata laittaa yhden kortin varaan. Onni ei koskaan ole myöskään vain ja ainoastaan siinä yhdessä miehessä. Vaikka kuinka rakastaisi. Entäpä, jos luopuu siitä tärkeästä unelmastaan miehen takia huomatakseen, että tulee jätetyksi 20-vuotta myöhemmin ja mies toteuttaa unelmaasi jonkun toisen naisen kanssa? Ja sinulta se tilaisuus lipui jo biologian puolesta ohi (ura taikka lapsi)?
Minä en luota kehenkään ihmiseen noin paljoa, että rakentaisin elämäni sen varaan, että toinen pysyisi 100% varmasti rinnalla. En voisi heittää suuria unelmiani hukkaan tämän hetkisen suuren rakkauden takia, koska mistä minä ihan realistisesti tiedän, että tämä kestää hamaan loppuun asti?
Tottakai luotan omaan liittooni ja rakkauteemme noin niinkuin yleisesti todella paljon, en olisi muuten mennyt naimisiin, mutta että luopuisin lapsihaaveista miehen takia, jos mies nyt päättäisi, että hän ei missään nimessä haluaisi? Ei, ei ja vielä kerran ei. Tällöin myös arvomaailmamme ja se, mitä elämältä haluamme eroaisi aivan liikaa toisistaan. Mikään rakkaus ei tällaisia eroavaisuuksia paikkaisi.
Omassa elämässä kannattaa olla terveellä tavalla niin itsekäs, että tekee itselleen selväksi sen, mitä esim. parisuhteelta haluaa ja mistä ei voisi luopua mistään hinnasta. Me eletään vain kerran ja kukaan yksittäinen ihminen ei saisi olla niin tärkeä, että olisi valmis uhraamaan melkein elämänsä tärkeimmän haaveen toisen takia. Varsinkaan kun vakaammistakaan ihmissuhteista ei koskaan ole takeita, ei koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten monesta unelmasta te sitten olette valmiita luopumaan sen oman rakkaan kumppanin vuoksi? Työpaikan? Harrastuksen? Matkustelun?
Jos elämä on nyt hyvää, ja rakkautta on, niin en minä esimerkiksi muuttaisi minnekään hornan tuuttiin työpaikan vuoksi, jos se veisi minulta rakkaani. Harrastukset ja matkustelut, en oikein ymmärrä miten puoliso ne voisi estää, kun niitä voi tehdä yksinkin. Ja on ihan normaalia, että ei halua lasta, mutta ei ole kovin normaalia, että ei halua puolisonsä käyvän salilla. Eli tuossa kohtaa ihminen tuskin olisi minulle kovin rakas koskaan ollutkaan, jos olisi noin sekaisin.
Jos minä en halua matkustella, enkä käyä salilla ja en halua, että sinäkään saat tehdä niitä. Sama juttu lapsiasiassa.
Aivan. Tästä asiasta tosiaan tulee helppo, kun vääntää tuon kuvitteellisen ihmisen täysin sekopäiseksi. Ei ole sekopäistä, että ei halua jotain asiaa, joka muuttaa koko elämän yhtäkkiä täysin. Ja jos olet rakastanut miestäsi/naistasi ja ollut onnellinen, niin miksi se yhtäkkiä muuttuu johonkin, kun et saa asiaa, jota ei ole koskaan ollutkaan? Aivan, koska tähän astinen elämä on ollut vain välinettä, suvantovaihetta siihen, että nainen saa sen mitä oikeasti himoitsee: lapsen. Jos sitä ei tule, niin miehen voi vaihtaa kuin lapasen. "vielä ehdit/hankit nyt vaan jonkun/minäkin vaihdoin ja sain lapset, mies ei vain ollut kovin hyvä, erottiin". Näitä kaikkea kuulee. Ei kuulosta tosirakkaudelta, eihän?
No biologinen tarve omaa lasta kohtaan voi mennä tuollaisen rakkauden ohi. Heittämällä. Deal with it.
Ja tästä syystä miehillä on oikeus jättää akka, joka ei anna seksiä. Biologinen tarve ei täyty pihtarin kanssa ja menee heittämällä rakkauden ohi. Deal with it.
Tottakai. Samoin naisilla on oikeus jättää äijä, joka ei seksiin enää kykene tai on huono rakastaja. Biologinen tarve ei täyty jos mies ei kykene järjestämään naiselle orgasmeja ja sisarelliseen rakkauteen on turha vedota. Deal with it.
