Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen tutkijan ura+perhe
17.05.2016 |
En ole tästä viitsinyt avautua minnekään kun on sen verran vaikea aihe minulle ja toisaalta ajatukseni hävettää, en haluaisi kenenkään kuulevan niitä. Olemme kummatkin vajaa kolmekymppisiä, meillä on 2v lapsi ja seuraava suunnitteilla. Kun nelisen vuotta sitten valmistuimme kummatkin, niin mieheni ei saanutkaan alansa töitä vaan päätyi sitten puolen vuoden työnhakujakson jälkeen jatko-opiskelijaksi, oli suorittanut opintonsa hyvin ja hänen alallaan tohtoreilla on ihan hyvä työllisyys yliopistomaailman ulkopuolella. Hän myös suunnitteli etsivänsä töitä alaltaan tässä väikkärin vääntämisen ohessa. Hän kuitenkin innostui odottamaansa enemmän yliopistomaailmasta ja onkin sitä mieltä, että aikoo ehdottomasti tarttua kaavailtuihin post-doc -hommeleihin vaikka hänen vanha diplomityöpaikkansa näyttää vähän vihreää valoa "oikeiden" töiden suhteen. Olen hänestä ylpeä ja akateeminen ura on upea saavutus, tämä on syy miksi en ole kenellekään asiasta puhunut: en halua olla lyttäävä nalkuttajaämmä. Meillä on jo nyt ollut kovin vähän yhteistä aikaa ja lapsikin jopa vähän vierastaa isäänsä joka on joka päivä 10-12 tuntia kotoa pois (asutaan vajaan tunnin matkan päässä yliopistolta), tutkijana hänen työsarkansa olisi vielä suurempi. En osaa ilmaista huoltani, sillä se on mielestäni jotenkin jopa loukkaavaa miestä kohtaan, en tarkoita että hän tai valintansa olisi huono, mutta tuntuu sille etten voi antaa hänelle mahdollisuutta toiseen lapseen (enemmän hänen toiveensa) ja toteuttaa tuo haave...
Kommentit (87)
Veljeni on tutkija ja tekee ihan 8-16 päivää yliopistolla.
Eiköhän se sinunkin miehesi työ jotenkin saada sopimaan perhekuvioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ehkä ei kannata tehdä toista lasta jos se ei ole myös isosti oma haaveesi.Hoito jäisi sinulle,luulen,vaan en tiedä.Vielä ei kai ole kiire,mieti ja katso mihin asiat kehittyy?
Mielessä vaan pyörii että kannattaako kertoa tässä vaiheessa etten välttämättä halua toista lasta jos jatkaa tutkijaksi, varsinkin kun hän voi saada nyt toisen työn? Eikä niin, että pidän asian sisälläni ja sitten joutuu ihmettelemään miksen tehnyt mitään silloin kun hänellä oli vielä mahdollisuus valita toisin.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Veljeni on tutkija ja tekee ihan 8-16 päivää yliopistolla.
Eiköhän se sinunkin miehesi työ jotenkin saada sopimaan perhekuvioihin.
Olisihan se hienoa, mutta hän on itse kuvannut että jatkuisi (siis mahdollisesti, ei hänellä vielä sitä paikkaa ole) samassa tutkimusryhmässä, opetettavia tunteja ja vastuuta olisi vielä enemmän, ihan hänen omien sanojensakin mukaan.
Itse olen myös jatko-opiskelija. Ala on tekniikan puolelta, eikä meillä kylläkään kukaan tee jatkuvasti 10 h päiviä. Toki välillä on kiireempää ja joutuu viikonloppuna kotona tekemään esityksiä yms mutta kyllä kaikki sen sitten myöhemmin ottaa takaisin. Kaikilla on virallinen työaika se 8 h. Post doc tutkijat ottaa melkein vielä rennommin. Joten hiukan nyt ihmettelisin miksi siellä töissä on koko aika tehtävä noin pitkiä päiviä
Vierailija kirjoitti:
Veljeni on tutkija ja tekee ihan 8-16 päivää yliopistolla.
