Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka moni lapsenlapsi on saanut perintöä isovanhemman kuollessa?
12.06.2016 |
Kuinka yleistä on se, että isovanhemman kuollessa, hänet perivät rintaperilliset antavat omasta osuudestaan jotakin myös lapsilleen? eli siis tämän edesmenneen henkilön lapsenlapsetkin saavat ns. perintöä vaikka vanhempansa, rintaperilliset, vielä elävät?
Itse olen vain kuullut asiasta enkä voisi kuvitellakaan että esim. anoppi olisi antanut kaikille lapsilleen jotakin omien vanhempiensa perinnöstä. Tiettävästi antoi kyllä rahaa lempilapselleen ja tämän perheelle, mutta ei tosiaankaan kaikille. Leuhki ja luetteli rahasummia ja tavaraa mitä itse sai. Suorastaan tuli tunne, että tahtoi tehdä meidät kateelliseksi uudesta omaisuudestaan.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sukupolven yli siirtoa. En kertakaikkiaan.
Vanhemmat ja lapset ovat eri asia kuin isovanhemmat ja lapsenlapset. Tuo siirto nimenomaan tuntuu laskelmoivalta. En siirtäisi omien lasteni lapsille yli lasteni mitään isompaa; se on sitten taas lasteni oma asia, mitä lapsilleen jättävät.Tuntuu vain väärältä.
Sen ratkaisuhan tekevätkin lapsesi. He joko ottavat vastaan perintösi tai antavat sijaisperijöilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No me ollaan miehen kanssa molemmat viiskymppisiä velattomia. Odotettavissa olevat perinnöt mun vanhempien puolelta kaksi noin 60 000 arvoista kaksiota kolmeen jaettuna ja miehen puolelta kälynen maatila. Sisaruksillani ei lapsia, eikä kai tulekaan.
Mä voisin omasta perinnöstäni hyvinkin luopua lasteni hyväksi, vaikka heillä on testamentilla saatua omaisuutta enemmän kuin mulla, kaksiot on helpompi muuttaa rahaksi, mitä lapsillani puuttuu.
Itse pidän ainakin järkevänä tämänkaltaista verosuunnittelua. Ystäväni isoäiti kuoli ja häneltä jäi pieni talo rantaan. Hänen ainoa tyttärensä n 65 v asui siinä parin sadan metrin päässä. Ystäväni äiti luopui perinnöstä ainoan tyttärensä hyväksi ja nyt ystävälläni on rantamökki äitinsä naapurissa. 65-vuotiaan ei tarvinnut maksaa perintöveroa ja jäähän hänenkin talonsa kuitenkin tyttärelle jossain kohtaa.
Vanhemmilla kaksi poikaa. Toisella pojista yksi lapsi.
Tälle lapsenlapselle aiotaan siirtää osa tulevasta perinnöstä.
Seuraus: lapseton veli aikoo tehdä testamentin, jossa koko hänen omaisuutensa menee yleushyödylliselle taholle.
Jos lapsenlapselle ei testamentattaisi mitään, lapseton veli ei tekisi testamenttia ja lapsi perisi aikanaan sekä isänsä että lapsettoman setänsä.
Isovanhemmat edesauttavat tajuamattaan sitä, että lapsenlapsi jää vaille sedän osuutta. Miksi lapseton setä toimii näin, johtuu tunnesyistä, jotka eivät koskaan ole vähäpätöisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sukupolven yli siirtoa. En kertakaikkiaan.
Vanhemmat ja lapset ovat eri asia kuin isovanhemmat ja lapsenlapset. Tuo siirto nimenomaan tuntuu laskelmoivalta. En siirtäisi omien lasteni lapsille yli lasteni mitään isompaa; se on sitten taas lasteni oma asia, mitä lapsilleen jättävät.Tuntuu vain väärältä.
Sen ratkaisuhan tekevätkin lapsesi. He joko ottavat vastaan perintösi tai antavat sijaisperijöilleen.
Kuolemani jälkeen voivat tehdä perinnöllä mitä haluavat. Etukäteisjärjestelyihin en ryhdy enkä pidä niitä hyvänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sukupolven yli siirtoa. En kertakaikkiaan.
Vanhemmat ja lapset ovat eri asia kuin isovanhemmat ja lapsenlapset. Tuo siirto nimenomaan tuntuu laskelmoivalta. En siirtäisi omien lasteni lapsille yli lasteni mitään isompaa; se on sitten taas lasteni oma asia, mitä lapsilleen jättävät.Tuntuu vain väärältä.
Sen ratkaisuhan tekevätkin lapsesi. He joko ottavat vastaan perintösi tai antavat sijaisperijöilleen.
