Miehen tutkijan ura+perhe

Todellakaan ei ole tavallinen työ, jos haluaa kansainvälistä menestystä.

Miksi ap ajattelee että hänen pitäisi irtisanoutua töistään jos he muuttaisivat lähemmän miehen töitä? Muuttakaa puoliväliin, niin molemmilla on täysin kohtuullinen 30min työmatka. Omiin korviin kuulostaa että ap tekee nyt kärpäsestä härkäsen - 8h työpäivät ja 30-60min työmatkat päälle aamuin illoin on täysin normaalia elämää.

En ymmärrä miksi pitää saada kaikki, hieno ura ja lapset, lapset on kerran pieniä ja jos ei ole aikaa olla niiden kanssa kuin ilta viikossa, tai tehdä mitään, niin en usko että kiintymyssuhdetta syntyy.

Jos mies on niin urakeskeinen ( tai äiti) niin kannattasko sitten ihan vaan keskittyä siihen uraan ja jättää lapset ja parisuhde toisille.

Näin vältetään monta hammasten kivistystä, miksi et nyt pääse etelän matkalle, no en kun oon työtä! Ja muutenkin ihan tolkutonta tehdä viikossa yli 8 h, jos ei näy tili pussissa huomattavasti.

Ehtiikö mies osallistua kodinhoitoon, juokseeko aina puhtaaseen kotiin ja ruokapöytään, jos , niin mies voi käyttää myös hyväksi työaikaansa ettei mitää tarvi tehdä.

Saisitteko muuttamalla optimoitua matka-aikoja? Jonkin hitaan ajopätkän poisjättäminen ja lähemmäksi motaria siirtyminen tai joukkoliikenteen kannalta vaihdottomaan kohtaan muuttaminen jne.

Riippuu niin paljon henkilön persoonallisista taipumuksista, miten osaa rytmittää ja aikatauluttaa työnsä. Mieheni on tutkija, ja uppoutuu helposti asioihin niin ettei huomaa ajan kulkua. On usein sen vuoksi pitkiä päiviä töissä. Nyt myös tiukka taloustilanne ja määrärahojen leikkaaminen vaikuttaa, tutkijat joutuvat itse tekemään projektinhallinnan rutiinityöt ja muut "paperihommat" ei riitä enää se että tekee tutkimusta. Työkavereita on irtisanottu joten työmäärä on kaksinkertaistunut vuoden takaisesta.

Meillä on myös vain yksi lapsi, eikä enempää tule kun en jaksa yksin huolehtia kahdesta. Meillä on niin, että josn lapsi on sairas, minä huolehdin, ja olen ollutkin kotona 3 vuotta. Huolehdin myös kaikesta lapseen liityvästä muutenkin sekä kodista. En ole jaksanut miettiä omaa työtäni ja opinnot keskeytyivät kun olin raskaana. Olen pelkkä ylioppilas siis ja mies tekee uraa tutkijana ja valmistuu tohtoriksi syksyllä. 

Meillä ei ole varaa muuttaa lähemmäksi miehen työpaikkaa, ja muutenkin talous on tiukilla. Se on myös yksi syy, miksi en tutkijan työtä suosittele perheelliselle. Varsinkin, jos toinen on työtön, ei tutkijan palkalla pelkästään koko perhettä elätetä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap ajattelee että hänen pitäisi irtisanoutua töistään jos he muuttaisivat lähemmän miehen töitä? Muuttakaa puoliväliin, niin molemmilla on täysin kohtuullinen 30min työmatka. Omiin korviin kuulostaa että ap tekee nyt kärpäsestä härkäsen - 8h työpäivät ja 30-60min työmatkat päälle aamuin illoin on täysin normaalia elämää.