Eiköhän se sinunkin miehesi työ jotenkin saada sopimaan perhekuvioihin.
Minullakin mies on tutkija ja mielestäni sopii hyvin perheelliselle. Hän on kyllä jo Post-Doc vaiheen läpi käynyt ja ohjaa omaa ryhmäänsä, joten työ on varsin joustavaa. muuttakaa yliopiston lähelle niin työ matkat lyhentyvät ja miehen tulee oppia hallitsemaan aikaansa ja tulemaan töistä kotiin ajoissa. Minun käsitykseni mukaan teollisuudessa on pidemmät päivät kuin yliopistolla. Suvussa on pari teollisuuden työllistämää "tutkijaa" ja he painavat töitä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen myös jatko-opiskelija. Ala on tekniikan puolelta, eikä meillä kylläkään kukaan tee jatkuvasti 10 h päiviä. Toki välillä on kiireempää ja joutuu viikonloppuna kotona tekemään esityksiä yms mutta kyllä kaikki sen sitten myöhemmin ottaa takaisin. Kaikilla on virallinen työaika se 8 h. Post doc tutkijat ottaa melkein vielä rennommin. Joten hiukan nyt ihmettelisin miksi siellä töissä on koko aika tehtävä noin pitkiä päiviä
Tekee yleensä 8h päivää, josta tulee matkoineen se 10h. Noin kerran viikkoon menee 9 tai 10 tunnin päiviksi jolloin päivä on matkoineen 11 tai 12 tuntia. Minä toimin vain omien havaintojen ja miehen puheiden mukaan, mitään virallista tietoa en tässä noudata.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse tutkija tekniikan puolella. Aika harva työ antaa niin hyvät mahdollisuudet yhdistää työ ja perhe. Ja olen ihan menestynyt urallani. Tosin semmoinen tuli mieleen että ulkomaille miehesi joutuu kyllä lähtemään joksikin aikaa jos postdocia aikoo tehdä. Onko semmoisesta ollut puhetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä ei kannata tehdä toista lasta jos se ei ole myös isosti oma haaveesi.Hoito jäisi sinulle,luulen,vaan en tiedä.Vielä ei kai ole kiire,mieti ja katso mihin asiat kehittyy?
Mielessä vaan pyörii että kannattaako kertoa tässä vaiheessa etten välttämättä halua toista lasta jos jatkaa tutkijaksi, varsinkin kun hän voi saada nyt toisen työn? Eikä niin, että pidän asian sisälläni ja sitten joutuu ihmettelemään miksen tehnyt mitään silloin kun hänellä oli vielä mahdollisuus valita toisin.
-Ap
Sano mielummin, että töistä on tultava kotiin ajoissa. Ongelma ei ole tutkijantyö vaan miehesi. Tunnen useita eritasoisia nais- ja miestutkijoita (väitöskirjantekijöistä professoreihin) ja kaikki kerkeevät viettämään perhe-elämää ja huolehtimaan lapsistaan. Kaksi on yksinhuoltajaakin ja pari pariskuntaa. Kyse on prioriteeteistä ja ne miehelläsi pielessä. Ongelmat jatkuisivat vaikka työ vaihtuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Been there, done that. Ja väärin tein sen. En jutellut, en himmaillut miestä, en ottanut asiaa esiin. Lyttäsin omat akateemiset unelmani jonnekin, kun ne eivät niin kovin tärkeiltä sitten tuntuneetkaan.
Eroon päädyttiin, monta kärsimyksen vuotta myöhemmin.
Jälkeenpäin ajattelen, että olisi pitänyt puhua mitä mietin. Haastaa mies ajattelemaan, mitä se todella ajattelee vanhemmuudesta ja perheydestä, mitä tapahtuu jos lähden, mitä ajattelee riskinotoista yms.
