Kuinka moni lapsenlapsi on saanut perintöä isovanhemman kuollessa?

Taitaa olla aika harvassa ne testamentit, joissa olisi suoraan laitettu osa perinnöstä lapsenlapsille. Vielä harvinaisempia taitavat olla ne testamentit, jotka on laadittu niin, että ensimmäisen polven perilliset voivat itse valita, minkä verran ottavat perintöä itselleen ja minkä verran antavat mennä lapsilleen.

Minusta olisi vain fiksua, että se isovanhempien sukupolvi miettisi asioita vähän nenäänsä pidemmälle. Se on helposti sellaista "ei minua kiinnosta, en jaksa ottaa selvää enkä nähdä vaivaa, ihan sama mitä tapahtuu kun olen kuollut". 

Meillä on vain yksi lapsi ja laadimme juristin kanssa kummallekin testamentin, jonka voi ottaa vastaan osittain. Tarve testamentin laatimiselle tuli, kun lapsi meni naimisiin miehen kanssa, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja halusimme sulkea meiltä jäävän perinnön avio-oikeuden ulkopuolelle. Jos ongelmia ei ole, lapsi voi tietenkin käyttää rahoja koko perheen hyväksi, mutta testamentti suojaa lasta, jos avioliitto päättyy ikävissä merkeissä. 

Lapsi voi myös valita oman elämäntilanteensa mukaan, ottaako koko perinnön itselleen vai jättääkö osan lapsilleen (joita ei vielä ole). Tämä on mahdollista vain, jos testamentti on laadittu oikealla tavalla. Kaikilla ihmisillä ei testamenttia edes ole ja silloin perillinen joutuu ottamaan joko kaiken tai luopumaan kaikesta. Perilliset ovat usein viisikymppisiä ja useilla oma talous on hyvällä mallilla. Mutta voisi heillä silti olla halu ottaa edes osa perinnöstä itselleen ja saada sillä vähän lisämukavuutta omaan elämään. Toisaalta heidän lapsensa, jotka usein ovat nuoria aikuisia, tarvitsisivat tukea heitä enemmän. Verotuksen kannalta on huono vaihtoehto se, että perillinen ottaa koko perinnön vastaan ja auttaa sitten lapsiaan perinnöstä saaduilla rahoilla. 

Juuri eilen katsoin perintöverolaskurilla, minkä verran tytär joutuisi maksamaan perintöveroa, jos minusta nyt yhtäkkiä aika jättäisi. Yli 50000€! Mieheltä jäävästä perinnöstä veroa menisi yli 180000€. Toki noista jää verojenkin jälkeen itselle ihan mukava summa, mutta onhan tuo verojen määrä jotain ihan järkyttävää. Tulee vähän sellainen olo, että pitää vaikka elatuslahjojen kautta siirrellä varallisuutta reippaammin etukäteen tai ehkä miettiä lahjoituksia muille tahoille, jos tuntuu että meiltä meinaa jäädä yhdelle lapselle (ja tämän lapsille) liikaa. Oma elämä on jo tehty aika mukavaksi eikä sen kummempia enää kaivata. Toki vanhuuden päivillä voi hoivamaksuihin ja palveluihin mennä rahaa reippaamminkin, joten liian aikaisin ei voi säästöjä päästää kovin pieniksikään.

Mietin jopa, pitäisikö lapsen puolisolle määrätä testamentissa jotain. Mutta hän kuuluu toiseen veroluokkaan ja häneltä menisi veroa yli 20000€ perinnöstä samalla prosentilla kuin mitä tytär maksaa vasta yli miljoonan euron menevästä osuudesta! Ihan järjetöntä!

Vierailija kirjoitti:

Ei voi siirtää puolta perinnöstä lapsilleen. Perinnön joko ottaa kokonaan vastaan tai sitten ei. Jos antaa puolet perinnöstä lapsilleen, on se lahjoittamista ja lapsi maksaa lahjaveron.

Testamentin voi ottaa vastaan myös osittain. Mutta se edellyttää, että on tehty testamentti, jossa on tämä kirjaus, että sen voi ottaa vastaan osittain.

Monilla ei ole minkäänlaista testamenttia ja silloin juuri tuo tilanne, että pitää ottaa vastaan koko perintö tai ei mitään. 

No mieheni perii molemmat isovanhempansa.