No, tässä ketjussa joku puki ajatukseni paremmin sanoiksi, ongelma ei ole tutkijan työt, niitä olisi mahdollista tehdä samalla 8h päivävauhdilla mitä mies nytkin tekee hommia yliopistolla. Ongelma on enemmän se, että mies haluaa samaan aikaan uhrata kaiken aikansa työlle, mutta toivoo samaan aikaan perhettä. Minä todellakin uskon, että mies saa käytettyä niin paljon aikaa kun nyt lupailee, hän uppoutuu asioihin hyvin syvälle ja on seikkaperäisen tarkka. Hän vielä innostuu kaiksesta lisävastuusta, oikeen keräilee sellaista.

Mulle kuitenkaan yksin vastuussa oleminen tai mikään kotirouvajuttu taas ei ole vaihtoehto, haluan omaa elämää, omaa uraa, haluan lapset joilla on kaksi vanhempaa, ei äiskää ja ehkä-isiä, joka rakastaa kaikkea muuta vastuuta paitsi vastuuta lapsistaan.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap ajattelee että hänen pitäisi irtisanoutua töistään jos he muuttaisivat lähemmän miehen töitä? Muuttakaa puoliväliin, niin molemmilla on täysin kohtuullinen 30min työmatka. Omiin korviin kuulostaa että ap tekee nyt kärpäsestä härkäsen - 8h työpäivät ja 30-60min työmatkat päälle aamuin illoin on täysin normaalia elämää.

Unohdin sitten vastata tuhon irrisanomisiommenttiin. Siis ongelma on se, että jos mies haluaa (ja nyt on enemmän kyse siitä että haluaa, ei siitä tarvitsisiko) painaa 10-12 tunnin päivää siellä, niin en minä voi myös olla 10 tuntia poissa ihan pienen lapsen luota. Tai taas: voin, mutten halua.

-Ap

Ongelma on sitten ehkä enemmänkin siinä että mies haluaa käyttää työntekoon enemmän aikaa kuin sinun mielestäsi olisi tarpeellista? Vaikka mies menisi muualle töihin kuin tutkijaksi niin poistuisiko tuo kunnianhimo/ työkeskeisyys sillä? En tekisi toista lasta ennen kuin näkisin miten paljon se mies on siellä töissä. 66

Minustakin ongelma tuossa on miehen urakeskeisyys ja halu keskittyä töihin lasten kustannuksella, ei se, missä mies sattuu sitä uraa tekemään. Tuskin hänestä sen "täys-isimpi" tulisi vaikka olisi yksityiselläkin töissä, ehkä jopa päinvastoin. 

ohis: tekniikan tohtorilla hyvä työllisyys yliopiston ulkopuolella?

Eiköhän se ole niin, että tutkijan töihin/yliopistohommiin pitää olla intohimo. Ei niitä työllisyyden takia tehdä. En äkkiseltään tiedä yhtään tekniikan tohtoria, jonka työllistymistä tutkimuslaitosmaailman ulkopuolella olisi edistänyt tohtorin tutkinto. Toisin päin homma kyllä toimii, eli tutkimuslaitoksessa arvostetaan, jos on kokemusta teollisuudesta/yrityselämästä.

Vaan alkuperäiseen kysymykseen: toivon, että löydätte sopivan tasapainon ja toimivan ratkaisun!

Samaa tulin vielä sanomaan kuin monet muutkin. Minä ja mieheni olemme molemmat väitelleet ja jatkaneet uraa yliopistolla. Ihan 8h tunnin työpäiviä olemme keskimäärin aina tehneet (satunnaisesti tarvittaessa pitempiä, satunnaisesti myös lyhyempiä). Meillä on 2 lasta. Mä olen ollut kummankin kanssa kotona vajaat 2v, mies reilun vuoden (yli 3v ikäero, joten päällekkäisyyttä hoitovapaissa ei ollut). Tutkijan työ yliopistolla antaa loistavat mahdollisuudet yhdistää perhe ja työ! Vapaat työajat, hyvät mahdollisuudet tehdä töitä kotoa, erilaiset tutkijan työn vaiheet...esim. monesti tutkijan työssä tulee väistämättömiä suvantovaiheita, kun mahdollisuutta kerätä uutta aineisto ei juuri sillä hetkellä ole, ja on jo submitannut kaikesta olemassa olevasta aineistosta kirjoitetut artikkelit (esim. mä olen submitannut artikkeleita kuin hullu ennen kuin olen jäänyt äitiyslomalle -> julkaisuja tulee "itsestään" vaikka olen kotona -> palattuani töihin mulla on näyttöjä ja voin hakea hyvillä mielin uutta rahoitusta kerätäkseni lisää aineistoa).