Kuolemani jälkeen voivat tehdä perinnöllä mitä haluavat. Etukäteisjärjestelyihin en ryhdy enkä pidä niitä hyvänä.
Juuri näin oma äitini toimi. Eivät isovanhemmat eläissään tienneet sitä, että tyttärensä siirsivät puolet perinnöstään lapsilleen.
No, saahan sitä perintöä, jos vanhempi on siitä välistä kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sukupolven yli siirtoa. En kertakaikkiaan.
Vanhemmat ja lapset ovat eri asia kuin isovanhemmat ja lapsenlapset. Tuo siirto nimenomaan tuntuu laskelmoivalta. En siirtäisi omien lasteni lapsille yli lasteni mitään isompaa; se on sitten taas lasteni oma asia, mitä lapsilleen jättävät.Tuntuu vain väärältä.
Sen ratkaisuhan tekevätkin lapsesi. He joko ottavat vastaan perintösi tai antavat sijaisperijöilleen.
Kuolemani jälkeen voivat tehdä perinnöllä mitä haluavat. Etukäteisjärjestelyihin en ryhdy enkä pidä niitä hyvänä.
Juuri näin oma äitini toimi. Eivät isovanhemmat eläissään tienneet sitä, että tyttärensä siirsivät puolet perinnöstään lapsilleen.
Se on ok koska silloin se onkin jo heidän päätäntävallassaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sukupolven yli siirtoa. En kertakaikkiaan.
Vanhemmat ja lapset ovat eri asia kuin isovanhemmat ja lapsenlapset. Tuo siirto nimenomaan tuntuu laskelmoivalta. En siirtäisi omien lasteni lapsille yli lasteni mitään isompaa; se on sitten taas lasteni oma asia, mitä lapsilleen jättävät.Tuntuu vain väärältä.
Sen ratkaisuhan tekevätkin lapsesi. He joko ottavat vastaan perintösi tai antavat sijaisperijöilleen.
Kuolemani jälkeen voivat tehdä perinnöllä mitä haluavat. Etukäteisjärjestelyihin en ryhdy enkä pidä niitä hyvänä.
Juuri näin oma äitini toimi. Eivät isovanhemmat eläissään tienneet sitä, että tyttärensä siirsivät puolet perinnöstään lapsilleen.
Ei voi siirtää puolta perinnöstä lapsilleen. Perinnön joko ottaa kokonaan vastaan tai sitten ei. Jos antaa puolet perinnöstä lapsilleen, on se lahjoittamista ja lapsi maksaa lahjaveron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sukupolven yli siirtoa. En kertakaikkiaan.
Vanhemmat ja lapset ovat eri asia kuin isovanhemmat ja lapsenlapset. Tuo siirto nimenomaan tuntuu laskelmoivalta. En siirtäisi omien lasteni lapsille yli lasteni mitään isompaa; se on sitten taas lasteni oma asia, mitä lapsilleen jättävät.Tuntuu vain väärältä.
Sen ratkaisuhan tekevätkin lapsesi. He joko ottavat vastaan perintösi tai antavat sijaisperijöilleen.
Kuolemani jälkeen voivat tehdä perinnöllä mitä haluavat. Etukäteisjärjestelyihin en ryhdy enkä pidä niitä hyvänä.
Juuri näin oma äitini toimi. Eivät isovanhemmat eläissään tienneet sitä, että tyttärensä siirsivät puolet perinnöstään lapsilleen.
Ei voi siirtää puolta perinnöstä lapsilleen. Perinnön joko ottaa kokonaan vastaan tai sitten ei. Jos antaa puolet perinnöstä lapsilleen, on se lahjoittamista ja lapsi maksaa lahjaveron.
Täsmällisemmin sanottuna siirsi toisen vanhempansa perinnön, joka oli puolet koko yhteenlasketusta perintöpotista. Ihan laillisesti ja oikein on kaikki tehty.
Eikös sossutukioikeuden saisi.lapsenlapsilla säilytettyä, jos heille menisi vaan omistusoikeus ja hallintaoikeus jäisi vanhemmilleen. Käskiskö sossu silti myydä. Tuskin. Omaisuus olisi käytännössä mahdoton myydä.