Mä näen asian niin että niitä suuria unelmia ei PIDÄ kompromissata kenenkään takia. Ei miehen, ei naisen, ei perheen. Niinkin kokonaisvaltaisesta asiasta luopuminen tekee onnettomaksi ja katkeraksi, eikä toista aidosti rakastava ihminen halua kumppanistaan tehdä niin onnetonta kieltämällä näitä. Ei kenelläkään ole velvollisuutta toimia omaa tahtoaan vastaan vaan terveellä lailla pitää olla itsekäs. Jos ei halua lapsia, kertoo sen. Jos haluaa lapsia niin senkin kertoo. Mä en usko että sellainen mies on oikea mulle jos ei lapsia halua. Sellainen mies ei ole mua varten enkä myöskään enää tässä kolmenkympin korvilla sellaista miestä katsele seksisuhdetta enempää, se mies on varmasti onnellisempi jonkun toisen kanssa joka haluaa olla lapseton kun niitäkin on. Mikä ihme saa miehen valittamaan elämän epäreiluutta kun naiset "vaativat" sen kliseisen perhe-elämän kun vapaaehtoisesti lapsettomia naisiakin löytyy vaikka kuinka paljon? Kaikilla on vapaus valita, ketään ei tässä yhteiskunnassa avioliittoon tai perhe-elämään kahlita. Omasta elämästään pitää kantaa vastuuta eikä vain syyttää aina toisia :)
PS en myöskään hetkeäkään usko että aloittaja on nainen, toi vimmattu painottaminen että "vaikka olen nainen, niin..." jo paljastaa sen :D Ei kenelläkään naisella ole tarve painottaa olevansa nainen tällaisessa postauksessa. Nice try though.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten monesta unelmasta te sitten olette valmiita luopumaan sen oman rakkaan kumppanin vuoksi? Työpaikan? Harrastuksen? Matkustelun?
Jos elämä on nyt hyvää, ja rakkautta on, niin en minä esimerkiksi muuttaisi minnekään hornan tuuttiin työpaikan vuoksi, jos se veisi minulta rakkaani. Harrastukset ja matkustelut, en oikein ymmärrä miten puoliso ne voisi estää, kun niitä voi tehdä yksinkin. Ja on ihan normaalia, että ei halua lasta, mutta ei ole kovin normaalia, että ei halua puolisonsä käyvän salilla. Eli tuossa kohtaa ihminen tuskin olisi minulle kovin rakas koskaan ollutkaan, jos olisi noin sekaisin.
Jos minä en halua matkustella, enkä käyä salilla ja en halua, että sinäkään saat tehdä niitä. Sama juttu lapsiasiassa.
Aivan. Tästä asiasta tosiaan tulee helppo, kun vääntää tuon kuvitteellisen ihmisen täysin sekopäiseksi. Ei ole sekopäistä, että ei halua jotain asiaa, joka muuttaa koko elämän yhtäkkiä täysin. Ja jos olet rakastanut miestäsi/naistasi ja ollut onnellinen, niin miksi se yhtäkkiä muuttuu johonkin, kun et saa asiaa, jota ei ole koskaan ollutkaan? Aivan, koska tähän astinen elämä on ollut vain välinettä, suvantovaihetta siihen, että nainen saa sen mitä oikeasti himoitsee: lapsen. Jos sitä ei tule, niin miehen voi vaihtaa kuin lapasen. "vielä ehdit/hankit nyt vaan jonkun/minäkin vaihdoin ja sain lapset, mies ei vain ollut kovin hyvä, erottiin". Näitä kaikkea kuulee. Ei kuulosta tosirakkaudelta, eihän?
No biologinen tarve omaa lasta kohtaan voi mennä tuollaisen rakkauden ohi. Heittämällä. Deal with it.
Ja tästä syystä miehillä on oikeus jättää akka, joka ei anna seksiä. Biologinen tarve ei täyty pihtarin kanssa ja menee heittämällä rakkauden ohi. Deal with it.
Lähtisin mäkin suhteesta, jossa seksi ei pelaa. Itsellä aina mennyt rakkaus lapsia kohtaan helposti ohi miehen, jopa silloin kun niitä lapsia ei vielä ollut.t: ohis
Yäk. Mikään ei ole hirveämpää kuin äitiyden elämäntehtäväkseen sisäistänyt pirttihirmu hyyyyäägh
Naurahdin tolle pirttihirmulle, niin paljon meni taas metsään.
Meillä jokaisella on vain yksi elämä ja se on pitäisi elää niin, että vanhana ei tarvitse surra. Itse rakastan miestäni valtavasti ja tiedän, että hän rakastaa minua. Minä olen meidän suhteessa se lapsettomuuden "syy", en voi saada lapsia ja tämä asia on miehen kanssa surtu ja käsitelty, mies tahtoo tästä huolimatta olla minum kanssani, mutta olen miehelle tehnyt selväksi, että jos lapsen kaipuu joskus tulee niin hän on vapaa yrittämään tuota haavetta jonkun muun kanssa. Rakkaus on myös sitä, että toisen osaa päästää vapaaksi tarvittaessa.