Miten jaksaa autistista lasta
Toivon oikeasti neuvoja, en haukkuja. Meillä kohta 4v ilmeisesti lievään päähän sijoittuva autismidiagnoosin omaava lapsi.
Ongelmaa tuottaa se kun lapsi ei enää leiki. Ei halua osallistua mihinkään leikkiin. Ennen lähti paremmin mukaan, nyt ei vain halua. Kotona olo siis on todella rasittavaa vapaapäivinä. Ei tee mitään muuta kuin vaan on. Lapsi on ja höpöttää ja puhuu omia höpöhöpö juttuja. Hokee esim nyt vieressä "mummo on NAINEN! Isi on MIES! Äiti on NAINEN!" Ja odottaa että sanon että joo niin on joo. Siis mä en enää jaksa. Ulkoillessa tykkää laskea muiden kanssa liukumäkeä mutta välillä jää jankuttamaan vieraille aikuisille jotain typerää. Ja räpyttää käsiä. Ne katseet mitä me saadaan. Ei paljoa huvita mennä ulos.
Nyt poika kävelee ympyrää ja mölisee "ymmärräksäää ymmärrätkööö"... mä en jaksa tätä. Ei nuku päiväunia vaan riehuu ja raivoaa. Ei halua leikkiä vaan mölistä ja kutituksia.
Miten tätä pitäisi jaksaa vielä ainakin 20 vuotta? Helpottaako tää ikinä?
Kommentit (60)
Tuo on pahin painajaiseni. En kestä tuollaista jatkuvaa huomion vaatimista yhtään.
Osallistuu paremmin mutta leikkiminen on sielläkin lapselle pakkopullaa.
Voihan olla, että tilanne rauhoittuu parin vuoden sisään? Ei lapsen autismi tietysti mihinkään katoamassa ole, mutta ehkä alkaa kasvaessa ilmenemään vähemmän "rasittavalla" tavalla?
Aspergerlapsen - nyt jo ison - vanhempansa sanon, että myös sutidtisia lapsia pitää ja voi ohjata ja kasvattaa. Se, helpottaako teidän tilanne, riippuu siiitä, miten nopeasti opit kasvattamaan autistista lasta (se vaatii vähän enemmän osaamista kuin mikä tavislasten kohdalla riittää saamaan ihan kohtuutuloksis) ja paljonko vaivaa olet valmis näkemään. Jos tilä on tai on tulossa diagnoosi, teillä on varmaan myös joku hoitotaho. Sieltä saa hyviä neuvoja. Kannattaaa myös lukea ahdollisimman paljon autismikirjon lasten kasvatajille tarkoitettuja opaskirjoja. mutta siid nimenomaan autismikirjon lasten kasvattajille tarkoitetttuja. Mihinkään jarisinkkosoppaisiin ei kannata aikaansa tuhlata.
Ei ole lapsi asperger vaan diagnoosina on määrittämätön lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö. Ennen tunnettu myös epätyypillisenä autismina ilmeisesti.
Diagnoosin saanut on siis autismikirjolainen mutta kriteerit ei täyty siihen perus autismiin.
-ap
-- kirjoitti:
Ei ole lapsi asperger vaan diagnoosina on määrittämätön lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö. Ennen tunnettu myös epätyypillisenä autismina ilmeisesti.
Diagnoosin saanut on siis autismikirjolainen mutta kriteerit ei täyty siihen perus autismiin.
-ap
Saamasi neuvo pätee silti.
Mulle ei ihme selvinnyt mikä tässä oli se mikä tekee jaksamisesta vaikean?
Puhu itse lapselle enemmän, selitä kaikesta ympärillä näkyvästä mitä näkyy, mitä tapahtuu, miksi. Tuon ikäinen lapsi oppii vielä niin hirveästi joka asiasta.
Jos leikkiminen ei suju niin liikkuvaa ulkoillessa - kävelkää, keinukaa, pyöräilkää ja pallotelkaa.
