Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen tutkijan ura+perhe
17.05.2016 |
En ole tästä viitsinyt avautua minnekään kun on sen verran vaikea aihe minulle ja toisaalta ajatukseni hävettää, en haluaisi kenenkään kuulevan niitä. Olemme kummatkin vajaa kolmekymppisiä, meillä on 2v lapsi ja seuraava suunnitteilla. Kun nelisen vuotta sitten valmistuimme kummatkin, niin mieheni ei saanutkaan alansa töitä vaan päätyi sitten puolen vuoden työnhakujakson jälkeen jatko-opiskelijaksi, oli suorittanut opintonsa hyvin ja hänen alallaan tohtoreilla on ihan hyvä työllisyys yliopistomaailman ulkopuolella. Hän myös suunnitteli etsivänsä töitä alaltaan tässä väikkärin vääntämisen ohessa. Hän kuitenkin innostui odottamaansa enemmän yliopistomaailmasta ja onkin sitä mieltä, että aikoo ehdottomasti tarttua kaavailtuihin post-doc -hommeleihin vaikka hänen vanha diplomityöpaikkansa näyttää vähän vihreää valoa "oikeiden" töiden suhteen. Olen hänestä ylpeä ja akateeminen ura on upea saavutus, tämä on syy miksi en ole kenellekään asiasta puhunut: en halua olla lyttäävä nalkuttajaämmä. Meillä on jo nyt ollut kovin vähän yhteistä aikaa ja lapsikin jopa vähän vierastaa isäänsä joka on joka päivä 10-12 tuntia kotoa pois (asutaan vajaan tunnin matkan päässä yliopistolta), tutkijana hänen työsarkansa olisi vielä suurempi. En osaa ilmaista huoltani, sillä se on mielestäni jotenkin jopa loukkaavaa miestä kohtaan, en tarkoita että hän tai valintansa olisi huono, mutta tuntuu sille etten voi antaa hänelle mahdollisuutta toiseen lapseen (enemmän hänen toiveensa) ja toteuttaa tuo haave...
Kommentit (87)
Niin ikävää kuin se onkin, niin ei tilanne välttämättä yksityisellä sektorilla parane. Tohtorin hattu kädessä mennään usein sellaisiin tehtäviin, ettei säännöllisiä työaikoja edes mainita työsopimuksessa tai sovellettavassa työehtosopimuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä ei kannata tehdä toista lasta jos se ei ole myös isosti oma haaveesi.Hoito jäisi sinulle,luulen,vaan en tiedä.Vielä ei kai ole kiire,mieti ja katso mihin asiat kehittyy?
Mielessä vaan pyörii että kannattaako kertoa tässä vaiheessa etten välttämättä halua toista lasta jos jatkaa tutkijaksi, varsinkin kun hän voi saada nyt toisen työn? Eikä niin, että pidän asian sisälläni ja sitten joutuu ihmettelemään miksen tehnyt mitään silloin kun hänellä oli vielä mahdollisuus valita toisin.
-ApMikä v. hiiri sä olet? Miksette voi puhua niin ku normaalisti puhutaan? Sanot niin ku asia on. Tuo on kohtuutonta jo nytki ja paska diili ensimmäistä lasta kohtaan. Kaikkea ei voi saada ja tuolla menolla perhe-elämä kärsii pakostikin.
Kuinka paska tuo diili on? Jos mietitään kaupallista alaa, aika monet tuntemani DIt istuvat jatkuvasti lentokoneessa Kiinaan/USAan ja takaisin. Ei siinä 8 tunnin päiviä tehdä. Samoin duunaripuolella, ovatko rekkakuskit ja merimiehet automaattisesti kehnoja isiä/äitejä? Hieman suhteellisuutta mukaan keskusteluun. Vaimo valittaa kun mies on 10 tunnin päivät pois, 8 tuntia töissä ja 2 menee työmatkoihin. En oikein usko, että tuolla kaupallisella puolella pääsee yhtään vähemmällä. Apn kannattaisi miettiä mikä on hänen tyytymättömyytensä perimmäinen syy, miehen työaika se ei ole.
