Kuinka moni lapsenlapsi on saanut perintöä isovanhemman kuollessa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku alapeukuttaa tuota, että omaisuus estää toimeentulotuen saamisen. Tottahan se on.

Omaisuus pakotetaan käyttämään ensin.

Mitä ihmeen sossupummeja täällä on? Omassa suvussa ei ole kukaan koskaan hakenut toimeentulotukea, ei nuoret, ei keski-ikäiset eikä vanhukset. Sitäpaitsi tt-tukea voi joutua hakemaan se perivä lapsikin ei pelkästään lapsenlapsi. Menee se perintö silloin yhtä paljon hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku alapeukuttaa tuota, että omaisuus estää toimeentulotuen saamisen. Tottahan se on.

Omaisuus pakotetaan käyttämään ensin.

Toimeentulotukea tuskin meidän lapset tulee tarvitsemaan

En tiedä. Mutta itse tulen perimään molemmat Isovanhempani aikanaan. Tunnen myös muitakin, joilla sama tilanne, niin en ole koskaan pitänyt sitä epätavanomaisena. Heidän lapsillaan on jo asiat ihan mukavasti ja verottaja olisi suurin ilahtuja tuplaveroista. Lapsen lapset ovat osa vielä pieniä ja suurimmatkin (melko) nuoria ja isovanhemmat haluavat antaa turvaa heidän talouteensa, pesämunan valmiina.

Ja sinulle, joka sanoo tukien menetyksestä perinnön saadessaan, niin tämähän vaikuttaa ainoastaan sossun asiakkaisiin, ja kukapa ei mielummin elä perinnön ehdoilla, kun sosiaalitoimen kanssa taistellessa?

Aika harva mummo jättää mittavia perintöjä, etenkään jos suku on sossun asiakkaita useammassa polvessa.

Vuonna 2004 suomalainen peri keskimäärin 32 000 e ja 2014 noin 80 000 e. Oletusarvoisesti sillä mummolla on 3 lasta (tavallinen lapsiluku 60-luvulla) ja näillä jokaisella 2 lasta, joten lapsenlapsille tulisi perintöä 40 000 e jokaiselle, jos sen mummon omaisuus olisi ollut 240 000 e. Tämä edellyttää sitä, että vaarin jälkeen kuolinpesä on ollut jakamaton.

Onko sillä lapsenlapsella siis enemmän käyttöä 40 000 eurolle kuin eläkkeelle jäävällä vanhemmallaan 80 000 eurolle? Tietenkin on, jos lapselta kysytään, mutta onko lapsi valmis siihen, että oma vanhempi joutuu myymään kotinsa saadakseen syöpähoitoja? Se kun on jo nyt arkea monelle sairastuneelle.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on eläkkeellä, saa nettona kuukaudessa alle 700 e. Minä tienaan noin 3800 e/kk.

Kun isoäitini kuoli, olisi minun tietenkin pitänyt mennä ilmoittamaan äidille, että et sinä mitään tarvitse, mutta meidän perheen taloudessa mummin 200 000 e tulee enemmän kuin tarpeeseen. Miksiköhän minä hupsu ajattelin, että äitini periin oman äitinsä ja minä perin joskus vuosien kuluttua omani ja jos perittävää ei ole, niin mitä se minulle kuuluu, mihin äiti rahansa laittaa. Elämiseen todennäköisesti.

Mitä ihmettä? Ei kai tuollaisia mennä ruinaamaan tai sanelemaan. Oma vanhempani päätti ihan itse jättää perinnön väliin ja antaa sen minulle. Hänelle riitti toisen vanhempansa perintö.

Vierailija kirjoitti:

Aika harva mummo jättää mittavia perintöjä, etenkään jos suku on sossun asiakkaita useammassa polvessa.

Vuonna 2004 suomalainen peri keskimäärin 32 000 e ja 2014 noin 80 000 e. Oletusarvoisesti sillä mummolla on 3 lasta (tavallinen lapsiluku 60-luvulla) ja näillä jokaisella 2 lasta, joten lapsenlapsille tulisi perintöä 40 000 e jokaiselle, jos sen mummon omaisuus olisi ollut 240 000 e. Tämä edellyttää sitä, että vaarin jälkeen kuolinpesä on ollut jakamaton.

Onko sillä lapsenlapsella siis enemmän käyttöä 40 000 eurolle kuin eläkkeelle jäävällä vanhemmallaan 80 000 eurolle? Tietenkin on, jos lapselta kysytään, mutta onko lapsi valmis siihen, että oma vanhempi joutuu myymään kotinsa saadakseen syöpähoitoja? Se kun on jo nyt arkea monelle sairastuneelle.

