Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mihin nainen tarvitsee avioliittoa vuonna 2016?
09.06.2016 |
Sama kaava toistuu suurella osalla. Naimisiin, lapset ja yhteinen koti. Lapsen jälkeen miestä kiinnostaa harrastukset enemmän ja koneelta alkaa hiljalleen löytymään lain valossa kyseenalaista pornograafiaa. Nainen tekee kaiken yksin kasvatuksineen ja kodinhoitoineen, mies on useissa kodeissa vain passiivisena kämppiksenä käyden ehkä töissä.
Mihin tarvitsette avioliittoa ja miestä? Miten voitte hakeutua kaikista hankalimpaan suhdemutoon, josta eroonpääsy vaatii paperisotaa? Ihmettelen miten nainen toisensa jälkeen kajoaa mieheen, vaikka kaava on täysin selvä. Miehiä ei kiinnosta avio tai lapset, vaan testohöyryiset aktiviteetit kuten irstas seksi ja fyysiset harrastukset.
Pidän poikkeuksetta naista naiivina jos tämä on naimisissa. Tulee välittömästi kuva ihmisestä jolla on huuruiset unelmat vailla realismia. Jos elämäänsä tahtoo stabiilia tunnelmaa, ei mies ole oikea valinta.
Maailmassa on enemmän seksiorjia, pornografiaa ja aikuisviihdettä kuin koskaan. Näitä kaikkia tukevat miehenne. Hyvät avioliiton ainekset siis.
Miksi sinä nainen et pärjää yksin? Miksi tahdot alistua muiden naisten kohtalolle?
Kommentit (46)
No jos haluaisin lapsia, haluaisin myös naimisiin ihan juridisten syiden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliittoa tarvitsen oleskelu- ja työluvan saamiseen.
Veikkaanpa ettei ap:lla ole koskaan ollut miestä tai edes poikaystävää.
Täysin samaa mieltä kuin ap. En mene koskaan naimisiin. N40 3 lasta. Kertokaapa yksikin syy miksi menisin
menin naimisiin rakkauden takia.
Mies hoitaa kotitöitä yhtä paljon kuin minä. Ja tälläkin hetkellä nukuttaa lasta..
En ymmärrä mistä 80-luvulta olet ottanut tuon mallisi.
Kyllä pärjäisin yksin, mutta kaksin on onnellisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä taas näitä naistutlimuksen helmiä. NOT
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä kuin ap. En mene koskaan naimisiin. N40 3 lasta. Kertokaapa yksikin syy miksi menisin
Ei tarvitse mennä. Kukapa sua huolisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on mies. Naisena hän tietäisi, että jos mies kuolee avioliitossa saa lesken oikeudet ja eläkkeet, avoliitossa menee koti ja ei tuu rahaa. Tyhmä on se, joka hankkii lapsia ja ei mee. Toinen etu on erotilanteessa sovittelu, jos oot vuosia hoitanu lapsia kotona palkatta ja näin menettänyt esim. eläkekertymää.
Kotiäidin, joka on pitkään kotona, kannattaa mennä naimisiin ilman avioehtoa. Muussa tapauksessa ei kannata ihmetellä, miten eron sattuessa toiselle jää kaikki raha ja toiselle kaikki lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä kuin ap. En mene koskaan naimisiin. N40 3 lasta. Kertokaapa yksikin syy miksi menisin
Ei tarvitse mennä. Kukapa sua huolisikaan.
Vaikka se lasten isä. Mutta miksi menisin naimisiin? Olen varakkaampi kuin mieheni ja erossa voisi olla hankalaa. Asunto on yksin minun ja muutenkin omaisuus erillään.
No tulipa koettua ja jäi käteen jotain hyvääkin; kaksi toivottua lasta.
Mutta nykyään mietin, että miksi tosiaan edes menin naimisiin. Varmaankin juuri siitä syystä, että ajattelin silloin parikymppisenä että ainoa tapa saada haaveilemani lapset on pariutua miehen kanssa ja perustaa perhe.
Ihan oikeasti ajattelin niin, että se on ainoa keino tulla äidiksi.
Jos nyt saisin kääntää aikaa taakse päin, tekisin toisin. Opiskelisin pidemmälle, hakeutuisin mielenkiintoisiin ja haastaviin töihin luoden uraa. Keskittyisin elättämään yksin itseni, ja tekemään töitä elintasoni eteen; mitä korkeamman elintason haluan, sitä enemmän sen saavuttamisen eteen on tehtävä töitä.
Hankkisin unelmien asunnon itselleni, ja tekisin elämästäni "itsekkäästi" juuri itseni näköisen.
Ja mikä tärkeintä. Koska olen aina haaveillut äitiydestä, tekisin lapsen yksin.
En jakaisi vanhemmuutta kenenkään kanssa, vaan ryhtyisin siihen alusta asti yksin.
Mahdollisesti eläisin parisuhteessa/parisuhteissa elämäni ajan, mutta pitäisin ne erillään niin vanhemmuudesta kuin omasta taloudesta ja kodista. Parisuhteen olisi hyvä toimia kuin ystävyyssuhteiden; eihän niihinkään sekoiteta rahaa, vanhemmuuttaa tai jaeta yhteistä kotia.