Syy: isovanhemmat olivat adoptoineet pojanpoikansa kun mieheni isä lopetti elämänsä Oman käden kautta.

Isoisä pappa on vielä elossa 93 vee köpöttelee

Vanhainkodissa.

Meillä annettiin jokaiselle lapsenlapselle  satatuhatta. Paitsi minä sain kaksisataatuhatta. Se on pitkähkö tarina, miksi näin, mutta liittyy siihen, että isovanhempi antoi lapsenlapsille saman summan jaettuna lastensa kesken, kuin olisi antanut saman rahan per oma lapsi. Olin perheistä ainoa ainoa lapsi joten... Ja siis kunkin vanhempi sai noin miljoonan per lärvi.

Vierailija kirjoitti:

Toinen isoäitee heitti lusikan nurkkaan "sopivasti" rakennusprojektin alkaessa. En kyllä odottanut mitään itselleni, mutta mukavasti se 15 k€ kattoi viimeistelyä (parketit, kattopaneelit, listat, maalit yms) tästä huushollista.

Juuri tuollainen alta 20000 euron perintö, josta ei mene veroa, voisi olla kiva raha monelle nuorelle aikuiselle. Sillä voisi tasata myös sitä, jos omien lapsien perheillä on eri määrä lapsia. Yhdellä voi olla yksi lapsi, joka kerää koko potin, ja toisella kolme, joiden perintö jakaantuu pienempiin osiin. En näin yhden lapsen äitinä pitäisi ollenkaan pahana, jos joku isovanhemmista haluaisi jättää kaikille lapsenlapsilleen samansuuruisen summan perinnöksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vanhempani tekeivät testamentin jolla koko perintö menee lapsenlapsille. Tämä oli minun ehdotukseni, ihan jo sillä että meillä kahdella rintaperillisellä ikää jo yli 40 v ja ollaan ehditty maksamaan omat asuntomme ja koin että lapsenlapset hyötyisivät perinnöstä enemmän kun ovat varmaankin vasta aloittelemassa itsenäistä elämäänsä / perhe-elämää sitten kun perintö realisoituu, me emme sitä veljeni kanssa tarvitse.

Kaikki osapuolet kannattivat joten testamentti tehtiin n 5 vuotta sitten. Isäni kuoli viime vuoden lopulla ja hieman lisähankaluutta tuli perukirjan kanssa siitä, että kaikki perilliset oli alaikäisiä mutta siittä selvittiin kun veljeni kanssa virallisella paperilla luovuimme lakiosastamme ja samalla meistä tuli estettömiä edustamaan lapsiamme perinnön suhteen. Mitään perintöä ei tosin tässä kohtaa vielä jaettu koska äitini pitää pesän sellaisenaan ja koko hoito jaetaan vasta sitten kun äitini kuolee. Minusta tuo hyvä systeemi, alaikäiset saa vielä perintöveroista huomattavaa huojennusta (muistaakseni raja jopa 60 000 eur) että suosittelen kyllä tuota lastenlapsille jättämistä. Kun aikanaan perintöä tulee niin se on ehkä n 20 000 eur per lapsenlapsi eli iso raha nuorelle aikuiselle.

Alaikäisyysvähennys koskee vain suoraan alenevassa polvessa olevia perillisiä. Eli jos sinä nyt kuolet ja lapsesi ovat alaikäisiä, niin he saavat tuon alaikäisyysvähennyksen. Jos he saavat perintöä isovanhemmilta, niin maksavat siitä perintöveroa 20000 eurosta eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Aika harva mummo jättää mittavia perintöjä, etenkään jos suku on sossun asiakkaita useammassa polvessa.

Vuonna 2004 suomalainen peri keskimäärin 32 000 e ja 2014 noin 80 000 e. Oletusarvoisesti sillä mummolla on 3 lasta (tavallinen lapsiluku 60-luvulla) ja näillä jokaisella 2 lasta, joten lapsenlapsille tulisi perintöä 40 000 e jokaiselle, jos sen mummon omaisuus olisi ollut 240 000 e. Tämä edellyttää sitä, että vaarin jälkeen kuolinpesä on ollut jakamaton.