Miten se vaarin kuolinpesä tähän liittyy?

Meillä perinnön on saanut se sukupolvi, joka on hoitanut ne vanhukset eli lapset eikä lapsenlapset. Asiasta keskusteltiin silloin, kun äitini sairastui altzheimeriin ja mietittiin, miten taata inhimilliset viimeiset vuodet. Kaksi miniää ilmoitti välittömästi, että heillä on ruuhkavuodet eikä aikaa harhailevalle mummolle, joten minä tyttärenä luonnollisesti hoidin itse äitini.

Mutta kun tuli perinnönjaon aika, ilmoittivat miniät yhdestä suusta, että perintö kannattaa siirtää yhden sukupolven yli, koska niin vältytään kaksinkertaisilta perintöveroilta. Muistutin heitä, että kun perin, niin itse maksan veroni, ei se heiltä ole pois. Muutenkin tuollainen verokikkailu tuntui vähän samalta kuin veronkierto, joten ajattelin, että minä maksan nyt verot ja kun kuolen, maksakoot lapset omansa, jos on perittävää.

Olen kuulemma itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva mummo jättää mittavia perintöjä, etenkään jos suku on sossun asiakkaita useammassa polvessa.

Vuonna 2004 suomalainen peri keskimäärin 32 000 e ja 2014 noin 80 000 e. Oletusarvoisesti sillä mummolla on 3 lasta (tavallinen lapsiluku 60-luvulla) ja näillä jokaisella 2 lasta, joten lapsenlapsille tulisi perintöä 40 000 e jokaiselle, jos sen mummon omaisuus olisi ollut 240 000 e. Tämä edellyttää sitä, että vaarin jälkeen kuolinpesä on ollut jakamaton.

Onko sillä lapsenlapsella siis enemmän käyttöä 40 000 eurolle kuin eläkkeelle jäävällä vanhemmallaan 80 000 eurolle? Tietenkin on, jos lapselta kysytään, mutta onko lapsi valmis siihen, että oma vanhempi joutuu myymään kotinsa saadakseen syöpähoitoja? Se kun on jo nyt arkea monelle sairastuneelle.

Miten se vaarin kuolinpesä tähän liittyy?

Suomalainen perii keskimäärin 80 000 e. Siinä on kaikki periminen, niin isän kuin äidinkin jälkeen. Jos on jo vaarin jälkeen perinyt 60 000 e, niin keskimäärin mummolta jää vain 20 000 e. (näin siis matemaattisesti ajatellen)

Meillä isovanhempi ohjasi testamentilla kunkin lapsensa ohi lapsenlapsille kaikkinensa 700 000 euroa.

t

Vierailija kirjoitti:

Meillä perinnön on saanut se sukupolvi, joka on hoitanut ne vanhukset eli lapset eikä lapsenlapset. Asiasta keskusteltiin silloin, kun äitini sairastui altzheimeriin ja mietittiin, miten taata inhimilliset viimeiset vuodet. Kaksi miniää ilmoitti välittömästi, että heillä on ruuhkavuodet eikä aikaa harhailevalle mummolle, joten minä tyttärenä luonnollisesti hoidin itse äitini.

Mutta kun tuli perinnönjaon aika, ilmoittivat miniät yhdestä suusta, että perintö kannattaa siirtää yhden sukupolven yli, koska niin vältytään kaksinkertaisilta perintöveroilta. Muistutin heitä, että kun perin, niin itse maksan veroni, ei se heiltä ole pois. Muutenkin tuollainen verokikkailu tuntui vähän samalta kuin veronkierto, joten ajattelin, että minä maksan nyt verot ja kun kuolen, maksakoot lapset omansa, jos on perittävää.

Olen kuulemma itsekäs.

Olisitko todella luopunut perinnöstä, jos lapsesi olisivat hoitaneet äitisi?

Moni saa toimeentulotukea.

Me emme saa, kun on omaisuutta "rasitteena".

Olemme kaksi yliopistokoulutettua työtöntä tällä hetkellä. Lapsiakin on.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat voivat suoraan testamentata lapsenlapselleen oman osuuden perinnöstä. Näin ei mene tuplaveroja, eli ensin maksaisivat omat lapset ja näiden lapset taas uudelleen.

Ei mene tuplaveroja, ei, mutta yhdeltä sukupolvelta menee käyttöoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku alapeukuttaa tuota, että omaisuus estää toimeentulotuen saamisen. Tottahan se on.

Omaisuus pakotetaan käyttämään ensin.