Minä menin naimisiin aikoinaan umpirakastuneena, ja kuvittelin meidän liiton kestävän ikuisesti. Että me perustetaan perhe, rakennetaan talo jne. ja eletään onnellisina elämämme loppuun asti. Ja olihan tämä mies todellinen saalis, sillä haaveili itsekin suuresta perheestä ja omasta punaisesta tuvasta. Ja muutenkin kaikki haaveet meni yksiin.
Mutta miten kävi. Esikoisen syntymän jälkeen jätin koulut kesken, ja luovuin hyvästä työurasta lasten takia hoitaakseni heitä pitkään kotona, miehen halutessa elättää perheensä. Saimme heti perään toisen lapsen, ja elämän piti olla täydellistä.
Mutta huomaamatta elämä menikin siihen, että mies koki sen perhe-elämän liian raskaaksi, koki ainoaksi velvollisuudekseen perheen elättämisen. Koulunpenkille en saanut palata, enkä myöskään kokopäivätyöhön (sillä hän ei halunnut kantaa muuta kuin taloudellisen vastuun perheestään). Ja minä olin siinä kohtaa muuttunut kaiken yksin lapsista ja kodista vastuunkantamisen jälkeen niin alistetuksi olennoksi, joka vain toimi kuin robotti miehen pillin ja halujen mukaan. Ja koska tienasin miestäni niin paljon vähemmän, en ns. omustanut yhtään mitään eikä minulla ollut mihinkään mitään sanavaltaa.
Muutuin vuosien aikana huomaamattani kotiorjaksi jonka palkka riitti juuri ja juuri maksamaan puolet asumiskuluista ja kokonaan lasten päivähoitomaksut (niiden maksu kuului yksin minulle, sillä minähän sitä palvelua tarvitsin, kun halusin mennä töihin). Joten kaikesta muusta, ruokaa myöten olin riippuvainen miehestäni.
Hyi, sairasta aikaa kun nyt jälkikäteen muistelen. Nykyinen minä ei enää ikinä alistuisi moiseen.
Mutta mitäpä meille sitten kävi. Mies alkoi jäämään kerta toisensa jälkeen kiinni pettämisestä, ja salaa minulta oli myös sotkenut todella pahasti raha-asiansa.
Pettämisen vuoksi hänet lopulta jätin (kerättyäni ensin vuosien ajan rohkeutta), mutta eron myötä meni myös kaikki; talo ja velat kaatui niskaan.
Että eipä tuo kovin kannattava keikka ollut. Ainoa hyvä asia oli kaksi ihanaa lasta, joita hoidin ja kasvatin jo avioliiton aikana yksin, ja samalla linjalla jatkan edelleen. Isyys ei ex-miestäni kiinnosta pätkääkään. En sitten tiedä, valehteliko hän asiasta minulle aikoinaan, sillä hän halusi lapsia yhtä paljon kuin minä, mutta lasten saannin jälkeen, kun vauva-ajat oli ohi, niin kiinnostus lapsia kohtaan loppui kuin seinään. Heistä tuli vain ärsyttäviä rasitteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...12 vielä jatkaa.
Niin, ja olen onnellisempi nyt kuin koskaan.
Menin kyllä aikoinaan naimisiin unelmien prinssin kanssa, hän oli joka saralta täydellinen puoliso. Mutta ikävä kyllä se paljastuikin vain sairaaksi kulissiksi ja totuus oli tarua ihmeellisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
menin naimisiin rakkauden takia.
Mies hoitaa kotitöitä yhtä paljon kuin minä. Ja tälläkin hetkellä nukuttaa lasta..
En ymmärrä mistä 80-luvulta olet ottanut tuon mallisi.
Kyllä pärjäisin yksin, mutta kaksin on onnellisempaa.
Niimpä, jos olet joka tapauksessa yhdessä miehen kanssa onnellinen ja tasavertainen, mihin tarvtset aviolittoa??
Nyt en ymmärrä koko aloitusta. Otsikossa puhutaan avioliitosta, ja tekstissä paskasta miehestä. Kun nehän ovat käsitteenä kaksi eri asiaa.
Otsikon mukaan puhutaan avioliitosta ns. juridisesti, että mihin sitä tarvitsee. Että yhtä lailla yhdessä voi olla ilman avioliittoakin.
Ja tekstissä taas haukutaan patalaiska mies, miksi avioliitto ei kannata. Mutta voihan se mies olla yhtä paska avoliitossakin?
Eli miten otsikko ja teksti nyt niinkö mätsää?
Ennemmin otsikko: Mihin nainen tarvitsee miestä 2016?
Nainen on aina tarvinnut avioliittoa enemmän kuin mies. Siksi vain 20% 45-49 vuotiaista naisista ei ole ollut naimisissa.
Avioliiton solmiminen on helpompaa kuin testamentin teko.
Maksamme vähemmän veroja, jos olemme naimisissa.
Alue: Aihe vapaa
Mitä väliä avioliitolla, lasten hankinta on ihan järkyttävän paljon sitovampi ja naiselle kurjempi diili.