En tiiä olisko mennyt paremmin. Mun oikeessa elämässä meni niin että lapsilla oli etäinen ja olematon isä ja ärtyisä ja väsynyt äiti monta vuotta. Ja sitten seuraavaksi heillä oli depressiivinen äiti ja syyllisyydentuntoinen ja maaninen isä. Jotka molemmat käyttivät liikaa alkoholia. Ja lopuksi heillä oli traumatisoitunut eronnut yksinhuoltajaäiti ja uutta erinomaista nuoruuttaan elävä isä. Kunnes vähän ennen aikuistumistaan lapsilla oli aika normaali yksinhuoltajaäiti ja olematon isä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen myös jatko-opiskelija. Ala on tekniikan puolelta, eikä meillä kylläkään kukaan tee jatkuvasti 10 h päiviä. Toki välillä on kiireempää ja joutuu viikonloppuna kotona tekemään esityksiä yms mutta kyllä kaikki sen sitten myöhemmin ottaa takaisin. Kaikilla on virallinen työaika se 8 h. Post doc tutkijat ottaa melkein vielä rennommin. Joten hiukan nyt ihmettelisin miksi siellä töissä on koko aika tehtävä noin pitkiä päiviä
Tekee yleensä 8h päivää, josta tulee matkoineen se 10h. Noin kerran viikkoon menee 9 tai 10 tunnin päiviksi jolloin päivä on matkoineen 11 tai 12 tuntia. Minä toimin vain omien havaintojen ja miehen puheiden mukaan, mitään virallista tietoa en tässä noudata.
-Ap
No siis 8h on ihan normaali työaika. Ongelmana siis matka ei työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeni on tutkija ja tekee ihan 8-16 päivää yliopistolla.
Eiköhän se sinunkin miehesi työ jotenkin saada sopimaan perhekuvioihin.
Minullakin mies on tutkija ja mielestäni sopii hyvin perheelliselle. Hän on kyllä jo Post-Doc vaiheen läpi käynyt ja ohjaa omaa ryhmäänsä, joten työ on varsin joustavaa. muuttakaa yliopiston lähelle niin työ matkat lyhentyvät ja miehen tulee oppia hallitsemaan aikaansa ja tulemaan töistä kotiin ajoissa. Minun käsitykseni mukaan teollisuudessa on pidemmät päivät kuin yliopistolla. Suvussa on pari teollisuuden työllistämää "tutkijaa" ja he painavat töitä paljon.
Minun työni taas ovat täällä, mutta varmasti sitten on muutettava sinne lähelle ja miehen luvattava ottaa vastuu päivien pituuksista kuten sanoit. Tuo on kyllä kanssa totta, kyllä se teollisuuskin saattaisi ottaa ilon irti miehen työntekotarmosta ja ongelma voisi olla aivan sama siellä, jopa pahempi. Mutta tällaisten juttujen vuoksi en olekaan tätä asiaa huudellut ääneen vaan tahdon pysyä anonyyminä :)
-Ap
No kahdeksan tunnin työmäärä on normaali. Teollisuudessa esim työaika on 40 h ja ruokikset päälle. Jos on ylempi toimihenkilö kuten miehesi on, niin työaika olisi tuo eikä mitään pekkasia. Matkustus olisi omalla ajalla eikä ylitöitä yleensä korvattaisi, keskimääräinen ylempi toimihenkilö tekee noin 45 tunnin viikkoa.
Muuttakaa lähemmäs yliopistoa, niin ongelma pienenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse tutkija tekniikan puolella. Aika harva työ antaa niin hyvät mahdollisuudet yhdistää työ ja perhe. Ja olen ihan menestynyt urallani. Tosin semmoinen tuli mieleen että ulkomaille miehesi joutuu kyllä lähtemään joksikin aikaa jos postdocia aikoo tehdä. Onko semmoisesta ollut puhetta?
On puhunut Ruotsista, kävi siellä myös vaihdossa silloin kun seurustelimme.
