Kuinka moni lapsenlapsi on saanut perintöä isovanhemman kuollessa?

Mummon kuollessa äiti antoi ns. pöydän alta meille kaikille lapsille pari tonnia mieheen. Sanoi tietävänsä, että mummo olisi halunnut niin.

Miehen äiti taas....hän ei ole koskaan halunnut antaa omastaan muutenkaan. Kuuluu mun nähdäkseni "ahneeseen sukupolveen" eli hyvin mielellään on perinyt omat esivanhempansa, mutta itse ei sanojensa mukaan halua jättää omille jälkeläisilleen yhtään mitään.Jotenkin moraalitonta, mielestäni.

Leuhkiminen nyt on aina typerää, mutta eihän hänellä mikään pakko ole siirtää perintöä suoraan omille lapsilleen. He saavat sitten joskus osansa (jos jotain on jäljellä), kun oma vanhempi jättää maallisen vaelluksensa.

Jos tilanne on sellainen, ettei isovanhemman oma lapsi, eli esim. aikuisen lapsen isä/äiti tarvitse perintöä itse, voi sen toki antaa suoraan lapsilleen. Harvalla sitä rahaa kuitenkaan niin paljon on, että ei mieluummin itse käyttäisi sitä esimerkiksi maksaakseen asuntolainansa pois ja elääkseen vanhuutensa hieman mukavammin. 

Meillä suvussa tapaus, että äiti vieraannutti lapset isästään (tää äiti siis kuuluu meidän sukuun). Lapsille tuli täytenä yllätyksenä isovanhempien, joista eivät olleet kuulleet koskaan sen ikäisenä, että jotain muistaisivat, perintö, oli vielä testamentattu heille varmuuden vuoksi, vaikka kuului muutenkin. Mutta tässä tapauksessa isä, joka oli ainoa lapsi, oli kuollut. 

Minä luultavasti, jos isäni kuolee nyt lähiaikoina ja jää jotain ja luultavasti jää, annan lapsille osansa. He ovat opiskelijoita ja tarve on suurempi kuin minulla. Isäni on vanha, heikko ja sairas, joten elinikää ei ole enää paljon odotettavissa, voi elää vielä muutaman vuoden tai muutaman kuukauden, kukaan ei tiedä. Äiti on jo kuollut. En minä isäni kuolemaa toivo, mutta se on väistämättä edessä kohta yhdeksänkymppisellä. 

Minusta ei ole yhtään paheksuttavaa, että ei anna saamaansa perintöä suoraan omille lapsilleen. Vainaja on tahtinut perinnön menevän niin kuin se menee. Ahne on sen sijaan se, joka oikeudettomasti ahnehtii ja kateilee miehensä äitiä tämän saanasta perinnöstä.

Kannattaako perintöä laittaa edes yli sukupolven. Jää sitten se lapsi vaikka opiskeluvaiheessa vaille tukia, kun on omaisuutta. Tätä ei ehkä moni vanhus tajua (kun omassa nuoruudessa ei ollut tukia saatavissa edes)

Meillä ei isovanhemmat jättäneet testamenttia, joten heidän lapsensa perivät kaiken tasaisesti, toki olivat niin kivoja, että myös lapsensa saivat valita jotain itselleen, minäkin, vaikka en lopulta saanut mitään...

Vähän OT, mutta kaikkein järkevintä omaisuuden hoitoa olisi antaa lapselle vuosittain maksimisumma, jonka saa antaa verottomasti. Tällä hetkellä taitaa olla 3999 €/vuosi. On hölmöä maksaa veroa moninkertaisesti (esim. ensin tulovero ja sen jälkeen jo kertaalleen perintövero edelliselle sukupolvelle), kun sen voi tällä helposti välttää. Kymmenessä vuodessa saa näin siirrettyä laillisesti jo lähes 40 000 €. Käteisenähän voi tietysti lahjoittaa senkin lisäksi aika suuria summia, ennen kuin verottaja kiinnostuu.

Onko järkevää lahjoittaa lapsenlapselle esimerkiksi asunto ja osakkeita. Omaisuus voi sitten olla esteenä, jos nuori joutuisi turvautumaan toimeentulotukeen. Eli omaisuus menisi tuossa tilanteessa hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vähän OT, mutta kaikkein järkevintä omaisuuden hoitoa olisi antaa lapselle vuosittain maksimisumma, jonka saa antaa verottomasti. Tällä hetkellä taitaa olla 3999 €/vuosi. On hölmöä maksaa veroa moninkertaisesti (esim. ensin tulovero ja sen jälkeen jo kertaalleen perintövero edelliselle sukupolvelle), kun sen voi tällä helposti välttää. Kymmenessä vuodessa saa näin siirrettyä laillisesti jo lähes 40 000 €. Käteisenähän voi tietysti lahjoittaa senkin lisäksi aika suuria summia, ennen kuin verottaja kiinnostuu.

Ei joka vuosi vaan kolmen vuoden välein.

4000 e KOLMEN vuoden aikana eli 8000 e kymmenessä vuodessa, ei 40 000 e. Monella varallisuus on sidottu asuntoon, metsään tms minkä silppuaminen on vaikeaa ja lisäksi elinvuodet loppuvat ennen kuin omaisuus on siirtynyt.

Olen saanut yhden isovanhempani perinnön niin, että vanhempani luopui siitä.

Minä sain mummilta ihanan ompelulipaston. Oli kirjoittanut pohjaan nimeni, ja muut perilliset antoivat sen minulle.