Ja siis, olemme aina toimineet niin, että työt ovat saaneet joustaa perheen hyväksi. Olemme panostaneet lasten kanssa olemiseen paljon. Mitään 10-12 tuntisia työpäiviä emme todellakaan ole tehneet. Siitä huolimatta meillä on molemmilla pitkä ja laadukas julkaisuluettelo, mies sai joku aika sitten vakituisen opetusviran, ja minä puolestani yhden arvostetuimmista post-doc-rahoituksista Suomessa.

Tunnemme myös paljon tutkijoita eri aloilta, ja lähes kaikki ovat toimineet perhe-elämänsä suhteen kuten me. Eli jokin ap sun miehen suunnitelmissa ei ihan täsmää.

Vierailija kirjoitti:

Samaa tulin vielä sanomaan kuin monet muutkin. Minä ja mieheni olemme molemmat väitelleet ja jatkaneet uraa yliopistolla. Ihan 8h tunnin työpäiviä olemme keskimäärin aina tehneet (satunnaisesti tarvittaessa pitempiä, satunnaisesti myös lyhyempiä). Meillä on 2 lasta. Mä olen ollut kummankin kanssa kotona vajaat 2v, mies reilun vuoden (yli 3v ikäero, joten päällekkäisyyttä hoitovapaissa ei ollut). Tutkijan työ yliopistolla antaa loistavat mahdollisuudet yhdistää perhe ja työ! Vapaat työajat, hyvät mahdollisuudet tehdä töitä kotoa, erilaiset tutkijan työn vaiheet...esim. monesti tutkijan työssä tulee väistämättömiä suvantovaiheita, kun mahdollisuutta kerätä uutta aineisto ei juuri sillä hetkellä ole, ja on jo submitannut kaikesta olemassa olevasta aineistosta kirjoitetut artikkelit (esim. mä olen submitannut artikkeleita kuin hullu ennen kuin olen jäänyt äitiyslomalle -> julkaisuja tulee "itsestään" vaikka olen kotona -> palattuani töihin mulla on näyttöjä ja voin hakea hyvillä mielin uutta rahoitusta kerätäkseni lisää aineistoa).

Ja siis, olemme aina toimineet niin, että työt ovat saaneet joustaa perheen hyväksi. Olemme panostaneet lasten kanssa olemiseen paljon. Mitään 10-12 tuntisia työpäiviä emme todellakaan ole tehneet. Siitä huolimatta meillä on molemmilla pitkä ja laadukas julkaisuluettelo, mies sai joku aika sitten vakituisen opetusviran, ja minä puolestani yhden arvostetuimmista post-doc-rahoituksista Suomessa.

Tunnemme myös paljon tutkijoita eri aloilta, ja lähes kaikki ovat toimineet perhe-elämänsä suhteen kuten me. Eli jokin ap sun miehen suunnitelmissa ei ihan täsmää.

