Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen tutkijan ura+perhe
17.05.2016 |
En ole tästä viitsinyt avautua minnekään kun on sen verran vaikea aihe minulle ja toisaalta ajatukseni hävettää, en haluaisi kenenkään kuulevan niitä. Olemme kummatkin vajaa kolmekymppisiä, meillä on 2v lapsi ja seuraava suunnitteilla. Kun nelisen vuotta sitten valmistuimme kummatkin, niin mieheni ei saanutkaan alansa töitä vaan päätyi sitten puolen vuoden työnhakujakson jälkeen jatko-opiskelijaksi, oli suorittanut opintonsa hyvin ja hänen alallaan tohtoreilla on ihan hyvä työllisyys yliopistomaailman ulkopuolella. Hän myös suunnitteli etsivänsä töitä alaltaan tässä väikkärin vääntämisen ohessa. Hän kuitenkin innostui odottamaansa enemmän yliopistomaailmasta ja onkin sitä mieltä, että aikoo ehdottomasti tarttua kaavailtuihin post-doc -hommeleihin vaikka hänen vanha diplomityöpaikkansa näyttää vähän vihreää valoa "oikeiden" töiden suhteen. Olen hänestä ylpeä ja akateeminen ura on upea saavutus, tämä on syy miksi en ole kenellekään asiasta puhunut: en halua olla lyttäävä nalkuttajaämmä. Meillä on jo nyt ollut kovin vähän yhteistä aikaa ja lapsikin jopa vähän vierastaa isäänsä joka on joka päivä 10-12 tuntia kotoa pois (asutaan vajaan tunnin matkan päässä yliopistolta), tutkijana hänen työsarkansa olisi vielä suurempi. En osaa ilmaista huoltani, sillä se on mielestäni jotenkin jopa loukkaavaa miestä kohtaan, en tarkoita että hän tai valintansa olisi huono, mutta tuntuu sille etten voi antaa hänelle mahdollisuutta toiseen lapseen (enemmän hänen toiveensa) ja toteuttaa tuo haave...
Kommentit (87)
Miehenikin on tutkija ja tekee huomattavasti lyhyempää päivää kuin itse teen yksityisellä sektorilla. Lisäksi välillä mahdollisuus tehdä etätyötä (vähentää työmatkoihin kuluvaa aikaa, ei työaikaa) ja jos tekee pidempää päivää, niin ottaa saldovapaana. Teollisuudessa tuotakaan vaihtoehtoa ei läheskään aina ole.
Kuulostaa siltä, että ongelma on se matka ja lisäksi mies on kunnianhimoinen. En usko, että se teollisuuteen siirtyminen auttaisi tuossa mitään, päivät pitenisivät todennäköisesti, koska 8 tuntia on tosiaan ihan normaali työaika. Olisiko mahdollista että mies tekee etätyöpäivää välillä, jolloin ehtisi olla enemmän arjessa mukana? Tässä nyt tietenkin oletuksena se, että mies tosiaan saa keskittyä töihin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki työ voi lisääntyä, mutta niin lisääntyy miehesi osaaminen = tekee enemmän nopeammin. Tutkijana nautin kokonaistyöajasta (1600 h/vuosi, josta tulee lomaa 6-7 vk/vuosi) ja helposta perhe-elämän yhdistämisestä työhön. Miehesi työ ei suinkaan ole se ongelma vaan miten hän siihen suhtautuu sekä työmatkat. Voisitte muuttaa lähemmäksi tai miehesi tekisi etänä osan aikaa. Puhu ihmeessä miehesi kanssa, mutta enemmän niistä työajoista ja työmatkoista kuin tutkijan työstä. Tutkijan työ on hieman kutsumusammatti ja sen mollaaminen voi aiheuttaa vastareaktion.
Vierailija kirjoitti:
Toki työ voi lisääntyä, mutta niin lisääntyy miehesi osaaminen = tekee enemmän nopeammin. Tutkijana nautin kokonaistyöajasta (1600 h/vuosi, josta tulee lomaa 6-7 vk/vuosi) ja helposta perhe-elämän yhdistämisestä työhön. Miehesi työ ei suinkaan ole se ongelma vaan miten hän siihen suhtautuu sekä työmatkat. Voisitte muuttaa lähemmäksi tai miehesi tekisi etänä osan aikaa. Puhu ihmeessä miehesi kanssa, mutta enemmän niistä työajoista ja työmatkoista kuin tutkijan työstä. Tutkijan työ on hieman kutsumusammatti ja sen mollaaminen voi aiheuttaa vastareaktion.