Siis sun mielestä ei ole paska diili lasta kohtaan ettei näe vanhempaansa, tai jos näkee, niin vaan jonku kiukuttelevan kp-version? Ei lapsia hankita, jos niiden kanssa ei olla. Hyvin yksinkertaista. Silloin pitää pystyä priorisoimaan eikä niin et "lapselle on tärkeintä näyttää esimerkkiä siitä, miten vanhempi on mahdollisimman onnellinen ja saa kehittää itseään ja tehdä mitä haluaa."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena: millä aloilla olette te tutkijat, jotka ette koe tarvetta tehdä kovasti töitä (siis panostaa sitä perus 8-tuntia päivää enemmän) ettekä vaikuta olevan huolissanne työ- tai rahatilanteestanne?
Itse en tunne nykyään oikeastaan ketään millä alalla jolla näin olisi.
Vielä pari vuotta sitten jollain aloilla kyllä ja kymmenen vuotta sitten useammin (varsinkin jos viitsi pelata organisaatiopolitiikkaa onnistuneesti niin pääsi joskus aika helpolla) mutta kyllä nyt vaikuttaa siltä, että kaikit löysät on otettu ulos. Se on kovaa työtä pienellä palkalla ja suuressa epävarmuudessa nykyään oikeastaan kaikille nykyään kun rahoitus on vaikeutunut koko ajan.
Eli missä oikein olette jos pääsette noin helpolla?
Samaa mietin. Oma mies on eräässä Valtion tutkimuslaitoksessa virassa ja usein tekee illallakin töitä. On myös työmatkoja ja kongresseja jne. Minä hoidan lapsen kokonaan. Palkka on keskipalkka mutta ei niin hyvä että saisimme esim. asuntolainaa, varsinkin kun olen itse työtön. Kyllä se meidän tapauksessamme on niin että mies luo uraa minun kustannuksellani, sillä saa tulla ja mennä kuten haluaa (esim. voi tulla illlalla milloin vain 16-19 välissä riippuen mitkä laskut pyörivät koneella jne). Ei onnistuisi, jos olisin työelämässä itse ja joutuisi lähtemään esim. lasta hakemaan hoidosta. Nyt saa halutessaan upputua työhönsä ja voi unohtaa koko kotielämän kun tietää että hoidan lasta kotona, teen ruuat jne.En tiedä, miten sopeutuu, kun joskus ehkä saan taas töitä. En suostu silloin hakemaan ja viemään lasta yksin kuten nyt esim. kerhoon.
Ihmettelen niitä jotka pystyvät tekemään töitä kotona kun lapsi esim. sairaana siellä. Meillä ainakin niin aikuisen huomioon tottunut ettei tulisi mitään. Ja tarvitseehan lapselle laittaa ruokaa, hoitaa, antaa lääkettä jne...
Senioritutkija voi tehdä noita kirjallisia töitä kotoa kuten minä monesti. Kokouksia on ja ulkomaan matkoja mutta itse niihin voi vaikuttaa ja apuja voi löytyä. Yksinhuoltajakin voi olla tutkija, ei kannata nyt liian hankalaksi tutkijan ammattia ajatella. Ei se oma työttömyys taida miehen virasta johtua?
No ei sinällään, mutta lasta ei ole varaa laittaa hoitoon päivähoitomaksujen takia kun saan vain peruspäivärahaa. Joten kyllä tämä katkeroittaa, toinen tekee uraa ja itse olen jumissa kotona lapsen kanssa. Palkka ja työmäärä ei ihan kohtaa mieheni työssä. Monesti olen miettinyt, että seuraavan työmatkan aikana tyhjennän kämpän ja muutan eri osoitteeseen. Silloin olisi varaa laittaa lapsi hoitoon ja voisin itsekin vaikka opiskella. Kyllä mies saa ainakin meidän tilanteessamme keskittyä täysillä uraansa, ei tarvitse miettiä lapsen hoitoon vientejä tai hakuja. Saa todella uppoutua työhönsä. Itse en hyödy siitä edes kiitoksen vertaa. Jos olisi esim. kovapalkkainen yrityspomo, voisi se vaikuttaa yhteiseen elintasoonkin niin että hoitaisin sovitusti kodin ja lapsen, ja jotenkin ymmärtäisin kun ei olisi rahsasta puutetta että panostaa uraansa. Nyt on miehen uran lisäksi myös huono taloudellinenen tilanne joten näe hommassa järkeä.