Sisällä lapsi voi jo auttaa monissa kotitöissä (pedin petaus, ateriainten tyhjentäminen koneesta, pyykin ripustaminen), muovailla savea tai muovailuvahaa, piirtää vesiväreillä, opetella vanhempien kanssa kirjaimia. Leikki - varsinkaan yksin, ei ole mitään välttämättömyys. 
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ihme selvinnyt mikä tässä oli se mikä tekee jaksamisesta vaikean?
Puhu itse lapselle enemmän, selitä kaikesta ympärillä näkyvästä mitä näkyy, mitä tapahtuu, miksi. Tuon ikäinen lapsi oppii vielä niin hirveästi joka asiasta.
Jos leikkiminen ei suju niin liikkuvaa ulkoillessa - kävelkää, keinukaa, pyöräilkää ja pallotelkaa.
Sisällä lapsi voi jo auttaa monissa kotitöissä (pedin petaus, ateriainten tyhjentäminen koneesta, pyykin ripustaminen), muovailla savea tai muovailuvahaa, piirtää vesiväreillä, opetella vanhempien kanssa kirjaimia. Leikki - varsinkaan yksin, ei ole mitään välttämättömyys.
Kuuleppas nyt! Ulkoillaan kaksi kertaa päivässä, kävellään ja käydään puistoissa. Lapsi osallistuu päivittäin kotitöihin. Lapsi osaa jo aakkoset ja lukee joitain sanoja. Ei halua piirtää/muovailla eikä mitään muutakaan missä pitää itse luoda jotain. Älä kuvittele etten ole yrittänyt.
Miksi välität muiden ihmisten katseista? Jos he ovat aikuisia ihmisiä heidän pitäisi ymmärtää.
Ei kyllä kuulosta miltään lievältä autismilta, vaan vahvalta.
Usko pois, nimenomaan aikuiset eivät ymmärrä. Katseet ja joskus sanatkin tuntuvat vanhemmista hirveiltä yleisillä paikoilla. T. Adhd:n äiti
Annatte hänelle säännöllisesti risua kun alkaa ölisemään tai örvelöimään!
Eikö ole mitään kerhoa autismilapsille? Minkälainen se päiväkoti on?
-- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ihme selvinnyt mikä tässä oli se mikä tekee jaksamisesta vaikean?
Puhu itse lapselle enemmän, selitä kaikesta ympärillä näkyvästä mitä näkyy, mitä tapahtuu, miksi. Tuon ikäinen lapsi oppii vielä niin hirveästi joka asiasta.
Jos leikkiminen ei suju niin liikkuvaa ulkoillessa - kävelkää, keinukaa, pyöräilkää ja pallotelkaa.
Sisällä lapsi voi jo auttaa monissa kotitöissä (pedin petaus, ateriainten tyhjentäminen koneesta, pyykin ripustaminen), muovailla savea tai muovailuvahaa, piirtää vesiväreillä, opetella vanhempien kanssa kirjaimia. Leikki - varsinkaan yksin, ei ole mitään välttämättömyys.Kuuleppas nyt! Ulkoillaan kaksi kertaa päivässä, kävellään ja käydään puistoissa. Lapsi osallistuu päivittäin kotitöihin. Lapsi osaa jo aakkoset ja lukee joitain sanoja. Ei halua piirtää/muovailla eikä mitään muutakaan missä pitää itse luoda jotain. Älä kuvittele etten ole yrittänyt.
Ei helvetti..m pyydät apua ja ideoita ja sitten kun joku sinulle sitä yrittää antaa tiuskit ja olet vittumainen. Ansaitset lapsesi. Hajoa siihen
Vierailija kirjoitti:
Usko pois, nimenomaan aikuiset eivät ymmärrä. Katseet ja joskus sanatkin tuntuvat vanhemmista hirveiltä yleisillä paikoilla. T. Adhd:n äiti
Miten voi ihmiset olla niin juntteja...
Vahvista tuota lukutaitoa, lukiessa aika kuluisi mukavasti. Tarvitset myös aikaa ilman lasta, järjestä sitä säännöllisesti.
Laita se lapsi laitokseen muiden hullujen joukkoon.
Voi ei. Ainakin sulla on ihan vääränlainen asenne. Neuvoja en kyllä osaa antaa. Että lycka till vaan.