Hallintaoikeus oikeuttaa myös omaisuuden tuottoon. Eli lapsenlapsi ei menettäsisi sitäkään sossutuloista. Lisäksi hallintaoikeuden pidättämällä vero vähenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kantani on, että jos perintönä jotain saan, niin sillä tuetaan oman lapsen opintoja ja ensimmäisen asunnon hankkimista. Minulla on kaikki, mitä tarvitsen. Sairauden varalle jotain jemmaan ja sekin omista säästöistä. En ole kärkkymässä perintöjä, mutta kun leskiksi jääneet isäni ja anoppini ovat liki 90-vuotiaita, niin ei heillä niitä elonpäiviä välttämättä enää paljon ole. Ja tottahan heidän terveydenhoitokulunsa ovat ensisijalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että joku voi odottaa kyllä itselleen perintöä, mutta itse ei sitten aio jättää lapsilleen mitään vaan pistää kaiken sileäksi. Sukupolvien perimisketjuhan tuossa katkeaa? Minkälainen ja minkälaisella moraalilla varustettu ihminen haluaa tehdä niin? :o
Ymmärtäisin jos olisi ilman rintaperillisiä tai itsekin kieltäytynyt perinnöstä, mutta ei: nämä tällaiset tyypit ovat kyllä hyvin mielellään saavana osapuolena kunhan ei vaan tarvitse itse antaa kenellekään mitään.Perintökaari menee niin, että ensisijaisina perijöinä ovat lapset, ei siis lapsenlapset. Siksi se perintö menee lapsille, oli ne sitten vaikka 60v täyttäneitä ja rikkaita, vaikka lapsenlapset olisi toimeentulotuella kituuttavia 35v ikäisiä luusereita, joilla olisi käyttöä rahalle.
Kenenkään ei tarvitse jättää perintöä. Ei ole olemassa sääntöä, että jos saa 100 000 euroa perintönä vuonna 2016, niin saman verran on oltava pesässä, kun itse kuolee 20 vuoden kuluttua. Ei ole olemassa perimisketjua tms. vaan jokainen sukupolvi saa ratkaista, mitä omaisuudellaan tekee. Lapsilla on oikeus vaatia lakiosaa, lapsenlapsilla ei ole mitään sanomista perintöön, jos vanhempansa elävät.
Paitsi jos vanhemmat luopuvat perinnöstä, lapset ovat perillisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sukupolven yli siirtoa. En kertakaikkiaan.
Vanhemmat ja lapset ovat eri asia kuin isovanhemmat ja lapsenlapset. Tuo siirto nimenomaan tuntuu laskelmoivalta. En siirtäisi omien lasteni lapsille yli lasteni mitään isompaa; se on sitten taas lasteni oma asia, mitä lapsilleen jättävät.Tuntuu vain väärältä.
Sen ratkaisuhan tekevätkin lapsesi. He joko ottavat vastaan perintösi tai antavat sijaisperijöilleen.
Kuolemani jälkeen voivat tehdä perinnöllä mitä haluavat. Etukäteisjärjestelyihin en ryhdy enkä pidä niitä hyvänä.
Juuri näin oma äitini toimi. Eivät isovanhemmat eläissään tienneet sitä, että tyttärensä siirsivät puolet perinnöstään lapsilleen.
Ei voi siirtää puolta perinnöstä lapsilleen. Perinnön joko ottaa kokonaan vastaan tai sitten ei. Jos antaa puolet perinnöstä lapsilleen, on se lahjoittamista ja lapsi maksaa lahjaveron.
Täsmällisemmin sanottuna siirsi toisen vanhempansa perinnön, joka oli puolet koko yhteenlasketusta perintöpotista. Ihan laillisesti ja oikein on kaikki tehty.
Siis ei suostunut ottamaan toisen vanhempansa perintöä vastaan, jolloin se siirtyi sijaisperillisille. Oliko kyseessä ensiksi vai myöhemmin kuolleesta vanhemmasta? Yhtä aikaa he eivät todennäköisesti kuolleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sukupolven yli siirtoa. En kertakaikkiaan.
Vanhemmat ja lapset ovat eri asia kuin isovanhemmat ja lapsenlapset. Tuo siirto nimenomaan tuntuu laskelmoivalta. En siirtäisi omien lasteni lapsille yli lasteni mitään isompaa; se on sitten taas lasteni oma asia, mitä lapsilleen jättävät.Tuntuu vain väärältä.
Sen ratkaisuhan tekevätkin lapsesi. He joko ottavat vastaan perintösi tai antavat sijaisperijöilleen.
Kuolemani jälkeen voivat tehdä perinnöllä mitä haluavat. Etukäteisjärjestelyihin en ryhdy enkä pidä niitä hyvänä.
Juuri näin oma äitini toimi. Eivät isovanhemmat eläissään tienneet sitä, että tyttärensä siirsivät puolet perinnöstään lapsilleen.