Alapeukku sille, että ihmiset, joilla on omaisuutta, edes miettivät sossutuilla keplottelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä perinnön on saanut se sukupolvi, joka on hoitanut ne vanhukset eli lapset eikä lapsenlapset. Asiasta keskusteltiin silloin, kun äitini sairastui altzheimeriin ja mietittiin, miten taata inhimilliset viimeiset vuodet. Kaksi miniää ilmoitti välittömästi, että heillä on ruuhkavuodet eikä aikaa harhailevalle mummolle, joten minä tyttärenä luonnollisesti hoidin itse äitini.

Mutta kun tuli perinnönjaon aika, ilmoittivat miniät yhdestä suusta, että perintö kannattaa siirtää yhden sukupolven yli, koska niin vältytään kaksinkertaisilta perintöveroilta. Muistutin heitä, että kun perin, niin itse maksan veroni, ei se heiltä ole pois. Muutenkin tuollainen verokikkailu tuntui vähän samalta kuin veronkierto, joten ajattelin, että minä maksan nyt verot ja kun kuolen, maksakoot lapset omansa, jos on perittävää.

Olen kuulemma itsekäs.

Olisitko todella luopunut perinnöstä, jos lapsesi olisivat hoitaneet äitisi?

Tietenkin. Asiasta olisi tehty selkeät sopimukset, joissa olisi määritelty, millä perusteilla perintö jaetaan (ei siis niin, että toinen poika perheineen huolehtii kaikesta ja toinen käy kerran vuodessa synttärikahvilla). Samanlaisen sopimuksen tein veljeni kanssa, kirjasimme kummankin velvollisuudet ja sen, miten tekemiset vaikuttavat perinnönjakoon. Kälyn kanssa tosin teimme paljon enemmän kuin mitä oli sopimuksessa, mutta periaate olisi ollut sama. Veli perheineen asuu 150 km päässä, joten sopimuksessa otettiin huomioon se, että minulla lähempänä asuvana oli suurempi vastuu.

Joskus nuoret unohtavat, että perintökään ei putoa syliin tyhjästä.

Omaisuuden voi testamentata myös niin, että hallinta- ja nautintaoikeus säilyy omilla lapsilla, mutta omistusoikeus ja siten perintöverot siirtyvät lapsenlapsille. On kiva maksaa esim. 8000 euroa perintöveroa omaisuudesta, jota ei saa käyttöönsä ja jota ei saa myydä hallintaoikeuden takia.

Onko sellainen lapsi joka ehdottaa vanhemmalleen perinnöstä luopumista itsekäs? Jos vanhempi ei luovu, niin miten lapsi oli itsekäs? Sitenkö, että vanhemman täytyy suuttua lapselle, joka ajatteli itseään? En ymmärrä, miten kysyminen sinänsä olisi itsekkyyttä, jos varsinkin vanhempi on varakas ja lapsi elää velkojen keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Omaisuuden voi testamentata myös niin, että hallinta- ja nautintaoikeus säilyy omilla lapsilla, mutta omistusoikeus ja siten perintöverot siirtyvät lapsenlapsille. On kiva maksaa esim. 8000 euroa perintöveroa omaisuudesta, jota ei saa käyttöönsä ja jota ei saa myydä hallintaoikeuden takia.

Käsittääkseni omaisuuden saa myydä, jos vain löytyy ostaja jota ei muiden hallintaoikeus haittaa. Toki se alentaa hintaa rutkasti, eli ei käytännössä kannata.

En ymmärrä sukupolven yli siirtoa. En kertakaikkiaan.

Vanhemmat ja lapset ovat eri asia kuin isovanhemmat ja lapsenlapset. Tuo siirto nimenomaan tuntuu laskelmoivalta. En siirtäisi omien lasteni lapsille yli lasteni mitään isompaa; se on sitten taas lasteni oma asia, mitä lapsilleen jättävät.

Tuntuu vain väärältä.

minä en tuu jättämäään kenellekään mitään kun ei ole lapsia. Ja osaan kyllä menetellä niin ettei valtio saa penniäkään. Testamenttaan vaikka kissoille.niin ja ei ole miestäkään. Muut sukulaiset eivät tule perimään, omaa syytään, teen sellaiset paperit.

15 000e aikoinaan kun toinen mummo kuoli. 35 000e sain papaltani hänen kuoltuaan. Molemmilta henkivakuutuksen kautta ja molemmat lahjoitti kaikille lapsenlapsille. Yksi isovanhempi vielä elossa, hänelläkin saattaa olla henkivakuutus jos hoitanut asiansa ajoissa.