En nyt mollaa tutkijan työtä, jos nyt mitään niin olen ehkä hieman katkera kun joskus opiskeluaikoina puhuin että minua olisi kiinnostanut ja miehen mielipide asiaan silloin oli hyvin jyrkkä vastustus... Sain kyllä nopeasti valmistumisesta ihan mielekkäitä vakitöitä, siksi me täällä asummekin. Mutta teidän pointit on olleet hyviä, siksi en halunnutkaan asiasta puhua kun en halunnut ilmaista itseäni väärin. Olen täysin samaa mieltä siitä, ettei ongelma ole varsinaisesti tutkijuus vaan miehen käsitys siitä työstä ja hänen omat arvonsa. En vaan halua lähteä mukaan perheen ja tuon työn yhdistämiseen jos se toteutuu kuten hän sen on ilmaissut haluavansa toteuttaa.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki työ voi lisääntyä, mutta niin lisääntyy miehesi osaaminen = tekee enemmän nopeammin. Tutkijana nautin kokonaistyöajasta (1600 h/vuosi, josta tulee lomaa 6-7 vk/vuosi) ja helposta perhe-elämän yhdistämisestä työhön. Miehesi työ ei suinkaan ole se ongelma vaan miten hän siihen suhtautuu sekä työmatkat. Voisitte muuttaa lähemmäksi tai miehesi tekisi etänä osan aikaa. Puhu ihmeessä miehesi kanssa, mutta enemmän niistä työajoista ja työmatkoista kuin tutkijan työstä. Tutkijan työ on hieman kutsumusammatti ja sen mollaaminen voi aiheuttaa vastareaktion.
En nyt mollaa tutkijan työtä, jos nyt mitään niin olen ehkä hieman katkera kun joskus opiskeluaikoina puhuin että minua olisi kiinnostanut ja miehen mielipide asiaan silloin oli hyvin jyrkkä vastustus... Sain kyllä nopeasti valmistumisesta ihan mielekkäitä vakitöitä, siksi me täällä asummekin. Mutta teidän pointit on olleet hyviä, siksi en halunnutkaan asiasta puhua kun en halunnut ilmaista itseäni väärin. Olen täysin samaa mieltä siitä, ettei ongelma ole varsinaisesti tutkijuus vaan miehen käsitys siitä työstä ja hänen omat arvonsa. En vaan halua lähteä mukaan perheen ja tuon työn yhdistämiseen jos se toteutuu kuten hän sen on ilmaissut haluavansa toteuttaa.
-Ap
Jos helpottaa, niin en ole enää tutkijana vaan siirryin tavallisiin töihin julkishallintoon perhesyistä. Lomat lyheni, mutta työajat on kohdillaan. Jokainen päivä töissä on kituutusta, mutta toimeentulo on suhteellisen turvattu ja saan monipuolista työkokemusta vaikka yt:t tulisivatkin. En halunnut lähteä ulkomaille tekemään postdocia ja tutkimusrahoitus on surkeissa kantimissa Suomessa, joten valitsin turvallisuuden tieteen sijaan. Olen melko harvinaisella alalla, joten työmahdollisuuksia on sen mukaisesti.
Mikä este tuo 10h on? Mieheni on upseeri ja on sotaharjoituksissa (välillä ulkomaillakin) monta viikkoa vuodessa. Eli hautaanko lapsihaaveet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Been there, done that. Ja väärin tein sen. En jutellut, en himmaillut miestä, en ottanut asiaa esiin. Lyttäsin omat akateemiset unelmani jonnekin, kun ne eivät niin kovin tärkeiltä sitten tuntuneetkaan.
Eroon päädyttiin, monta kärsimyksen vuotta myöhemmin.
Jälkeenpäin ajattelen, että olisi pitänyt puhua mitä mietin. Haastaa mies ajattelemaan, mitä se todella ajattelee vanhemmuudesta ja perheydestä, mitä tapahtuu jos lähden, mitä ajattelee riskinotoista yms.
En tiiä olisko mennyt paremmin. Mun oikeessa elämässä meni niin että lapsilla oli etäinen ja olematon isä ja ärtyisä ja väsynyt äiti monta vuotta. Ja sitten seuraavaksi heillä oli depressiivinen äiti ja syyllisyydentuntoinen ja maaninen isä. Jotka molemmat käyttivät liikaa alkoholia. Ja lopuksi heillä oli traumatisoitunut eronnut yksinhuoltajaäiti ja uutta erinomaista nuoruuttaan elävä isä. Kunnes vähän ennen aikuistumistaan lapsilla oli aika normaali yksinhuoltajaäiti ja olematon isä...