Teidän tapauksessa olennaista on, että olette molemmat väitelleet ja olette molemmat tutkijoita. Jos toinen on väitellyt tutkija ja toinen joku duunari tai muu vähemmän merkittävä, kuviosta tulee helposti sellainen, että tämä tutkijatohtori antaa kaikkensa työlleen ja toinen tekee kaiken kotona eikä oikein jaksa pidemmän päälle ymmärtää, mikä siellä yliopistolla niin vetää... Katkeruutta ja kaunaa tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa tulin vielä sanomaan kuin monet muutkin. Minä ja mieheni olemme molemmat väitelleet ja jatkaneet uraa yliopistolla. Ihan 8h tunnin työpäiviä olemme keskimäärin aina tehneet (satunnaisesti tarvittaessa pitempiä, satunnaisesti myös lyhyempiä). Meillä on 2 lasta. Mä olen ollut kummankin kanssa kotona vajaat 2v, mies reilun vuoden (yli 3v ikäero, joten päällekkäisyyttä hoitovapaissa ei ollut). Tutkijan työ yliopistolla antaa loistavat mahdollisuudet yhdistää perhe ja työ! Vapaat työajat, hyvät mahdollisuudet tehdä töitä kotoa, erilaiset tutkijan työn vaiheet...esim. monesti tutkijan työssä tulee väistämättömiä suvantovaiheita, kun mahdollisuutta kerätä uutta aineisto ei juuri sillä hetkellä ole, ja on jo submitannut kaikesta olemassa olevasta aineistosta kirjoitetut artikkelit (esim. mä olen submitannut artikkeleita kuin hullu ennen kuin olen jäänyt äitiyslomalle -> julkaisuja tulee "itsestään" vaikka olen kotona -> palattuani töihin mulla on näyttöjä ja voin hakea hyvillä mielin uutta rahoitusta kerätäkseni lisää aineistoa).

Ja siis, olemme aina toimineet niin, että työt ovat saaneet joustaa perheen hyväksi. Olemme panostaneet lasten kanssa olemiseen paljon. Mitään 10-12 tuntisia työpäiviä emme todellakaan ole tehneet. Siitä huolimatta meillä on molemmilla pitkä ja laadukas julkaisuluettelo, mies sai joku aika sitten vakituisen opetusviran, ja minä puolestani yhden arvostetuimmista post-doc-rahoituksista Suomessa.

Tunnemme myös paljon tutkijoita eri aloilta, ja lähes kaikki ovat toimineet perhe-elämänsä suhteen kuten me. Eli jokin ap sun miehen suunnitelmissa ei ihan täsmää.

Teidän tapauksessa olennaista on, että olette molemmat väitelleet ja olette molemmat tutkijoita. Jos toinen on väitellyt tutkija ja toinen joku duunari tai muu vähemmän merkittävä, kuviosta tulee helposti sellainen, että tämä tutkijatohtori antaa kaikkensa työlleen ja toinen tekee kaiken kotona eikä oikein jaksa pidemmän päälle ymmärtää, mikä siellä yliopistolla niin vetää... Katkeruutta ja kaunaa tiedossa.

Voi olla joissain perheissä, mutta tuntemissani perheissä, joissa toinen on tutkija ja toinen saman alan kliinisissä töissä se tutkija kyllä joustaa esim. lasten sairastuessa, koska hänellä on vapaat työajat, kun taas kliinikolla on sovitut potilastapaamiset.

p.s. mä ja mieheni emme kyllä kumpikaan ole koskaan miettineet, että työmme olisi jotenkin merkittävämpää kuin mikään muukaan työ...ajatus lähinnä naurattaa. Siis rakastamme tutkimusta ja teemme sen hyvin, mutta ei se nyt ole loppupeleissä merkittävämpää kuin esim. lääkärin tai psykologin tai vaikka puutarhurin työ.

Voithan sinä antaa miehelle laatuaikaa isän kanssa lähtemällä omiin harrastuksiisi iltaisin ja muuten kotona vetäytymällä omiin oloihisi. Minusta tuntuu, että miehelle alkaa yksi lapsi riittää, kun hän joutuu oikeasti olemaan läsnä lapsensa vanhempana. - Mies voi lisäksi ulkoilla lapsen kanssa ja tietenkin hoitaa kaikki ruokaostokset lapsi mukanaan.