Ei voi siirtää puolta perinnöstä lapsilleen. Perinnön joko ottaa kokonaan vastaan tai sitten ei. Jos antaa puolet perinnöstä lapsilleen, on se lahjoittamista ja lapsi maksaa lahjaveron.
Täsmällisemmin sanottuna siirsi toisen vanhempansa perinnön, joka oli puolet koko yhteenlasketusta perintöpotista. Ihan laillisesti ja oikein on kaikki tehty.
Siis ei suostunut ottamaan toisen vanhempansa perintöä vastaan, jolloin se siirtyi sijaisperillisille. Oliko kyseessä ensiksi vai myöhemmin kuolleesta vanhemmasta? Yhtä aikaa he eivät todennäköisesti kuolleet.
No niin yhtä aikaa kuitenkin kuolivat, että molempien perunkirjoitus tehtiin yhtä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Oma kantani on, että jos perintönä jotain saan, niin sillä tuetaan oman lapsen opintoja ja ensimmäisen asunnon hankkimista. Minulla on kaikki, mitä tarvitsen. Sairauden varalle jotain jemmaan ja sekin omista säästöistä. En ole kärkkymässä perintöjä, mutta kun leskiksi jääneet isäni ja anoppini ovat liki 90-vuotiaita, niin ei heillä niitä elonpäiviä välttämättä enää paljon ole. Ja tottahan heidän terveydenhoitokulunsa ovat ensisijalla.
Huomaathan, että jos otat perinnön vastaan, maksat koko potista perintöveron. Sitten kun tuet lapsiasi esimerkiksi ensiasunnon ostossa, kysyy verottaja lapseltasi, mistä hän on saanut rahaa. Viimeistään tässä vaiheessa lapsesi joutuu maksamaan lahjaveroa koko saamastaan summasta.
Parempi olisi ehkä tuossa tapauksessa, että kieltäytyisit kokonaan perinnöstä, jolloin lapsesi saisi sen ja maksaisi perintöveron, jossa on verovapaa osuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat voivat suoraan testamentata lapsenlapselleen oman osuuden perinnöstä. Näin ei mene tuplaveroja, eli ensin maksaisivat omat lapset ja näiden lapset taas uudelleen.
Ei mene tuplaveroja, ei, mutta yhdeltä sukupolvelta menee käyttöoikeus.
Käyttöoikeus? 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat voivat suoraan testamentata lapsenlapselleen oman osuuden perinnöstä. Näin ei mene tuplaveroja, eli ensin maksaisivat omat lapset ja näiden lapset taas uudelleen.
Ei mene tuplaveroja, ei, mutta yhdeltä sukupolvelta menee käyttöoikeus.
Käyttöoikeus? 😊
Niin. Mikä epäselvää?
Jos itse on netonnut edellisiltä sukupolvilta ja ottanut perinnöt mieluusti vastaan, on moraalinen velvollisuus (ei tietenkään laillinen) jättää myös jälkipolville jotakin. My humble opinion.
Mun suvussani on tapaus, jossa vanha mummeli asusteli yksin talossaan ja tarvitsi päivittäistä apua kaikessa. Siivousta, kaupassakäyttämistä ja loppuvaiheessa käymistä, lääkkeiden laskemista, nurmikonleikkausta, perunannostoa, marjanpoimintaa, mehujen keittämistä, leivontaa, ruoantekemistä, kukkien istuttamista, kastelua jnejne. Koska lähisukulaisia ei ollut, lankesi auttamisvelvollisuus vastuuntuntoiselle isälleni ja meidän koko perheelle. 15 vuoden ajan olimme tekemisissä mummelin kanssa lähes päivittäin. Eikä mummeli ilman apuamme olisi pärjännytkään: soiteltiin ambulansseja, kuskattiin sairaalaan, haettiin lääkkeitä ja kaikki nuo edellämainitut.
Mummeli jatkuvasti toisteli, että hän kyllä muistaa meitä vielä. Oli puheidensa mukaan useasti sanonut perijälleen (testamentti tehty 1960-luvulla silloisen aviomiehensä kanssa), että meitä pitää muistaa. Arvatkaa vaan muistiko perijä meitä mitenkään? Ei todellakaan.
Hyvät muistot jäi kuitenkin mummelista. Paras perintö oli yhdessäolo ja tarinat joita vieläkin joskus lämmöllä muistelen.
Alue: Aihe vapaa
Verohallinnon ylitarkastaja Jarmo Salminen kertoo, että keskimääräisessä kuolinpesässä on yleensä 2 rintaperillistä ja noin 160 000 euroa jaettavia varoja.
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/suomalainen-perii-yleensa-a…
Kun aviopari kuolee, syntyy kaksi kuolinpesää.