Sä oot kyllä ihme marttyyri! Katkeruuden myönsit jo iteki. Miehelläs ei varmaan oo mitään aavistustakaan mitä ajattelet. Esitätkö sille et kaikki on ok? Mistä näitä marttyyreja oikein tulee?!
Ei, olen puhunut asiasta monesti. Mies ei vain pysty muuttumaan. On sellainen, joka upoutuu täysillä työhönsä ja tuntee kutsumusta sitä alaansa kohtaan. Tiedemies henkeen ja vereen ja ylpeä siitä. Itsellä oli unelmia ja opiskelin kun tapasimme, mutta jotenkin kun lapsi syntyi, kaikki jäi minun vastuulleni. Mies on edennyt urallaan, minä olen ollut kotona. Olisiko sinulle ok, kun et koskaan tietäisi tuleeko puolisosi kello 16 vai kello 19.00, ehtiikö kädä kaupassa jne? Meillä tilanne on se, että mies saa tulla töistä "fiiliksen" mukaan miten kulloinenkin tilanne vaatii. En voi keksimällä keksiä menoa illaksi, joten en voi esim. vaatia että tule kello 16.00 kun lähden johonkin. Lisäksi harteillani on kaikki kotityöt, ihan kaikki lapsen hankinnoista lähtien.Tunnen olevani yksinhuoltaja, välillä mies käy kotona ja leikkii vähän aikaa lapsen kanssa, syö, käy suihkussa ja menee nukkumaan. Joten kyllä tässä on uhrauduttu miehen uran eteen, enkä tiedä miten muuten tämä loppuu kuin eroamalla?
Ei todellakaan olis ok, enkä kattelis tollasta sekuntiakaan. Miksi ite olet tuossa tilanteessa?? Eihän tuohon voi joutua tuosta noin vaan, jos pitää alusta asti puolensa. Sitähän tässä juuri haen. Jos molemmat pelaa avoimin kortein, ei suunnitella selän takana mitään kapsäkkien kasaamista kokoon vaan avataan se suu niin et molemmat tietää jatkuvasti missä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena: millä aloilla olette te tutkijat, jotka ette koe tarvetta tehdä kovasti töitä (siis panostaa sitä perus 8-tuntia päivää enemmän) ettekä vaikuta olevan huolissanne työ- tai rahatilanteestanne?
Itse en tunne nykyään oikeastaan ketään millä alalla jolla näin olisi.
Vielä pari vuotta sitten jollain aloilla kyllä ja kymmenen vuotta sitten useammin (varsinkin jos viitsi pelata organisaatiopolitiikkaa onnistuneesti niin pääsi joskus aika helpolla) mutta kyllä nyt vaikuttaa siltä, että kaikit löysät on otettu ulos. Se on kovaa työtä pienellä palkalla ja suuressa epävarmuudessa nykyään oikeastaan kaikille nykyään kun rahoitus on vaikeutunut koko ajan.
Eli missä oikein olette jos pääsette noin helpolla?
Samaa mietin. Oma mies on eräässä Valtion tutkimuslaitoksessa virassa ja usein tekee illallakin töitä. On myös työmatkoja ja kongresseja jne. Minä hoidan lapsen kokonaan. Palkka on keskipalkka mutta ei niin hyvä että saisimme esim. asuntolainaa, varsinkin kun olen itse työtön. Kyllä se meidän tapauksessamme on niin että mies luo uraa minun kustannuksellani, sillä saa tulla ja mennä kuten haluaa (esim. voi tulla illlalla milloin vain 16-19 välissä riippuen mitkä laskut pyörivät koneella jne). Ei onnistuisi, jos olisin työelämässä itse ja joutuisi lähtemään esim. lasta hakemaan hoidosta. Nyt saa halutessaan upputua työhönsä ja voi unohtaa koko kotielämän kun tietää että hoidan lasta kotona, teen ruuat jne.En tiedä, miten sopeutuu, kun joskus ehkä saan taas töitä. En suostu silloin hakemaan ja viemään lasta yksin kuten nyt esim. kerhoon.
Ihmettelen niitä jotka pystyvät tekemään töitä kotona kun lapsi esim. sairaana siellä. Meillä ainakin niin aikuisen huomioon tottunut ettei tulisi mitään. Ja tarvitseehan lapselle laittaa ruokaa, hoitaa, antaa lääkettä jne...