Ohiksena: millä aloilla olette te tutkijat, jotka ette koe tarvetta tehdä kovasti töitä (siis panostaa sitä perus 8-tuntia päivää enemmän) ettekä vaikuta olevan huolissanne työ- tai rahatilanteestanne?

Itse en tunne nykyään oikeastaan ketään millä alalla jolla näin olisi.

Vielä pari vuotta sitten jollain aloilla kyllä ja kymmenen vuotta sitten useammin (varsinkin jos viitsi pelata organisaatiopolitiikkaa onnistuneesti niin pääsi joskus aika helpolla) mutta kyllä nyt vaikuttaa siltä, että kaikit löysät on otettu ulos. Se on kovaa työtä pienellä palkalla ja suuressa epävarmuudessa nykyään oikeastaan kaikille nykyään kun rahoitus on vaikeutunut koko ajan.

Eli missä oikein olette jos pääsette noin helpolla?

Vierailija kirjoitti:

Ohiksena: millä aloilla olette te tutkijat, jotka ette koe tarvetta tehdä kovasti töitä (siis panostaa sitä perus 8-tuntia päivää enemmän) ettekä vaikuta olevan huolissanne työ- tai rahatilanteestanne?

Itse en tunne nykyään oikeastaan ketään millä alalla jolla näin olisi.

Vielä pari vuotta sitten jollain aloilla kyllä ja kymmenen vuotta sitten useammin (varsinkin jos viitsi pelata organisaatiopolitiikkaa onnistuneesti niin pääsi joskus aika helpolla) mutta kyllä nyt vaikuttaa siltä, että kaikit löysät on otettu ulos. Se on kovaa työtä pienellä palkalla ja suuressa epävarmuudessa nykyään oikeastaan kaikille nykyään kun rahoitus on vaikeutunut koko ajan.

Eli missä oikein olette jos pääsette noin helpolla?

No nythän kilpailu kovenee, eli tulevaisuudesta en tiedä, mutta itse olen pystynyt julkaisemaan paljon ja laadukkaissa tieteellisissä lehdissä ihan tällä 8h/pvä meiningillä (joskus vähemmänkin jos perhe on sitä vaatinut). Olen saanut hyviä apurahoja ja sen kerran kun omaa apurahaa ei ollut niin sain paljon työtarjouksia yliopiston sisällä. Voin rehellisesti sanoa, että olen "menestynyt" tutkijana urani vaiheeseen nähden. Vaikka olen aina priorisoinut lapseni (2 kpl), tosin mieheni on tasaveroinen vanhempi myös. Yliopistolla olen, alaa en viitsi sanoa. Ehkä olen vain onnekas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohiksena: millä aloilla olette te tutkijat, jotka ette koe tarvetta tehdä kovasti töitä (siis panostaa sitä perus 8-tuntia päivää enemmän) ettekä vaikuta olevan huolissanne työ- tai rahatilanteestanne?

Itse en tunne nykyään oikeastaan ketään millä alalla jolla näin olisi.

Vielä pari vuotta sitten jollain aloilla kyllä ja kymmenen vuotta sitten useammin (varsinkin jos viitsi pelata organisaatiopolitiikkaa onnistuneesti niin pääsi joskus aika helpolla) mutta kyllä nyt vaikuttaa siltä, että kaikit löysät on otettu ulos. Se on kovaa työtä pienellä palkalla ja suuressa epävarmuudessa nykyään oikeastaan kaikille nykyään kun rahoitus on vaikeutunut koko ajan.

Eli missä oikein olette jos pääsette noin helpolla?

