Tunnetko vahingoniloa lisääntyjien ongelmista?
Vai heltiääkö sinulta myötätuntoa myös itseaiheutetuille ongelmille?
Kommentit (15)
Hyvä kompromissi on hankkia yksi lapsi 😊
Hyvä kompromissi on hankkia yksi lapsi 😊
Tarkoittanet lapsia hankkineita ihmisiä. Vastaan sen mukaisesti.
Joskus tunnen vahingoniloa. Nimittäin silloin, kun lapsiinsa tuskastuu ihminen, joka on toistuvasti nälvinyt minua sen vuoksi, etten ole tehnyt lapsia.
Lisääntyminen ja lapset ovat luonnollinen osa yhteiskuntaa, eikä mikään ongelma. Lisääntymättömyys ja lasten vihaaminen tai pelkäminen on evolutionäärinen mielenterveysongelma joka onneksi poistaa koko ajan itse itseään.
Lapsettomuus on iso kirous. Mukava kun on lapsia.
Mahtavasti osattu vastata kysymykseen täällä...
Omassa elämässä on niin paljon iloa että ei ole tarvetta tuntea vahingon iloa. Tuntemattomien ongelmia en ajattele joten en tunne niistä myöskään myötätuntoa. Läheisten ongelmiin yritän mieluiten auttaa löytämään apua tai helpotusta joten ei heidänkään kohdalla jää aikaa paljon tunteiluun.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ei kyllä heltiä. Lasten hankkiminen on niin typerä ja hullunrohkea projekti, etten osaa kyllä sääliä heitä, jotka siinä joutuvat vaikeuksiin. En kyllä erityisesti haukukaan, mutta valitusta en suostu kuuntelemaan. Kenenkään ei ole pakko hankkia lapsia.
Viimeinen lause, olisipa äitisi tajunnut tuon..
Toivottavasti ette ikinä koskaan valita mistään esimerkiksi työpaikassanne, asunnossanne, puolisossanne, lemmikissänne. Kaikkihan on aina täydellistä eiks vaan, asiat on yksinkertaisia ja mustavalkoisia,,,
Riippuu vähän tilanteesta, meillä on tuttavaperhe, jotka väen vängällä ovat hankkineet 5 lasta. Eivät kuuntele kenenkään neuvoja kun kyllä he pärjää.. no, nyt on selvinnyt että eivät pärjääkään, kun ovat laskeneet esim kodinhoidotuen varaan koko elintasonsa. Täytyy sanoa, että suht vahingoniloinen olen. Mutta normiperheet, joissa ajatellaan ensin ja lisäännytään sitten, niin heidän ongellmiaan jaksan kyllä kuunnella ja olla avuksikin, jos vaan voin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kompromissi on hankkia yksi lapsi 😊
Kaksi entistä, kanssani lisääntymään halunnutta miesystävääni on vakuuttanut minulle, että ei se yksi lapsi muuta elämää oikeastaan millään tavalla. En uskonut. En tiedä, ovatko sittemmin lisääntyneet, mutta jos ovat, olisi hauska tietää, muuttuiko mielipide ja mitkä mietteet ovat nyt.
En kyllä esimerkiksi aloittajan pöksyissä kerjäisi empatiaa mistään omistakaan murheista tai ongelmista. Onneksi itselläni on ihana lähipiiri. Minun lähipiirissäni on se suuri plussa, että kaikkia tuetaan ja autetaan ja ihmisten virheillekin annetaan tilaa. Eihän kertakaikkiaan yhtään mitään voisi elämässä tehdä, jos epäonnistuminen tai onhelmat olisivat kiellettyjä. Olen jo lapsena oppinut tähän.
Puistattaa oikein millaista olisi, jos olisi tuommoinen ap:n kaltainen myrkkykäärme olisi osa omaa yhteisöä :( Mistä parka lienee katkeroitunut.. Ei kai ole annettu empatiaa ja rakkautta hänellekään, kun ei osaa sitä antakaan. Kun on lusikalla saanut, niin ei voi kauhalla vaatia. Osanottoni ap kulta <3
Jospa kyse on Ikis-pojasta, joka on ennenkin vihjaillut muille vahingonilostaan sen johdosta, ettei näilläkään mene hyvin. Kaikkiahan kiinnostaisi, jos tietäisivät...
Tulen aina vaan onnellisemmaksi omasta elämästäni, kun luen näitä velojen katkeruutta huokuvia aloituksia.
Valitettavasti ei kyllä heltiä. Lasten hankkiminen on niin typerä ja hullunrohkea projekti, etten osaa kyllä sääliä heitä, jotka siinä joutuvat vaikeuksiin. En kyllä erityisesti haukukaan, mutta valitusta en suostu kuuntelemaan. Kenenkään ei ole pakko hankkia lapsia.