Senioritutkija voi tehdä noita kirjallisia töitä kotoa kuten minä monesti. Kokouksia on ja ulkomaan matkoja mutta itse niihin voi vaikuttaa ja apuja voi löytyä. Yksinhuoltajakin voi olla tutkija, ei kannata nyt liian hankalaksi tutkijan ammattia ajatella. Ei se oma työttömyys taida miehen virasta johtua?
No ei sinällään, mutta lasta ei ole varaa laittaa hoitoon päivähoitomaksujen takia kun saan vain peruspäivärahaa. Joten kyllä tämä katkeroittaa, toinen tekee uraa ja itse olen jumissa kotona lapsen kanssa. Palkka ja työmäärä ei ihan kohtaa mieheni työssä. Monesti olen miettinyt, että seuraavan työmatkan aikana tyhjennän kämpän ja muutan eri osoitteeseen. Silloin olisi varaa laittaa lapsi hoitoon ja voisin itsekin vaikka opiskella. Kyllä mies saa ainakin meidän tilanteessamme keskittyä täysillä uraansa, ei tarvitse miettiä lapsen hoitoon vientejä tai hakuja. Saa todella uppoutua työhönsä. Itse en hyödy siitä edes kiitoksen vertaa. Jos olisi esim. kovapalkkainen yrityspomo, voisi se vaikuttaa yhteiseen elintasoonkin niin että hoitaisin sovitusti kodin ja lapsen, ja jotenkin ymmärtäisin kun ei olisi rahsasta puutetta että panostaa uraansa. Nyt on miehen uran lisäksi myös huono taloudellinenen tilanne joten näe hommassa järkeä.
Sä oot kyllä ihme marttyyri! Katkeruuden myönsit jo iteki. Miehelläs ei varmaan oo mitään aavistustakaan mitä ajattelet. Esitätkö sille et kaikki on ok? Mistä näitä marttyyreja oikein tulee?!
Ei, olen puhunut asiasta monesti. Mies ei vain pysty muuttumaan. On sellainen, joka upoutuu täysillä työhönsä ja tuntee kutsumusta sitä alaansa kohtaan. Tiedemies henkeen ja vereen ja ylpeä siitä. Itsellä oli unelmia ja opiskelin kun tapasimme, mutta jotenkin kun lapsi syntyi, kaikki jäi minun vastuulleni. Mies on edennyt urallaan, minä olen ollut kotona. Olisiko sinulle ok, kun et koskaan tietäisi tuleeko puolisosi kello 16 vai kello 19.00, ehtiikö kädä kaupassa jne? Meillä tilanne on se, että mies saa tulla töistä "fiiliksen" mukaan miten kulloinenkin tilanne vaatii. En voi keksimällä keksiä menoa illaksi, joten en voi esim. vaatia että tule kello 16.00 kun lähden johonkin. Lisäksi harteillani on kaikki kotityöt, ihan kaikki lapsen hankinnoista lähtien.Tunnen olevani yksinhuoltaja, välillä mies käy kotona ja leikkii vähän aikaa lapsen kanssa, syö, käy suihkussa ja menee nukkumaan. Joten kyllä tässä on uhrauduttu miehen uran eteen, enkä tiedä miten muuten tämä loppuu kuin eroamalla?
Itse olet soppas keittänyt. Ei sun olis tarvinu tuohon suostua. Samat velvollisuudet teillä on vanhempina ja miten olet voinut edes keskustella toisesta lapsesta, jos tilanne on tuollainen? Todella harhaanjohtavaa käytöstä.
En voi ymmärtää miksi niin moni nainen suostuu vain kökkimään kotona kun mies saa toteuttaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää miksi niin moni nainen suostuu vain kökkimään kotona kun mies saa toteuttaa itseään.
No mä luulen, et ne saa siitä iteki jotain.Muuten ne vaikuttais asioihin. Ei aidosti kunnianhimoiset ja tavoitteelliset naiset kökikään vaan kotona ja voivat silti olla todella hyviä äitejä! Ne on aina ne marttuurimammat, jotka valittaa ja valittaa ihan muka vaan olosuhteiden ja muiden ihmisten uhreina. Itsehän siihne kohtaloon ei voi vaikuttaa mitenkään... ei.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko ap jo jutelleet miehesi kanssa? Toivottavasti löydätte yhteisen sävelen.