No nythän kilpailu kovenee, eli tulevaisuudesta en tiedä, mutta itse olen pystynyt julkaisemaan paljon ja laadukkaissa tieteellisissä lehdissä ihan tällä 8h/pvä meiningillä (joskus vähemmänkin jos perhe on sitä vaatinut). Olen saanut hyviä apurahoja ja sen kerran kun omaa apurahaa ei ollut niin sain paljon työtarjouksia yliopiston sisällä. Voin rehellisesti sanoa, että olen "menestynyt" tutkijana urani vaiheeseen nähden. Vaikka olen aina priorisoinut lapseni (2 kpl), tosin mieheni on tasaveroinen vanhempi myös. Yliopistolla olen, alaa en viitsi sanoa. Ehkä olen vain onnekas.

Oletko tenure trackilla? Ja oletko jo tehnyt post-docin ulkomailla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohiksena: millä aloilla olette te tutkijat, jotka ette koe tarvetta tehdä kovasti töitä (siis panostaa sitä perus 8-tuntia päivää enemmän) ettekä vaikuta olevan huolissanne työ- tai rahatilanteestanne?

Itse en tunne nykyään oikeastaan ketään millä alalla jolla näin olisi.

Vielä pari vuotta sitten jollain aloilla kyllä ja kymmenen vuotta sitten useammin (varsinkin jos viitsi pelata organisaatiopolitiikkaa onnistuneesti niin pääsi joskus aika helpolla) mutta kyllä nyt vaikuttaa siltä, että kaikit löysät on otettu ulos. Se on kovaa työtä pienellä palkalla ja suuressa epävarmuudessa nykyään oikeastaan kaikille nykyään kun rahoitus on vaikeutunut koko ajan.

Eli missä oikein olette jos pääsette noin helpolla?

No nythän kilpailu kovenee, eli tulevaisuudesta en tiedä, mutta itse olen pystynyt julkaisemaan paljon ja laadukkaissa tieteellisissä lehdissä ihan tällä 8h/pvä meiningillä (joskus vähemmänkin jos perhe on sitä vaatinut). Olen saanut hyviä apurahoja ja sen kerran kun omaa apurahaa ei ollut niin sain paljon työtarjouksia yliopiston sisällä. Voin rehellisesti sanoa, että olen "menestynyt" tutkijana urani vaiheeseen nähden. Vaikka olen aina priorisoinut lapseni (2 kpl), tosin mieheni on tasaveroinen vanhempi myös. Yliopistolla olen, alaa en viitsi sanoa. Ehkä olen vain onnekas.

Oletko tenure trackilla? Ja oletko jo tehnyt post-docin ulkomailla?

Eli oletko saanut jo professuurin? Miten ulkomailla olo meni perheen näkökulmasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap ajattelee että hänen pitäisi irtisanoutua töistään jos he muuttaisivat lähemmän miehen töitä? Muuttakaa puoliväliin, niin molemmilla on täysin kohtuullinen 30min työmatka. Omiin korviin kuulostaa että ap tekee nyt kärpäsestä härkäsen - 8h työpäivät ja 30-60min työmatkat päälle aamuin illoin on täysin normaalia elämää.

No, tässä ketjussa joku puki ajatukseni paremmin sanoiksi, ongelma ei ole tutkijan työt, niitä olisi mahdollista tehdä samalla 8h päivävauhdilla mitä mies nytkin tekee hommia yliopistolla. Ongelma on enemmän se, että mies haluaa samaan aikaan uhrata kaiken aikansa työlle, mutta toivoo samaan aikaan perhettä. Minä todellakin uskon, että mies saa käytettyä niin paljon aikaa kun nyt lupailee, hän uppoutuu asioihin hyvin syvälle ja on seikkaperäisen tarkka. Hän vielä innostuu kaiksesta lisävastuusta, oikeen keräilee sellaista.

Mulle kuitenkaan yksin vastuussa oleminen tai mikään kotirouvajuttu taas ei ole vaihtoehto, haluan omaa elämää, omaa uraa, haluan lapset joilla on kaksi vanhempaa, ei äiskää ja ehkä-isiä, joka rakastaa kaikkea muuta vastuuta paitsi vastuuta lapsistaan.