Isovanhemmat voivat testamentissa määrätä osan perinnöstä lapsenlapsille.

Jos näin ei ole tehty, lapsi on perijä. Hän voi tietenkin luopua perinnöstä, mutta se tarkoittaa sitä, että perintöön ei todellakaan kosketa . Ei voi toimia niin, että otan tuon osan ja lapset saa tuon osan.

Jos ottaa perinnön vastaan ja haluaa antaa siitä jotain lapsilleen, on kyse lahjasta, josta lapset joutuvat maksamaan lahjaveron.

Käsittämätöntä, että joku voi odottaa kyllä itselleen perintöä, mutta itse ei sitten aio jättää lapsilleen mitään vaan pistää kaiken sileäksi. Sukupolvien perimisketjuhan tuossa katkeaa? Minkälainen ja minkälaisella moraalilla varustettu ihminen haluaa tehdä niin? :o

Ymmärtäisin jos olisi ilman rintaperillisiä tai itsekin kieltäytynyt perinnöstä, mutta ei: nämä tällaiset tyypit ovat kyllä hyvin mielellään saavana osapuolena kunhan ei vaan tarvitse itse antaa kenellekään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä, että joku voi odottaa kyllä itselleen perintöä, mutta itse ei sitten aio jättää lapsilleen mitään vaan pistää kaiken sileäksi. Sukupolvien perimisketjuhan tuossa katkeaa? Minkälainen ja minkälaisella moraalilla varustettu ihminen haluaa tehdä niin? :o

Ymmärtäisin jos olisi ilman rintaperillisiä tai itsekin kieltäytynyt perinnöstä, mutta ei: nämä tällaiset tyypit ovat kyllä hyvin mielellään saavana osapuolena kunhan ei vaan tarvitse itse antaa kenellekään mitään.

Perintökaari menee niin, että ensisijaisina perijöinä ovat lapset, ei siis lapsenlapset. Siksi se perintö menee lapsille, oli ne sitten vaikka 60v täyttäneitä ja rikkaita, vaikka lapsenlapset olisi toimeentulotuella kituuttavia 35v ikäisiä luusereita, joilla olisi käyttöä rahalle.

Kenenkään ei tarvitse jättää perintöä. Ei ole olemassa sääntöä, että jos saa 100 000 euroa perintönä vuonna 2016, niin saman verran on oltava pesässä, kun itse kuolee 20 vuoden kuluttua. Ei ole olemassa perimisketjua tms. vaan jokainen sukupolvi saa ratkaista, mitä omaisuudellaan tekee. Lapsilla on oikeus vaatia lakiosaa, lapsenlapsilla ei ole mitään sanomista perintöön, jos vanhempansa elävät.

Äitini on eläkkeellä, saa nettona kuukaudessa alle 700 e. Minä tienaan noin 3800 e/kk.

Kun isoäitini kuoli, olisi minun tietenkin pitänyt mennä ilmoittamaan äidille, että et sinä mitään tarvitse, mutta meidän perheen taloudessa mummin 200 000 e tulee enemmän kuin tarpeeseen. Miksiköhän minä hupsu ajattelin, että äitini periin oman äitinsä ja minä perin joskus vuosien kuluttua omani ja jos perittävää ei ole, niin mitä se minulle kuuluu, mihin äiti rahansa laittaa. Elämiseen todennäköisesti.

Anoppi on ilmoittanut, että aikoo käyttää omaisuutensa (=vanhemmiltaan perimänsä)  itse. Olisipa vain kertonut sen omalle äidilleen, joka eläissään sopi, mitä menee sitten anopin jälkeen kenellekin. Olisi voinut mamma tehdä testamentit, jotta tahtonsa olisi toteutunut myös käytännössä. 

 

Isovanhemmat voivat suoraan testamentata lapsenlapselleen oman osuuden perinnöstä. Näin ei mene tuplaveroja, eli ensin maksaisivat omat lapset ja näiden lapset taas uudelleen.

Nuori ei sitten saa toimeentulotukea, jos sillä on liikaa omaisuutta. Hän joutuu tuhlaamaan sen omaisuuden ensin. Tämän vuoksi omaisuutta ei kannata jättää kuin sellaiselle lapsenlapselle, jolla on jo ammatti ja suht vakaaksi oletettu tulotaso.

Jos jättää alaikäiselle, se voi mennä ihan elinkustannuksiin, eli hukkaan.

Mutta jos yrittää välttää tuplaverotuksen ja laittaa sukupolven yli, voikin törmätä siihen, että omaisuus estää sossutuen.

Miksi joku alapeukuttaa tuota, että omaisuus estää toimeentulotuen saamisen. Tottahan se on.

Omaisuus pakotetaan käyttämään ensin.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi on ilmoittanut, että aikoo käyttää omaisuutensa (=vanhemmiltaan perimänsä)  itse. Olisipa vain kertonut sen omalle äidilleen, joka eläissään sopi, mitä menee sitten anopin jälkeen kenellekin. Olisi voinut mamma tehdä testamentit, jotta tahtonsa olisi toteutunut myös käytännössä. 

 

Jos ei tee testamenttia, ei sanomisilla ole mitään merkitystä.

Miten itse toimisit, jos saisi testamentilla museokuntoisen talon ja testamentin ehtona on, että remontoit talon pankkitilillä olevilla rahoilla asumiskuntoon ja pidät huolta, että lapsesi saavat sen talon jonain päivänä. Kävisikö mielessä, että mamman tahtoa ei tarvitse noudattaa, ostan mieluummin rempparahoilla purjeveneen.