Onko sillä lapsenlapsella siis enemmän käyttöä 40 000 eurolle kuin eläkkeelle jäävällä vanhemmallaan 80 000 eurolle? Tietenkin on, jos lapselta kysytään, mutta onko lapsi valmis siihen, että oma vanhempi joutuu myymään kotinsa saadakseen syöpähoitoja? Se kun on jo nyt arkea monelle sairastuneelle.

Ei lapsenlapset mitään peri vaan lapset. Vain jos mummo on tehnyt testamentin lapsenlapsien hyväksi he perivät tai jos lapset ovat luopuneet perinnöstä myös silloin perivät lapsenlapset

Isäni laittoi sen kolme tonnia tilille, minkä saa ilman veroja laittaa. Serkulle isänsä maksoi talven lämmitysöljyt. Mummon perintöä siis. 

Isovanhempi voi testamentata lapsenlapselle. Itsekseen lspsenkspsihan ei perinnöstä saa mitään, jos välissä on vanhempansa elossa. Kuolinpesän asioihin hän voi vanhempansa puolesta osallistua valtakirjalla.

Eikö jokainen sukupolvi hyvin ehdi sitten periä, kun se vuoronsa käy? Jos iaovnhempi ei testamenttia, niin hänellä on perusteltu syy, että omat lapsensa ovat tasapuolisesti kohdeltuja.

Tietysti kuolinpesä voi keskenään sopia jonkin muiston antamisesta lapsenlapselle, mutta kuolinpesästä lahjoittaminen suuremmassa mitassa vähentää laillisten perijöiden perintöä.

Jos perinnönjaon jälkeen perinyt taas antaa lapsilleen, on sekin lahjoittamista, mistä rajan ylittyessä saaneen on maksettava lahjaveroa. Jos testamentilla olisi saanut suoraan isovanhemmaltaan, niin perintöveroa.

Laki ei tunne mitään etuiluoikeutta lapsenlapselle. Asian, että isovanhemmalta ei saa mitään, ei tulisi herättää minkäänlaista pahaa mieltä, koska tosiaan mummu muni mamman, mamma muni mun.

Isovanhemmat myös testamenttaavat suoraan lapsenlapsille.

No mites sun oman äidin perintö? Anopin varainhoito ei tavallaan kuulu sulle ollenkaan

Vierailija kirjoitti:

Meillä perinnön on saanut se sukupolvi, joka on hoitanut ne vanhukset eli lapset eikä lapsenlapset. Asiasta keskusteltiin silloin, kun äitini sairastui altzheimeriin ja mietittiin, miten taata inhimilliset viimeiset vuodet. Kaksi miniää ilmoitti välittömästi, että heillä on ruuhkavuodet eikä aikaa harhailevalle mummolle, joten minä tyttärenä luonnollisesti hoidin itse äitini.

Mutta kun tuli perinnönjaon aika, ilmoittivat miniät yhdestä suusta, että perintö kannattaa siirtää yhden sukupolven yli, koska niin vältytään kaksinkertaisilta perintöveroilta. Muistutin heitä, että kun perin, niin itse maksan veroni, ei se heiltä ole pois. Muutenkin tuollainen verokikkailu tuntui vähän samalta kuin veronkierto, joten ajattelin, että minä maksan nyt verot ja kun kuolen, maksakoot lapset omansa, jos on perittävää.

Olen kuulemma itsekäs.

No, mitä poikasi sanoivat? Ihme naisvihaa että mummosta huolehtiminen olisi erityisesti naisten hommaa. Ja totta jos on pienet lapset niin mummon, varsinkin jonkun toisen mummon, asioihin on rajoitettu määrä aikaa.

Kenenkään ei tarvitse jättää perillisille yhtään mitään.  Parasta olisi että käyttäisi omaisuutensa itseensä elinaikanaan ja viimeinen lounas olisi velaksi. Näin ei jäisi riideltävää perillisille. 

Mun lapset sai koska mun äiti teki testamentin. Prosenttiosuus oli heille pienempi kuin meille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei tarvitse jättää perillisille yhtään mitään.  Parasta olisi että käyttäisi omaisuutensa itseensä elinaikanaan ja viimeinen lounas olisi velaksi. Näin ei jäisi riideltävää perillisille. 

Varmaan ok jos asuu yksin. Jos taas jää puoliso jolla on perittävään asuntoon asumisoikeus niin olisi kiva jättää jotain sen asunnon kuluihin. Hautajaiset yms. maksaa, nekin olisi hyvä saada vainajan varoista.