-Ap

Kyllä nuo jutut olisi pitänyt käydä läpi ennen lasten hankkimista. Jos itket miehesi 8 tunnin työpäivää josta tulee 10 tuntinen koska asutte sinun työpaikkasi vieressä, mikä se oikea vika nyt on? Että mies tykkää tyostään? Pitäisi käyttää kaiken ajan ja energian sinuun ja lapsiin? Olen turhan paljon nähnyt kunnianhimoisten vanhempien lapsia joista on tehty projekteja. Olen itse tutkija ja mieheni on tutkija. Kaksi lasta on kasvatettu, ihan täyspäisiä on tullut. Työt ovat mahdollistaneet hyvin monenlaista työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, ja aikaa lapsille on jäänyt. Jos jompi kumpi olisi jättäytynyt johonkin "tavalliseen" työhön olisi varmasti mennut paljon kehnommin, nyt kumpikin saa toteuttaa itseään, on tyytyväinen perheenjäsen eikä ole ollut lapsilta pois. Sitä paitsi muista nyt hyvä ihminen, että miehesi joka tapauksessa tekee uran, joko akateemisen tai sen ulkopuolisen, ja korkeastikoulutetuilla tuo merkitseee sitoutumista tavalla joka vie aivokapasiteettia myös vapaa-ajalla ja usein tuo ero vapaa-työ on häilyvä. Olisit mennyt duunarin kanssa naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ohiksena: millä aloilla olette te tutkijat, jotka ette koe tarvetta tehdä kovasti töitä (siis panostaa sitä perus 8-tuntia päivää enemmän) ettekä vaikuta olevan huolissanne työ- tai rahatilanteestanne?

Itse en tunne nykyään oikeastaan ketään millä alalla jolla näin olisi.

Vielä pari vuotta sitten jollain aloilla kyllä ja kymmenen vuotta sitten useammin (varsinkin jos viitsi pelata organisaatiopolitiikkaa onnistuneesti niin pääsi joskus aika helpolla) mutta kyllä nyt vaikuttaa siltä, että kaikit löysät on otettu ulos. Se on kovaa työtä pienellä palkalla ja suuressa epävarmuudessa nykyään oikeastaan kaikille nykyään kun rahoitus on vaikeutunut koko ajan.

Eli missä oikein olette jos pääsette noin helpolla?

Samaa mietin. Oma mies on eräässä Valtion tutkimuslaitoksessa virassa ja usein tekee illallakin töitä. On myös työmatkoja ja kongresseja jne. Minä hoidan lapsen kokonaan. Palkka on keskipalkka mutta ei niin hyvä että saisimme esim. asuntolainaa, varsinkin kun olen itse työtön. Kyllä se meidän tapauksessamme on niin että mies luo uraa minun kustannuksellani, sillä saa tulla ja mennä kuten haluaa (esim. voi tulla illlalla milloin vain 16-19 välissä riippuen mitkä laskut pyörivät koneella jne). Ei onnistuisi, jos olisin työelämässä itse ja joutuisi lähtemään esim. lasta hakemaan hoidosta. Nyt saa halutessaan upputua työhönsä ja voi unohtaa koko kotielämän kun tietää että hoidan lasta kotona, teen ruuat jne.En tiedä, miten sopeutuu, kun joskus ehkä saan taas töitä. En suostu silloin hakemaan ja viemään lasta yksin kuten nyt esim. kerhoon.

Ihmettelen niitä jotka pystyvät tekemään töitä kotona kun lapsi esim. sairaana siellä. Meillä ainakin niin aikuisen huomioon tottunut ettei tulisi mitään. Ja tarvitseehan lapselle laittaa ruokaa, hoitaa, antaa lääkettä jne...