-Ap
Täh? Et halua toista lasta, koska teillä on tunnin matka miehen nykyiseen työpaikkaan. Muuttakaa lähemmäs.
Ei miehen työnkuvan muutos automaattisesti tarkoita pitkää päivää. Mieheni, myöskin DI, oli tutkija. Kun hän vaihtoi yksityiselle puolelle, tunteja seurattiin tarkemmin ja työmatka piteni. Harmitti vähän kun mies vaihtoi leppoisasta paikasta vaativampaan. Näin meillä:)
Olet tainnut olla aika tiivisti kotiympyröissä viime ajat?
Vierailija kirjoitti:
Olen itse tutkija tekniikan puolella. Aika harva työ antaa niin hyvät mahdollisuudet yhdistää työ ja perhe. Ja olen ihan menestynyt urallani. Tosin semmoinen tuli mieleen että ulkomaille miehesi joutuu kyllä lähtemään joksikin aikaa jos postdocia aikoo tehdä. Onko semmoisesta ollut puhetta?
Tämän minäkin olen huomannut omissa tutkijaperhetuttavissani. Perheet ovat seuranneet mm. Perthiin, Floridaan, Uuteen-Seelantiin (siellä en muista nyt valitettavasti yliopistoa).
Minustakaan tuo työaika ei kuulosta erityisen pitkältä. 8 tunnin päivät on ihan normaalia, plus ehkä kerran viikossa vähän ylitöitä? Minkälaisessa työssä ajattelit, että se olisi vähemmän?
Vierailija kirjoitti:
Täh? Et halua toista lasta, koska teillä on tunnin matka miehen nykyiseen työpaikkaan. Muuttakaa lähemmäs.
Ei miehen työnkuvan muutos automaattisesti tarkoita pitkää päivää. Mieheni, myöskin DI, oli tutkija. Kun hän vaihtoi yksityiselle puolelle, tunteja seurattiin tarkemmin ja työmatka piteni. Harmitti vähän kun mies vaihtoi leppoisasta paikasta vaativampaan. Näin meillä:)
Olet tainnut olla aika tiivisti kotiympyröissä viime ajat?
Minulla on työ täällä, toki voisin sitten itse olla se joka käyttää matkoihin kaksi tuntia päivässä jos mies sitoutuisi tekemään aina sitä 8h päivää eikä niin etää kahtena päivänä viikossa sei venyy jopa kymmeneen. Se teollisuuden työ on täällä kanssa. En myöskään halua tehdä lasta jos irtisanoudun täältä ja päädyn työttömäksi. Oma alani on periaatteessa ihan hyvin työllistävä, mutta yliopistokaupungeissa ja niiden lähipaikkakunnilla on ylitarjontaa työntekijöistä.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Minustakaan tuo työaika ei kuulosta erityisen pitkältä. 8 tunnin päivät on ihan normaalia, plus ehkä kerran viikossa vähän ylitöitä? Minkälaisessa työssä ajattelit, että se olisi vähemmän?
No tekee varmaan noin kolme tuntia ylitöitä viikossa plus matkustaa yliopistolle julkisilla eli pystyy tekemään töitä matkallakin. Tässä on tosiaan takana myös se, että oma työni ja hänenkin mahdollinen työnsä voisi olla täällä, silloin kumpikin tekisi kahdeksan tunnin päivää lyhyillä matkoilla. Myös kaikki miehen omat puheet siitä miten työ lisääntyisi tai mahdollisesta Ruotsiin muutosta vähän ahdistaa ja pelottaa, en usko että sellaisia ongelmia tulisi niin helposti työssä jossa on vähemmän mahdollisuuksia.
-Ap
Alue: Aihe vapaa
No ehkä ei kannata tehdä toista lasta jos se ei ole myös isosti oma haaveesi.Hoito jäisi sinulle,luulen,vaan en tiedä.Vielä ei kai ole kiire,mieti ja katso mihin asiat kehittyy?