Meillä oli sama tilanne. Tutkijamies (luonnontieteet) oli töissä vähintään 6 päivänä viikossa, kellon ympäri. Kotona sitten oli niin poikki, että nukkui. Olin niin rakastunut, etten edes nalkuttanut. Tiede oli rakkaus nro, mulla meni 10 vuotta tajuta se. Lapsia ei siihen suhteeseen hankittu, jälkikäteen hyvä niin. Asiasta kyllä puhuttiin, mutta aina oli syy lykätä: tohtorintutkinto, postdoc, pätkäduuneja ympäri Eurooppaa. Ja minä hullu seurasin, uhrasin siinä sivussa omaa akateemista uraani. Eroon päädyttiin, hän jätti minut. Nykyään tapailee kuulemma työkaveria. Valtaosa hänen työkavereistaan olikin saman alan ihmisen kanssa.
Valtaosa mieheni tutkijatyökavereista on naimattomia ja lapsettomia. Ne keillä on vaimot, kulkee kotirouva mukana maasta toiseen lapsia hoitaen. Minä olen ainoa joka jäi kotimaahan lasten kanssa ja jolla jonkinnäköinen oma "ura" siis tuo firma. En voi olla katkera miehelleni,hänellä on oma juttunsa ja minulla omani. Eikä kai kaikkien elämän tartte mennäkään saman kaavan mukaan. Lapsille haluan kuitenkin taata pysyvän kodin ja koulukaverit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse tutkija tekniikan puolella. Aika harva työ antaa niin hyvät mahdollisuudet yhdistää työ ja perhe. Ja olen ihan menestynyt urallani. Tosin semmoinen tuli mieleen että ulkomaille miehesi joutuu kyllä lähtemään joksikin aikaa jos postdocia aikoo tehdä. Onko semmoisesta ollut puhetta?
Minä olen pienten lasten jatko-opiskeleva äiti. Ja olen ihan samaa mieltä, että harva työ antaa yhtä paljon joustoa työn ja perhe-elämän yhdistämiselle kuin tutkijan työ. Kokemusta on myös 8-16 työstä lasten kanssa ja se oli huomattavasti kuormittavampaa. Olen myös iltaihminen luonnostani, joten paras työvirekin on usein siinä kohtaa kun lapset ovat jo nukkumassa. Omaehtoinen työtuntien jakaminen vuorokauden eri vaiheisiin onnistuu tutkijan työssä keskimääräistä palkkatyötä paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta että Suomessa töissä ollessaan voi mies tosta vaan jäädä kotiin tekemään etäpäivän jos lapsi on sairaana - ja saa vieläpä oikeasti töitä tehtyäkin läppäreiltä kun kuumeinen mukula katsoo lastenohjelmia. Tai pystyy käymään vanhempainvartissa / whatever ja sitten illaksi töihin. eikä kai kaikilla aloilla reissata niin paljon. T 22&29
Etsikää asunto sieltä puolivälistä, niin että molemmille tulee ihan kohtuullinen puolen tunnin työmatka suuntaansa ;) Ja tosiaan, monenlaistatutkimusta pystyy kyllä tekemään osittain etänäkin, ellei se sitten vaadi jotain labraa laitteineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on siitä, minkälaisia odotuksia on toista kohtaan, ja täytyykö ne, ei siitä millä alalla kukin työskentelee. Toisille riittää vähempi aika yhdessä/perheen kanssa, kunhan yhdessä vietetty aika on sitten mukavaa ja koetaan että parisuhde ja perhesysteemi toimii.
Eli onko nyt siis niin, että miehn pitäisi saada uhrata niin paljon ponnistuksia oman uransa eteen kuin haluaa ja samalla saada vielä yksi lapsi niinikään omilla ehdoillaan, niin että ap hoitaisi? Ja onko niin, että mies on aiemmin teilannut ap:n jatko-opiskeluhaaveet? Tuntuu siltä, että täällä on väärä vanhempi pohtimassa valintoja. Vähän nyt pitäisi saada perheenisälle valoja päälle ja vastuullista omien arvojen pohdintaa. Ei kaikkea voi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en oikein tajua aloitusta. Onko tässä nyt ongelmana se, että mies tykkää työstänsä ja haluaa tehdä sen mahdollisimman hyvin? Eikö se nyt ole ihan normaali kunnianhimon aste? Eikä nyt ole tavoiteltavaa, että on mielekäs työ?
Kuten jo todettu moneen kertaan, niin miehellä on kohtuullisen joustava työ, normaalit työajat ja varmaan voi pitää lomatkin ihan sen mukaan kuin itselle sopii.
Jos toinen vaihtoehto on teollisuus, niin avautuu uusi maailma. Työaika lisääntyy ja jousto häviää, pahimmillaan on kellokortti koska liitot. Asiakaspaine määrää aikataulut. Jos bisnes sujuu, niin managerit ja dirikat reissaa, helposti 100 päivää vuodessa, ellei enemmän. Jos bisnes ei suju, niin istut kriidipalavereissa kaikki illat ja irtisanot porukkaa. Ja silti reissaat ja jos et reissaa, niin istut telcoissa.
Harvalla on (vienti)teollisuudessa enää leipätyö, jossa riittää että kuittaa kilsan ja vahtii että saldo on vihreällä.
Terveisin johtaja teollisuudesta
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tajua aloitusta. Onko tässä nyt ongelmana se, että mies tykkää työstänsä ja haluaa tehdä sen mahdollisimman hyvin? Eikö se nyt ole ihan normaali kunnianhimon aste? Eikä nyt ole tavoiteltavaa, että on mielekäs työ?
Kuten jo todettu moneen kertaan, niin miehellä on kohtuullisen joustava työ, normaalit työajat ja varmaan voi pitää lomatkin ihan sen mukaan kuin itselle sopii.
Jos toinen vaihtoehto on teollisuus, niin avautuu uusi maailma. Työaika lisääntyy ja jousto häviää, pahimmillaan on kellokortti koska liitot. Asiakaspaine määrää aikataulut. Jos bisnes sujuu, niin managerit ja dirikat reissaa, helposti 100 päivää vuodessa, ellei enemmän. Jos bisnes ei suju, niin istut kriidipalavereissa kaikki illat ja irtisanot porukkaa. Ja silti reissaat ja jos et reissaa, niin istut telcoissa.
Harvalla on (vienti)teollisuudessa enää leipätyö, jossa riittää että kuittaa kilsan ja vahtii että saldo on vihreällä.
Terveisin johtaja teollisuudesta
Paskapuhetta.
Nyt kunnon keskustelu ja käytte läpi, mitä kumpikin elämältään haluaa lyhyellä ja pitkällä aikajänteellä. Älä hautaa omia unelmiasi!!
T. Tutkijaäiti
Keskustelun paikka. Mies myös tutkija, mutta perhe-elämä on saatu soviteltua yhteen uran kanssa. Kun lapset olivat pieniä ja minä hoitovapailla, reissasimme ulkomailla miehen töiden perässä, jotta kokemusta ja kontakteja karttuu, eikä lasten koulunkäynti häiriinny. Nyt molemmat työelämässä, miehen on jopa helpompi jäädä töistä sairasta lasta hoitamaan joustavien työaikojen vuoksi. Toisaalta jos labrassa on meneillään koe, mies tekee ympäripyöreää päivää. Joustavuutta vaatii puolin ja toisin, mutta tähän asti on hyvin pärjätty.
Itsekin olen tutkija ja ihan samanlainen työ tämä on kuin muutkin. Ei tämä niin hohdokasta ole, että työn ehdoilla pitäisi elämää suunnitella tai laittaa puolison haaveet sivuun. Aukaise suusi ja juttele miehen kanssa asiat läpi, sinulla on myös oikeus vaatia asioita parisuhteessanne. Ei miehen työ tai tekemiset ole sen tärkeämpää kuin sinun vastaavat tai perheen kotiarki. Älä ainakaan uhriudu hiljaa, silloin miehellä ei ole edes mahdollisuutta korjata asioita.
Kannattaa muistaa myös, että yliopistot ovat nyt tiukilla ja aina tiukemmaksi menee. Helsingin yliopisto on nyt irtisanonut jopa professoreita. Kannattaa varoa, ettei kouluttaudu turhan päiten... Pelastautuminen "oikeisiin töihin" ajoissa voi olla järkevää.
Yliopisto on aina ollut pimeä maailma: konservatiivinen, kilpailun ja suhmuroinnin maailma. En voi suositella sitä työpaikaksi kenellekään normaalille ihmiselle. Ymmärrän ap:tä. En minäkään olisi halunnut menettää puolisoani loputtomiin vaativalle työlle, josta ei saa edes kovin kummallista palkkaa.
Tutkijan työ ei ole "tavallinen" työ. Tutkija tekee töitä aina, oli kotona tai työpaikalla. Varmasti kunnianhimoa on muuallakin ja työtä tehdään paljon monessa paikassa, mutta akateeminen työ on jotekin todella nielevää ja usein irti kaikesta "todellisesta" ja "normaalista".
Ymmärrän, että moni on eri mieltä, mutta nämä ovat minun tunteitani.
Alue: Aihe vapaa
No tottakai puhutte asioista rehellisesti ja avoimesti miehesi kanssa. Mutta tosiaan niitä ulkomaan keikkoja on sitten jossakin vaiheessa tiedossa. Jos kiinnostaa kotirouvan elämä maailmaa kierrellen niin tehkää ihmeessä toinenkin lapsi. Jos olet itse asiantuntija-ammatissa tai kuten meikä yrittäjänä Suomessa niin paskempi homma. Lentokoneet kulkee joo mutta lapset kaipaisivat isäänsä arjessa. Ja tottahan tuo tutkijan homma vie aikaa 24/7 Suomessakin jos sen antaa viedä, mitä enemmän teet sen nopeammin tutkimus, ja ura, etenee.